Tag Archive: kinkku


Karppaajan joulu 2014

Tänä vuonna vietettiin lajissaan toista joulua, jolloin karppaus on kuulunut elämäntapoihini. Karppaus tietenkin vaikutti hyvin monelta osalta siihen mitä joulupöydässä oli tarjolla, mutta toisaalta joulunaika on myös ollut pientä irtiottoa arjesta ja esimerkiksi suklaata on syöty ja joitain makeampiakin juomia juotu. Pitää kuitenkin muistaa se perussääntö, ettei joulun ja uuden vuoden välissä syödyllä ole merkitystä… jne.

En jaksanut ryhtyä räpsimään kuvia jokaisesta ruokalajista erikseen, joten saatte nyt tyytyä suureen ryhmäkuvaan, jossa suurin osa sapuskoista on esillä. Osasta on olemassa jo reseptikin tässä blogissa, jolloin saat linkkiä klikkaamalla esiin sekä ohjeen että paremman kuvan tekeleestä.

DSC_0016

Vasemmalla alhaalla: Joululaatikot, jotka tein kaikki itse mukaillen kaikissa lanttulaatikon ohjetta – vasemmalta lukien lanttu, punajuuri, kurpitsa. Lanttu oli valmiina soseena, muut kuutioin, keitin ja survoin itse. Laatikoiden osalta tuli havaituksi, ettei siirappia sovi jättää niistä pois, mikäli haluaa aidon makuista joululaatikkoa. Mausteiksi tuli kanelia, inkivääriä, muskottia sekä ruususuolaa. Punajuurilaatikkoon sulatin vähän aurajuustoakin sekaan – lähinnä kai tottumuksesta. Kaikki on paistettu hitaasti leivinuunin lämmössä, kun kinkku oli ensin saatu ulos.

Lasikulhot laatikoiden yläpuolella: Omatekoinen sienisalaatti, sekä hieman italiansalaattia ajatellen jo kesän grillijuhliin suunniteltu grillisalaatti. Nämä molemmat ovat huomattavasti maukkaampia kuin kaupan tavara, ja varsinkin grillisalaatista on tullut paljon hyvää palautetta kaikilta, jotka sitä ovat päässeet maistamaan.

Valkoionen kulho salaattien yläpuolella: Omatekoinen rosolli. Tein tämän itse ensimmäistä kertaa viime jouluna – lähinnä protestiksi kauppojen ylihinnoitelluille valmistuotteille. Rosolli on helppo tehdä, sillä se on suurimmaksi osaksi vain pilkkomista. Ainoastaan porkkanakuutiot kiehautin, että niistä tulisi hieman pehmeämpiä.

Juustotarjotin, keskellä pöytää: Meikäläisen joulupöydässä juustoja on perinteisesti ollut hyvä valikoima, ja niitä on ollut tarjolla aterialla sekä myös sen jälkeen. Kuutioin kaiken valmiiksi napostelun helpottamiseksi. Lautasella on klo 9:stä myötäpäivään: aurajuustoa, kotijuustoa, Riitan Herkun savuchilisulatejuustoa, Salaneuvosta, lisää kotijuustoa (tätä suosikkia on hyvä olla pöydän molemmille puolille erikseen), savuporo-Koskenlaskijaa. Niin… ja Musta-Pekka oikeutetusti lautasen keskellä. Ilman sitä ei jouluakaan tule.

Valkoinen pyöreä kulho juustotarjottimen alla: Keitettyjä tölkkiherneitä. Ihan kaikkea ei tarvitse valmistaa alusta alkaen itse.

Valkoiset neliskanttiset kiput etualalla keskellä: Todella tujua itsetehtyä sinappia sekä oliivitahnaa. Oliivitahnan keksin jokin aika sitten pikkusuolaisten täytteeksi, mutta nyt ajattelin sen sopivan kylmäsavulohen kaveriksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Lidlin maustamatonta tuorejuustoa, saman verran vihreitä kivettömiä oliiveja sekä hieman sitruunamehua ja sauvasekoittimella tasaiseksi. Hieman lisää notkeutta kuohukermalla, mikäli tarpeen.

