Archive for marraskuu, 2013


Ajattelin julkaista vielä yhden rieskaohjeen sen kunniaksi, että olen ottanut nämä taas ruokavaliooni niiden oltua melko pitkään poissa kuvioista, ehkä ylensöin itseni pois näiden parista aikoinaan? Nyt kuitenkin maistuu taas. Olen myös kehittänyt ohjetta huomattavasti yksinkertaisemmaksi ja ilman hernerouheita ja muita pitkään pehmitettäviä aineksia myös valmistuaika on huomattavasti lyhyempi.

Tämä on siis leivän tapainen viritelmä, joka valmistetaan uunissa pellille levitettynä. Tätä ohjetta voi käyttää myös pizza- tai piirakkapohjana, ja jäähdyttyään sen voi kääriä jopa rullalle. Ohjeessa käytettyjä raasteita voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään ja millaiset makumieltymykset kokki sattuu omaamaan.

Tuotos on kohtalaisen hyvin koossapysyvää ja mainio eväs vaikkapa töihin. Parhaimmillaan lämpimänä ja vähintään itsensä paksuisen voiviipaleen kera. Jos kaapista löytyy jotain lihasoosia tai vastaavaa eikä ole muuta tarjolla, pala tätä lautaselle ja kauhallinen soosia päälle ja lämmin ateria on valmis.

Valmistusaika: noin 40 minuuttia.

200g tuorejuustoa
100g kukkakaalia
3 kananmunaa
2 porkkanaa
1 sipuli
1dl perunakuitua
1dl mantelijauhoa
2dl kermaa
1tl psylliumia
suolaa
valkopippuria

DSC_0134

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Raasta kukkakaali, porkkanat sekä sipuli sopivan kokoiseen kulhoon. Riko sekaan kananmunat ja kaavi päälle tuorejuusto. Keitoksen saa helposti sekaisin tavallisella lusikalla.

2. Lisää mukaan kaikki jauhoainekset ja kermat päälle. Mausta ja sekoita hyvin. Tässä kohtaa tämän ohjeen erinomaisuus tulee esille: ei tarvitse odottaa tuntia, 10 minuuttia riittää hyvin.

3. Kaada seos uunipellille, levitä lusikalla tasaiseksi reunoja myöten ja paista uunissa noin 20 minuuttia, tai kunnes paistoksen pinta on kauniin kullanruskea. Anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista.

 

Mainokset

Olen tässä pitkin syksyä julkaissut kaikenlaisia juttuja joiden raaka-aineena on käytetty oranssia hokkaido-kurpitsaa ja tainnut jossain välissä jopa luvata ettei enempää ole enää tulossa, mutta ainakin tämä on vielä pakko jakaa. Kun siemenetkin otetaan talteen ei kurpitsasta mene enää hukkaan kuin kuori, joka sekin on naurettavan ohut.

Kurpitsansiemenet paahdettuna ovat mainiota naposteltavaa, ja kun paahtamisen jälkeen niitä vielä paistetaan hetki öljyssä suolan ja sopivien mausteiden kera, saadaan aikaan tuote joka hakkaa mennen tullen kaikki Taffelit ja Estrellat, sekä maun että terveellisyydenkin puolesta.

Näiden kuoriminen kotikonstein lienee kutakuinkin mahdotonta, joten päätin laittaa ne pannulle sellaisenaan. Kaupoissa on tarjolla valmiiksi kuorittuja vihreitä kurpitsansiemeniä yli 3 euroa maksavissa naurettavan pienissä pusseissa, mutta aito kitupiikki valmistaa snacksinsa itse keräämistään siemenistä. Kuorimattomissa siemenissä on tietenkin enemmän työtä purukalustolle, mutta eikös se vähän ole snacksien tarkoituskin?

Valmistusaika: päivä tai pari.

yhden tai useamman kurpitsan siemenet
oliiviöljyä
suolaa
mausteita oman valinnan mukaan (mutta reippaasti chiliä)

DSC_0131

1. Kaavi siemenet talteen halkaistun kurpitsan sisältä. Kaada ne lävikköön ja pese runsaan veden kera puhtaiksi. Ravistele ja valuta ylimääräinen vesi pois.

