Archive for tammikuu, 2014


Blini on perinteinen venäläinen tattarijauhoista valmistettu herkku. Tämä on karpimmaksi muotoiltu versio useammastakin netistä löytyneestä ohjeesta, ja tulos oli varsin onnistunut. Korvasin vehnäjauhot perunakuidulla – gluteenittomuus on itseisarvo, mutta myös hh-pitoisuus pienenee – ja laitoin taikinaan myös lanttusosetta. Kevytmaito on niinikään vaihtunut kermaan, kuten karpatessa kuuluu. Blineille ominainen maku tulee kuitenkin tattarijauhoista ja happamuus yön yli kestävästä hiivakäymisestä. Kuohkeus syntyy vatkatuista munanvalkuaisista.

En ole koskaan aitoja venäläisiä blinejä maistanut, joten vertailua tehdäkseni minun pitäisi hommata viisumi ja lähteä makumatkalle ko. maahan. Hyviä nämä kuitenkin olivat, ja koostumukseltaan jotain sellaista mitä en ole aiemmin suuhuni laittanut.

Tein blinejä kahdella tavalla, sekä uunissa että pannulla paistettuna. Blini granden ollessa uunissa paistelin siinä odotellessa pienempiä pannulla. Koostumuksessa oli hieman eroa, mutta molemmilla tavoilla valmistetut olivat hyviä. Uunissa paistetusta tuli kiinteämpi, pannussa paistetuista pehmeämpiä.

Venäjällä blinien kanssa syödään perinteisesti kaviaaria ja smetanaa, mutta minä kehittelin jotain tavallisen tallaajan kukkarolle sopivampaa, eli viimejouluisen ohjeen mukaista lohihyytelöä sekä suolakurkkupikkelsiä. Pikkelsi oli yksinkertaisuuden riemuvoitto, mutta erittäin hyvä lisäke blinien seuraksi. Pikkelsin on oltava hapanta, joten aito tynnyrissä irtomyytävä suolakurkku on ainoa vaihtoehto tähän tarkoitukseen. Lisäksi minä laitoin pöytään salaattia ja kokeilumielessä ostettuja Juustoportin leipäjuustokuutioita öljyssä.

Ohjeen määrillä saat aikaan reilun kasan pieniä blinejä tai 2 suurta uunibliniä. Aikaa säästät, jos teet kuten minäkin, eli molempia yhtä aikaa. Tällöin saat yhden uuniblin ja vähän pienemmän kasan tavallisia blinejä.

Valmistusaika: aloita taikinan ja lohihyytelön kanssa illalla, niin saat lounasta seuraavana päivänä.

Taikina:

2dl kermaa
15g tuorehiivaa
300g kermaviiliä tai turkkilaista
2dl tattarijauhoja
1dl perunakuitua
3 kananmunaa
250g lanttusosetta
suolaa
viipale voita

Pikkelsi:

3 kokonaista tynnyrisuolakurkkua
1 sipuli

DSC_0060

DSC_0064

DSC_0070

1. Kaada kerma kulhoon ja murenna sekaan hiiva. Lisää huoneenlämpöinen kermaviili joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää tattarijauho sekä perunakuitu ja sekoita jälleen. Laita taikina lämpimään paikkaan liinalla peitettynä kohoamaan yöksi. Tästä selviydyttyäsi voit vaikka tehdä lohihyytelön tekeytymään jääkaappiin. Homma jatkuu seuraavana päivänä.

2. Erottele kananmunista valkuaiset erilliseen astiaan ja sekoita keltuaiset taikinan joukkoon. Lisää taikinaan myös lanttusose (eikä kukaan kiellä kokeilemasta muitakin soseita), suola sekä sulatettu voi. Sekoita. Mikäli paistat blinisi uunissa, säästä hieman voisulaa blinin pinnan voiteluun.

3. Tee pikkelsi valmiiksi ennen kuin alat paistamaan blinejä. Se on helppoa kuin mikä: kuutioi suolakurkut sekä sipuli pieniksi kuutioiksi ja kaada kulhoon. Sekoita.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä varovasti taikinaan.