Soikea tarjoilukulho sekä pitkulainen valkoinen lautanen oikealla: Bulkkipakatetoitua kalaa suoraan jalostamolta rannikolta. Soikeassa kylmsavulohta, pitkässä savustettua pippurilohta. Kalaherkut tulivat joulupöytään lahjoituksena.

Pyöreä lautanen juustotarjottimesta oikealle: Herra Snellmannin herkkumaksamakkaraa sekä oliiveja ja kapriksia. Maksamakkaroissa on eroja, mutta tämä on parasta.

Pyöreä lautanen edellämainitusta oikealle: Metwurstihyytelöä. Se on valmistettu samalla ohjeella kuin viimejouluinen lohihyytelö. Tein myös saman ohjeen avulla katkarapuhyytelön (ei näy kuvassa), jossa oli siis survottuja katkarapuja, enemmän sitruunamehua, sitruunapippuria sekä reilusti viime kesän kuivattua tilliä.

Pienet neliskanttiset kulhot oikealla: Joulupöydän sillit. Perinteinen Abban valkosipulisilli sekä saman puljun tomaatti-chili silliherkku.

Musta kippo viinien vieressä: Hillosipuleita, nämäkin suoraan purkista.

Juomat: Espanjalainen rosé-kuohari sekä lahjaksi saatu australialainen valkoviini. Tässä taloudessa ei asu punaviinin ystäviä, joten siksi viinien kohdalla tuli meneteltyä näin. Jälkiruokajuomaksi Meukowin makea vaniljakonjakki – olen ottanut oikeudekseni ostaa yhden pullon vuodessa.

Entäs se kinkku?

Ei mahtunut kuvaan. Tänä jouluna kinkun haku ei ollutkaan läpihuutojuttu, sillä monet kaupat myivät eioota jo maanantaina ennen aattoa. Vasta neljännellä yrityksellä pakastettuja kinkkuja löytyi Seinäjoen Halpa-Hallista. Ilmeisesti tämä surkea taloustilanne on vaikuttanut tähänkin, eivätkä kauppiaat halua ottaa riskejä. Olisi kurjaa joutua myymään tavaraa alennuksella pois joulun jälkeen. Katoa oli ollut kuulemani mukaan kinkkujen lisäksi myös ainakin sienisalaattien ja jopa suklaakonvehtien kohdalla. Näin surkeaa ei ole Suomessa ollut ainakaan niinä vuosina kun olen itse joulusapuskani ostanut – kuin muinaisessa Neuvostoliitossa elettäisiin.

Ostin noin 7,5kg harmaasuolatun juhlakinkun potkalla, kuten aina ennenkin. Perinteinen 12kg joulukinkku on leivinuuniin liian iso eikä sitä täällä kukaan jaksaisi kaikkea syödä lomien aikana. Kinkun paistamiseen ei mitään sinappivirityksiä tai muuta vastaavaa ole ennenkään tarvittu, joten työnsin sen siis leivinuuniin ja annoin olla kunnes se oli kypsä. Kinkun jäähdyttyä kuorin nahan pois jättäen kuitenkin rasvakerroksen paikoilleen, sillä ilman sitä ei kinkku maistu joulukinkulta. Potkaosan sekä nahat laitoin pakkaseen myöhempiä sovelluksia varten, ja säilöin myös kinkusta irronneet rasvaliemet lasitölkkeihin niinikään myöhemmin hyödynnettäväksi.

Maistuuko vielä?

