Tag Archive: hiilihydraatti


Päätin taas vaihteeksi tehdä tällaisen pienen korjauspäivityksen, kun satuin huomaamaan millaista paskaa Iltalehden terveyspalstalla jälleen kirjoitetaan. Tällä kertaa kyse ei ole hiilihydraateista vaan proteiineista, mutta jotenkin kummasti tämäkin kirjoitus silti jälleen hyökkää karppaajia vastaan unohtaen ne proteiinit lähes kokonaan. Vaikka teksti oli otsikoitu kertomaan liiallisen proteiinin saannin haitoista, useimmissa kohdissa puhuttiin kuitenkin lähinnä siitä, mitä hiilihydraattien vähentäminen saa aikaan.

Yleensä mielletään, että karppaajat mättävät suuhunsa liikaa lihaa ja muuta proteiinipitoista, mutta käytännössä asia ei kuitenkaan näin ole – tai ei ainakaan pitäisi olla. Proteiinin liikasaannille altistuvatkin lähinnä ne punttisali-ihmiset, jotka vetävät suurimman osan ravinnostaan erilaisina jauheina.

Yleinen suositeltava proteiinin määrä on gramma jokaista tavoitepainokiloa kohden, eli: jos painat sata kiloa ja haluaisit painaa 80kg, on tällöin sopiva määrä proteiinia 80g päivässä. Se olisi kutakuinkin puoli kiloa jauhelihaa, 12 kananmunaa tai kaksi pakettia grillimakkaraa. Rankkaa salitreenausta harrastavat voivat tietenkin syödä enemmän, koska treenin jälkeen lihakset käyttävät proteiinia enemmän kuin mitä sohvalla makoiluun kuluisi. On kuitenkin aika työlästä saada sellainen proteiinimäärä pelkästä ruuasta, joten tällöin astuvat kuvaan ne tiivistetyt heraproteiinijauheet. Niistä onkin jo paljon helpompi saada yliannostus – monilla kun on tapana vielä ottaa vähän enenmmän, ikään kuin varmuuden vuoksi ettei vaan lihasten kehitys hidastuisi.

Käydään nyt kuitenkin läpi nämä Iltalehden jutussa mainitut viisi kohtaa, jotka enemmän tai vähemmän liittyvät proteiinin saantiin. Kirjoitan omat kommenttini jokaisen kohdan perään. Minä olen hieman lyhentänyt näitä, mutta alkuperäinen teksti on luettavissa täältä.

1. Hengitys alkaa haista

Pyritkö maksimoimaan proteiinin saannin ja minimoimaan hiilihydraatit? Niukka hiilihydraattien saanti voi johtaa ketoosiin. Ketoosissa elimistö alkaa käyttämään ensisijaisena energianlähteenään hiilihydraattien sijasta rasvaa. Hengitys alkaa haista. Se johtuu siitä, että aineenvaihdunnassa syntyvä ammoniakki alkaa haista hengityksessä. Koska löyhkä nousee elimistöstä, hampaiden pesu tai lankaus eivät auta ongelmaan.

Noniin. Tässä puhutaan niukasta hiilihydraattien saannista eikä liiasta proteiinista. Monelle karppaajalle ketoosi on juurikin se tavoite siitä syystä, että se mahdollistaa tehokkaan laihtumisen. Toisaalta se on hyvin todennäköisesti myös se tila, missä koko ihmiskunta eleli vielä silloin, kun olimme metsästäjä-keräilijöitä eikä hiilihydraatteja ollut niinkään saatavilla. Ihmisen elimistö on edelleen sopeutunut ketoosiin, sillä geneettisessä mielessä me emme muutu niin nopeasti kuin me muutamme ruokailutottumuksiamme tai millä vauhdilla yhteiskunta ja kaikki se, mistä ihmisten elämä normaalisti koostuu, muuttuu.

Ketoaineilta haiseva hengitys on oikeastaan ketoosin ainoa miinuspuoli, mutta onneksi se ei ole vaarallista. Mieluummin se kuin ylipaino – ainakin jos minun mielipidettäni kysytään. Ja jos noina muinaisina aikoina kaikkien hengitys haisi samalta ketään ei varmasti häirinnyt, ja oli se muutenkin luultavasti niistä ongelmista pienimpiä silloin, kun päivittäinen syöminen ei ollut mikään itsestäänselvä asia.

2. Olet huonolla tuulella

Hiilihydraattien vähentäminen korreloi myös mielialasi kanssa. Aivot tarvitsevat hiilihydraatteja. Ne ovat yhteydessä mielihyvää ohjailevan välittäjäaine serotoniinin tuotantoon. Australialaistutkimuksen mukaan vähähiilihydraattipitoista ruokavaliota noudattaneet ylipainoiset olivat kiukkuisempia kuin enemmän hiilihydraatteja syöneet.

Tämäkään ei liity mitenkään proteiineihin. Karppauksen vastustajat jaksavat veisata tätä samaa virttä maailman tappiin asti, vaikkei se ole totta edes puoliksi. On sanomattakin selvää, että huumevieroituksessa oleva voi olla vähän kärttyisä tai kyrpiintynyt kaikkeen, ja juurikin siitä tässä on nimenomaan kysymys, sokerista vieroittumisesta. Se on kovan luokan huume, joka on tutkitusti sieltä pahimmasta päästä, kun vertaillaan huumeiden koukuttavuutta. Kun saa sokeriannoksensa ajoissa, pysyy hymykin huulilla.

Karppauksen avulla makeanhimosta pääsee eroon, kunhan ensin jaksaa kärvistellä sen vieroitusjaksonsa loppuun. Tämän jälkeen yleinen fiilis kohoaa niin korkealle ettei sitä osaisi uskoa, ellei olisi itse sitä kokenut. Aiempaa jatkuvasti väsynyttä ja tympeää olotilaansa on luullut normaalitilaksi, vaikka kyseessä on ollut verensokerin epätasapainosta johtuva tila. Karppaajan verensokeri pysyy tasaisen matalana, ja näin myös olotila on vakaa eikä ailahtelevainen.

Teknisessä mielessä homma menee niin, että elimistö muuttaa niitä kertyneitä läskejä sokeriksi, jota aivot sitten käyttävät. Se on elimistön tapa varmistaa sokerin saanti sellaisissa oloissa, jolloin aivojen omistaja ei sitä suuhunsa jostain syystä halua laittaa. Ketoosin käynnistyminen kuitenkin ottaa oman aikansa, ja ne ensimmäiset päivät voivat olla melko ahdistavia. Jos taas syöt sokeria jonkin verran mutta et paljoa, et pääse ketoosiin etkä myöskään irti riippuvuudesta. Tällaisia ovat varmasti juuri nuo australialaistutkimuksen kiukkuiset ihmiset.

3. Munuaiset kuormittuvat

Hyvin runsasproteiininen ruokavalio kuormittaa munuaisia. Runsasproteiininen ruokavalio nimittäin lisää typen eritystä, mikä on munuaisille kova paikka.

Ensimmäinen kohta, joka käsittelee proteiineja ja on vieläpä tottakin. Munuaisten kuormittaminen lihaa syömällä on kuitenkin vaikeaa, kuten jo tekstin alussa esimerkkien avulla kerroin. On syötävä todella valtava määrä. Toisaalta tiedän tapauksia, joissa henkilöiden maksa-arvot ovat paukkuneet reippaasti yli viitearvojen kun niitä on tutkittu – kaikki puntinnostajia eikä kukaan heistä ole karpannut.

4. Ruuansulatus tökkii

Moni proteiini-intoilija keskittyy syömään eläinperäisiä proteiininlähteitä. Lihakset ehkä kiittävät, kun syöt esimerkiksi kanaa ja raejuustoa. Kuitujen saanti voi kuitenkin jäädä heikoksi, kun vaihdat kasviperäiset tuotteet, kuten pavut, hedelmät ja vihannekset, eläinperäisiin. Kuitu nimittäin edistää ruuansulatusta, joten ilman sitä seurauksena voi olla vatsavaivoja ja turvotusta.

Tämäkään ei liity proteiineihin, vaan lähinnä kuidun saannin vähyyteen. Tekstissä annetaan selkeästi ymmärtää, että jonkin ravintoaineen lisääminen johtaisi automaattisesti jonkun toisen aineen karsimiseen. Kyllä minultakin terveystarkastuksen yhteydessä kysyttiin kuiduista, mutta minä saatoin kertoa kaapista löytyvän jos jonkinlaista siementä ja rouhetta, joiden avulla esimerkiksi omatekoisesta leivästä tulee vähähiilihydraattista mutta todella kuitupitoista. Sitten vielä päälle kasviksia ja salaattia jokaisella aterialla, joten ei ole syytä huoleen.