5a. Jos aiot paistaa blinejä pannulla, käytä siinä reippaasti voita ja käännä heti kun koostumus kestää sen, etteivät blinisi pala mustiksi. Käytä hieman pienempää lämpöä paistaessasi. 2 reilua ruokalusikallista on hyvä määrä yhteen bliniin, mutta voit toki käyttää myös lettupannua, mikäli sellaisen omistat. Normipannussa kääntämiseen paras väline on mahdollisimman ohut ja leveä lasta, joka survaistaan lätyn alle äkkinäisellä liikkeellä. Nosta valmis blini lautaselle, ja lisää pannuun voita ennen seuraavaa bliniä.

5b. Jos haluat tehdä uuniblinin, tarvitset suuren valurautaisen tai muun uuninkestävän pannun. Lämmitä uuni 220 asteeseen pannun ollessa sisällä. Nosta pannu ulos ja laita siihen reilusti voita. Anna sulaa ja kääntele voi tasaiseksi. Lusikoi pannulle taikinaa reilu kerros, ja paista uunissa noin 20 minuuttia. Kun pinta on muuttunut kiinteäksi, ota blini ulos uunista ja levitä voisulaa myös sen päälle ja laita takaisin. Ota lopuksi blini uunista, anna sen hetki oleentua pannussa ja leikkaa sitten lohkoiksi tarjoilua varten.

 

Mainokset

Uusivuosi toi tullessaan epämääräisen mittaisen lomautuksen töistä. Työmaalla on hiljaista, joten kolme äijää kerrallaan on noin kuukauden pois kiertävällä systeemillä niin kauan kuin on tarvetta. Nakki osui tietenkin ensimmäisten joukossa meikäläiselle, ja nyt olisi keksittävä jotain tekemistä korvaamaan töissä kulutettua aikaa.

Kotona tehtävät remontitkin on kohta tehty. Keittiössä on nyt uusi jääkaappi, jonka sovittaminen onnistui vasta mittavien purkutöiden, sähköteknisten muutostöiden, uuden ilmastointihormin asennuksen sekä uusien kaappirunkojen asennuksen jälkeen. Ja kaikki siksi, että nykyään jääkaapit ovat pari senttiä leveämpiä kuin silloin Kekkosen aikoihin. Silti kaappiin mahtuu ainakin puolet enemmän karppaajien eväitä, ja onhan tuo energialuokkakin nyt valovuosia edellä noista aikaisemmista rohjuista. Uusi kaappi ei myöskään valuta vesiä lattialle eikä kolise kompressorin käynnistyessä tai sammuessa.

Liikuntaa pelkän liikunnan takia?

En todellakaan tarkoittanut ettenkö keksisi loman aikana tekemistä, sillä sellaista löytyy aina. Nyt on kuitenkin kyse jostain mikä ei ole istumista tietokoneella tapahtuvien projektien äärellä, vaan jotain joka edellyttää jonkinlaista liikuntaa. Töissä olen saanut juuri sopivan määrän liikuntaa, mutta nyt alkaa tuntua että siitä on vajetta. Energiankulutus on tietenkin myös pudonnut, ja tästä johtuen on painokin jäänyt jumittamaan. Mitä kaikkea sitä siis keksisi?

Ulkona on edelleen helvetisti pakkasta, joten sinne lähteminen on täysin pois suljettu vaihtoehto. Autotallissa on kuitenkin kuntopyörä, jota kävin eilen aikani kuluksi polkemassa. Homma tuntui kutakuinkin mielekkäältä – lukuun ottamatta mittauslaitteiston pattereita, jotka olivat useamman vuoden kylmässä varastoinnin seurauksena päästäneet mehut ulos enkä siis voinut seurata dataa suorituksistani. Onneksi pattereita kuitenkin löytyi myöhemmin miljoonalaatikoiden pengastuksen yhteydessä.

Jalka- sekä kuntotreeni alkaa silti olla paikallaan, sillä pitkäaikaisen jalkavamman takia yleiskuntoni on laskenut ja jalkojen lihakset ohentuneet. Lisäksi olisi syytä olla vaelluskunnossa viimeistään syksyllä, jolloin olisi tarkoitus lähteä Nepalin vuoristoon kävellen. Tällainen suunnitelma on siis ollut vireillä ja todennäköisesti se toteutuukin, mikäli lomautuksen jälkeen työnteko sekä kassavirrat jatkuvat normaaleina.

