Tag Archive: joulu


Paistettu munajuusto

Pahoittelen blogin tyhjyyttä alkuvuoden aikana. Ei ole ollut ideoita tai aikaa niiden toteuttamiseen. Nyt pääsiäisen kynnyksellä päätin kuitenkin suorittaa juustostudiossani uuden kokeilun, josta tuli onnistunut ja lopputuloksesta herkullinen. Kyseessä on uunissa paistettu maidosta, piimästä ja kananmunista tehty perinnejuusto.

Tämän juuston valmistus ei poikkea paljoakaan siitä, miten aiemmin julkaisemani piimäjuusto valmistetaan. Tarvitaan hieman suurempi määrä erilaisia astioita: vähintään viiden litran kattila, kulhoja, lävikkö ja siivilä, sideharsoa sekä juustomuotti. Viimeisin ei ole kuitenkaan pakollinen, sillä juuston voi ihan hyvin valuttaa vaikkaa siivilässäkin.

Munajuusto on peräisin jostain Päijät-Hämeen suunnalta, ja sitä pidetään myös perinteisenä pääsiäisherkkuna. Siitä on olemassa kaksi erilaista versiota, tuore munajuusto sekä paistettu munajuusto. Paistettuna se on huomattavasti juhlavamman näköinen, ja se tuo mieleeni jo muinoin kaupoista kadonneen Ilves-juuston, jota meillä oli aina joulupöydässä kun olin pieni. Tämä tekele ei ollut niin kuivaa ja kovaa kuin Ilves, mutta maultaan hyvin lähellä sitä.

Jo tuoreeltaan maistaminen osoitti tuotoksen erittäin maukkaaksi, ja ehkä juuri munan ansiosta nyt tuntui, että vaivan palkaksi sain huomattavasti suuremman määrän kiinteää ja painavaa juustomassaa kuin piimäjuuston kohdalla. Tästä satsista sain puisen juustomuotin täyteen, ja pieneen siivilään tein toisen viritelmän lopusta massasta. Paistettuna juustosta tulee kauniin kullanruskea ja on lämpimänä uunista otettuna herkullista.

Juustoja tehdessä kertyy melkoinen määrä heraa, jonka voi hyvin käyttää vaikka sämpylätaikinan pohjaksi. Minä väsäsin peltileivän, johon sain puoli litraa kulutetuksi. Alla mainittu hiilihydraattimäärä siis tuskin pitää paikkansa, sillä suurin osa siitä irtoaa juustosta heran mukana. Määrät on laskettu Finelin typerästi uudistuneen palvelun avulla.

Munajuusto sopii hyvin juhlapöytään sekä juustotarjottimelle, ja usein sitä nautitaan hillon kanssa kuten leipäjuustoakin.

Makroravinteet koko satsissa:

Hiilihydraatit: 187g (ennen heran erottamista)
Rasva: 143g
Proteiini: 163g

Ainekset:

3l täysmaitoa
1l talouspiimää
5 munaa
suolaa

Valmistusaika: noin 45 minuuttia, valutus kylmässä yön yli, ja noin 20 minuuttia paistamiseen.

DSC_0041

DSC_0044

DSC_0047

1. Kaada piimä kulhoon, ja vatkaa sekaan 3 munaa. Tyhjennä maitotölkit suureen kattilaan, ja keitä kiehuvaksi tasaisesti hämmentäen. Nosta kiehuva maito pois levyltä, ja vatkaa varovaisesti piimäseos sekaan. Keitä litkua vielä levyllä lähelle kiehumispistettä, ja nosta sitten kattila levyltä ja anna juustoutua noin puoli tuntia kannen alla.

2. Siivilöi massa kulhoon tai kaada koko setti lävikköön. Voit ottaa heran talteen muuta käyttöä varten tai antaa sen valua suoraan viemäriin; valinta on vapaa. Sekoita joukkoon vielä yksi muna sekä suola. Sekoita ja maista.

3. Vuoraa juustomuotti tai siivilä harsokankaalla, aseta sopiva alusastia alle ja kauho massa muottiin. Painele tasaiseksi ja käännä harson reunat päälle. Aseta jokin sopiva paino juuston päälle, ja nosta jääkaappiin sitten kun se on jäähtynyt. Anna olla kylmässä yön yli.

4. Käännä harso pois juuston päältä, aseta uuninkestävä astia päälle ja keikauta juusto ympäri. Poista muotti sekä harso. Riko viimeinen muna lasiin ja voitele juusto sillä ennen uuniin laittamista. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia, tai kunnes se on sopivasti pinnasta ruskistunut. Voit syödä juuston myös paistamattomana, ja se on hyvää niinkin.