2. Levitä siemenet esimerkiksi uunipellille tai vastaavalle laajalle alustalle kuivumaan. Sekoittele silloin tällöin ohi kulkiessasi. Olosuhteista riippuen kuivuminen voi kestää päivän tai ylikin, eikä useammastakaan haittaa ole. Ovatpahan ainakin kunnolla kuivia.

3. Kun siemenet ovat kuivia, kaada ne kuumalle pannulle ja paahda ne kullanruskeiksi ilman rasvaa koko ajan hämmentäen. Siement saattavat jopa hieman hyppiä paahdettaessa. Tämän jälkeen nosta pannu levyltä ja lisää öljy, mausteet sekä suola, ja paista vielä hetki tehokkaasti sekoitellen.

 

Tunashake

Idea saattaa kuulostaa oudolta, mutta itse asiassa tämä oli makuelämys pienellä rahalla ja vaivalla. Ananaslohko lasin reunalla ei myöskään ole vitsi, vaan sopii tähän makukombinaatioon kuin nyrkki silmään. Ja sanotaan nyt tämäkin vielä kerran: ananaslohko ei ilmaannu lasin reunalle tonnikalan tapaan tölkistä vaan se leikataan irti kokonaisesta ananaksesta.

Suolaisen luonteensa takia tämä juoma sopii paremmin aperitiiviksi kuin jälkiruuaksi, mutta miksei myös aamiaiseksi, illalliseksi tai välipalaksi? Jos haluat lisää tulisuutta, se onnistuu hyvin vaikkapa Blair’s Ultra Death-kastikkeen avulla.

Valmistusaika: 5 minuuttia.

1prk tonnikalaa öljyssä
300g turkkilaista jugurttia
1 valkosipulinkynsi
1 punainen chili
(tippa habanerokastiketta)
1dl kermaa
pala tuoretta ananasta

DSC_0129

1. Valuta enimmät öljyt pois tonnikalan seasta ja kaada syvään kulhoon. Voit myös käyttää blenderiä jos satut omistamaan. Murskaa sekaan valkosipulinkynsi sekä pilkottu chili. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

2. Kaada sekaan jugurtti ja soseuta lisää. Lopuksi kaada sekaan kerma ja sekoita kevyesti, ettei mene vaahdoksi.

Mango-lassi

Tämä herkullinen jälkiruokajuoma onnistuu parhaiten, kun annat mangon kypsyä rauhassa huoneenlämmössä. Kypsänä se on makeimmillaan sekä niin pehmeää, että sisälmykset voi kaapia talteen lusikalla. Kypsyys on riittävä, kun hedelmän pinta antaa hieman periksi kevyesti sormin paineltaessa.

Perinteisen intialaisen ohjeen mukaan juomaan kuuluisi laittaa maitoa, mutta minä kun en sitä juuri koskaan osta, niin laitoin siksi vettä. Kermalla siitä tulisi varmasti vielä karpimpaa, tosin tekohetkellä sekin oli kaapista loppu. Kolkatassa Intiassa nauttimani lassi sisälsi myös jäämurskaa, mikä sopi juomaan oikein hyvin kun lämpötilakin oli lähellä 40 astetta.

Valmistusaika: 10 minuuttia.

1 kypsä mango
300g turkkilaista jugurttia
vettä, kermaa tai maitoa

DSC_0058

1. Halkaise mango, poista kivi ja kaavi hedelmälihat kulhoon tai blenderiin. Lisää jugurtti ja soseuta tasaiseksi.

2. Lisää tarvittava määrä vettä oikean koostumuksen aikaansaamiseksi. Voit käyttää myös kermaa tai täysmaitoa.

Mascarpone-konvehdit

Tässä tällainen kokeilu niihin hetkiin, kun tekee mieli jotain makeaa. Nämä konvehdit eivät ole valkosuklaata vaikka siltä saattaisi näyttää, vaan ovat ihan oma lukunsa sekä maun että koostumuksen puolesta.