Kunnonkohotusprojektiin tulee kuulumaan myös uintia sekä luultavasti jotain muutakin mitä keksin ruveta harrastamaan. Oikean fillarin selkään pääsen sitten kun kelit sen sallivat. Saatan raportoida homman edistymistä tänne, jos sellaista on tapahtuakseen. Ja painotan nyt vielä sitä, ettei karppaajan todellakaan ole pakko harrastaa liikuntaa, mutta jos ihan oikeasti haluaa? Tässä on siis kyse nimenomaan siitä, että lomautuksen takia menetetyn liikunnan tilalle on kehitettävä sellaista nyt itse.

Omat vichyt kehiin

Tulin Sodastreamin hommattuani pohtineeksi, mikä tekee kivennäisvedestä kivennäisvettä. Moni on varmaan huomannut, ettei hiilihapotettu hanavesi maistu läheskään samalta, eikä se tietenkään sisällä niitä kivennäisvedelle olennaisia kivennäisaineita. Ruususuola sisältää! Pari pientä hyppysellistä kyseistä ainetta happoveden sekaan saa aikaan juuri oikean maun, joten luultavasti ravinnekoostumuskin on silloin lähellä oikeaa? Maku päihitti mennen tullen useimmat kaupoissa myytävät valmiit kivennäisvedet, eli toisin sanoen nyt loppui vaivalloinen vichypäkkien kantaminen kaupasta ja myös vastaavasti myyjää apuun huutavan pulloautomaatin äärellä jonottaminen. Soodavehkeeseen on saatavilla myös lisäaineettomia luontaisia aromeita, joita täytynee myös kokeilla. Kympillä irtoaa aineet 20 litran valmistukseen, mutta tuo oma vichy on kyllä jo todella halpaa.

30k rikki!

Blogin kävijämäärä on ylittänyt 30.000 näyttökertaa. Vaikea sanoa onko se paljon vai vähän, mutta vaikka se onkin todella suosittuihin blogeihin verrattuna melko vähän, on se silti paljon enemmän kuin blogia perustaessani osasin kuvitella. Karppaus kiinnostaa nykyään monia, mutta ei vielä massoja. Asia voi lähitulevaisuudessa muuttua karppauksen eduksi.

Suosituimmat reseptit ovat olleet joulun alla valtavan nousun tehnyt punajuuri-aurajuustopaistos (lienee kiinnostanut nimenomaan juuri joulun takia), kestosuosikit paistettua kaalia & jauheliha-kukkakaalivuoka sekä grillisalaatti. Asiateksteistä suosituimpia ovat olleet tämän blogin vanhin kirjoitus Dieetin alkusoitto, ryyppäämistä käsittelevä Känni & ketoosi sekä viimeisin kirjoitukseni karppauksen aloittamisesta tämän vuoden alusta. Myös reseptiarkisto on viimein löytänyt käyttäjänsä, mistä olen erittäin tyytyväinen.

Muutoksia

Nyt kun lomaa ja aikaa kerran on, voin toteuttaa tähän blogiin jotain muutoksia, jotka ovat pyörineet mielessä jo jonkin aikaa. Ainakin kaikki asiasisältöiset artikkelit tulevat jatkossa saamaan oman arkistonsa, josta niitä on yhtä helppo etsiä kuin reseptejäkin. Tämä olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin, mutta parempi että edes joskus. Linkit luultavasti katoavat, sillä linkkikirjaston ylläpito on suoraan sanottuna vittumaista puuhaa. Ei niitä paljoa ole klikkailtu, sillä ihmiset todellakin käyttävät nykyään googlea. Joitain muitakin juttuja tapahtuu… tai ainakin saattaa tapahtua. Tältä erää näkemiin.

Samppa Kalminen

Joulun jälkimainingeissa tulin ostaneeksi pakastimen täyteen euron hintaisia kilon lanttusosepötköjä. Kinkun paistossa muodostunut rasva niinikään tuli säilöttyä purkkiin ja laitettua pakastimeen. Eilen laitoin erän kuivattuja suppilovahveroita likoamaan sienipiirakan tekoa varten, ja myös tästä jäi hyödynnettäväksi maukasta sienilientä. Mitä vielä tarvitaan maukkaan sosekeiton tekemiseen? No tietenkin kermaa, valkosipulia sekä juustokuminaa.

Jos sinulla ei ole kuivattuja sieniä kaapissa piilossa, aloita soittelukierros sukulaisille, todennäköisesti jollain on. Sienet kannattaa laittaa likoamaan veteen jo edellisenä iltana. Piirakan ja sosekeiton yhdistelmä on täydellinen ateria!