Mainokset

Karppaajan joululaatikot

Tänä jouluna päätin tehdä karpit joululaatikot jo mukavasti etuajassa, sillä nyt kun en ole töissä ei ole mitään väliä, missä vaiheessa niitä jouluruokia alkaa syömään. Kinkunkin paistoin jo eilen. Ja nyt kun saan nämä postattua hyvissä ajoin, ovat nämäkin reseptit muiden karppaajien käytettävissä jo tätä joulua varten.

Tein tänä vuonna vain kahta eri versiota, kurpitsalaatikon sekä porkkana-linssilaatikon. Tämän perusohjeen avulla on tietenkin helppo versioida muitakin laatikoita… eikä se perinteinen lanttu / porkkana / peruna -linja ole ainakaan tässä taloudessa koskaan ollut mikään orjallisesti noudatettava perinne. Laatikoihin soveltuvat useimmat juurekset tai niiden yhdistelmät, joten niitä kannattaa hyödyntää oman maun mukaan. Pintakasviksista kukkakaali soveltuu erinomaisesti soseruokiin.

Minä paistoin näitä 220 asteessa noin puolisen tuntia, jonka jälkeen siirsin ne leivinuunin jälkilämpöön pariksi tunniksi – olin siis ottanut sieltä kinkun ulos viime yönä. Jos et omista leivinuunia, voit paistaa laatikot tavallisessa uunissa monellakin tapaa. Aika yleinen tapa on noin puolitoista tuntia 175 asteessa, mutta koska nämä ovat hiilarittomampia ja siksi huonommin rapeutuvia versioita, antaa kuumempi alkulämmitys reilun kuorrutuksen / voin kera paremman pinnan. Pitkä kypsytys matalassa lämmössä haihduttaa pois ylimääräistä nestettä. Voit normiuunia käyttäessäsi vaikka paistaa puoli tuntia 220 asteessa, ja sitten pudottaa lämmön 110 asteeseen ja antaa laatikoiden olla uunissa noin tunnin. Kannattaa valita sellaiset vuuat, jotka sopivat uuniin vierekkäin. Kaupoista saa monen kokoisia kertakyttövuokia.

Minä sain laatikoistani mukavan kiinteitä hauduttamalla niitä pitkään leivinuunissa, ja myös makunsa puolesta ne olivat oivallisia ja niiden kuvittelisi kelpaavan joulupöydässä kenelle tahansa normaalien laatikoidenkin ystävälle. Kurpitsaa voin suositella esimerkiksi niille, jotka eivät lanttulaatikon mausta tykkää – se on koostumukseltaan aika samanlaista, mutta maku on jotain ihan uutta.

Makroravinteet kurpitsalaatikossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 95,8g (20%)
Rasva: 133,4g (70%)
Proteiini: 37,8g (8%)

Ainekset:

1kg kurpitsaa (hokkaido- tai myskikurpitsa)
2dl kuohukermaa
2dl perunakuitua
3 kananmunaa
0,5dl siirappia
valkopippuria
jauhettua muskottipähkinää
inkivääriä
suolaa
voita sekä perunakuitua kuorrutteeksi

Makroravinteet porkkana-linssilaatikossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 205,4g (36%)
Rasva: 130,9g (50%)
Proteiini: 72,7g (11%)

Ainekset:

2dl punaisia pikalinssejä
1kg porkkanaa (tai valmista sosetta)
2dl kuohukermaa
1,5dl perunakuitua
2 kananmunaa
0,5dl siirappia
valkopippuria
jauhettua muskottipähkinää
inkivääriä
kanelia
suolaa
voita sekä perunakuitua kuorrutteeksi

Valmistusaika: tyylistä riippuen noin 2-3 tuntia.

DSC_0008

1. Tee kurpitsa soseeksi, eli kuori, halkaise, poista siemenet (ja säästä ne paahdettavaksi), pilko, keitä, valuta, kaada takaisin kattilaan ja soseuta. Sauvasekoitin toimii hyvin. Sekoita keittämisen aikana muut ainekset voita lukuun ottamatta tasaiseksi puuroksi kulhossa ja jätä se turpoamaan. Kun olet saanut kurpitsan soseeksi, kaada seos kulhosta soseen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Testaa maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Kaada massa uunivuokaan tai kertakäyttövuokaan ja levittele pinta sileäksi.

