Tag Archive: aamiainen


Aamiainen munavoin kera

Tänään aamulla herättyäni päässäni oli (parin muun lisäksi) yksinkertainen ajatus: munavoita! Nyt ihmettelenkin, miksei tällaista mielitekoa ole aiemmin ollut, sillä olen kuitenkin ehtinyt jo karpata kutakuinkin kaksi vuotta. Munavoi on mitä ideaaleinta karppisapuskaa sekä makunsa puolesta että ravintosisällöltään.

Aloitin siis aamuni keittämällä muutaman munan ja väsäilemällä munavoin, että himo tyydyttyisi. Sen ympärille sitten koko muukin aamiainen rakentui – jälleen kerran kaivelemalla kaapista kaikkea mahdollista mitä siellä oli, paistamalla pannussa jotain ja lisäilemällä kylmät lisukkeet lautasen reunalle.

Yleensä munavoin alle kuuluu karjalanpiirakka ainakin epäkarppaajien piireissä, mutta minä olin tehnyt jo edellisenä päivänä standardien mukaisen rieskan, joka sopi pohjaksi vähintäänkin yhtä hyvin.

Munavoin valmistus on yksinkertaista: munat ja voi samaan astiaan – minä laitoin vajaat 100g voita ja 4 isoa munaa – ja sitten survotaan. Minä hieman lämmitin voita mikrossa sekoittamisen helpottamiseksi. Suolaa voi lisätä jos kokee tarvitsevansa, mutta minä käytin normaalisuolaista voita.

DSC_0048

Tällä kertaa lautasella oli noita jo aiemmin mainittuja rieskaa sekä munavoita, paistettua pekonia, virolaisia a-luokan nakkeja (ilma E-aineteta!), sipulirenkaita sekä ananasta, Herra Snellmannin maksamakkaraa, punaviinisilliä, omatekoisia maustekurkkuja, porkkana-jugurttipikkelsiä, juustoa sekä jämät eilisestä salaatista. Taas kerran nälkä lähti naapuria kohti.

On hienoa, että e-koodittomia tuotteita alkaa ilmestymään kauppoihin… tapahtuisipa tätä vielä enemmän Suomessakin, ettei tarvitsisi lähteä lahden yli makkarakauppaan. Lisäaineettomuus on kuitenkin nouseva trendi, joten olen toiveikas sen suhteen, että valikoima tulevaisuudessa vielä paranee.

DSC_0046

Tuli vielä mieleen keitetyistä munista, että kuinka moni on koskaan kokeillut puhaltaa munaa ulos kuorestaan? Aika näppärä konsti, ja se tapahtuu seuraavasti: muna kopautetaan pöytään kevyesti molemmista päistään, kapeammasta päästä nypätään sormin pieni pala kuorta ja sitten puhalletaan reippaasti huulet tiukasti sitä reikää vasten painettuna. Toinen käsi alle, sillä sisältö luiskahtaa ulos kuoresta yleensä melko kivuttomasti. Munat kannattaa jäähdyttää ensin kylmässä vedessä.

Mainokset

Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa helleviikkojen ajan. Ei ole tuulettimen äärellä makaamiselta joutanut. Sama on ollut kuvio myös ruuanlaiton suhteen, ja siksi ei ole uusia reseptejäkään tänne ilmaantunut. Helle yksinkertaisesti vei nälän eikä päivän aikana tullut paljoakaan syötyä. Iltaisin saatoin paistaa pienen annoksen makkaraa, sipulirenkaita ja jotain kasviksia, jotka sitten tuli syötyä salaatin kera. Uunia ei ole viitsinyt laittaa päälle kun sisälämpötila on ollut ja valmiiksi 30 astetta. Nyt ilmat ovat jälleen siedettävät ja kaikkea on taas mahdollista tehdä.

DSC_0003

Päivän aamiainen koostui tällä kertaa pippurilla ja yrttisuolalla maustetusta juustomunakkaasta, virolaisista a-luokan makkaroista, aurinkokuivatuista tomaateista, kermajuustosta, paistetuista herkkusienistä sekä sipulirenkaista, suolakurkuista, avokadosta, salaatista ja turkkilaisesta jugurtista. Hyvää ja täyttävää.