Ketoosidieetin alussa maha voi olla sekaisin ja voi olla rasvaripuliakin, mutta se meni ainakin omalla kohdallani melko äkkiä ohi ja siitä eteenpäin elimistö ei ole vielä koskaan toiminut yhtä hyvin.

5. Paino nousee

Vahvasti proteiinipitoinen ruokavalio voi auttaa sinua pudottamaan painoa lyhyellä aikavälillä, mutta seuraukset pitkällä tähtäimella ovat päinvastaiset. Pitkäaikainen tutkimus todisti, että paljon proteiinia syövät tutkitut olivat 90 prosenttia todennäköisemmin ylipainoisia kuin ne, jotka söivät sitä vähemmän. Tutkimuksessa oli mukana yli 7000 henkilöä.

Tässäkin kohdassa on perää. Teksti ei kerro mitä muuta tutkittujen ruokavalioon kuului, mutta tulokset ovat järkeenkäypiä siinä mielessä, että elimistöllä on taipumusta muuttaa ylimääräinen proteiini hiilhydraateiksi, joista lihominen tässä tapauksessa johtuu. Kannattaa siis pitää proteiinin määrä kohtuullisena – eli oikeassa suhteessa siihen, mitä lihaksesi tarvitsevat.

Lopuksi…

Jotenkin on jälleen vaikea olla ajattelematta tämänkin Iltalehden kirjoituksen taustavoimaksi elintarviketeollisuutta, jonka etujen mukaisesti meidän tulisi syödä sellaista ruokaa joka on mahdollisimman prosessoitua, mahdollisimman halvoista aineksista valmistettua ja joka voidaan hyvin brändättynä myydä ihmisille kovaan hintaan.

Tämän blogin kirjoituksista sekä ruokaohjeista löytyy kuitenkin eväitä niille jotka haluavat laihtua, syödä terveellisesti ja saada itselleen muutenkin hyvän olon.

Samppa Kalminen

Mainokset

7 hyvää syytä karpata

Törmäsin huvittavaan tekstiin herkkusuu.fi-sivustolla. Artikkelin otsikkona oli ”7 syytä olla karppaamatta”, ja se sisälsi seitsemän hiilihydraattien syöntiä tukevaa teesiä. Ajattelin aikani kuluksi kuitata nämä kaikki väitteet, eikä se ollut edes vaikeaa.

Artikkelin lähteenä on käytetty Iltalehden Terveys-palstan artikkelia, jonka lähteenä taas on käytetty Women’s Healthin artikkelia… ja sen pidemmälle en jaksanut tämän teksin alkuperää selvittää.

http://www.herkkusuu.fi/7-syyta-olla-karppaamatta/

1. Hiilihydraatit pitävät aivot vireessä

Aivot saavat energiansa pääosin glukoosista, jonka muodostamiseen keho tarvitsee hiilihydraatteja.

Väärin. Aivot käyttävät kyllä glukoosia, mutta ihmisen elimistö osaa muuttaa tarvittaessa rasvaa glukoosiksi. Tätä toimintaa kutsutaan laihtumiseksi, ja se on samalla yksi karppauksen perusideoista ja se todella toimii. Hiilihydraatit ovat ainoa makroravinne, jota ihmisen ei ole pakko syödä grammaakaan. Rasva ja proteiinit sen sijaan ovat kuitenkin välttämättömiä elimistön toiminnalle eikä elimistö pysty rakentamaan kaikkia näitä hiilihydraateista.

2. Hiilihydraatit vähentävät turvotusta

Täysjyvätuotteiden kuidut vähentävät turvotusta ja hoitavat suolistoa.

Väärin. Päinvastoin, hiilihydraatit sitovat elimistöön ylimääräistä nestettä aiheuttaen näin turvotusta. Hiilarimättöaterian jälkeen tulee yleensä valtava jano – ja yleensä syylliseksi epäillään tällöin suolaa. Todellisuudessa hiilihydraatit imevät elimistön vettä itseensä aiheuttaen näin sekä turvotusta että tarvetta juoda lisää.

Moni karppaamaan ryhtynyt onkin kuluttanut ensimmäiset päivänsä kusemalla pois elimistön aiemmin keräämää vettä laihtuen helposti useita kiloja muutamassa päivässä. Muutos näkyy myös peilissä todella nopeasti.

Viljojen sisältämä gluteeni häiritsee suoliston toimintaa aiheuttaen vatsakipuja ja ilmavaivoja. Moni on päässyt eroon mitä moninaisimmista oireista jätettyään gluteenin tyystin ruokavaliostaan. Joidenkin tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä on jollain tapaa yliherkkä gluteenille, mutta itse rohkenen väittää, ettei se ole terveellistä kenellekään. Kuitua saa muualtakin kuin viljasta.

3. Parempi mieli

Hiilihydraatit nostavat kehon serotoniinitasoa. Serotoniini on hyvänolonhormoni.

Tavallaan oikein, mutta koko totuus on jotain ihan muuta. Hiilihydraatit toimivat aivoissa huumeiden tavoin aiheuttaen hyvänolon tunnetta. Valitettavasti ne aiheuttavat myös krapulan kaltaisen morkkiksen sokeritasojen laskettua parin tunnin kuluttua hiilareiden syömisestä. Tämä tila aiheuttaa ärtyneisyyttä sekä saa aivot tuottamaan nälkäsignaaleja, vaikka energiasta ei tässä vaiheessa olekaan puutetta. Tämän lisäksi sokeri aiheuttaa niin vakavan riippuvuuden, että monista huumeista on helpompaa irrottautua.

”Paremman mielen” takia sokerikoukkuun on helppo tarttua, ja usein se sitten johtaakin paino-ongelmiin, diabetekseen sekä sydänsairauksiin. Sokerihumala ei ole mikään vitsi vaan todellinen elimistön tila, samoin kuin myös aiemmin kuvaamani ”sokerikrapula”.

4. Energia

Hiilihydraatit ovat kehon ensisijainen ja nopein energianlähde.

Väärin. Valitsemalla ruokansa ihminen valitsee myös sen, mikä energianlähde on ensisijainen. Muinaiset ihmiset ennen maanviljelyä söivät vähähiilihydraattista ruokaa, ja heidän ensisijainen energianlähteensä oli rasva. Karppaamalla keho voidaan opettaa jälleen polttamaan rasvaa, jonka seurauksena myös sokerinhimo katoaa ja laihtuminen voi alkaa.

Rasva on myös tehokkain energianlähde sisältämällä kaloreita yli puolet enemmän hiilareihin verrattuna. Karppaajan rasvaiset ateriat ovatkin yleensä tämän takia pienempiä, kun sama energiamäärä on tiiviimmässä muodossa. Karppaaja ei myöskään saa syömisistään ähkyä, vaikka ateria olisikin runsaskalorinen.

Kalorit ovat ihmisen polttoainetta eikä niitä tulisi vältellä, vaan syödä kulutuksen mukaan. Ei autokaan loputtomiin liiku, jos kieltäydyt tankkaamasta.

5. Vitamiinit

Täysjyvätuotteet ovat erinomaisia B-vitamiinin lähteitä. Hedelmistä saat puolestaan C-vitamiinia. B- ja C-vitamiinit ovat molemmat tärkeitä hivenaineita.

Väärin. Kaikkia tarvittavia vitamiineja sekä hivenaineita saa monipuolisesta viljattomasta ja vähähiilihydraattisesta ruuasta. Näiden aineiden saannin kannalta on paljon oleellisempaa syödä tuoreita kasviksia, juureksia, siemeniä, pähkinöitä, sieniä, lihaa, marjoja, kananmunia ja kalaa.

6. Sydänterveys

Täysjyvätuotteiden hiilihydraatit alentavat kolesterolitasoja ja sydäntautiriskiä.

Väärin. Kokonaiskolesteroliin tällä voi olla pientä vaikutusta, mutta kokonaiskolesterolilla ja sydänsairauksilla ei ole mitään yhteyttä. Hiilihydraattien suuri määrä verenkierrossa sokeroi siellä kulkevat kolesterolipartikkelit, jotka tämän jälkeen tukkivat ja ahtauttavat verisuonia. Karppauksen vaikutukset omiin kolesteroliarvoihini voit katsoa täältä.

7. Nam!

Hiilihydraatit maistuvat luonnostaan hyvälle, koska ne ovat keholle tärkeitä. Jos jätät hiilihydraatit kokonaan, kehosi pyrkii korvaamaan hiilihydraattitarpeensa jatkuvan makeanhimon kautta. Kannattaa siis syödä jokaisella aterialla hieman hyviä täysjyvähiilihydraatteja ennemmin kuin ahmia pussillinen karkkia silloin tällöin.