Jep. Kinkkua on vielä vaikka kuinka. Tänään ennen tämän kirjoittamista aloitin aamuaskareeni väsäämällä uudet satsit grillisalaattia, sienisalaattia sekä rosollia. Nämä kävisivät kaupaksi täällä vaikkei edes olisi joulua. Kaivoin myös pakkasesta yhden pötkön valmista porkkanasosetta ja pykäsin vielä yhden laatikon, joten nyt on sitäkin saatu syödä. Kun lasketaan mukaan aatoksi tehdyt sekä myös kaupan maksalaatikot niitä on nyt ollut yhteensä viittä eri lajia.

Eilen haettiin kaupasta lisää juustoja sekä silliä. Minimanin hyllyt notkuivat monelta osin tyhjyyttään, eikä joulusta yli jääneitä tuotteita oltu vielä raaskittu varustaa kunnon alennuksin. Suurin osa hevi-osaston kamasta oli nahistunutta ja myyntikelvotonta. Suklaata myytiin enimmäkseen samalla hinnalla kuin ennen jouluakin.

Eilen illalla oli myös ensimmäinen irtiotto näistä eväistä, eli kävimme tuhostamassa yhden S-lahjakortin Seinäjoen Amarillossa. Aamulla kinkku maistui taas.

Mainokset

Löysin tässä alkuviikosta pakastimen pohjalta sinne aikoinaan työntämäni joulukinkun jämät. Kyseessä oli potkaosan luut, niiden ympärillä hieman lihaa sekä suurin osa kinkun nahasta, joka oli jouluna jäänyt syömättä.

Lihat on jo raavittu irti ja syötykin, mutta läskiä ja nahkaa oli vielä melkoisesti. Näiden jämien syöminen on ekoteko jo sinänsä, ja on se sopivasti myös karppausideologian mukaista, joten päätin käyttää tämänkin possunkoiven hyödyksi mahdollisimman sataprosenttisesti.

Liemeksi keittämällä luista, rustoista, nahasta ynnä muista rääppeistä irtoaa vielä melkoisesti makua, rasvaa, täyttävää gelatiinia sekä erilaisia mineraaleja. Voidaan siis puhua lähes luomulaatuisesta lihaliemestä, joka hakkaa mennen tullen kaikki kauppojen natriumglutamaattikuutiot sekä maussa että ravintosisällössä.

Laitoin koko läskikasan sekä kaikki luut kattilaan ja peitin koko satsin vedellä. Lisäsin sopivan lorauksen etikkaa, joka edesauttaa ravinteiden irtoamista. Jämätavara sai muhia hieman jäähtyneessä leivinuunissa lähemmäs 24h, ja tuloksena oli reilu litra rasvaisen täyteläistä lientä… sekä edelleen ne kaikki rojut, jotka kattilaan olin laittanut. Mitäs niille?

Kinkun kova ja sitkeä nahka oli mukavasti pehmennyt uunissa, niin pehmeäksi että sitä pystyi pilkkomaan muovisella lastalla. Laitoin siis nahanriekaleet silputtuna pannuun, ja paistoin ne rapeiksi yhdessä krakovan makkaran, sipulin, kaalin sekä sopivien mausteiden kanssa. Lisäsin joukkoon myös lorauksen kermaa sekä lusikallisen chilitahnaa. Nimesin viritelmän läskimakkarapannuksi, ja siitä tuli vallan herkullista. Vinkki: kun tarjoat tätä muille ihmisille, älä kerro mistä se on tehty.

DSC_0087

Pienen osan liemestä käytin läskipalojen paistamiseen, mutta loput oli tarkoitus säilöä. Vallan mainio konsti tehdä niin on valuttaa liemi jääpalapusseihin muovisen suppilon avulla ja laittaa ne pakastimeen. Ennen tätä valutin liemen lävikön läpi ja lisäsin joukkoon ruususuolaa. Liemestä saa aikaan herkullisen pohjan keittoihin, kastikkeisiin ja patoihin, ja nyt sitä on tallessa aika moneksi kerraksi.