Näiden väsäämiseen tarvitset silikonisen jääpalamuotin tai jonkin vastaavan viritelmän. Itse käytin niin jäykkää muottia, että konvehdit oli ensin jäädytettävä että ne irtosivat siitä ehjinä. Luultavasti tämä voisi olla myös oivallinen kakun kuorrute. Jälkeenpäin tuli mieleen, että ehkä pieni ripaus suolaa voisi parantaa makua… menee kokeiluun jossain vaiheessa.

Kaksi lautasellista konvehteja katosi jääkaapista äkkiä, vaikken itse syönyt montaakaan.

Valmistusaika: 10 minuuttia + jäädytys / sulatus.

100g mascarpone-juustoa
4rkl neitsytkookosöljyä
loraus kermaa
1tl liivatejauhetta
makeutusainetta maun mukaan

DSC_0115

1. Kuumenna öljy pienessä kasarissa miedolla lämmöllä sulaksi, ja sekoita sekaan juusto sekä kerma. Hämmennä koko ajan, kunnes seoksesta tulee tasaista.

2. Sekoita liivatejauhe tilkkaan vettä ja kaada kasariin edelleen sekoitellen. Nosta pois levyltä ja valuta valmis massa silikonisiin jääpalamuotteihin. Anna jäähtyä hetken, ja laita muotit sitten pakastimeen.

3. Anna jäätyä kauttaaltaan. Jäisinä konvehdit pysyvät koossa kun painelet ne ulos muoteista. Anna sulaa huoneenlämpöön ennen tarjoilua.

 

Kurpitsamuusi

Tässä on jälleen yksi kokeilu, joka osoittaa hokkaido-kurpitsan erinomaisuuden karppiruokien raaka-aineena. Siitä syntyy oikein hyvä muusi yhdessä kukkakaalin kanssa – tosin toimii varmasti yksinäänkin. Minulla vain sattui olemaan puolikas kukkakaali pyörimässä nurkissa ja ajattelin että se olisi syytä käyttää pois…

Valmistusaika:  45 minuuttia.

kokonainen hokkaido-kurpitsaa
500g kukkakaalia
50g voita
1dl kermaa
suolaa

DSC_0108

1. Kuori ja pilko kurpitsa kuutioiksi kattilaan. Paloittele kukkakaali sekaan, lisää vettä niin että kasvikset peittyvät ja keitä pehmeiksi. Minä haudutin ne pehmeiksi leivinuunissa – homma on aika hidasta mutta ekologista kylläkin.

2. Kaada kaikki vesi pois, leikkaa sekaan viipale voita ja survo. Lisää kerma sekä suola ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella.

 

Kinkkumuffinsit

Rikotaan jälleen rajoja ja laitetaan koko muffinsien ajatus aivan uusiksi. Mikään laki ei määrää, että niiden olisi oltava makea herkku tai jälkiruoka. Tässä on hyvä esimerkki suolaisesta vaihtoehdosta kahvipöydässä tarjottavaksi tai vaikka eväiksi töihin. Nämä maistuvat sekä kylmänä että lämpimänä palana, ja samalla ohjeella voi helposti pyöräyttää myös piirakan.

Muffinsit on syytä tehdä silikonisessa muottilevyssä, sillä paperisiin irtovuokiin taikina tarraa aika lahjakkaasti kiinni. Silikonimuotista ne irtoavat parhaiten sitten, kun ovat kunnolla jäähtyneet ja taikina kiinteytynyt. Tällä ohjeella sai 12kpl silikonimuotin täyteen ja vähän jäi ylikin.

Valmistusaika: noin tunti.

Taikina:

2 porkkanaa
1 sipuli
2 kananmunaa
1dl mantelijauhoja
1dl perunakuitua
0,5dl pellavansiemenrouhetta
2dl kermaa
2dl vettä
1tl psylliumia
suolaa

Täyte:

200g kinkkukkutioita
200g chilituorejuustoa
loraus kermaa
1tl mustapippuria

DSC_0111

1. Aloita taikinasta. Raasta sipuli ja porkkanat kulhoon, riko munat sekaan ja kaada päälle kaikki kuivat ainekset. Sekoita.