Väärin. Jos jätät hiilihydraatit pois, makeanhimo katoaa kuten mikä tahansa muukin huumeriippuvuus. Se vie vain oman aikansa. Täytyy muistaa, ettei ranskanleivällä ja irtokarkeilla ole oikeasti kummoistakaan eroa; molemmat ovat nopeasti imeytyvää lyhytketjuista hiilihydraattia. Kirjoittaja on ilmeisesti niin sokeririippuvainen sekä selkärangaton, ettei ole asiaa koskaan pystynyt todistamaan omassa elämässään. Yleensä sokerinhimo katoaa parissa viikossa, kun välttää hiilihydraatteja. Samalla elimistö tottuu ottamaan energiansa muista aineista kuten rasvasta ja proteiinista ja lopullisena seurauksena on paljon virkeämpi ja energisempi olo, aineenvaihdunta normalisoituu, nivelkivut katoavat, kolesteroliarvot paranevat, diabeteksen sekä sydänsairauksien riski pienenee ja painokin alkaa vähitellen pudota.

Loppusanat:

Jää jokaisen omaan harkintaan, uskoako minua vai tuon yllä kuvatun artikkelin kirjoittajaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että suurin osa ravintotieteestä on vaikeaselkoista hevonpaskaa, ja eri asioista keskenään väitteleviä tohtoreita riittää. Vielä enemmään on elintarvike- ja lääketeollisuuden lobbareita, jotka tekevät hiilihydraattien syöntiä tukevia tutkimuksia. Syy: raha. Elintarviketeollisuus on kannattavinta silloin, kun mahdollisimman halvoista (lue: sokeri, tärkkelys) raaka-aineista voidaan valmistaa mahdollisimman kalliita lopputuotteita. Lääketeollisuus taas porskuttaa sen johdosta, ettei faktoja elimistön toiminnasta saati terveellisistä ruokavalioista kerrota sukankuluttajille, jolloin saastan syöminen myy kylkiäisinä valtavat määrät erilaisia lääkkeitä.

Minä perustan väitteeni omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini karppauksesta reilun kahden vuoden ajalta sekä joidenkin tahojen pseudotieteeksi kutsumaan kirjallisuuteen. Hyviä lähtökohtia karppauksen tieteelliseen puoleen ovat esimerkiksi Andreas Eenfeldtin sekä Antti Heikkilän kirjat.

Samppa Kalminen

Blogi on näytellyt lahjakkaasti kuollutta noin kuukauden päivät. Tänä keväänä iski lomautus töistä kuten viime vuonnakin, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että minulla olisi joutilasta aikaa yhtään enempää kuin normaalistikaan. Remonttia on tehty ja autotalli raivattu, ja pihatyöt voisivat alkaa heti sitten kun ei enää sada. Lomautuksesta pitää kuitenkin ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti ja toteuttaa mahdollisimman monta rästissä olevaa asiaa. Ensimmäisenä niistä biojätekompostori.

Kyseinen pömpeli on ollut suunnitelmissa jo ties miten kauan, mutta vehje on vain jäänyt rakentamatta. Nyt se seisoo talon nurkalla valmiina ja sinne on jo vähän jotain roinaa kipattu sisällekin. Karppaajien taloudessa kasvisperäistä jätettä syntyy paljon, mutta samoin myös kananmunankuoria. Jännä nähdä missä ajassa ne sinne maatuvat.

Eilen jätin Lakeuden jätelautakuntaan hakemuksen roskiksen tyhjennysvälin pidentämiseksi – mikä siis ainakin täällä Ilmajoella edellyttää ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaa kompostoria. Vehje on melko yksinkertainen rakenteeltaan: runko on lautaa / vesivaneria, ja se on sisustettu 50mm uretaanilevyllä. Ilmanvaihtoa varten on jyrsijäverkolla peitetyt reiät sekä rei’itetty 32mm viemäriputki johtamaan ilmaa myös pömpelin keskiosaan. Vanha käytöstä pois jäänyt analoginen kinkkumittari löysi paikkansa kömmelin kyljestä; sen avulla olisi tarkoitus seurata kompostorin sisälämpötilaa ja bakteeritoiminnan aktiivisuutta.

Kompostointi on minulle täysin uusi aluevaltaus, mutta ainakin touhu käy hyvin käsi kädessä hyötypuutarhan pidon kanssa. Viime vuonna oli ensimmäiset kasvimaakokeilut, ja nyt niistä vähän viisastuneena sitäkin touhua jatketaan, mikäli Suomen kesä sen jossain vaiheessa sallii – jostain kuullut, että aito maanviljelijä haukkuu kaikki mahdolliset kelit eikä koskaan ole hyvin. Vuoden päästä ei kuitenkaan ehkä tarvitse enää ostaa Biolanin säkkejä.

DSC_0180-001

Kuvasta näkee hyvin pömpelin rakenteen. Etuseinän alaosa on irrotettavissa tyhjentämistä varten, ja kakkoskakkosesta tehty kehä pitää mukavasti välissään saman paksuiset tiukoilla mitoilla leikatut uretaanilevyt. Kansi laskeutuu tiiviisti tämän virityksen päälle. Kaikkineen yksinkertainen ja materiaalia säästävä ratkaisu. Saa nähdä jäätyykö tämä joskus vai ei – nykyään kun Suomessa kaikki vuodenajat ovat arvaamattomia ja esimerkiksi viime vuonna pakkasia oli kesälläkin.

DSC_0184-001

Ei ehkä maailman kaunein kompostori, mutta ainakin sain autotallin nurkissa pyörivät jämälaudat, vanerit, kakkoskakkoset ja muut roinat hyödynnettyä, eikä kaupasta tarvinnut hakea kuin yksi uretaanilevy, vähän jyrsijäverkkoa sekä jokunen metri lisää lautaa. Ei mennyt montaa euroa.

Ehdin myös tehdä huhtikuun aikana pienen etelänmatkankin – kävin Viljandissa Viron puolella viikonloppureissulla, missä myytäviä lihatuotteita olen jo ehtinyt täälläkin jonkin verran hehkuttaa. Nyt mukana oli oma auto, joten runsaita tuliaisia ei ollut rajoittamassa kuin auton tavaratilan koko. Onhan se vähän julmaa jättää Suomi kärvistelemään laman kourissa ja lähteä ulkomaille ruokaostoksille – mutta oma napa on aina kuitenkin lähinnä. Ja jos minä olisin saanut päättää, olisi Suomen veropolitiikka (ja kaikki muukin politiikka) aivan erilaista kuin se nyt on.

DSC_0165-001

Reissu oli kuitenkin enemmän työmatka kuin hupiretki, joten virallisen ohjelman sekä ostostelun ohessa vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt. Edes linnanraunioita ei ehditty vilkaista, vaikka tarkoitus olikin eivätkä ne edes olisi kaukana olleet. Lauantai-iltana ehdin parin siiderin verran ihmetellä hostellin pihassa suomalaisen crossimiehen kanssa puhjennutta kuorma-auton rengasta. Onneksi mersussa oli paripyörät takana, joten sillä oltiin kuitenkin ajettu kisoista takaisin majapaikkaan. No, ehkä Viroon ehtii tutustua paremmin sitten seuraavalla kerralla kun ei tarvitse kenenkään muuttoa olla järjestelemässä ja ilmainen majoituskin löytyy. Viro on myös siinä mielessä hyvä matkailumaa, että kaikki mahdollinen on alle 200km säteellä, ja paikalliset ihmiset ovat erittäin avuliaita enkä törmännyt missään vaiheessa suomalaiseen haistavittu-asenteeseen.

DSC_0166-001

Majoitus oli varattu Viljandin keskustassa olevasta hostellista, jossa kokkailin oikeastaan reissun kaikki ateriat itse marketista haetuista eväistä. Näin safkapolitiikka myös pysyy parhaiten karppina. Ainoastaan perille Viljandiin päästyämme en ehtinyt kokkaamaan, joten armenialaisessa ravintolassa käytiin haukkaamassa pikaiset cesar-kanasalaatit.

DSC_0169-001

Tässä kuvassa on kaupoista mukaan tarttuneita lihatuotteita. Pötköt vasemmalla ovat hakkilihasegua eli 500g jotain mureketaikinan tapaista, hinta noin euron / ketale. Sitten on meetwurstia, raakamakkaroita, Rannarootsin älyttömän hyviä grillimakkaroita, olutmakkaroita ja kaikkea muuta herkkua saattamassa suomalaiset lihanjalostajat häpeään. Keli reissun aikana oli huomattavasti kylmempi kuin samaan aikaan oli ollut Suomessa, joten auton tavaratilassa sapuskat olivat luonnonmukaisessa jääkaapissa; eväitä saattoi käydä ostelemassa aina kun siihen oli aikaa.