Piirakkapohja sellaisenaan toimii myös rieskana, ja taikinaan on helppo lisätä erilaisia juttuja, jotain siemeniä tai pähkinärouhetta vaikkapa.

Valmistusaika: noin tunti.

Piirakkapohja:

1 porkkana
1 sipuli
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 kananmunaa
1dl mantelijauhoa
1dl perunakuitua
2dl kermaa
2tl psylliumia
1tl leivinjauhetta
suolaa
valkopippuria

Täyte:

viipale voita
3dl kuivattuja sieniä
1pkt pekonia
1 sipuli
1tl mustapippuria
suolaa

100g juustoraastetta

Keitto:

5dl sienilientä
1kg lanttusosetta
1dl kinkkurasvaa
1dl kermaa
6 valkosipulin kynttä
1tl juustokuminaa
suolaa

DSC_0062 DSC_0063

1. Raasta porkkana sekä sipuli. Sekoita joukkoon tuorejuusto, kananmunat sekä kaikki jauhot. Sekoita ja anna seoksen turvota hetken.

2. Levitä taikina uunipellille ja paista sitä 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Tee sillä välin täyte. Kuumenna pannu hellalla, ja kaada siihen liotetut / valutetut sienet, sipuli sekä pikottu pekoni. Paista muutamia minuutteja. Mausta suolalla.

3. Ota piirakkapohja uunista, ja levitä täyte sen päälle tasaisesti. Ripottele pintaan juustoraaste, ja paista uunissa vielä toiset 15 minuuttia.

4. Tee sosekeitto piirakan paistuessa uunissa. Kaada sienien liotuksesta jäänyt liemi kattilaan. Sekoita liemeen lanttusose sekä lusikoi päälle kinkkurasva. Jos olet jo käyttänyt kinkun rasvat muuhun, odota seuraavaa joulua tai laita tilalle reilu viipale voita ja loraus soijakastiketta. Odota että keitto kiehuu, ja lisää sitten kerma sekä mausteet. Hauduta valmiiksi samalla, kun piirakka paistuu uunissa. Nauti.

Mausteinen makkarapannu

Makkara on mainio raaka-aine moniin karppiruokiin. Nykyään myytävistä laaduista suurin osa on jo gluteenittomia ja monet valmistajat ovat heränneet myös vähentämään lisäaineiden määrää tuotteistaan. Useimmissa a-luokan makkaroissa hiilareitakin on alle 2g.

Makkarapannuun sopii käytännössä mikä lajike hyvänsä omien makumieltymysten mukaan. Minä tein tämän tankomallisesta jahtimakkarasta (helppo ja nopea laittaa kuutioiksi), mutta käriste on vähintään yhtä hyvä vaihtoehto. Kuvan annoksen kruunaa salaatti ja Kavlin majoneesi.

Valmistusaika: noin 25 minuuttia.

50g voita
300g kaalia
1 keltainen paprika
2 sipulia
1 kokonainen valkosipuli
2 punaista chiliä
500g makkaraa
400g herkkusieniviipaleita
150g tomaattipyreetä
2rkl soijakastiketta
1tl cayennepippuria
1 kesäkurpitsa
suolaa

DSC_0060

1. Kuumenna voi suuressa pannussa tai padassa. Lisää pilkottu kaali, sipuli sekä paprika, ja kuullota niitä muutamia minuutteja. Lisää sitten viipaloitu chili, valkosipulinkynnet, herkkusienet sekä pilkottu makkara, ja paista niin että makkara sopivasti ruskistuu.

2. Lisää cayennepippuri, soijakastike sekä tomaattipyree, sekoita ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Lisää viimeisenä pilkottu kesäkurpitsa, ja paista vielä hetki sekoitellen.

Linssisalaatti

Kanankoipien kaveriksi oli kehitettävä jokin näppärä lisuke, joka ajaisi sekä kasvislisukkeen että salaatin aseman kerralla. Tämä oli juuri sopiva ratkaisu tarkoitukseen, vaikken malttanutkaan olla tekemättä samalla myös mainiota grillisalaattia – kaikkien sitä maistaneiden suurta herkkua.

Sportti linssilastut on näppärä, halpa ja ennen kaikkea nopea tapa valmistaa linssiruokia (paketin kyljessä mainittu 10 minuutin keittoaika on liioittelua – siinä ajassa niistä tulee puuroa), mutta tämän salaatin voi toki tehdä myös tavallisista linsseistä. Kaikki värit käyvät. Tällöin on varauduttava sitten liottamaan niitä sekä keittämään pidempään. Linssit sopivat hyvin myös patoihin ja itämaisiin kastikkeisiin sakeuttamaan lopputulosta.