2. Lisää kerma sekä vesi (voit myös käyttää pelkkää kermaa, mikäli satut omistamaan 2 purkkia) ja sekoita jälleen. Anna taikinan turvota hetki.

3. Väsää sillä aikaa täyte. Kaada kinkkukuutiot toiseen kulhoon, lusikoi tuorejuusto niiden päälle ja sekoita. Lisää kermaa sen verran, että satsista tulee sopivan notkeaa. Mausta pippurilla.

4. Pudota reilu lusikallinen jokaiseen muottiin ja levitä taikinaa lusikalla reunoja kohti niin, että keskelle jää matalampi kohta. Laita yksi lusikallinen täytettä muotteihin, ja paina lusikan lappeella pinta tasaiseksi. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, tai kunnes muffinsien pinta on sopivasti ruskistunut. Anna jäähtyä ennen muotista irrottamista.

 

Intialainen pizza

Tässä on aivan uusi lähestymistapa pizzan valmistukseen. Tomaattikastikkeet ja taikinapohjat on heivattu mäkeen, eikä päälle laiteta perinteisiä täytteitä juustoraasteen ja oreganon kera. Tässä pizzassa pohja tehdään etupäässä kasviksista ja päälle tulee intialaisittain maustettu jauhelihakastike. Nyt on aivan pakko kehuskella omia tekeleitä, mutta tästä tuli yksinkertaisesti niin hyvää että tätä on pakko väsätä tulevaisuudessakin. Käytetyt aineksetkin ovat kaikki suhteellisen edullisia ja tuotos on varsin täyttävää.

Tällä ohjeella saa aikaan täyden pellillisen suurin piirtein pannupizzan vahvuisena. Yllättävän hyvin tämä myös pysyi koossa, kun antoi sen hetken oleentua huoneenlämmössä uunista ottamisen jälkeen.

Valmistusaika: noin 45 minuuttia.

Pohja:

500g kukkakaalia
2 porkkanaa
1 iso sipuli
100g juustoraastetta
3 kananmunaa
1dl perunakuitua (pofiber)
1dl kermaa
suolaa
valkopippuria

Kastike:

400g jauhelihaa
2rkl neitsytkookosöljyä
100g ananasmurskaa
2rkl auringonkukansiemeniä
1 vihreä chili
1rkl perunakuitua
1dl kermaa
1tl juustokuminaa
1tl currya
1tl mustapippuria
1/2tl chilijauhetta
suolaa

100g juustoraastetta kuorrutukseen

DSC_0103-001

DSC_0107-001

1. Lämmitä uuni 220 asteeseen. Raasta kaikki kasvikset kulhoon, kaada sekaan juustoraaste ja riko kananmunat. Lisää kerma, perunakuitu sekä mausteet. Sekoittele tasaiseksi ja levitä uunipellille. Koko homma sujuu hyvin lusikalla, joten käsiään tähän ei tarvitse sotkea.

2. Laita pelti uuniin ja paista niin kauan, että pinnasta tulee kauniin ruskea, noin 20 minuuttia. Tee sillä aikaa kastike.

3. Sulata kookosöljy pannussa ja lisää jauheliha. Silppua sekaan chili ja lisää ananasmurska, mausteet, perunakuitu sekä kerma. Hämmentele muutamia minuutteja niin, että kastike sakenee. Nosta pois levyltä.

4. Ota pohja uunista ja levitä kastike tasaisesti sen päälle. Sirottele päälle juustoraastetta, ja paista uunissa vielä noin 10 minuuttia.

Tämän postauksen ideana on lähinnä vain ilmoittaa, että asettamani 75 kilon tavoitepaino on alitettu. Itse asiassa tuo tapahtui jo reilu viikko sitten ensimmäisen kerran, mutta en vain ole saanut aikaiseksi mainostaa asiaa missään.