Mutsi kävi autoreissulla virossa, joten pyysin tuomaan niitä makkaroita sieltä koska tunnetusti ne ovat parempia kuin kotimaiset (kaikkein kalleimpia lukuun ottamatta suurin osa suomalaisista makkaroista on täyttä paskaa ja sisältää kaikkea muuta paitsi lihaa) ja niitä 4 kiloa. Virosta voi siis tuoda tullessaan muutakin kuin viinaa ja tupakkaa! Yllätystuliaisina oli myös kuivattua kalaa sekä muita mereneläviä.

DSC_0474

Painon pudotusta

En ole asiasta liiemmin täällä huudellut enkä oikein muuallakaan, mutta aikoinaan saavutettuani 75kg tavoitepainon päätin laittaa uudeksi tavoitteeksi 72kg, koska laihtuminen tuntui edelleen mahdolliselta. Kesän aikana tuokin tavoite on mennyt rikki, ja olen päättänyt että siihen se saa myös jäädä.

En osaa sanoa mikä saa aikaan sen, että kesällä laihtuminen on jotenkin paljon helpompaa kuin talvella, mutta alkuvuodesta 75 kiloon päästäkseni viimeiset metrit olivat hidasta puurtamista ja nyt kesällä paino on pudonnut ihan itsestään vaikka en ole varsinaisesti edes yrittänyt, ja lisäksi on ollut prosessia hidastavia juopottelujakin useammin kuin normaalisti; on ollut juhlia ja muita kissanristiäisiä, juhannukset sekä viikon Turkin lomakin vielä.

Oma kokemuksiin perustuva veikkaukseni on lämpötila. Kylmällä ilmalla tuntuu usein olevan enemmän nälkä ja helteillä taas ruoka ei oikein maistu. Talvella vilu katoaa yleensä parhaiten syömällä. En tiedä onko kyse yksinkertaisesti energiankulutuksesta, mutta luulisin sen olevan kylmään aikaan suurempi. Toinen epälemäni seikka on auringonvalo ja D-vitamiini. Viime talvena jonotin leikkaukseen ja tämän takia olin jättänyt kalanmaksaöljyt hörppimättä. Nyt tulevana talvena aion ottaa sen taas säännölliseksi tavaksi.

Alkoholipolitiikkaa

Alkoholista puheen ollen voin kunniakseni mainita, että olen saanut karsittua oluen kittaamisen melko vähälle, vaikka tämä heinäkuu onkin ollut helteistä ja otollista kaljoitteluun. Sen tilalle on tullut kuivaa valkoviiniä sekä Soda Streamilla valmistetut omatekoiset lonkerot. Lonkku valmistuu lisäämällä hapotettuun veteen vodkaa sekä esansseja. Lisäaineita tietenkin, valitettavasti… mutta huomattavasti vähemmän sokeria kuin Alkon lonkeroissa ja enemmän makuvaihtoehtoja. Nyt, kun kesän marjasato on kypsynyt voisi kokeilla myös niistä tehtyjä lisäaineettomia juomia. Omenasato oli tänä kesänä runsas, eli mehua on nyt varastossa 11 litraa, ja lisäksi puuhellan päällä porisee kaksi saavillista omenaviiniä. Jännä nähdä tuleeko siitä juomakelpoista.

1601119_10202783622896053_235334557662324505_n

Sadonkorjuusta puheen ollen keittiössä alkukesästä asti majaillut chilintaimi on kasvanut valtavaksi puuksi, ja yksitellen nuo alkavat muuttua keltaisiksi eli ovat käyttövalmiita. Lajike on nimeltään lemon drop, hieman habaneron kaltainen aika tiukka maku, jossa on mukana vähän sitruunaakin. Satoa tulee runsaasti, mikäli kaikki hedelmänalut kehittyvät kypsiksi asti.

Tänä vuonna kaikkea muutakin yrteistä erilaisiin juureksiin on kokeiltu kasvattaa pihamaalla ensimmäistä kertaa, mutta niistä jonninmoista koostetta sitten myöhemmin.

Samppa Kalminen

 

Ajattelin postata tänne pienen katsauksen turkkilaisesta ruokakulttuurista niitä karppaajia varten, jotka maahan aikovat matkustaa. Olin viikon Istanbulissa, ja kaikki havaintoni perustuvat siihen mitä siellä kaupoissa ja ravintoloissa oli tarjolla. Varmasti turistirysissäkin pääsee syömään vastaavia eväitä, kunhan kävelee hieman etäämmälle hotellialueilta. Ensimmäinen vinkki: Turkish Airlinesin kyydissä kannattaa lentää, sillä puljulla on parhaat maistamani lentokoneruuat tähän mennessä.