Koipireidet ovat sinänsä todella helppoa ja erittäin karppia evästä. Niistä saa irti käytännössä kaiken mikä on hampailla jauhettavissa, kun muistaa paistaa pitkään ja hartaasti. 1,5 tuntia leivinuunissa on sopivasti, mutta sama aika 200 asteessa normiuunissa ajanee asian yhtä hyvin. Hieman siirappia tai hunajaa koipien päälle ellei muutama hiilarigramma ahdista, ja vähän mausteita pinnalle.

Valmistusaika: noin 20 minuuttia.

1,5dl linssilastuja
2 porkkanaa
suolaa
1 sipuli
1 vihreä paprika
2 punaista chiliä
1 kesäkurpitsa
200g kirsikkatomaatteja
kourallinen vihreitä oliiveja
50g siemensekoitusta (salaattimix tms)
0,5dl oliiviöljyä
3rkl punaviinietikkaa

DSC_0057

 

DSC_0058

1. Kiehauta puoli litraa vettä kattilassa, ja lisää siihen linssilastut sekä pieniksi kuutioidut porkkanat. Keitä niin, että linssi on pehmeää ja porkkana al dente – pitäisi onnistua lisäämällä nuo molemmat samaan aikaan, linssilastut pehmenevät aika nopeasti. Huuhdo kylmällä vedellä kunnes jäähtyvät ja valuta huolellisesti. Mausta suolalla.

2. Kaada edellä mainitut suureen salaattikulhoon ja lisää loput rojut seuraavasti: kuutioitu kesäkurpitsa, pilkottu sipuli kerrokset toisistaan eroteltuna, viipaloitu chili, suikaloitu paprika sekä halkaistut tomaatit ja oliivit.

3. Kaada päälle oliiviöljyt, etikat ja siemensekoitukset. Sekoita vielä lopuksi ja lusikoi ääntä kohti.

 

Lanttulaatikko

Vähän myöhässä olen tämän suhteen – tai sitten etuajassa, jos asiaa ajatellaan ensi joulun näkökulmasta. Joulun aikaan unohtui laittaa ohje tänne, joten tässäpä tämä nyt sitten on.

Samalla ohjeella on todella helppoa väsätä mitä tahansa laatikoita erilaisista juuressoseista. Minä tein jouluna myös kurpitsalaatikon suurin piirtein saman kaavan mukaan. Maustepolitiikkaa muuttamalla laatikosta saa pois myös joulun maun, jos näitä sattuu väsäilemään muihin vuodenaikoihin. Perinteiset joululaatikot muuntuvat karpiksi melko vähällä vaivalla.

Valmistusaika: vajaan tunnin tai vähän yli, riippuen käyttääkö valmista sosetta vai raakaa lanttua.

1kg lanttusosetta
2dl kermaa
2 kananmunaa
1,5dl perunakuitua
0,5dl siirappia
1tl suolaa
1tl valkopippuria
2/3tl inkivääriä
1,5tl muskottia
voinokareita sekä perunakuitua pinnalle

DSC_0037

1. Kuutioi, keitä ja soseuta lantut, ellet käytä valmista pötkössä myytävää sosetta. Tuoreesta lantusta tehtäessä kannattaa myös valuttamisen jälkeen keittää kuutioita kuivaksi hetken, ettei laatikosta tule vetistä (valmiissa soseessa on yleensä seassa hieman maissitärkkelystä, ilmeisesti juuri kiinteyttämässä sitä).

2. Kaada sose uunivuokaan tai alumiiniseen kertakäyttövuokaan. Kaada kerma erilliseen astiaan, riko munat sekaan ja lisää perunakuitu sekä siirappi ja mausteet. Vatkaa tasaiseksi ja kaada soseen sekaan. Sekoita massa tasaiseksi. Jos teet tuoretavarasta, laita myös enemmän suolaa; pötkösoseessa sitä on jo valmiiksi.

3. Levitä laatikon pinta tasaiseksi, ja painele siihen kuvioita lusikalla. Ripottele päälle perunakuitua sekä voinokareita, ja paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia.