DSC_0172-001

Tässä kuvassa on kaikkea muuta, mitä kaupasta tarttui haaviin. Monet maitotuotteet myydään tölkkien sijaan pusseissa – kuten kuvan hapukoor, joka on kai jotain smetanan ja ranskankerman väliltä ja puolen kilon pussi taisi maksaa noin 60-70 senttiä. Majoneesikin myytiin korkillisessa pussissa, ja se kustansi noin euron. Ei siis kallista, ja ainakin kaikki tähän mennessä syöty on ollut todella hyvää.

Rannarootsin maksamakkara päihittää kaikki kotimaiset tekeleet – jopa Herra Snellman jää kakkoseksi. Nötköttien ja kalasäilykkeiden kohdalla kannattaa karppaajan varoa, sillä joissain tuotteissa on vehnäjauhoja tai -tärkkelystä. Kaupoissa ruokaa myydään melko samaan tapaan kuin Suomessakin, ja tuoteselosteet löytyvät samankaltaisina joko etiketistä tai päälle liimatusta tarrasta. Vironkielisiä sanoja on melko helppo selvittää ihan päättelemällä. Gluteenittomuutta ei tuotteissa välttämättä ole ilmoitettu, mutta sentään vehnäjauhot on yleensä tuoteselosteessa alleviivattu, joten se helpottaa huomattavasti. Tässä muutama karppaajalle oleellinen sana:

veiseliha = nautaa
sealiha = sikaa
valke= proteiini
süsivesikuid = hiilihydraatti
rasvu = rasva
nisujahu = vehnäjauho
tärklis = tärkkelys

DSC_0168-001

Tietenkin juomiakin oli ostettava, mutta tein senkin kohtuullisen karpisti. Lonkerolaatikkoon en aio koskea, mutta kaikki muu on tarkoitus kulautella itse. Viinat maksoivat vitosen / pullo, valkoviinikanisterit kympin. Siiderilaatikosta joutui pulittamaan 20 euroa ja lonkeroista 16,50€. Olutta en edes harkinnut ostavani. Karppaajalle parhaiten sopivien juomien eli viinan sekä valkoviinin kohdalla myös hintaero Suomeen oli kaikkein suurin.

No, tällaista tällä kertaa. Palaan asiaan uusien ruokaohjeiden merkeissä… ehkä piankin.

Karppauksen aloittaminen

Näin joulun jälkeen moni ihminen havahtuu siihen, kun painoa on pyhien aikana tullut yllättäen useita kiloja lisää. Moni ylipainosta kärsivä tekee jälleen uudenvuodenlupauksen laihtumisesta ja terveellisemmän elämän aloittamisesta. Vuodenvaihteessa moni todennäköisesti päättää aloittaa karppauksen, joten ajattelin koota tähän pienen kasan hyviä neuvoja karppausta suunnitteleville, sillä kysyttävää ilmenee varmasti.

Vähillä hiilihydraateilla alkuun

Karppaus on moneen koulukuntaan jakautunut oppi, mutta yhteistä näillä kaikilla on hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliossa. Jotkut syövät vain 20g hiilareita päivässä, jotkut 50, jotkut 100. Jotkut rajoittavat viljoja, toiset maitotuotteita, jotkut soijaa, ja useimmat välttelevät valmisruokien haitallisia lisäaineita. Laihtumisen kannalta kaikkein olennaisinta on kuitenkin hiilihydraattien määrä.

Atkins suosittelee vhh-ruokavaliota aloitettavaksi ketoosilla, sillä se on kaikkein tehokkain tapa polttaa elimistöön varastoitunutta rasvaa. Itse olen myös tällä kannalla, eikä se ole vaarallista, kuten monet virheellisesti väittävät. Hiilihydraattien sietokyky todennäköisesti paranee ketoosin jatkuessa, joten myöhemmin niiden määrää voidaan lisätä vähitellen.

Ketoosissa elimistö ryhtyy purkamaan varastoitunutta rasvaa glukoosiksi eli rypälesokeriksi, koska hiilihydraatteja ei enää syödä ja aivot sekä lihakset tarvitsevat kuitenkin sokeria toimiakseen. Hiilihydraatti on siis elimstölle tavallaan välttämätön aine, muttei kuitenkaan.

Mistä hiilihydraatteja saadaan?

Suomalaisten ruokavaliossa merkittävimpiä hiilihydraattilähteitä ovat leipä, peruna, sokeri, pasta ja riisi. Nämä kun jättää ruokavaliostaan pois, pääsee jo pitkälle. Liiallinen hiilareiden syöminen on muutenkin elimistölle haitallista (lue aiemmin kirjoittamani artikkeli kolesterolista), eikä niiden avulla nälkä pysy poissa kauaa. Moni karppausta kokeileva tulee yllättymään.

Mitä hiilihydraattien tilalle?

Vastaus on yksinkertainen – ja joillekin vastenmielinen: rasvaa. Noin 70% energiasta otetaan syömällä kovia eläinperäisiä rasvoja, maidon rasvoja sekä hyviä kasvikunnan öljyjä kuten oliiviöljyä sekä neitsytkookosöljyä. Rasva sisältää energiaa yli puolet enemmän kuin hiilihydraatit, joten korvattavien hiilarigrammojen tilalle tarvitaan puolet vähemmän rasvoja. Annoskoot pienenevät, mutta rasva pitää silti nälän loitolla paljon kauemmin. Aterioita tarvitaan vähemmän päivän aikana. Tämä saattaa tuntua aluksi hämmentävältä, mutta siihen tottuu.

Monet karppauksen aloittaneet hämmästelevät, kun ei ole nälkä. Kaloreiden vähentämiseen perustuvia dieettejä kutsutaankin karppajien piireissä yleisesti kitukuureiksi sen takia, että niiden kohdalla laihduttaja kärsii jatkuvaa nälkää elimistön vaipuessa hitaasti säästöliekille ja estäen näin todellisten tulosten syntymisen. Ja siihen sitten päälle ankara lenkkeily ja kuntosalitreenaus aliravitulla elimistöllä. Eikä tietenkään kummoisiakaan tuloksia.

Milloin syödään?

Tähänkin vastaus on yksinkertainen: silloin, kun on nälkä. Juuri tämä tekee karppauksesta kaikkein miellyttävimmän laihdutusmenetelmän. Elimistöltä menee toki hetki aikaa tottua käymään hiilareiden sijasta rasvalla, mutta yleensä tuloksia alkaa näkyä jo muutamassa päivässä. Yleinen virkeys lisääntyy sillä hiilarit väsyttävät ja aiheuttavat krapulankaltaisen olotilan, kun verensokerin piikki syömisen jälkeen on taittunut ja elimistö alkaa huutaa lisää hiilihydraatteja. Karpatessa nälkää ei tarvitse nähdä eikä liikuntakaan ole välttämätöntä, ja ketoosin alkuvaiheessa voi olla ettei edes jaksaisi liikkua – elimistön totutellessa ruokavalion muutokseen voimat voivat olla hetken aikaa hieman kateissa.

Ateriarytmi

Minä suosittelen säännöllistä ateriarytmiä mikäli sellainen on mahdollista. Laihtumisen kannalta aamupainotteinen syöminen toimii parhaiten. Itse pärjään klo 6.45 syödyn aamiaisen turvin töissä iltapäivän puolelle, vaikka teen fyysistä työtä. Illalla en yleensä syö enää mitään kuuden jälkeen. Työpäivinä energiaa kuluu kolmen aterian verran, lomalla riittää yleensä kaksi. Liikunnan määrä siis määrittelee energiantarpeen.

Karppaus on elämäntapa, ei kuuri

Moni lähtee karppauskuurille, mutta huomattuaan miten helppoa se on, miten maukasta karppiruoka on ja miten hyvin sillä pysyy nälkä loitolla moni jää sille tielle. Niin pitääkin. Normiruokavalioon palaaminen tuo kadotetut kilot melko nopeasti takaisin. Kannattaa siis lähteä matkaan sillä ajatuksella, ettei se lopu koskaan.

Sapuskat tehdään itse

Nykyään kaupoista saatavat einekset ja muut jalostetut elintarvikkeet sisältävät lähes aina lisättyä sokeria tai glukoosisiirappia, erilaisia lisäaineita ja arvokkaat raaka-aineetkin korvataan mieluummin aromivahventeilla – esimerkkinä vaikka valmis guacamole-dippi, jonka pääraaka-aine pitäisi olla avokado. Purkki sisältää noin 3% avokadoa ja loput on aromivahventeita ja halpoja täyteaineita kuten tärkkelystä. Ihmisille myydään siis paskaa purkissa ja kalliiseen hintaan. Karppaajan onkin syytä valmistaa ruokansa itse, ja mahdollisimman käsittelemättömistä aineksista. Se ei ole vaikeaa kun pääsee alkuun ja tämä blogi – kuten kaikki netin karppausfoorumitkin ovat täynnä ruokaohjeita. Kaikkien ei tarvitse olla säveltäjiä.