Turkissa on mahdollista elää melko karpisti ja myös melko halvalla, mutta meikäläisen ongelma oli kai siinä, etten viitsinyt vetää niin tiukkaa linjaa kun kaikkea hyvää kokeiltavaa riitti. Turkissa tarjotaan yleensä aterioiden kylkeen aina jonkinlaista vaaleaa leipää, emmekä viitsineet olla hieman mutustelematta niitäkin. Myös turkkilainen Efes-olut maistui useampanakin päivänä, eikä tarjottuja riisejäkään jätetty syömättä. Tässä kuitenkin hieman vinkkejä niille, jotka haluavat säilyttää ketoosinsa matkan aikanakin.

Alla olevassa kuvassa näkyvät eväät ovat erittäin karppia, jos jättää taustalla näkyvän leipäkorin sisällön syömättä. Nämä olivat maukkaita ja melko rasvaisia, joten näillä nälkä pysyi hyvin loitolla. Eväistä riitti hyvin kahdelle, ja ne maksoivat noin 7 euroa.

DSC_0192

Karppaajalle otollisimpia ruokapaikkoja ovat kadunvarren büfe-ravintolat, joissa on laarit täynnä kaikkea erilaista, ja sapuskat ovat heti asiakkaan nähtävissä. Tiskillä on helppo viisoa mitä kaikkea haluaa, eikä näiden paikkojen hintakaan hirvitä. Kaikista parasta on ehdottomasti ollut munakoisomuhennos, joka on maukasta ja sen valmistamisessa ei ole oliiviöljyä säästelty. Yhdessä paikassa tähän oli sotkettu sekaan myös lampaan jauhelihaa, mikä teki siitä entistäkin paremman makuista. Yleensä tarjolla on myös kanaa, lammasta, erilaisia vihannespaistoksia ja salaatteja.

DSC_0313-001

Döner-kioskeista saa kebablihaa, mutta useimmiten se on tungettu pitaleivän väliin tai tarjoillaan johonkin muuhun viljatuotteeseen käärittynä tai sitten ranskisten kera. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos paikan henkilökunta ei osaa englantia ja näet paikallisia syömässä samassa ravintolassa, ruoka on yleensä todella edullista ja sellaista, joka turkkilaisillekin kelpaa.

Kannattaa myös muistaa, että jos haluaa juoda aterialla jotain vichyä väkevämpää (turkkilaiset mineraalivedet ovat muuten erinomaisia), kannattaa suunnistaa turisteille suunnattuihin terassiravintoloihin, sillä turkkilaiset eivät yleensä juo aterialla edes viiniä, oluesta puhumattakaan. Näissä paikoissa ruoka on kuitenkin yleensä ihan yhtä hyvää, mutta se valitaan listalta ja tuodaan länsimaiseen tapaan pöytään.

Perinteisissä ravintoloissa tarjoillaan usein ottomaanien perinteeseen kuuluvia annoksia, jotka koostuvat yleensä köftestä, eli turkkilaisista lihapullista ja jostain muusta. Näiden kera tulee usein ranskiksia ja/tai riisiä. Monissa ravintoloissa on myös kalalista, joita karppaajan kannattaa ehdottomasti syödä. Grillatut kalat ovat maukkaita, ja ne tarjoillaan useimmiten sellaisenaan tai tuoreiden kasvisten kera. Näiden kylkeen kannattaa tilata vaikka useamman annoksen lajitelma mezejä, jolloin ei tule tarvetta perunoille tai muille lisäkkeille. Annokset on kiva jakaa koko pöytäseurueen kesken, jolloin jokainen pääsee maistamaan kaikkea.

DSC_0278-001

Mezet ovat alkujaan kreikkalaisia pieniä alkupaloja, jotka ovat verrattavissa espanjalaisiin tapaksiin. Näistä on yleensä sekä kylmiä että lämpimiä vaihtoehtoja, ja annokset ovat reippaasti tapaksia isompia. Kuvassa näkyvä valkosipulissa ja öljyssä paistettu mustekala oli näistä kaikista ehdottomasti parasta. Muita suosikkeja olivat marinoidut katkaravut, erilaiset pikkelsit ja usein useamman kipon sarjana tarjoiltavat erilaiset jugurttipohjaiset dipit.