DSC_0086

Kaikilla ei tietenkään ole leivinuunia käytettävissään, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää keittää liemi hellalla. Keittäminen tapahtuu mahdollisimman matalassa lämpötilassa ja mahdollisimman pitkään.

Varoitus: tämä tavara on uskomattoman täyttävää; jo muutama lusikallinen pelkkää lientä vei nälän mennessään. Voisi sanoa, että melkoista energiajuomaa!

Olen ollut erossa kanaljan munista sekä normisalaateista noin viikon joulun kunniaksi, mutta nyt olen jälleen palannut arkeen ruokien osalta – ainakin osittain. Ja miten hyvältä maistuikaan näin pitkän tauon jälkeen! Kinkkua on silti vielä jäljellä, samoin lanttulaatikkoa, salaatteja ja juustoja… joten menee vielä hetki ennen kuin palaan täysin normaaliin ruokavalioon.

IP-aaton aamiainen oli normieväiden ja jouluruokien risteytys. Lautasella on perinteistä aamiaiskokkelia kaalin ja pekonin kera sekä lisäksi kreikkalaista salaattia, meetwurstihyytelöä, sienisalaattia, rosollia ja Snellmannin maksamakkaraa. Ei hullumpi yhdistelmä.

DSC_0041

Kuvan kokkeli syntyy seuraavasti: silputaan noin 100g kaalia pieneksi silpuksi, ja sitä paistetaan hetki reilussa kookosöljyssä. Sipuliakin voi laittaa, mutta nyt en jaksanut. Lisätään paketti pekonia pilkottuna, jalopenoviipaleita ja paistetaan vielä hetki. Sitten päälle desi kermaa, jonka sekaan rikotaan 5 isoa kananmunaa. Päälle ripotellaan reilusti mustapippuria sekä juustoraastetta. Sekoitellaan hetki. Annoksesta riittää kolmelle.

Varsinaisia arkiruokia ei kuitenkaan vielä tarvitse ruveta miettimään, sillä tapana ei ole ollut nakella syömäkelpoista roskiin… eli joulusapuskat syödään ensin alta pois viimeistä murua myöten.

Sain tosiaan pyhien aikana aikaiseksi useamman kilon ylimääräistä, mutta en syytä siitä jouluruokia vaan useamman päivän putkeen jatkunutta oluen ja muiden joulujuomien tissuttelua. Tietenkin noita safkojakin tuli mätettyä kaksin käsin, mutta nyt aloitetaan taas tiukalla linjalla. Jännä nähdä kauanko joulukilojen katoamiseen menee, kun oli tämä joulu tällä kertaa näinkin pitkä.

Samppa Kalminen

Joulun eväät

Tämä on ensimmäin karppijoulu omalla urallani, ja siitä johtuen myös ruokien itsevalmistusprosentti huitelee aivan eri lukemissa kuin aiempina jouluina. Ennen tein itse vain lanttu- ja porkkanalaatikot, sinapin ja sienisalaatin, nyt suurimman osan kaikesta. Joulupöydässä oli myös uutuuksia mukana. Ohessa muutamia kuvia sekä linkit ohjeisiin.

DSC_0022

Kinkku on perinteisesti leivinuunissa paistettu, ja siitä tuli oikein mehukas. Ostin Atrian harmaasuolatun 7 kilon juhlakinkun, sillä yli 10 kilon kinkku ei leivinuunin luukusta mahtuisi. Muiden ruokalajien paljoudesta johtuen kinkku ei heti pääse loppumaan. Yläpuolen nahan jouduin kuoria pois koska se paistui melko rapeaksi, mutta varoin visusti etten hukkaa prosessin aikana yhtään kinkun herkullista rasvakerrosta. Paistossa irronneen rasvan laitoin purkkiin ja pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Samoin potkan luun, nahat sekä kaikki muut rääppeet, joista teen luuliemen joskus myöhemmin. Sinappi on Colmansin jauheesta tehty, ja sokerin tilalla käytin karppisokeria, rypsiöljyn tilalla majoneesia. Ratkaisu oli onnistunut.