2. Aloita porkkanalaatikon tekeminen keittämällä linssit paketin ohjeen mukaan (kannattaa valita sellaisia, joita ei tarvitse liottaa tai kypsyttää pitkään, esim. GoGreen-pikalinssit), ja valuttamalla vesi pois lävikössä. Jätä linssit lävikköön, ja toteuta samat toimenpiteet porkkanalle kuin kurpitsallekin edellisessä vaiheessa. Sekoita valutetut linssit joukkoon samalla kun kaadat kermaseoksen porkkanasoseen joukkoon. Voit myös käyttää valmista kaupoissa myytävää porkkanasosetta (joka myydään juurikin sopivasti kilon pötköissä).

3. Ripottele perunakuitua sekä reilun kokoisia voinokareita molempien laatikkojen pinnalle, ja työnnä tuotokset uuniin. Puhuin paistoajoista tekstin alkuosassa, joten valitse mieleisesi tapa paistaa laatikot.

Karppaajan joulu 2014

Tänä vuonna vietettiin lajissaan toista joulua, jolloin karppaus on kuulunut elämäntapoihini. Karppaus tietenkin vaikutti hyvin monelta osalta siihen mitä joulupöydässä oli tarjolla, mutta toisaalta joulunaika on myös ollut pientä irtiottoa arjesta ja esimerkiksi suklaata on syöty ja joitain makeampiakin juomia juotu. Pitää kuitenkin muistaa se perussääntö, ettei joulun ja uuden vuoden välissä syödyllä ole merkitystä… jne.

En jaksanut ryhtyä räpsimään kuvia jokaisesta ruokalajista erikseen, joten saatte nyt tyytyä suureen ryhmäkuvaan, jossa suurin osa sapuskoista on esillä. Osasta on olemassa jo reseptikin tässä blogissa, jolloin saat linkkiä klikkaamalla esiin sekä ohjeen että paremman kuvan tekeleestä.

DSC_0016

Vasemmalla alhaalla: Joululaatikot, jotka tein kaikki itse mukaillen kaikissa lanttulaatikon ohjetta – vasemmalta lukien lanttu, punajuuri, kurpitsa. Lanttu oli valmiina soseena, muut kuutioin, keitin ja survoin itse. Laatikoiden osalta tuli havaituksi, ettei siirappia sovi jättää niistä pois, mikäli haluaa aidon makuista joululaatikkoa. Mausteiksi tuli kanelia, inkivääriä, muskottia sekä ruususuolaa. Punajuurilaatikkoon sulatin vähän aurajuustoakin sekaan – lähinnä kai tottumuksesta. Kaikki on paistettu hitaasti leivinuunin lämmössä, kun kinkku oli ensin saatu ulos.

Lasikulhot laatikoiden yläpuolella: Omatekoinen sienisalaatti, sekä hieman italiansalaattia ajatellen jo kesän grillijuhliin suunniteltu grillisalaatti. Nämä molemmat ovat huomattavasti maukkaampia kuin kaupan tavara, ja varsinkin grillisalaatista on tullut paljon hyvää palautetta kaikilta, jotka sitä ovat päässeet maistamaan.

Valkoionen kulho salaattien yläpuolella: Omatekoinen rosolli. Tein tämän itse ensimmäistä kertaa viime jouluna – lähinnä protestiksi kauppojen ylihinnoitelluille valmistuotteille. Rosolli on helppo tehdä, sillä se on suurimmaksi osaksi vain pilkkomista. Ainoastaan porkkanakuutiot kiehautin, että niistä tulisi hieman pehmeämpiä.

Juustotarjotin, keskellä pöytää: Meikäläisen joulupöydässä juustoja on perinteisesti ollut hyvä valikoima, ja niitä on ollut tarjolla aterialla sekä myös sen jälkeen. Kuutioin kaiken valmiiksi napostelun helpottamiseksi. Lautasella on klo 9:stä myötäpäivään: aurajuustoa, kotijuustoa, Riitan Herkun savuchilisulatejuustoa, Salaneuvosta, lisää kotijuustoa (tätä suosikkia on hyvä olla pöydän molemmille puolille erikseen), savuporo-Koskenlaskijaa. Niin… ja Musta-Pekka oikeutetusti lautasen keskellä. Ilman sitä ei jouluakaan tule.

Valkoinen pyöreä kulho juustotarjottimen alla: Keitettyjä tölkkiherneitä. Ihan kaikkea ei tarvitse valmistaa alusta alkaen itse.

Valkoiset neliskanttiset kiput etualalla keskellä: Todella tujua itsetehtyä sinappia sekä oliivitahnaa. Oliivitahnan keksin jokin aika sitten pikkusuolaisten täytteeksi, mutta nyt ajattelin sen sopivan kylmäsavulohen kaveriksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Lidlin maustamatonta tuorejuustoa, saman verran vihreitä kivettömiä oliiveja sekä hieman sitruunamehua ja sauvasekoittimella tasaiseksi. Hieman lisää notkeutta kuohukermalla, mikäli tarpeen.