Karppaus on myös hyvin helppoa sen suhteen, ettei kaloreista tarvitse piitata paskaakaan. Itse arvioin hiilihydraattien päivittäisen saannin aluksi silmämääräisesti tutkimalla tuoteselosteita ja päässä laskemalla, mutta nykyään ei tarvitse enää tehdä sitäkään. Kelvolliset raaka-aineet ja määrät jäävät muistiin, eikä tarvitse murehtia kuin siitä, että kaapista löytyy sopivaa tavaraa ja että varaa hieman aikaa ruuanlaittoon. Jos kokkaaminen on vierasta touhua, siihenkin oppii nopeasti ja oikeista aineksista itse tehty ruoka peittoaa kaikki valmisruuat 100-0.

Mitä sitten pitäisi syödä?

Yleinen stereotypia on, että karppaajat syövät vain munia ja pekoniin käärittyä pekonia. Tämä on aika kaukana todellisuudesta. Karppaajan lautaselle voi karppaustyylistä riippuen kuulua mitä tahansa lihaa, a-luokan makkaraa, kanaa, kalaa, muita mereneläviä, laaja valikoima erilaisia kasviksia, juureksia, palkokasveja, linssejä, sieniä… kaikki juustot ja sokeroimattomat maitotuotteet kuten rahkat, kermat, turkkilaiset jugurtit, voit ja kermaviilit ovat karppien ruokaa. Ja tietysti ne kananmunat.

Ruokavaliotaan voi täydentää erilaisilla pähkinöillä, siemenillä, yrteillä ja marjoilla. Myös omatekoiset leivät, pizzat ja piirakat kuuluvat karppajan lautaselle, kunhan ensin opettelee tekemään taikinat hieman erilaisista värkeistä kuin normaalisti. Myöhemmin, tavoitepainon lähestyessä ruokavalioonsa voi lisätä vähän hedelmiä, enemmän juureksia ja silloin tällöin jopa hieman riisiä, tattaria, hirssiä tai vaikka gluteenitonta pastaa. Jopa kakkuja voi tehdä melko karpisti.

Alan kirjoissa on hyviä taulukoita ruoka-aineista sekä ateriaesimerkkejä. Fineli on suomalainen elintarvikkeiden tietopankki, josta löytyvät syötävien tarkat ravintosisällöt – tämä on käytännöllinen esimerkiksi kasvisten kohdalla, joiden arvoja ei ole missään ilmoitettu. Kaupassa kannattaa tutkia jokaisen purkin ja purnukan ravintoarvot sekä niiden sisältämät raaka-aineet ja tehdä sen perusteella ratkaisu, voiko kyseistä elintarviketta käyttää. Ohjenuorana sopiville elintarvikkeille kannattaa pitää matalaa hiilaripitoisuutta. Alle 5g/100g on hyvä, 5-10 grammaakin on ok kun ei syö paljoa, yli 10g sisältäviä tuotteita kannattaa käyttä vain pieniä määriä ja varsinkin karppauksen ensimmäisten viikkojen aikana pyrkiä välttämään kokonaan. Aloitus kannattaa siis tehdä mahdollisimman vähillä hiilareilla, mutta ruokavaliotaan voi laajentaa huimasti päästyään ensin hyvään alkuun laihtumisessa. Atkins kertoo tarkemmin tästä laihdutustavasta kirjoittamissaan kirjoissa.

Kannattaa kiinnittää huomiota myös gluteenittomuuteen, lisättyyn sokeriin ja sen johdannaisiin sekä E-koodattuihin lisäaineisiin. Vähempi on kiistatta parempi. Somefood.org kertoo enemmän lisäaineista sekä niiden vaikutuksista. Sivustolla on myös tietokanta valmiista elintarvikkeista, joten saat helposti selville vaikkapa mitä Atrian nakeissa on ja mitkä aineet on todettu haitallisiksi. Kannattaa suosia luomua, jos vain lompsa on lyönnissä.

Itse aloitin oman karppaukseni syömällä useamman päivän ajan broilerin koipireisiä ja oliiviöljyllä kyllästettyä kreikkalaista salaattia. Siinä samalla yritin keksiä mitä muuta voisin syödä. Tuloksena oli innostuminen ruuanlaitosta, tämä blogi sekä kuukausien kuluessa melko mittava kirjo erilaisia ruokaohjeita ja muita aihetta käsitteleviä tekstejä. Painoa on kadonnut 24kg yhdeksässä kuukaudessa.

Makeanhimo

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, etten ole koskaan ollut erityisen perso makealle. Suklaalevy menee kyllä kertaistumalla kun sen aloittaa, mutta hinkua sellaisen ostamiseen ilmenee harvoin. Makean syöminen lisää makeanhimoa, mutta ketoosin avulla siitäkin yleensä pääsee eroon. Karppaajan suussa hieman makea maistuu enemmän makealta, ja moni aiemmin sopivasti makea alkaa jo ällöttää. Vaikka makeitakin juttuja voi leipoa melko karpisti, ei niitä kannata syödä kuitenkaan usein ettei vanha makeanhimo palaisi. Karppileipomuksissakin on jonkin verran hiilareita, joten en suosittele niitä muutaman ensimmäisen viikon aikana syötäväksi ollenkaan, mikäli haluaa varmasti säilyttää ketoosinsa.

Laihtuminen on yksilöllistä

Kaikki eivät voi odottaa samoja tuloksia samalla menetelmällä. Elimistö on monimutkainen systeemi, ja ihmisten hiilareiden sietokyvyssä on suuria eroja. Tiedän tapauksia, joissa päivittäinen hiilareiden saanti oli pudotettava alle 15 grammaan ennen kuin laihtuminen käynnistyi, mutta toisaalta jollekin voi riittää kun pudottaa ne alle sadan. Ketoosiin päästään yleensä 20-40g hiilareita / päivä, mutta mitä vähemmän, sen nopeammin. Ketoaineiden määrää elimistössä voi mitata apteekista saatavilla ketostix-liuskoilla.

Naisten voi olla vaikeampaa laihtua kuin miesten, ja tämä johtuu yleensä hormonitoiminnan eroavuuksista sekä kropan erilaiesta koostumuksesta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi tehdä laihduttamisesta todella haastavaa. Enemmän ylipainoa mukanaan kanniskelevat ovat todennäköisesti herkempiä hiilareiden haittavaikutuksille ja karppaamalla voidaan saada järisyttäviä tuloksia aikaan muutamassa viikossa tai kuukaudessa, ja taas vain vähän ylipainoisten laihtuminen on yleensä hitaampaa.

Tulosten arviointi

Usein kehoitetaan seuraamaan karppauksen aikaansaamia muutoksia mieluummin peilistä kuin puntarista, ja mittanauhan avulla voit todeta, että karppaamalla suurin osa läskeistä todellakin lähtee keskivartalosta. Aiemmin tiukaksi jääneet vaatteet alkavat taas mahtua, ja lopulta on mentävä vaatekauppaan uusimaan koko farkkuvarasto.

Vaa’an heikkous mittausvälineenä on siinä ettei se erottele läskiä ja lihaksia, eikä myöskään huomioi kehon sisältämää sulamatonta ainesta eikä ylimääräistä nestettä. Lisäksi meillä ihmisillä on taipumus tuijottaa liikaa numeroita.

Nestetasapaino ja suolat

Hiilihydraatit sitovat nestettä elimistöön, joten karpatessa sitä poistuu kropasta ja usein ne ensimmäiset kadotetut kilot ovatkin lähinnä vettä. Ylimääräisen nesteen poistuminen vähentää jo yleistä turvotusta huomattavasti. Nesteen läpivirtaus elimistöstä vie mennessään kuitenkin myös välttämättömiä suoloja, josta seuraa helposti päänsärkyä. Karppaajan tulee siis huolehtia sekä riittävästä veden että suolan saannista. Itse olen yhdistänyt nesteytyksen ja suolat juomalla päivittäin vichyä.

Lisäravinteista ja laihdutusvalmisteista

Maailma on pullollaan erilaisia laihdutusvalmisteita, joita lähes kaikkia yhdistää sekä kallis hinta että se etteivät ne toimi. On olemassa erilaisia pussikeittodieettejä ja ties mitä, mutta näitäkään ei tarvita, kun laihtumisen hoitaa se oikea ruoka, mitä päivittäin syömme.