DSC_0035

Laatikot olivat hieman perinteisestä muunneltuina versioina, eli olin korvannut korppujauhot perunakuidulla, mutta siirappia en kuitenkaan säästellyt. Se kuuluu laatikoihin. Tein lanttulaatikon melko tyypillisellä tavalla – soseen sekaan 2 munaa, 2dl kermaa, reilu desi perunakuitua ja mausteet, pinnalle lisää perunakuitua ja muutama voinokare. Porkkanalaatikko oli jo selvästi erilainen: riisin puuttumisen takia tein sen raastetusta porkkanasta, ja sekoitin joukkoon mozzarellaa. Perunalaatikon korvasin hokkaido-kurpitsasta tehdyllä vastineella, johon sotkin sekaan samanlaisen satsin kuin lanttulaatikkoonkin, ja joka oli oikein hyvää. Ainoastaan maksalaatikko on ostettu kaupasta.

DSC_0032

Joulupöydän kalaosastoon kuului silliä sekä valkosipuli- että sinappikastikkeen kera. Näiden lisäksi tein lohihyytelöä kylmäsavustetusta fileestä. Aiemmin on tavannut olla valmista siivua kaupasta, mutta nyt sain käsiini kokonaisen fileen, josta itse siivuttamalla sain värkit hyytelöön.

DSC_0033

Juustotarjotin kuuluu myös jouluun, ja tällä kertaa mukana oli tietenkin leipäjuustoa, Mustapekkaa sekä savuporo-Koskenlaskijaa. Gouda-osastoa edustaa jo lapsuuden jouluista tuttu Salaneuvos, ja lisäksi oli vielä savujuustoa sekä sen vastapainoksi ricottaa. Tarjottimen toteutus oli tällä kertaa tällainen. Olin viipaloinut suurimman osan valmiiksi, ja keskellä olevssa kipossa on cocktail-tikkuja, joiden avulla paloja voi nokkia joko lautaselle tai suoraan suuhun. Veitsellä paloja voi tarvittaessa pienentää. Kotijuuston valmistus olisi tarkoitus opetella ennen ensijoulua, sekä löytää jostain kelvollinen juustomuotti.

DSC_0034

Uutena erikoisuutena tein ensimmäistä kertaa myös terriinin, jonka tein siis selleristä, palsternakasta, kuivatuista hedelmistä sekä pähkinärouheesta ja maustaen sen jouluisesti kanelilla, muskottipähkinällä ja inkiväärillä. Vesihauteessa paistaminen oli tälle kokille uusi juttu, mutta terriini onnistui silti hyvin.

DSC_0036

Salaatit tein tällä kertaa kaikki itse. Mitään vihreitä salaatteja ei tässä taloudessa ole koskaan ollut tapana syödä jouluna, joten tein jo tässä blogissa aiemmin julkaistua grillisalaattia, sienisalaattia sekä katkarapusalaattia. Myös rosollin tein ensimmäistä kertaa itse… ja teen jatkossakin. Se oli nimittäin herkullista eikä varmasti sisällä perunaa. Kuvassa on salaattien lisäksi paljon muutakin, mikä ei poytään mahtunut. Ratkaisu oli buffet, josta jokainen saa käydä täydentämässä sitä mukaa kun lautaselta loppuu. Vieraita on ollut syömässä joulupäivänä sekä tapsanpäivänä, ja ilmeisesti joitain mattimyöhäisiä on vielä tulossa.

DSC_0028

Joulunajan snacksit olivat paahdettuja siemeniä sekä pähkinöitä erilaisten mausteiden kera. Paahdoin currylla maustettuja maapähkinöitä, kaupan kuorittuja kurpitsansiemeniä chilillä sekä juustokuminalla, sekä laatikkoon käytetyn kurpitsan siemenet maustoin chilillä ja osterikastikkeella.