<75kg

Alin mitattu paino on ollut tänään aamulla noin klo 6.00, 74,5kg. Karppauskuukausia on kertynyt kahdeksan, ja noiden kuukausien ajalle on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Painon hyppäyksistä ylöspäin voi aina katsoa peiliin ja osoittaa itseään sormella, sillä omalla kohdallani nuo ovat enimmäkseen johtuneet viikonloppujen olutkuureista, joita on tullut harrastettua silloin tällöin. Raittiina tavoitepaino olisi saavutettu todennäköisesti jo alkusyksystä.

Täytyy silti sanoa, että kehitys on ollut melko rajua. Mikseivät ihmiset ymmärrä? TV-shopin laihdutusihmeet käyvät edelleen kaupaksi ja kaikenlaisia kehonrääkkäyskuureja harrastetaan, vaikka toimiva ratkaisu on näinkin yksinkertainen. Toivottavasti tämä blogi saa edes kourallisen ihmisiä kokeilemaan.

On idioottia ajatella karppausta tai mitään muutakaan ruokavaliota muoti-ilmiöinä, sillä ruokavalio on aivan jotain muuta kuin kuuriluontoinen juttu. Suomenkielessä sana ”dieetti” mielletään yleensä määräaikaiseksi kuuriksi, vaikka englanniksi sama sana tarkoittaa nimenomaan ruokavaliota. Uskaltaisin väittää, ettei mistään kuuriluontoisesta jutusta ole apua painonhallintaan pidemmällä aikajänteellä. Edeltävään malliin paluu tuo tullessaan taas samat ongelmat.

Kehomuutoksia

Vyötärönympärys on karppauksen aikana pudonnut metristä noin 84 senttiin. Joitain housuja on emännän toimesta pienennetty jo pariinkin otteeseen, suurin osa on lähtenyt kirpparille kiertoon ja uusia on hankittu tilalle. Työhousujen koko on pienentynyt 52-koosta nelikasiin, jotka nekin tuntuvat nyt jo väljiltä. Nelikutoset menevät seuraavaksi kokeiluun, kunhan ensin saan nuo vanhat kulutettua rikki.

En jaksa ruveta enää mittanauhan kanssa leikkimään, joten ajattelin kertoa kerralla vähintään sen tuhat sanaa julkaisemalla pari tuoretta kuvaa yläosattomissa:

DSC_0098-002DSC_0096-002

DSC_0094-002

Alkaa näyttää hyvinkin normaalipainoiselta… ja täytyy nyt vielä kerran mainita, että minkäänlaista kehonrakennusta tai muutakaan urheilua en ole harrastanut pitkiin aikoihin. Kaikki muutos johtuu vain ja ainoastaan uudenlaisesta ruokavaliosta, joka on sulattanut läskit pois lihasten päältä.

Tulevaisuus?

On täysin selvää, että karppaus jatkuu myös tulevaisuudessa. Ja ehkä voisin vielä kilon tai pari..? Se kun on niin helppoa. Mutta sitten olisi jo keskityttävä siihen, että paino pysyisi samoissa lukemissa, sillä ilmeisesti kukkakepiksi laihtuminenkin on mahdollista. Yksi hyväksi havaittu keino on ottaa ruokavalioon hieman gluteenitonta pastaa, riisiä, tattaria… ja joskus voi sitten pitää mässypäivän ja käydä vaikka amarillossa huitaisemassa korillisen ristikkoperunoita naamaan.

Bloginpito jatkuu kuten tähänkin asti, tosin varmaankin enemmän ruokapainotteisena. Jos innostun perehtymään enemmän ravintoaineiden vaikutuksiin ja kemiaan, kerron sitten niistä. Blogin nimi on jo omalla kohdallani hieman vanhentunut, mutta jääkööt näin, ainakin toistaiseksi. Nimen muuttamisella on aina haittavaikutuksia. Tämä oli alkuun vain omaa motivaatiotani kohottamaan tarkoitettu blogi, kunnes kävi ilmi ettei motivaatiota tarvitsekaan kohottaa. Karppauksesta on tullut kokeilun ja oppimisen kautta pysyvä elämäntapa, jota en enää mistään syystä hiilisapuskoiden mättämiseen vaihtaisi.

Samppa Kalminen