Soikea tarjoilukulho sekä pitkulainen valkoinen lautanen oikealla: Bulkkipakatetoitua kalaa suoraan jalostamolta rannikolta. Soikeassa kylmsavulohta, pitkässä savustettua pippurilohta. Kalaherkut tulivat joulupöytään lahjoituksena.

Pyöreä lautanen juustotarjottimesta oikealle: Herra Snellmannin herkkumaksamakkaraa sekä oliiveja ja kapriksia. Maksamakkaroissa on eroja, mutta tämä on parasta.

Pyöreä lautanen edellämainitusta oikealle: Metwurstihyytelöä. Se on valmistettu samalla ohjeella kuin viimejouluinen lohihyytelö. Tein myös saman ohjeen avulla katkarapuhyytelön (ei näy kuvassa), jossa oli siis survottuja katkarapuja, enemmän sitruunamehua, sitruunapippuria sekä reilusti viime kesän kuivattua tilliä.

Pienet neliskanttiset kulhot oikealla: Joulupöydän sillit. Perinteinen Abban valkosipulisilli sekä saman puljun tomaatti-chili silliherkku.

Musta kippo viinien vieressä: Hillosipuleita, nämäkin suoraan purkista.

Juomat: Espanjalainen rosé-kuohari sekä lahjaksi saatu australialainen valkoviini. Tässä taloudessa ei asu punaviinin ystäviä, joten siksi viinien kohdalla tuli meneteltyä näin. Jälkiruokajuomaksi Meukowin makea vaniljakonjakki – olen ottanut oikeudekseni ostaa yhden pullon vuodessa.

Entäs se kinkku?

Ei mahtunut kuvaan. Tänä jouluna kinkun haku ei ollutkaan läpihuutojuttu, sillä monet kaupat myivät eioota jo maanantaina ennen aattoa. Vasta neljännellä yrityksellä pakastettuja kinkkuja löytyi Seinäjoen Halpa-Hallista. Ilmeisesti tämä surkea taloustilanne on vaikuttanut tähänkin, eivätkä kauppiaat halua ottaa riskejä. Olisi kurjaa joutua myymään tavaraa alennuksella pois joulun jälkeen. Katoa oli ollut kuulemani mukaan kinkkujen lisäksi myös ainakin sienisalaattien ja jopa suklaakonvehtien kohdalla. Näin surkeaa ei ole Suomessa ollut ainakaan niinä vuosina kun olen itse joulusapuskani ostanut – kuin muinaisessa Neuvostoliitossa elettäisiin.

Ostin noin 7,5kg harmaasuolatun juhlakinkun potkalla, kuten aina ennenkin. Perinteinen 12kg joulukinkku on leivinuuniin liian iso eikä sitä täällä kukaan jaksaisi kaikkea syödä lomien aikana. Kinkun paistamiseen ei mitään sinappivirityksiä tai muuta vastaavaa ole ennenkään tarvittu, joten työnsin sen siis leivinuuniin ja annoin olla kunnes se oli kypsä. Kinkun jäähdyttyä kuorin nahan pois jättäen kuitenkin rasvakerroksen paikoilleen, sillä ilman sitä ei kinkku maistu joulukinkulta. Potkaosan sekä nahat laitoin pakkaseen myöhempiä sovelluksia varten, ja säilöin myös kinkusta irronneet rasvaliemet lasitölkkeihin niinikään myöhemmin hyödynnettäväksi.

Maistuuko vielä?

Jep. Kinkkua on vielä vaikka kuinka. Tänään ennen tämän kirjoittamista aloitin aamuaskareeni väsäämällä uudet satsit grillisalaattia, sienisalaattia sekä rosollia. Nämä kävisivät kaupaksi täällä vaikkei edes olisi joulua. Kaivoin myös pakkasesta yhden pötkön valmista porkkanasosetta ja pykäsin vielä yhden laatikon, joten nyt on sitäkin saatu syödä. Kun lasketaan mukaan aatoksi tehdyt sekä myös kaupan maksalaatikot niitä on nyt ollut yhteensä viittä eri lajia.

Eilen haettiin kaupasta lisää juustoja sekä silliä. Minimanin hyllyt notkuivat monelta osin tyhjyyttään, eikä joulusta yli jääneitä tuotteita oltu vielä raaskittu varustaa kunnon alennuksin. Suurin osa hevi-osaston kamasta oli nahistunutta ja myyntikelvotonta. Suklaata myytiin enimmäkseen samalla hinnalla kuin ennen jouluakin.