DSC_0015

Aiemmin on jo leivottu pipareita sekä kermatryffeleitä, joiden ohjetta en viitsi julkaista… niistä tuli koostumukseltaan aika kummallisia suklaamarmeladipalloja. Hedelmäkakulle kävi myös vähän hassusti. Se ei suostunut irtoamaa antiikkisesta alumiinivuuasta, jonka seuraava osoite onkin vihreä sulo-pönttö pihan nurkalla. Kakusta tuli todella hyvää, vaikka sen pintakerros jäikin vuokaan kaikesta voitelusta huolimatta. Julkaisen ohjeen sitten, kun voin tehdä sen kelvollisen kuvan kera.

Pienen jääkaapin kanssa oli hieman ongelmia, ja autotallista tulikin oivallinen korvike. Näillä keleillä ylimääräiset sapuskat pysyvät siellä juuri oikeassa lämpötilassa. Jotain positiivista siinä että tämän joulun on saanut viettää varsin synkissä merkeissä säiden osalta, pakkasia ei ole näkynyt, vesisadetta on saatu joka päivä eikä tuo myrskykään meinaa hellittää vielä kirjoitushetkelläkään. Täällä on silti ollut oikein jouluinen tunnelma, kunhan ei avaa ulko-ovea eikä katsele ikkunoista ulos ennen pimeää. Tunnelma syntyy suurimmaksi osaksi kynttilöiden avulla.

Alla olevassa kuvassa näkyvä kaaos on aatonaattona ikuistetu, jolloin väsäsin enimmät joulusapuskat. Kaaos paheni vielä iltaa kohden, mutta en viitsinyt sitä uudelleen ryhtyä kuvaamaan.

DSC_0026

Vaikka varsinainen joulu onkin jo ohi, jouluruoka maistuu edelleen. Oma henkilökohtainen ennätykseni ennen normisapuskoihin siirtymistä on ollut reilut 2 viikkoa joskus 2000-luvun alkupuolella. Eilen hain Minimanista kassillisen lanttu- ja porkkanasoseita 1€/kg. Kauppias kai luuli ettei oikein kellekään enää maistuisi… taidan ryhtyä tänään uudestaan laatikoiden tekoon. Kinkkua meinaan riittää vielä!

Samppa Kalminen

Joulusinappi

Joulukinkku tuli laitettua leivinuuniin eilen iltapäivällä ja kokemuksesta oppineena selvinpäin. Viimeksi kinkunpaisto maksoi kahden kinkun sekä taksimatkan hinnan, kun oli haettava kaupasta uusi kuivaksi paistuneen tilalle. Tällä kertaa kokki ei nukahtanut kesken operaation.

Tässä taloudessa kinkku on totuttu aikojen alusta lähtien syömään kylmänä, joten kannoin sen yöksi autotalliin jäähtymään ja vasta aamulla siivuiksi. Perinteinen kinkku ei ole mitään ilman kunnon sinappia, ja sellainen onkin syytä valmistaa itse.

Tähän sinappiin ei sitten muu kuin Colmansin valmistama sinappijauhe kelpaa. Joskus kokeillut jonkun muun puljun jauhetta, mutta makua siinä ei ollut nimeksikään. Tämä on aika tulinen sinappi, joten makuihin tottumattomat voivat toki halutessaan ostaa niitä korvikejauheita kaupasta.

Yleensä olen tehnyt kinkkusinappini rypsiöljyyn, mutta se oli aikoina ennen karppausta. Nyt kaapissa on vain oliiviöljyä, jonka maku tuskin sinappiin sopii. Sama pätee myös kylmäpuristettuun rypsäriin, jonka maku ei tunnu sopivan oikein mihinkään. Ratkaisu ongelmaan oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tölkkimajoneesi.