Ravintoloiden hintataso on erittäin kohtuullinen, eivätkä kalleimmatkaan näkemäni olleet yhtä kalliita kuin Suomessa. Kannattaa välttää suurten pääkatujen varrella olevia paikkoja ja harhautua hieman sivummalle, jolloin safkan hinta voi olla puolet halvempi. Hyvä sijainti ja kallis hinta ei välttämättä tarkoita parempaa ruokaa, vaan voi helposti olla päinvastoin. Perustason ravintolassa useamman ruokalajin setti maukasta syötävää kahdelle juomineen maksaa usein alle 20 euroa. Büfe-ravintolassa kaksi henkilöä saa mahansa täyteen kympillä.

Kaiken kaikkiaan turkkilainen keittiö tuntuu hieman aliarvostetulta, vaikka ainakin Istanbulissa paikallinen ruoka oli pääosin herkullista. Älkää siis ihmetelkö, jos lähitulevaisuudessa blogiin alkaa ilmaantua turkkilaisen keittiön erikoisuuksia sovellettuina versioina, kun pääsen oikein apinoimaan kaikkea mistä reissun aikana tykkäsin.

DSC_0402

Tietenkin matkalta oli haalittava jotain myös mukaan, joten kävimme Misir Carsisissa, eli maustebasaarissa. Mausteita oli moneen lähtöön, ja jotain minulle entuudestaan outoakin löytyi. Sain tingattua 100g pussin hinnan noin euroon, mikä on melko kohtuullista – siinäkin tapauksessa että mausteita on hieman jatkettu suolalla. Mausteita sai maistella, ja useimmissa pieni suolanmaku tuntui. Ostin savupaprikaa, sumakkia sekä tulista chilijauhetta. Kauppias pakkasi ostokset tiiviisti vakuumipussiin. Syksyllä odottaa sitten Nepal sekä uudet maustebasaarit!

DSC_0416

Viimeisenä iltana nappasin süpermarketista pari pakettia paikallista makkaraa kotiinviemisiksi. Kuvassa näkyvät leikkeleet kulkeutuivat myös Suomeen asti, sillä Lufthansan paluulennoillakin tarjottiin syötävää – alkujaan ne oli tarkoitettu matkaeväiksi. Turkissa makkarat ovat pääasiassa naudanlihasta, muslimeiden maasta kun on kyse. Useimmissa majapaikoissa pieniä naudanlihanakkeja oli aamupalalla, ja ainakin ne olivat herkullisia, mutta näitä ostamiani paketteja ei ole vielä avattu. Hotellien amupalabuffetista on myös helppoa koostaa karppaajan tuhti eväs, joka sisältää makkaraa, munia, rasvaista jugurttia, kasviksia, oliiveja sekä erilaisia juustoja. Murot, leivät, hillot ja mehut voi jättää ottamatta.

DSC_0415

Tämä oli nyt tällainen pintaraapaisu siitä, mitä Turkissa ehkä saa lautaselleen, ja yksityiskohtainen matkakertomus reissusta ilmaantuu sitten matkasivustolleni, kunhan saan sen ensin kirjoitetuksi.

Olen ollut erossa kanaljan munista sekä normisalaateista noin viikon joulun kunniaksi, mutta nyt olen jälleen palannut arkeen ruokien osalta – ainakin osittain. Ja miten hyvältä maistuikaan näin pitkän tauon jälkeen! Kinkkua on silti vielä jäljellä, samoin lanttulaatikkoa, salaatteja ja juustoja… joten menee vielä hetki ennen kuin palaan täysin normaaliin ruokavalioon.

IP-aaton aamiainen oli normieväiden ja jouluruokien risteytys. Lautasella on perinteistä aamiaiskokkelia kaalin ja pekonin kera sekä lisäksi kreikkalaista salaattia, meetwurstihyytelöä, sienisalaattia, rosollia ja Snellmannin maksamakkaraa. Ei hullumpi yhdistelmä.

DSC_0041

Kuvan kokkeli syntyy seuraavasti: silputaan noin 100g kaalia pieneksi silpuksi, ja sitä paistetaan hetki reilussa kookosöljyssä. Sipuliakin voi laittaa, mutta nyt en jaksanut. Lisätään paketti pekonia pilkottuna, jalopenoviipaleita ja paistetaan vielä hetki. Sitten päälle desi kermaa, jonka sekaan rikotaan 5 isoa kananmunaa. Päälle ripotellaan reilusti mustapippuria sekä juustoraastetta. Sekoitellaan hetki. Annoksesta riittää kolmelle.