Hivenaineiden saanti on kuitenkin tärkeää, ja näistä laihtumisen kannalta olleellisin on kromi. Suomalaisten krominsaanti on Euroopan surkeinta, ja runsas maitotuotteiden käyttö vielä heikentää sen imeytymistä. Minä olen ottanut kromilisää purkista, ja samoin magnesiumia. Nämä eivät ole suuri investointi, mutta harkitsemisen arvoinen.

Entäs vitamiinit?

Karppaajan pitäisi syödä niin paljon kasviksia ettei lisävitamiineja tarvita, ja – yllättävää mutta totta – myös liha sisältää vitamiineja. Runsas kalansyönti on suositeltavaa, mutta useimmilta se jää kuitenkin syömättä. Kalanmaksaöljy on hyvä (mutta ei hyvän makuinen) korvike, ja varsinkin pimeään aikaan siitä irtoaa myös tarvittava d3-vitamiini.

Luettelen tähän loppuun vielä muutamia laihtumisen kannalta haitallisia asioita:

Iltasyöminen

Kun ei syö illalla, tulee yön paastojaksosta huomattavasti pidempi ja – paradoksaalista kyllä – aamulla on vähemmän nälkä. Kun jättää iltapalan väliin, elimistö ryhtyy yön aikana polttamaan varastoitunutta rasvaa ja laihtumista tapahtuu. Kun syö paljon rasvaa, kroppa myös oppii käyttämään sitä varastoimisen sijaan.

Napostelu

Nykyään virallisesti suositellaan syömään usein ja vähän kerrallaan. Se onkin välttämätöntä silloin, kun ruokavalio perustuu hiilihydraatteihin (lue se kolesterolijuttu, jos et vielä lukenut). Ne eivät pidä nälkää kauaa poissa. Jatkuva napostelu estää rasvanpolttoa tapahtumasta edellä kuvatulla tavalla. Rasvaa palaa päivälläkin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Kun siis syöt, syö kunnolla.

Gluteeni

Maanviljelyn keksiminen teki metsästäjistä ja keräilijöistä jyväjemmareita. Ihmisen geneettinen perimä ei ole vieläkään oikein sopeutunut tähän, ja siksi viljojen syöntiä tulisikin ehdottomasti välttää. Viljatuotteiden sisältämä gluteeni sekoittaa ruuansulatuksen toimintaa ja estää tehokkaasti laihtumista.

Lisäaineet

Kaikkia lisäaineita kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan välttää, mutta nykyisessä yhteiskunnassa se lienee lähes mahdotonta. Monien karppaajien kokeman perusteella aspartaami on laihtumisen kannalta haitallisinta. Sitä on lähinnä light-limsoissa, joiden korvaaminen vichyllä tai hanavedellä on fiksu veto. Stevia on karppaajien suosima makeutusaine, mutta sen maku ei kaikkia miellytä. Minä olen käyttänyt leivonnassa karppisokeria (erytritoli, imeytyvää hiilihydraattia 0g), joka on sokerin näköistä ja makuista, mutta ei niin makeaa kuin oikea sokeri.

Huonot yöunet

Yksinkertaista, mutta totta. Epäsäännöllinen unirytmi sekoittaa aineenvaihduntaa, ja elimistö polttaa rasvaa parhaiten levossa.

Alkoholi

Lasillinen silloin tällöin on aineenvaihdunnalle hyväksi, ryyppääminen ei. Kalja on pahin vitsaus, koska se kerryttää runsaasti nestettä elimistöön ja sisältää gluteenia. Silloin tällöin pitää tietenkin ottaa, ja parhaita juomia karppaajalle ovat väkevät viinat sekä kuivat viinit. Kossuvissy sitruunalla ja jäillä on sopiva drinkki baarissa.

Lopuksi…

Tämä oli nyt tällainen lyhyt pintapuolinen katsaus karppaukseen ja ketoosiin, mutta kuten olen jo sanonut, netti on täynnä foorumeita ja yhteisöjä joissa oppii lisää ja voi esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin melko helppo ja vaivaton tapa laihtua, puhumattakaan muista terveyshyödyistä joita ruokavalion muutos tuo tullessaan. Niistä lisää joskus myöhemmin.

Samppa Kalminen

Kolesteroli

Tämä on ehkä karppaajien keskuudessa yksi eniten keskustelua herättäneistä aiheista. Karppausta miettivät pelkäävät paskat housussa rasvan määrää sekä siitä seuraavaa kolesteroliarvojen nousua, vaikkei ehkä kannattaisi. Monet karppaajatkaan eivät ole varmoja siitä, mitä kolesterolista pitäisi ajatella ja miten kolesterolikokeiden tuloksia tulkita. Oikeanlainen ruokavalio parantaa terveyttä, eikä kolesteroli ole vaarallista silloin kun elimistö toimii oikein. Minä yritän tässä ja nyt hieman valottaa tätä asiaa ja suitsia ihmisten aiheetonta kolesterolikammoa oman ymmärrykseni ja lukemani valossa.

Ravintosuositukset kivikaudelta

Nykyaikaiset ravintosuositukset kehoittavat meitä syömään paljon hiilihydraatteja sekä välttämään runsasta rasvankäyttöä ja erityisesti kovia eläinperäisiä rasvoja nimenomaan kolesterolin takia. Tämä on erittäin nurinkurista siinä valossa, mitä tutkimukset ovat tähän mennessä osoittaneet ja saaneet selville kolesterolista sekä sen toiminnasta elimistössä. Näistä tutkimuksista ei pidetä kovin suurta ääntä, ja elintarvikevirastot eri puolilla maailmaa pitävät yhä sitkeästi kiinni vanhoista suosituksistaan vaikka ne ovat virheellisiä ja monille suorastaan vaarallisia. Nyt hiljattain julkaistiin uudet pohjoismaiset suositukset, joissa mm. voi suositeltiin korvattavaksi kasvimargariineilla, aineilla jotka ovat elimistölle myrkkyä ja joihin tiedostava karppaaja ei koskisi tikullakaan, ja jotka vielä maistuvatkin kamalalta. Punaisen lihan syöntiä kehoitettiin vähentämään, tosin ilman minkäänlaisia perusteluita. Myös tunnettu suomalainen vhh-lääkäri, Antti Heikkilä lyttää nämä suositukset blogissaan.

Totuus on, että kivikaudella noudatettiin ihmiselle hyvin soveltuvaa ruokavaliota – ei suositusten takia vaan siksi ettei muuta ollut tuolloin tarjolla, aikana ennen maataloutta ja hiilihydraatteja.

Mitä kolesteroli on?

Heti kärkeen on syytä mainita, että kolesteroli on elimistölle välttämätön rakennusaine, jota kaikki solut tarvitsevat. Jopa ihmiselle välttämätön D-vitamiini koostuu kolesterolista. Se ei ole myrkky, kuten on annettu ymmärtää jo kymmeniä vuosia. Myöhemmin on havaittu, että kolesterolia on elimistössä useita eri tyyppejä ja niillä on erilainen tarkoitus – pointtina nimenomaan se, että niitä on elimistössämme hyvästä syystä. Nykyään useimmat ihmiset tuntevat ”hyvän” HDL-kolesterolin sekä ”pahan” LDL-kolesterolin, mutta tässäkään ei ole vielä koko totuus.

Kolesterolilla pelottelu alkoi Yhdysvalloista 80-luvulla, jolloin korkean kolesterolin ja sydänsairauksien välisestä yhteydestä ruvettiin pitämään meteliä. Sittemmin amerikkalaiset ravintosuositukset rantautuivat muuallekin. Siitä huolimatta ihmiset eri puolilla maapalloa alkoivat järjestelmällisesti lihoa aloitettuaan rasvan välttelyn. Paradoksaalista?

HDL

HDL-kolesteroli suojaa elimistöäsi poistamalla verenkierrosta ylimääräistä kolesterolia kuljettamalla sen maksaan, missä se prosessoidaan muiksi aineiksi. HDL-arvosi nousee kun syöt kovia, tyydyttyneitä rasvoja – eli juuri niitä rasvoja, joita nykyiset ravintosuositukset kehoittavat välttämään. Minun mielestäni tämä on jokseenkin käsittämätön juttu. Vähärasvaisen ravinnon on aikoinaan todettu alentavan kokonaiskolesterolia hieman, mistä on saatu lisää vettä myllyyn: sen on pakko olla terveellistä! Valitettavasti lasku tapahtuu HDL:n puolelta, mikä vain lisää sairastumisriskiä. Tuolloin eri tyyppisiä kolesteroleita ei vielä tunnettu.