Sinapin mausta sekä koostumuksesta voidaan tietenkin vääntää vaikka maailman tappiin asti, mutta minun näkemykseni on tulinen ja makea, hieman rakeinen mutta silti notkea. Käristeen päälle tämä ei ehkä jokaisen mielestä sovi, mutta ei toisaalta kinkun päällekään mikään puolalainen Turun sinappi.

Valmistusaika: 5 minuuttia.

2rkl kruunumajoneesia
1tl valkoviinietikkaa
loraus vettä
1dl Colmans-sinappijauhetta
1dl karppisokeria
loraus konjakkia
ripaus merisuolaa

DSC_0021

 

DSC_0022

1. Lusikoi majoneesi kippoon ja lorauta sekaan etikat sekä ripottele suolat. Sotke sinappijauhe ja karppisokeri joukkoon ja sekoita hyvin.

2. Lisää konjakki sekä vettä perään vähitellen ja koko ajan sekoittaen, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa makeutta, väkevyyttä, suolaisuutta, happamuutta tai konjakkia. Sinappi on kaikkein paras tehdä maistelemalla, sillä makujahan on niin monia. Nuo ylempänä mainitut määrät ovat siis ohjeellisia… enkä itsekään koskaan mitään ole mitannut. =)

 

Kinkkumuffinsit

Rikotaan jälleen rajoja ja laitetaan koko muffinsien ajatus aivan uusiksi. Mikään laki ei määrää, että niiden olisi oltava makea herkku tai jälkiruoka. Tässä on hyvä esimerkki suolaisesta vaihtoehdosta kahvipöydässä tarjottavaksi tai vaikka eväiksi töihin. Nämä maistuvat sekä kylmänä että lämpimänä palana, ja samalla ohjeella voi helposti pyöräyttää myös piirakan.

Muffinsit on syytä tehdä silikonisessa muottilevyssä, sillä paperisiin irtovuokiin taikina tarraa aika lahjakkaasti kiinni. Silikonimuotista ne irtoavat parhaiten sitten, kun ovat kunnolla jäähtyneet ja taikina kiinteytynyt. Tällä ohjeella sai 12kpl silikonimuotin täyteen ja vähän jäi ylikin.

Valmistusaika: noin tunti.

Taikina:

2 porkkanaa
1 sipuli
2 kananmunaa
1dl mantelijauhoja
1dl perunakuitua
0,5dl pellavansiemenrouhetta
2dl kermaa
2dl vettä
1tl psylliumia
suolaa

Täyte:

200g kinkkukkutioita
200g chilituorejuustoa
loraus kermaa
1tl mustapippuria

DSC_0111

1. Aloita taikinasta. Raasta sipuli ja porkkanat kulhoon, riko munat sekaan ja kaada päälle kaikki kuivat ainekset. Sekoita.

2. Lisää kerma sekä vesi (voit myös käyttää pelkkää kermaa, mikäli satut omistamaan 2 purkkia) ja sekoita jälleen. Anna taikinan turvota hetki.

3. Väsää sillä aikaa täyte. Kaada kinkkukuutiot toiseen kulhoon, lusikoi tuorejuusto niiden päälle ja sekoita. Lisää kermaa sen verran, että satsista tulee sopivan notkeaa. Mausta pippurilla.

4. Pudota reilu lusikallinen jokaiseen muottiin ja levitä taikinaa lusikalla reunoja kohti niin, että keskelle jää matalampi kohta. Laita yksi lusikallinen täytettä muotteihin, ja paina lusikan lappeella pinta tasaiseksi. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, tai kunnes muffinsien pinta on sopivasti ruskistunut. Anna jäähtyä ennen muotista irrottamista.