Varsinaisia arkiruokia ei kuitenkaan vielä tarvitse ruveta miettimään, sillä tapana ei ole ollut nakella syömäkelpoista roskiin… eli joulusapuskat syödään ensin alta pois viimeistä murua myöten.

Sain tosiaan pyhien aikana aikaiseksi useamman kilon ylimääräistä, mutta en syytä siitä jouluruokia vaan useamman päivän putkeen jatkunutta oluen ja muiden joulujuomien tissuttelua. Tietenkin noita safkojakin tuli mätettyä kaksin käsin, mutta nyt aloitetaan taas tiukalla linjalla. Jännä nähdä kauanko joulukilojen katoamiseen menee, kun oli tämä joulu tällä kertaa näinkin pitkä.

Samppa Kalminen

Itsaripäivän juhla-aamiaisen kruunaa pulled duck – eli hitaasti leivinuunissa kypsäksi paistettua ankkaa paloiksi revittynä. Lisäksi menu sisältää Jahti-makkaraa paistetuilla sipulirenkailla, paistetun munan jalopenoilla ja majoneesilla, siivun raejuustomureketta, herkullista grillisalaattia, kermajuustoa, pannussa paistettua leipäjuustoa sekä kurkkua ja tomaattia.

DSC_0002-001

Aamuisin syöminen kannattaa muulloinkin kuin itsenäisyyspäivänä. Joskus luin tutkimuksesta, jossa porukka jaettiin kolmeen osaan joista ensimmäinen testiryhmä söi tuhdisti aamuisin, toinen päivällä ja viimeinen kolmannes söi reippaammin vasta illalla. Verrokkiryhmien painokäyrissä oli selviä eroja, ja aamuisin kunnolla sapuskaa mättävät laihtuivat parhaiten. Iltasyöjille kävi ohraisesti.

Keskivertokarppaajalle nämä ovat kaiketi päivänselviä asioita, mutta tavallinen tallaaja ei usko mitään ennen kuin kattavat tutkimukset aiheesta on tehty, eivätkä välttämättä vielä silloinkaan. Paljon naurettavampia asioitakin nykyään tutkitaan.

Minä syön yleensä kolme kertaa päivässä, ja viimeisen ateriani illalla jo ennen kuutta. Tämän olen hyväksi havainnut, sillä tuhti varhainen illallinen pitää nälän hyvin aisoissa nukkumaanmenoon saakka, eikä kummoistakaan nälkää ole edes seuraavana aamuna. Huonosti käy, jos mättää vaikkapa rullakebabin iltakymmeneltä ja menee sen päälle nukkumaan. Uni on huonoa, joutuu heräilemään janon takia, hikoilee ja näkee painajaisia. Ja aamulla hirveä nälkä iskee tajuntaan heti kun silmänsä aukaisee. Kokeilkaa vaikka…

 

Aamiainen 13.7.2013

Viikonloppuisin tulee toisinaan syötyä hieman reilumpi aamiainen. Jos se syödään puoli yhdeksältä, se on oman mittapuuni mukaan jo myöhäinen aamiainen eli brunssi, ja saakin sisältää energiaa niin että sillä pärjää pitkälle iltapäivään saakka.

DSC_0002

Tämän päivän aamiaislautasella oli kermaan ja kookosöljyyn tehtyä makkaramunakokkelia, omatekoista chili-tomaattirieskaa, herkkumaksamakkaraa, kermajuustoa, ricottaa sekä kreikkalaista salaattia jalopeñojen kera.

Rahkaleiviskät

Leipominen ollut minulle aina hieman vierasta touhua, mutta pakko kai sekin on joskus jostain aloittaa, kun kaupan leivät eivät kerran kelpaa. Ohje on vetäisty suoraan silinteristä, ja yllätykseni olikin suuri kun havaitsin nämä myös hemmetin maukkaiksi. Näitä voi syödä tavallisen leivän tavoin kylmiltään, tai vaikkapa aamiaiseksi lämmitettynä voin kera. Sopii hyvin myös lisäkkeeksi lautaselle liha- tai kalaruuan kanssa. Ensikokemuksen perusteella vaikuttavat olevan myös aika täyttävää evästä.