Eilen illalla oli myös ensimmäinen irtiotto näistä eväistä, eli kävimme tuhostamassa yhden S-lahjakortin Seinäjoen Amarillossa. Aamulla kinkku maistui taas.

Joulun eväät

Tämä on ensimmäin karppijoulu omalla urallani, ja siitä johtuen myös ruokien itsevalmistusprosentti huitelee aivan eri lukemissa kuin aiempina jouluina. Ennen tein itse vain lanttu- ja porkkanalaatikot, sinapin ja sienisalaatin, nyt suurimman osan kaikesta. Joulupöydässä oli myös uutuuksia mukana. Ohessa muutamia kuvia sekä linkit ohjeisiin.

DSC_0022

Kinkku on perinteisesti leivinuunissa paistettu, ja siitä tuli oikein mehukas. Ostin Atrian harmaasuolatun 7 kilon juhlakinkun, sillä yli 10 kilon kinkku ei leivinuunin luukusta mahtuisi. Muiden ruokalajien paljoudesta johtuen kinkku ei heti pääse loppumaan. Yläpuolen nahan jouduin kuoria pois koska se paistui melko rapeaksi, mutta varoin visusti etten hukkaa prosessin aikana yhtään kinkun herkullista rasvakerrosta. Paistossa irronneen rasvan laitoin purkkiin ja pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Samoin potkan luun, nahat sekä kaikki muut rääppeet, joista teen luuliemen joskus myöhemmin. Sinappi on Colmansin jauheesta tehty, ja sokerin tilalla käytin karppisokeria, rypsiöljyn tilalla majoneesia. Ratkaisu oli onnistunut.

DSC_0035

Laatikot olivat hieman perinteisestä muunneltuina versioina, eli olin korvannut korppujauhot perunakuidulla, mutta siirappia en kuitenkaan säästellyt. Se kuuluu laatikoihin. Tein lanttulaatikon melko tyypillisellä tavalla – soseen sekaan 2 munaa, 2dl kermaa, reilu desi perunakuitua ja mausteet, pinnalle lisää perunakuitua ja muutama voinokare. Porkkanalaatikko oli jo selvästi erilainen: riisin puuttumisen takia tein sen raastetusta porkkanasta, ja sekoitin joukkoon mozzarellaa. Perunalaatikon korvasin hokkaido-kurpitsasta tehdyllä vastineella, johon sotkin sekaan samanlaisen satsin kuin lanttulaatikkoonkin, ja joka oli oikein hyvää. Ainoastaan maksalaatikko on ostettu kaupasta.

DSC_0032

Joulupöydän kalaosastoon kuului silliä sekä valkosipuli- että sinappikastikkeen kera. Näiden lisäksi tein lohihyytelöä kylmäsavustetusta fileestä. Aiemmin on tavannut olla valmista siivua kaupasta, mutta nyt sain käsiini kokonaisen fileen, josta itse siivuttamalla sain värkit hyytelöön.

DSC_0033

Juustotarjotin kuuluu myös jouluun, ja tällä kertaa mukana oli tietenkin leipäjuustoa, Mustapekkaa sekä savuporo-Koskenlaskijaa. Gouda-osastoa edustaa jo lapsuuden jouluista tuttu Salaneuvos, ja lisäksi oli vielä savujuustoa sekä sen vastapainoksi ricottaa. Tarjottimen toteutus oli tällä kertaa tällainen. Olin viipaloinut suurimman osan valmiiksi, ja keskellä olevssa kipossa on cocktail-tikkuja, joiden avulla paloja voi nokkia joko lautaselle tai suoraan suuhun. Veitsellä paloja voi tarvittaessa pienentää. Kotijuuston valmistus olisi tarkoitus opetella ennen ensijoulua, sekä löytää jostain kelvollinen juustomuotti.

DSC_0034

Uutena erikoisuutena tein ensimmäistä kertaa myös terriinin, jonka tein siis selleristä, palsternakasta, kuivatuista hedelmistä sekä pähkinärouheesta ja maustaen sen jouluisesti kanelilla, muskottipähkinällä ja inkiväärillä. Vesihauteessa paistaminen oli tälle kokille uusi juttu, mutta terriini onnistui silti hyvin.

DSC_0036

Salaatit tein tällä kertaa kaikki itse. Mitään vihreitä salaatteja ei tässä taloudessa ole koskaan ollut tapana syödä jouluna, joten tein jo tässä blogissa aiemmin julkaistua grillisalaattia, sienisalaattia sekä katkarapusalaattia. Myös rosollin tein ensimmäistä kertaa itse… ja teen jatkossakin. Se oli nimittäin herkullista eikä varmasti sisällä perunaa. Kuvassa on salaattien lisäksi paljon muutakin, mikä ei poytään mahtunut. Ratkaisu oli buffet, josta jokainen saa käydä täydentämässä sitä mukaa kun lautaselta loppuu. Vieraita on ollut syömässä joulupäivänä sekä tapsanpäivänä, ja ilmeisesti joitain mattimyöhäisiä on vielä tulossa.