 

Kinkkupiirakka

Tulin kehitelleeksi melko hyvän piirakkapohjan, joka ominaisuuksiltaan muistuttaa hyvin paljon normaalia ei-karppia piirakkapohjaa ja joka on hyvin muotoiltavissa. Tällä ohjeella on mahdollista tehdä todella ohutpohjaisia piirakoita, ja miksei sama taikina soveltuisi muihinkin juttuihin, esimerkiksi pizzapohjaksi? Makeutusta lisäämällä voisi tehdä myös makeita jälkiruokapiirakoita. Tällaisissa piirakoissa on vielä sekin etu, että samalla ohjeella voi tehdä erilaisia piirakoita vaihtamalla vain täytteet. Kokeilemisen arvoisia voisivat olla vaikkapa piirakat katkarapu-, sieni- tai kasvistäytteillä. Pohjan ohje riittää melko suureenkin piirakkavuokaan, mutta tällöin pohjasta tulee todella ohut.

Valmistusaika:  reilu tunti.

Pohja:

30g voita
50g juustoraastetta
1dl mantelijauhoja
1dl pofiberia (perunakuitu)
1tl ksantaania tai psylliumia
1tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1dl kermaa

Täyte:

1 pieni sipuli
250g kinkkukuutioita, makkaraa tms.
kourallinen jalopenoviipaleita
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 kananmuna
1dl kermaa
suolaa
pippurirouhetta
50g juustoraastetta
oreganoa

DSC_0013-001

1. Pehmitä voi mikrossa. Lisää muut ainekset ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna kohota noin 15 minuuttia.

2. Pilko sipuli, silppua jalopenot, lisää kinkkukuutiot ja sekoita tuorejuuston kanssa. Lisää muut ainekset, sekoita ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

3. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja levitä se tasaiseksi nostaen myös reunoille. Kaada täyteseos päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle juustoraaste sekä oreganoa ja paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes piirakka on saanut kauniin ruskean värin. Valmiin piirakan kannattaa antaa hieman jäähtyä, jolloin se on helpommin leikattavissa.

 

Onko tämä nyt sitten kääretorttua, tortillaa, sushia vai jotain muuta? Saat vapaasti päättää. Tämä on ehkä sopivampi alkupalana tai kylmänä lisäkkeenä kuin kahvipöydässä, mutta miksei sopisi hyvin myös välipalaksi. Mitä suurempia leikkeleviipaleita onnistut löytämään, sitä paksumman kääryleen saat ja helpommalla pääset rullaamisessa. Tarjoile kokonaisina pötköinä tai siivuiksi leikeltynä, riippuen käyttötarkoituksesta.

Valmistusaika: puoli tuntia + jähmettymisaika jääkaapissa 3 tuntia
Vaikeusaste: melko haastava
Oma makukokemus: herkullisia. Harmi että suurina määrinä aiheuttaa jo yökötystä.

400g kinkkua tai kokolihaleikettä isoina siivuina

Täyte:

3 liivatelehteä
0,5dl vettä
200g maustamatonta tuorejuustoa
2dl kuohukermaa
3rkl sipulisilppua
2rkl punaista pestoa
muutama jalopenoviipale
kourallinen vihreitä oliiveja

DSC_0076

1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Hakkaa sipuli, oliivit sekä jalopeno hienoksi silpuksi.

2. Lusikoi tuorejuusto kulhoon ja kaada silputut ainekset sekaan. Lisää pesto. Vispaa kerma erillisessä astiassa vaahdoksi.

3. Kiehauta vähän vettä ja sulata liotetut liivatteet siihen. Kaada tuorejuuston sekaan ja hämmennä tasaiseksi. Anna jäähtyä hetki ennenkuin lisäät kerman.

4. Levitä kinkunsiivut leivinpaperille ja lusikoi täytettä päälle. Levitä kerros tasaiseksi. Jätä viipaleiden loppupää päällystämättä, ettei täyte pursua sieltä yli käärittäessä. Kääri kaikki siivut rullalle, nostele rullat lautaselle ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi.

5. Leikkaa rullat viipaleiksi ja asettele tarjolle. Syö päätypalat pois salaa. Voit myös tarjoilla kokonaisina rullina, mutta leikkaa tällöinkin päätypalat pois ja syö ne.