Mieliala: nukuttaa
Taustamusiikki: Husky Rescue – Ghost Is Not Real

Takaisin työn pariin palaaminen sairasloman jälkeen tapahtui tänään, ja hieman paremmalla menestyksellä kuin aiemmilla kerroilla. Astman takia tavallinen flunssa on ollut useimmiten yhtä helvettiä, mutta nyt keuhkot toimivat jostain syystä huomattavasti paremmin, eikä ainakaan ole vielä ilmennyt merkkejä keuhkoputkentulehduksesta, vaikka limaista ja kutiavaa kröhää onkin ollut.

Ilman flunssaa olisin jo avannut pyöräilykauden viime viikonlopulla, mutta nyt joutuu vielä vähän odottelemaan. Pölyt on jo imulakaistu pois teiltä ja eilen keli olisi ollut muutenkin hieno. Pitänee odotella vielä jokunen päivä, mutta fillarin selkään olisi jo hinkua.

Ateriavälit

On tästä sairaslomasta ollut jotain hyötyäkin. Olen voinut rauhassa totuttautua pidempiin ateriaväleihin, ja olen nyt pärjännyt hyvin kolmella aterialla päivässä, myös tänään, vaikka olenkin ollut jälleen mukana työelämässä ja joutunut kanniskelemaan kokonaisia kipsilevyjä ihan yksikseni. Ei tunnu missään, kun ei tarvitse portaissa niitä roudata. Mutta energiaa kuluu taas enemmän kuin lomalla ollessani.

Mutta miksi muuttaa ateriavälejä? Useimpien karppaajien mielestä on eduksi rasvanpoltolle, ettei syö liian usein. Elimistö saa enemmän aikaa touhuta sitä ruuansulatusta. Tietenkin aterian on syytä sisältää runsaasti rasvaa että nälkä pysyy poissa seuraavaan ateriaan saakka, joka on yleensä vähintään 6 tunnin päässä. Tämä malli on jälleen kerran päinvastoin kuin mitä yleensä suositellaan. Mediassa toitotetaan pienistä aterioista, joita tulisi syödä 6 kertaa päivässä. Karppaajien joukosta löytyy monenlaista tottumusta. Jotkut syövät aamiaisen vasta iltapäivällä, ja monet vain 2 ateriaa päivässä. Toiset syövät välipaljoa, toiset eivät. Itselle parhaiten sopiva tapa syödä löytyy luultavasti vain kokeilemalla.

Minä syön aamiaisen noin 6:30, ja lounaan vasta iltapäivän puolella. Töissä saan sentään itse päättää koska syön, kun ei ole ketään määräämässä aikatauluja sellaiselle. Päivällisen syön yleensä klo 17:00 ja 19:00 välillä. Töiden jälkeen saatan syödä pienen välipalan tarpeen mukaan, eli en kuitenkaan noudata tätä orjallisesti. Luultavasti keho tottuu tähän ajallaan kuten kaikkeen muuhunkin, ja voin joskus jättää välipalatkin kokonaan pois.

Luusopan keittelyä

Luusoppa on jännä ruokalaji. Melko laihan näköinen keitto nimittäin vie tosi hyvin nälän ja pitää sen poissa pitkään. Oma kokemukseni on, että nimenomaan se liemi siinä vie nälän ja kaikki kasvikset ovat mukana vain maun vuoksi. Myönnetään, että lisäsin joukkoon viipaleen voitakin, mutta todennäköisesti luista irtosi keiton joukkoon muutakin kuin vain makua. Ja olihan siinä melkoinen määrä erittäin maukasta lihaakin joka olisi muuten lentänyt roskiin, sillä ei sitä raakana mitenkään olisi irti saanut. Jotkut keittelevät luuliemiä, joita voi käyttää kastikepohjina tai liemikuutioiden sijaan. Kun luita keitellään tuntikausia, niistä irtoaa myös gelatiinia, eli samaa ainetta mistä liivatelehdet tehdään. Puhdasta proteiinia. Minä keittelin soppaluita vain 2 tuntia, en viitsinyt kaempaa. Laitan ohjeenkin tänne, kunhan ehdin.

Samppa Kalminen

Mainokset