DSC_0028

Joulunajan snacksit olivat paahdettuja siemeniä sekä pähkinöitä erilaisten mausteiden kera. Paahdoin currylla maustettuja maapähkinöitä, kaupan kuorittuja kurpitsansiemeniä chilillä sekä juustokuminalla, sekä laatikkoon käytetyn kurpitsan siemenet maustoin chilillä ja osterikastikkeella.

DSC_0015

Aiemmin on jo leivottu pipareita sekä kermatryffeleitä, joiden ohjetta en viitsi julkaista… niistä tuli koostumukseltaan aika kummallisia suklaamarmeladipalloja. Hedelmäkakulle kävi myös vähän hassusti. Se ei suostunut irtoamaa antiikkisesta alumiinivuuasta, jonka seuraava osoite onkin vihreä sulo-pönttö pihan nurkalla. Kakusta tuli todella hyvää, vaikka sen pintakerros jäikin vuokaan kaikesta voitelusta huolimatta. Julkaisen ohjeen sitten, kun voin tehdä sen kelvollisen kuvan kera.

Pienen jääkaapin kanssa oli hieman ongelmia, ja autotallista tulikin oivallinen korvike. Näillä keleillä ylimääräiset sapuskat pysyvät siellä juuri oikeassa lämpötilassa. Jotain positiivista siinä että tämän joulun on saanut viettää varsin synkissä merkeissä säiden osalta, pakkasia ei ole näkynyt, vesisadetta on saatu joka päivä eikä tuo myrskykään meinaa hellittää vielä kirjoitushetkelläkään. Täällä on silti ollut oikein jouluinen tunnelma, kunhan ei avaa ulko-ovea eikä katsele ikkunoista ulos ennen pimeää. Tunnelma syntyy suurimmaksi osaksi kynttilöiden avulla.

Alla olevassa kuvassa näkyvä kaaos on aatonaattona ikuistetu, jolloin väsäsin enimmät joulusapuskat. Kaaos paheni vielä iltaa kohden, mutta en viitsinyt sitä uudelleen ryhtyä kuvaamaan.

DSC_0026

Vaikka varsinainen joulu onkin jo ohi, jouluruoka maistuu edelleen. Oma henkilökohtainen ennätykseni ennen normisapuskoihin siirtymistä on ollut reilut 2 viikkoa joskus 2000-luvun alkupuolella. Eilen hain Minimanista kassillisen lanttu- ja porkkanasoseita 1€/kg. Kauppias kai luuli ettei oikein kellekään enää maistuisi… taidan ryhtyä tänään uudestaan laatikoiden tekoon. Kinkkua meinaan riittää vielä!

Samppa Kalminen

Lohihyytelö

Tässä jälleen uusi herkku, joka ei ole aiemmin joulupöytääni kuulunut. Tämän voisi ajatella kala-aiheisena voileipäkakun täytteenä ilman voileipää. Olen joskus ennen karppiaikoja tehnyt sellaisen, ja täyte oli koostumukseltaan melko samanlainen kuin tämä, tosin kalan tilalla oli kinkkua. Tästä sain idean hyytelön tekemiseen.

Joululahjojen joukossa oli noin 600g filee kylmäsavulohta, joten päätin sijoittaa tähän siitä osan. Alkuperäinen suunnitelma oli käyttää hyytelöön kypsennettyä kalaa. Ratkaisu oli hyvä, sillä suoraan kalaviljelmältä tullut filee oli paljon maukkaampaan kuin kaupoissa myytävät, tosin se oli siivuttamatonta. Tämä oli myös yllättävän helppo tehdä ja tulee sisältymään jouluperinteisiin myös tulevaisuudessa, ja ilmeisesti tätä joutuu tekemään vielä muulloinkin.

Edit 28.12.2013: Tein välipäivien aikana oikein maukkaan meetwurstihyytelön tätä lohihyytelön ohjetta mukaillen. Kala siis korvataan meetwurstisilpulla, ruohosipuli tavallisella sipulilla, tuorejuustoksi Lidlin chilillä maustettua ja rosepippurin tilalle mustapippuria. Samaa periaatetta voi siis soveltaa vaikka millaisen hyytelön tekemiseen. Kannattaa kuitenkin käyttää jotain voimakkaan makuista, ettei hyytelöstä tule liian mautonta.