Edit: Parantelin vanhaa reseptiä lisäämällä siihen porkkanaa sekä sipulia raasteena. Maku vain parani. 🙂

Valmistusaika: noin 1,5 tuntia, josta suurin osa passiivista odottelua
Vaikeusaste: melko helppo

250g paksua maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 porkkana
1 pieni sipuli
2dl kermaa
3rkl hernerouhetta
3rkl auringonkukan siemeniä
3rkl fibrex kuiturouhetta
3rkl soijajauhoja
1dl juustoraastetta
1tl psylliumjauhetta
0,5tl valkopippuria
suolaa

DSC_0008

1. Laita kuitu- sekä hernerouhe kulhoon ja kaada sekaan kerma. Sekoita ja jätä turpoamaan tunniksi. Raasta porkkana ja sipuli.

2. Kaada kaikki muut ainekset joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Anna vielä paisua rauhassa noin 10 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

3. Lusikoi massa uunipellille sopivan kokoisiksi kasoiksi, ja levittele tasaisen pyöreiksi lätyiksi. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes leiviskät ovat sopivasti ruskistuneet. Voit myös levittää taikinan yhtenäiseksi levyksi ja pilkkoa osiin paistamisen jälkeen. Leiviskät kestävät paremmin käsittelyä, kun niiden antaa hetken jäähtyä ennen syömistä.

Aamiainen 13.4.2013

Viikonloppuisin aamiaisen väsäämiseen on enemmän aikaa, joten silloin voi kehitellä jotain vaihtelua munakkaille, joista arkiaamiaiset ainakin useimmiten koostuvat. Tämän lauantain idea oli yksinkertaisesti koota lautaselle kaikkea mahdollista jääkaapin uumenista. Mitään ei tällä kertaa paistettu pannulla, ainoastaan makkarat kävivät mikrossa.

DSC_0114

Lautasella on seuraavaa: a-luokan chili-käristettä, balkania, kermajuustoa, leipäjuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, jalopenoviipaleita, keitettyä kananmunaa sekä salaattia. Tähän oli tarkoitus vielä laittaa tuoretta valkosipulia ohuina siivuina, mutta ne unohtuivat leikkuulaudan reunalle ja jouduin syömään ne erikseen jälkiruokana.

Aamiainen on siis nautittu julkaisupäivän aamuna noin klo 7:45, ja tällä pitäisi hyvin jaksaa iltapäivän puolelle. 🙂

Avokadosalaatti

Päivän aamiainen oli tällä kertaa munaton sekä lihaton, mutta siitä huolimatta sopivan rasvainen ja proteiinipitoinen, kuten karppaajan aamiaisen kuuluukin. Oikeastaan tämän olisi kruunannut salaatinlehdistä tehty peti, mutta en jaksanut niiden takia enää lähteä kauppaan. Annos on yhdelle, mutta kokonaisesta avokadosta saa sopivat aamiaiset kahdelle.

Valmistusaika: 5 minuuttia
Vaikeusaste: helpohko
Oma makukokemus: mukava sekoitus, jossa eri makuja sopivasti

puolikas avokado
5cm pätkä kurkkua
kourallinen mustia oliiveja
2 aurinkokuivatun tomaatin puolikasta
raejuustoa
hyppysellinen persiljaa

DSC_0033

1. Halkaise avokado, ja poista kuori. Kypsässä avokadossa sisus on helppo kaivaa kokonaisena irti isolla lusikalla. Leikkaa viipaleiksi.

2. Leikkaa kurkusta viipaleita. Asettele kasvikset, oliivit sekä aurinkokuivatut tomaatit sopivasti lautaselle. Voit halutessassi kaataa päälle vielä lusikallisen tomaattien mausteöljyä.

3. Lusikoi raejuusto päällimmäiseksi ja koristele persiljalla.

Aamiainen 26.3.2013

Olen totutellut dieettini aikana syömään joka aamu sopivan tuhdin aamupalan, mikä oli tänään näinkin yksinkertainen: lämmintä savukylkeä sinappimajoneesilla, tuoreita kasviksia, jalopenoja sekä lasi vihreää teetä. Teen olen palauttanut ruokavaliooni piittaamatta siitä, mitä herra Atkins asiasta sanoo.

DSC_0030 Lue loppuun