No, onneksi nämä suositukset ovat vain suosituksia, eikä niiden noudattaminen ole pakollista. Lihaa ja kananmunia todennäköisesti saa kaupoista vielä tulevaisuudessakin. Ja jos ajatellaan vaikkapa kananmunia – umpinaisen kuoren sisällä on kaikki mitä poikanen tarvitsee kehittyäkseen kuoriutumisvaiheeseen saakka. Kananmunista sanotaankin että ne sisältävät oikeastaan kaikkia muita ravintoaineita paitsi C-vitamiinia. Ja entäpä ihmisvauvat sitten? Äidinmaito on moninverroin rasvaisempaa kuin tölkeissä myytävä, ja tämäkin rasva on enimmäkseen tyydyttynyttä. Voitaisiin sanoa, että rintamaitoa saavat lapset karppaavat ja rikkovat näin tehdessään törkeästi annettuja ravintosuosituksia. Okei, takaisin asiaan.

LDL

Pahaksi haukuttujen LDL-partikkelien tehtävä elimistössä on kuljettaa kolesterolia soluihin niiden rakennusaineeksi, eli sen toiminta on täysin vastakkainen HDL:ään verrattuna. Solut osaavat muodostaa kolesterolia tarvittaessa myös itse, ja tähän palaamme myöhemmin. Solut muodostavat veressä olevasta kolesterolista itseään ympäröivän, niiden toiminnalle välttämättömän solukalvon. Kuten huomaat, ihmiselimistö on monimutkainen rakennelma joka on suunniteltu toimimaan juuri oikealla tavalla ja säätelemään itse itseään automaattisesti. Ihmisen tehtäväksi jää vain syöttää oikeanlaista polttoainetta.

Mutta entäs se vaarallinen kolesteroli?

Veren LDL-koostumus riippuu pitkälti siitä, millaista ruokaa syödään. Historia on opettanut, ettei vähärasvainen ruoka ole auttanut meitä laihtumaan eikä se estä metabolisen oireyhtymän ja sitä kautta kakkostyypin diabeteksen kehittymistä. Maailman väestön lihomisbuumi alkoi juuri näistä pahasti virheellisistä ravintosuosituksista, joiden mukaan itsekin aiemmin söin ja lihoin noin 20 kiloa yli normaalipainon.

LDL-partikkeleita on eri kokoisia, ja nimenomaan näissä se vaara piilee. Suuret ja keskikokoiset kelpaavat soluille, pienet eivät. Ja kun ne eivät kelpaa, ne jäävät verenkiertoon pyörimään, hapettumaan (ox-LDL), sokeroitumaan (AGE-LDL)… ja tähän väliin pieni kysymys: mikähän se saa kolesterolin sokeroitumaan? Mitä ihmisen tulee syödä, että näin käy? Jätän piruuttani vastaamatta.

No, kerrotaan nyt kuitenkin. Kolesterolin hapettuminen ja sokeroituminen on suoraa seurausta korkeasta verensokerista, joka saadaan pysymään korkealla syömällä hiilihydraatteja paljon ja usein. Ja niitähän on jumaliste pakko syödäkin usein, koska muuten olisi koko ajan nälkä! Hiilihydraatteja voisi verrata paperin polttamiseen takassa – se pölähtää hetkessä tuhkaksi antaen vähän lämpöä, mutta tämän jälkeen kylmyys iskee jälleen. Rasvaiset ateriat ovat koivuhalkoja – ne palavat tasaisesti ja antavat lämpöä pitkäksi aikaa… ja sitten takaisin asiaan!

Juuri nämä edellämainitut pienet LDL-partikkelit ahtauttavat verisuonia ja aiheuttavat tukoksia sekä infarkteja. Asia oli tiedossa, mutta siitä oltiin kuitenkin hissukseen, ja elintarviketeollisuus alkoi syytää markkinoille kaikenlaista kevyt-paskaa, missä terveelliset rasvat oli korvattu halvalla sokerilla. Valtavia voittoja näille yrityksille ihmiskunnan terveyden kustannuksella, ja kaikki valehtelu siihen päälle. Raha ratkaisee, kaikessa ja aina.

Insuliiniresistenssi

Mehän kaikki tiedämme, että hiilihydraatit nostavat verensokeria, jonka seurauksena keho tuottaa insuliinia sokeriarvojen tasaamiseksi. Jos me syömme hiilihydraatteja paljon ja toistuvasti pitkiä aikoja, voi veren insuliinipitoisuus jäädä pysyvästi korkeaksi, mikä johtaa metaboliseen oireyhtymään eli insuliiniresistenssiin. Se on elimistön tila, jossa sen tuottaman insuliinin teho on heikentynyt eikä se kykene enää selviytymään kaikesta siitä glukoosista, jota verivirran mukana kulkee. Tästä seuraa insuliinintuotannon kiihtyminen edelleen, mikä johtaa noidankehään… joka taas tuo tullessaan läjän muita ongelmia kuten glukoosi-intoleranssin, kohonneet triglyseridit, verenpainetaudin sekä tulehdussytokiinien lisääntyneen määrän elimistössä. Kuulostaa aika pahalta?

Insuliinin tehtävä on siirtää sokeria lihassoluihin energian tuotantoon sekä varastoida ylimääräinen rasvasoluihin – muinaiset ihmiset metsästivät ja söivät paljon silloin kun lihaa saivat, joten rasvan varastoiminen oli tuon ajan ihmisille hyödyllinen funktio – rasvavarastot auttoivat kestämään siihen saakka, kunnes taas saatiin saalista. Mutta insuliini tekee elimistössä muutakin kuin varastoi rasvaa. Huippukorkea insuliinitaso yliaktivoi soluja tuottamaan jatkuvasti lisää LDL-kolesterolia, minkä johdosta solut eivät enää vastaanota sitä verestä. Pienet LDL-partikkelit kerääntyvät vereen nostaen pitoisuuden pilviin… ja tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli kolesterolilääkitykseen.

Statiinikupla

Ihmiskunnan kärsiessä läskiepidemiasta lääkefirmat käärivät valtavia voittoja. Kolesterolia alentavat lääkkeet ovat kansainvälinen hitti, joita lääkärit mielellään määräävät aina kun potilaan kolesteroliarvot ovat ”korkeat” tai kun ihminen ikääntyessään siirtyy ”riskiryhmään” sydänsairauksien osalta. Näitä lääkkeitä kutsutaan statiineiksi, ja niistä oli hiljattain juttua maikkarin 45-minuuttia-ohjelmassa. Dokumentissa kerrottiin suomalaisesta Leino Utriaisesta, joka oli saanut näistä lääkkeistä vakavan haimatulehduksen ja jonka jälkeen mies oli omistanut elämänsä globaalin statiinikuplan puhkaisemiselle. Statiineja määrätään ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa jo lähes miljoonalle suomalaiselle, joista useimmille nämä ovat hyödyttömiä osan saadessa niistä vakavia haittavaikutuksia.

Sukankuluttaja vs. lääketeollisuus

Lääketeollisuudella on varaa palkata ja lahjoa lääkäreitä ja tutkijoita tekemään lääkkeiden käyttöä tukevia tutkimuksia ja paasaamaan kolesterolin vaaroista ihmisille, joille sitten määrätään kalliita lääkkeitä kolesteroliarvojen ”parantamiseksi”, vaikka nykytutkimukset LDL:n haitallisuudesta osoittavat aivan muuta. Statiineja käytetään LDL-kolesterolia alentavana lääkkeenä, vaikka niiden on todettu samalla lisäävän vaarallisen, hapettuneen LDL:n määrää elimistössä. Ne myös altistavat mm. lihaskivuille ja -heikkoudelle, haimatulehdukselle, erilaisille sisäelinvaurioille sekä diabetekselle. Kehitteillä on myös HDL-arvoja kohottavia lääkkeitä, vaikka ongelma olisi helppo korjata ainoastaan ruokavaliota muuttamalla, ilman lääkefirmojen interventiota. Ei ole ihme, että lääketeollisuuden lobbarit yrittävät järjestelmällisesti vaientaa harmillisen totuuden kanssa esiin marssineet karppaajat. Tohtori Tolonen on tunnettu ravintotieteen asiantuntija, ja hän suositteleekin statiinien tilalle vähähiilihydraattista ruokaa, D-vitamiinia sekä kalaöljyvalmisteita.

Lobbaus on kaikesta huolimatta onnistunut hyvin. Rasvakammo istuu niin sitkeästi tavallisissa sukankuluttajissa ettei järkipuhe mene läpi, ei edes tutkimustulosten kera. Ei ole sattumaa, että syötyjen hiilihydraattien määrä korreloi suoraan sairauksien kanssa, joita olemme tottuneet kutsumaan ”elintasosairauksiksi”. Sitä vaan kuvitellaan, että syyllinen on liiallinen tv:n katselu ja rasvaiset ranskalaiset (vaikka oikea ilmaus olisi hiilaripitoiset ranskalaiset). Minä itse olen laihtunut koko kesän ja syksyn ajan rasvaista ruokaa mättämällä ja harrastamatta juuri minkäänlaista liikuntaa vasemman jalan hermovamman takia. Hiilihydraatteja olen tietenkin välttänyt.