Edit 30.12.2014: Lisään vielä yhden hyväksi havaitun variaation lohihyytelöstä. Tässä kalan tilalle 300g murskattuja / silputtuja katkarapuja, ruohosipulin tilalle tilliä joko tuoreena tai kuivattuna sekä pinnalle  sitruunapippuria. Tämä on hieman miedompi vaihtoehto, joka sopii muutenkin pöytään kuin jouluna.

Valmistusaika: 15 minuuttia + hyytyminen yön yli.

200g kylmäsavulohta
200g tuorejuustoa
2dl kermaa
3rkl turkkilaista jugurttia
nippu ruohosipulia
1/2 sitruunan mehu
5 liivatelehteä
rosepippuria
suolaa

DSC_0029

1. Pilko kala pieniksi paloiksi. Sekoita tuorejuusto ja turkkilainen tasaiseksi massaksi, ja lisää tähän massaan silputtu ruohosipuli sekä kala. Purista sekaan myös sitruunamehu sekä lisää mausteet.

2. Vaahdota kerma eri astiassa ja vatkaa se massan sekaan. Sulata liivatteet tilkkaan kuumaa vettä ja lisää sekin massaan vatkaimen edelleen soidessa.

3. Vuoraa kulho (tai useita pienempiä kulhoja) elmu-kelmulla ja lusikoi massa päälle. Tasoita tiiviiksi lusikalla. Käännä kelmun reunat hyytelön päälle ja sijoita yöksi jääkaappiin.

4. Käännä kelmun reunat auki ja kumoa hyytelö lautaselle. Nosta kulho pois ja poista kelmu varovasti. Ripottele pinnalle rosepippuria. Tähän voisi ajatella myös lisää ruohosipulia, persiljaa tai vaikkapa mätiä.

Rosolli

Tämä on ensimmäinen kerta, kun teen joulupöydän perinteisen väriläiskän itse. Karppaajan rosolliin ei mitään perunoita laiteta, mutta kaikki muu siihen tyypillisesti kuuluva on mukana. Toteutus on varsin yksinkertainen. Ei myöskään tarvita värjättyä kermavaahtoa sillä kermaa on tulossa pöytään muutenkin aika monessa muodossa – mutta kuka haluaakin tehdä, niin se onnistuu helposti lorauttamalla kerman joukkoon hieman punajuuritölkin lientä.

Hieman pilkkomisen vaivaa tässä toki on ja porkkanat on ensin kiehautettava, mutta mahdollisuus kehuskella omalla työpanoksellaan maksaa kaiken nähdyn vaivan. No, ei tähän kulunut kuin 20 minuuttia.

Valmistusaika: kerrottiin jo.

300g etikkapunajuurikuutioita
300g porkkanaa
1 omena
1 sipuli
1 suolakurkku

DSC_0023

1. Kuutioi ensin porkkanat. Homma sujuu nopeiten, jos ne ovat isoja. Kiehauta ne kattilassa niin, että tulevat puolipehmeiksi.

2. Kuutioi sillä aikaa muut ainekset ja sekoita ne keskenään kulhoon. Huuhtele kiehautetut porkkanakuutiot lävikössä kylmällä vedellä niin että ne jäähtyvät, ja sekoita muiden ainesten joukkoon. Valmista!

Sienisalaatti on perinteinen jouluruoka ainakin omassa taloudessani, mutta voi tätä muulloinkin syödä. Joulupöydän salaatin voi valmistaa itse, jos on muistanut syksyllä möyriä metsässä keräilemässä ainekset.

Minä teen yleensä sienisalaattini sekarouskuista, jotka sopivat makunsa puolesta salaattiin kaikkein parhaiten. Oikeassa sienisalaatissa on mielestäni oltava hieman väkevä maku, joten miedon makuiset sienet eivät tule kysymykseen. Tämän vuoksi ryöppään rouskutkin vain kertaalleen. Sienet on siis pilkottu paloiksi, ryöpätty reilut 5 minuuttia, huuhdeltu hyvin ja tämän jälkeen purkitettu kuuman etikkaliemen kera.

Voit tietenkin kokeilla käyttää kaupasta ostettuja sieniä tai jopa herkkusieniä, mutta makua en voi taata.

Edit 30.12.2014: muutin ohjetta viime joulun kokemusten perusteella, sillä tulin kehittäneeksi paremman koostumuksen turkkilaisen jugurtin ja majoneesin avulla. Lopputulos on myös halvempi valmistaa.

Valmistusaika: 10 minuuttia + maustuminen jääkaapissa.