Mitä verikokeet kertovat?

Nykyään käytetyt normaalit verikokeet määrittävät kokonaiskolesterolin, HDL:n, LDL:n sekä triglyseridit. Tohtori Tolonen väittääkin – useiden tutkimusten valossa – etteivät nykyiset laboratorioissa mitattavat verenkuvat kerro juuri mitään sairastumisriskeistä, ja että suuri osa määrätyistä kolesterolilääkityksistä ovat turhia tai jopa haitallisia. Sydänsairauksiin kuolleiden kolesteroliarvot ovat usein olleet normaalit. Testituloksiin vaikuttaa yllättäen myös D-vitamiinin puute, eli yleensä talvella mitataan korkeampia pitoisuuksia varsinkin täällä pohjoisissa oloissa.

Kolesterolimittausten tuloksien tulkitsemisessakin voi olla eroja, eikä missään tapauksessa tule tuijottaa yksittäisiä lukuja, sillä HDL:n suhde kokonaiskolesteroliin on ratkaisevampi. Korkea kokonaiskolesteroli ei ole pahaksi, jos HDL:kin on korkea. Ei siis ehkä kannata hypätä kattoon suositukset ylittävien kolesteroliarvojen takia, mutta korkeista triglyseridiarvoista kannattaa huolestua, sillä ne yleensä viittaavat metaboliseen kolesterolihäiriöön. Häiriö johtuu korkeasta hiilihydraattien ylimäärästä elimistössä ja on osa metabolista oireyhtymää.

Paras lääke, ilman reseptiä

Aiemmin kirjoittamani perusteella kolesteroli ei siis ole sinänsä vaarallista silloin kun elimistö toimiii kuten sen on tarkoitettukin. Oikea, alkuperäinen ihmisen jo muinaisista ajoista asti käyttämä ravinto on ollut vähähiilihydraattista. Kolesteroliongelmia ei ole ollut ennen maataloutta ja teollista moskaa jota nykyään syödään. Tästä syystä uskallankin väittää, että karppaus on yksinkertaisin, turvallisin ja helpoin tapa hoitaa ylipainoa, keskivartalolihavuutta, metabolista oireyhtymää, diabetesta, kolesterolihäiriötä, sekä verenpainetautia, mutta se on hyvä lääke moneen muuhunkin vaivaan.

Voisin tähän loppuun esittää vertauksen diesel-autosta, jonka tankkiin kaadetaan bensaa. Kone kilahtaa varmasti. Samoin käy, kun ihminen mussuttaa suuria määriä hiilihydraatteja terveellisten rasvojen sijaan. Kolesteroli ei siis ole vaarallista karppaajalle, mutta sitäkin vaarallisempaa pullamössön puputtajille.

Lopuksi…

Tulin nyt tutkineeksi tätä asiaa mielestäni tarpeeksi tälle erää. Mutta mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Maailma on sairas ja muuttu kaiken aikaa sairaammaksi. Sijoittajat ja talousmaailman eliitti eivät piittaa mistään paskaakaan, kunhan rahavirta heidän pohjattomille tileilleen jatkuu vuolaana. Ihmisiä huijataan, johdetaan harhaan ja myrkytetään jo ennestään valtavien voittojen maksimoimiseksi. Ihmisen ahneudella ei ole mitään rajoja.

Mutta onneksi jokaisella on mahdollisuus valita mitä suuhunsa laittaa ja ehkä tämän luettuaan myös ymmärtää se, minkä härpäkkeen statiineja tyrkyttävän lääkärin korville voi vetäistä. Ei muuta tällä kertaa… paitsi tietty se, että tätä tekstiä saa jakaa vapaasti. Ja karppausta kannattaa kokeilla. Jo parissa viikossa tulet huomaamaan eron hiilarimoskan ja oikean ruuan välillä. Suosittelen myös lämpimästi perehtymään netin tarjontaan aiheesta, vaikkapa Tohtori Tolosen artikkeleihin ja lukemaan Andreas Eenfeldtin kirjan Ruokavallankumous.

Samppa Kalminen

Makeutusaineet my ass…

Tulin tänään penkoneeksi Minimanin hyllyjä sopivan makeutusaineen toivossa, mutta visiitti osoittautui sekä turhaksi että päätä sekoittavaksi. Oli vihreitä, punaisia ja sinisiä purkkeja. Sinisissä oli enimmäkseen aspartaamia ja asesulfaamia, punaisissa näitä ja maltodekstriiniä, vihreissä lähinnä maltodekstriiniä ja hieman steviaa joukossa. Oli myös stevia sokeria, jonka ongelma oli siinä, että siinä oli sokeria. En tajua miksi valmistaa makeutusainetta, johon sitten lisätään jotain muuta hiilihydraattia, kuten esimerkiksi tuo maltodekstriini joka on vieläpä erittäin nopeasti imeytyvää? Steviaa olisi ollut ilman hiilareita puristeina, mutta kuka sellaisia haluaa ruuanlaitossa käyttää? Lue loppuun

Karppaus ja viinanhimo

Mieliala: hieman väsynyt liian lyhyen yön jälkeen
Taustamusiikki: Massive Attack – Future Proof

Näin aluksi on syytä hieman perehtyä sokeriin ja sen vaikutusmekanismiin ihmisaivoissa. Tieteen kuvalehden artikkelissa viime kesältä kerrottiin, että sokerin vaikutukset ovat verrattavissa huumeiden vaikutuksiin. Sokeri aiheuttaa himoa, riippuvuutta ja vieroitusoireita. Kokeissa tiedemiehet aiheuttivat rotille rasvamaksan pelkän sokerin avulla, sekä todistivat myös sen että ne vaihtoivat mielellään kokaiinin sokeriin, jos se oli mahdollista. Sokeri on siis erittäin voimakasta riippuvuutta aiheuttava aine.

sug Lue loppuun

Mieliala: puolipirteä
Taustamusiikki: Leech – The Stolen View

Joskus tulee tarvetta pohtia, miten tiukkaa ketodieettiä voi noudattaa omien normikuvioiden ulkopuolella, kuten kylässä, juhlissa, tai matkoilla. Joka paikkaan ei viitsi omia eväitään raahata mukaan, joten syömiset on toteutettava niistä ruokalajeista, joita sattuu olemaan tarjolla. On epäkohteliasta olla syömättä mitään tai erotella palasia lautasella, varsinkin jos tilaisuus on hieman virallisemmasta päästä. Vielä pahempi etikettivirhe on poistua muualle syömään. Eilen olin synttärijuhlissa Sahalahdessa. Tämä oli kuitenkin vielä todella helppo nakki. Lue loppuun

Kurkistus jääkaappiin

Tiistaina lumentulo jatkui tasaisen tappavaan tahtiin. Pihasta loppuivat paikat jonne kasata, joten jouduin jo kärräämään osan ojaan tien toiselle puolelle. Ensimmäinen kolaussessio meni vielä ihan hyvin urheilun kannalta, mutta täytyy myöntää että kyllä illalla vitutti mennä ulos pyryn keskelle tekemään sama vielä uusiksi. Selkä oli seuraavana aamuna mukavasti jumissa, ja tuntuu olevan vähän vieläkin. Uimahallireissua jouduimme siirtämään, sillä lumityöt todellakin työllistivät minut koko illaksi. Tänään olisi tarkoitus mennä. Lue loppuun

Karppauksen vaarallisuus

Mieliala: kylläinen
Taustamusiikki: lumiaurojen möyrintä ulkona

Tämän päivän lumimyräkkä oli pahin niiden kolmen talven aikana, jolloin olen asunut omakotitalossa ja ollut itse vastuussa lumitöiden tekemisestä. Pakulla en uskaltanut ajaa edes pihaan töistä päästyäni, vaan jouduin jättämään sen tielle ja ryhtyä kolaamaan pihaa auki polveen asti ulottuvasta lumikerroksesta. Vituttaako? Ei ollenkaan. Aikaa kului, sain aimo annoksen raitista ilmaa ja kaloreitakin paloi. Oikeastaan oli hieman huvittavaa, kun naapuri oli ryhtymässä samaan hommaan. Minä sanoin, että vähempikin lumentulo olisi piisannut. Naapuri totesi ettei olisi tarvinnut sataa ollenkaan, ja hyppäsi traktorin rattiin. Minä jatkoin kolaamista. Lue loppuun