300g rouskuja tai muita säilöttyjä metsäsieniä
1 sipuli
1,5dl turkkilaista jugurttia
1rkl majoneesia
kourallinen persiljasilppua
valkopippuria
suolaa

DSC_0024

1. Huuhtele sienet huolellisesti lävikössä, että enimmät etikan maut lähtevät. Silppua pieniksi paloiksi ja laita kulhoon. Silppua sekaan myös sipuli, persilja sekä ripottele mausteet.

2.  Lisää majoneesi sekä turkkilainen ja sekoita hyvin. Anna maustua jääkaapissa tovi ennen nauttimista.

Piparkakut

Miten saada piparkakut onnistumaan karpisti, tai edes puolikarpisti? Tätä ovat ihmiset kyselleet näin joulun alla, joten päätin laittaa koekeittiöni selvittämään asiaa ja tehdä pipareita, ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien.

Siirappi nostaa lopputuloksen hiilarimäärää jonkun verran, mutta mielestäni se kuuluu ehdottomasti olennaisena osana piparkakkujen makuun, ja piparit taas kuuluvat olennaisena osana jouluun. Mausteina käytin kanelia, inkivääriä sekä neilikkaa, ja kaikki meni nappiin heti ensimmäisen kattilasta napatun makunäytteen perusteella. Kardemummaa voivat käyttää ne, jotka sen mausta tykkäävät. En kiellä kokeilemasta myöskään ilman siirappia, mutta tällöin en ota vastuuta mausta enkä koostumuksesta (tosin en ota muulloinkaan). Ehkä siinä tapauksessa olisi syytä laittaa enemmän karppisokeria?

Aloitin kokeeni 1dl pienemmällä kokonaisjauhomäärällä, mutta taikina jäi liian veteläksi, eikä emäntäkään uskonut sen kiinteytyvän tarpeeksi edes jääkaapissa. Jauhojen lisäyksellä oli niin dramaattinen vaikutus, että sähkövatkaimesta oli tulla savut pihalle. Hetken jääkaapissa oltuaan taikinakulhon saattoi kääntää ylösalaisin tarvitsematta pelätä taikinan putoavan lattialle. Taikina oli silti tarkoitus jättää yöksi jääkaappiin maustumaan ja leipoa piparit vasta seuraavana päivänä.

Tällä ohjeella pipareita kertyy noin puolitoista pellillistä, riippuen miten ohuita tekee ja kuinka suuri osa taikinasta katoaa kokin suuhun leipomisen aikana. Lopputulos oli normaalia tummempia ja pehmeämpiä, hieman vähemmän makeita pipareita. Maku oli melko lähellä aitoa.

Valmistusaika: parista tunnista ylöspäin, riippuen siitä miten kauan taikinaa seisotetaan jääkaapissa.

0,5dl siirappia
1tl kanelia
2/3tl inkivääriä
1/2tl neilikkaa
120g voita
1dl karppisokeria
2 munaa
0,5dl kermaa
1,5dl mantelijauhoa
1,5dl perunakuitua (pofiber)
3tl psylliumia
1tl soodaa

DSC_0014

DSC_0015

1. Kuumenna pieni kasari hellalla, kaada siihen siirappi ja anna sen notkistua hetki. Lisää mausteet ja pudota voiköntsä päälle. Sulata seos tasaiseksi miedolla lämmöllä. Lisää karppisokeri ja hämmennä.

2. Kaada seos muovikulhoon, riko sekaan kananmunat, lisää kerma ja anna sähkövatkaimen laulaa. Lisää kaikki jauhoainekset sekaan ja vatkaa kunnolla tasaiseksi, jäykäksi massaksi. Anna taikinan jäähtyä jääkaapissa muutama tunti, yön yli, tai kunnes se on riittävän kiinteää kaulittavaksi.

3. Levitä pöydälle leivinpaperi, ripottele sen päälle perunakuitua ja lusikoi taikinaköntsä siihen. Taputtele littanaksi, varista perunakuitua myös taikinan päälle ja kaulitse juuri niin ohueksi kuin haluat. Jotkut tykkäävät ohuista ja rapeista pipareista, toiset taas paksummista ja hieman pehmeämmistä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tämä taikina oli hieman innokas tarttumaan myös puiseen kaulimeen, joten teflonpintainen lienee parempi.

4. Leikkaa piparit perinteisillä muoteilla ja kerää ylijäänyt taikina seuraavaa erää varten. Lisää perunakuitua jokaisen erän välissä. Toista, kunnes taikina on lähestulkoon loppu ja tunge loput suuhusi, koska mielesi tekee kuitenkin. Tämä oli erittäin maukasta raakanakin.

5. Laita piparit uunipellille ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna hieman kovettua ennen syömistä.