Kasviscurry

Voiko kasviksista saada aikaan maukkaan ja ennen kaikkea täyttävän aterian? Onnistuu. Kuten karppauksessa yleensäkin, energia tulee suurelta osin rasvojen muodossa. Ja varoituksena niille, jotka ovat jo kyllästyneet: tämäkin ruoka sisältää taas vaihteeksi kurpitsaa. Itämaisen perinteen mukaan tässä ei ole myöskään säästelty mausteita.

Hokkaidoja ei ole kaupoissa hetkeen näkynyt, mutta myskikurpitsaa löytyi. Se on keltainen, pitkulaisen muotoinen, vittumaisempi kuoria kuin hokkaido eikä sen sisältämistä siemenistä paljoa jää paahdettavaksi. Tietysti itse kurpitsaa on suhteessa enemmän. Jotkut ovat kyselleet sopiiko myskikurpitsa aiemmin julkaisemieni kurpitsaruokien raaka-aineeksi, ja nyt voin kokeiltuani todeta, että sopiihan tuo. Hokkaido on silti mielestäni aavistuksen verran paremman makuinen ja keitettynä koostumukseltaan pehmeämpi.

Kurpitsat ovat yleensä yli kilon painoisia, joten jos haluat käyttää tähän koko kurpitsan, tarvitset todella suuren padan. On syytä nimittäin tuplata myös kaikki muu mukana oleva. Minä laitoin puolikkaan, ja lopusta syntyy luultavasti muusi myöhemmin.

Valmistusaika: noin 45 minuuttia.

1dl oliiviöljyä
3tl kanelia
2tl kurkumaa
1tl chilijauhetta
1tl juustokuminaa
1tl currya
600g kurpitsaa
250g juuriselleriä
1 porkkana
2 sipulia
1 vihreä paprika
1 punainen chili
400g tomaattimurskaa
400g kookosmaitoa
3tl suolaa
3rkl neitsytkookosöljyä

DSC_0050

1. Kuumenna öljy padassa ja lisää sekaan kaikki mausteet, myös silputtu tuore chili. Sekoittele hetki ja lisää sitten kuutioitu selleri, viipaloitu porkkana, suikaloitu paprika sekä pilkottu sipuli. Kuullota kevyesti.

2. Kaada pataan tomaattimurska sekä kookosmaito. Sekoita ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää tämän jälkeen kuutioitu kurpitsa sekä suola. Hauduta vielä 20 minuuttia. Kurpitsa on syytä lisätä viimeiseksi ettei se sulaisi kastikkeen sekaan, sillä se kypsyy huomattavasti nopeammin kuin muut kasvikset.

3. Tarkista maku sekä kasvisten kypsyys, ja lisää sitten vielä kookosöljy sekaan.

Borssikeitto

Perinteinen venäläinen keitto on varsin karppia jo sellaisenaan, joten kummempia kikkailuja tämä ei vaatinut muuntuakseen karpille sopivaksi. Venäläiset taitavat rasvankäytön ruuan laitossa (siksiköhän ovat niin hoikkia?), mutta minä vein tämän vielä astetta pidemmälle lisäämällä reilun köntsän voita sekä lopuksi vielä kermaa ja kookosöljyä. Öljy pehmentää makua, lisää täyteläisyyttä, sekä viimeisenä ja tärkeimpänä – lisää rasvapitoisuutta ja sitä kautta keiton nälänkarkoituskykyä.

Suomalaisissa normikeitoissahan on se vika, etteivät ne yleensä sisällä hiilareiden lisäksi kuin hieman lihaa sekä runsaasti vettä. Siispä ne eivät vie nälkääkään ilman ruisleivästä saatavia kuituja, joilla huijataan olo kylläiseksi. Keittoihin on lisättävä runsasti rasvaa, että ne tekisivät myös karpin kylläiseksi.

Minä kaadoin lihat keiton sekaan raakana, sanokoon joku ammattikokki asiasta mitä hyvänsä. Lihat voi ruskistaa ensin pannussa jos sellaiselle kokee tarvetta, mutta hyvää tulee ilmankin. Tein tämän satsin porsaan palapaistista, mutta käytännössä mikä tahansa liha käy.

Minulla oli niin kiire päästä syömään tätä keittoa, että unohdin smetanan kokonaan. Asia hiipi mieleen ehkä toiseksi viimeisen lusikallisen kohdalla. Valokuvan ehdin kyllä ottaa. Myöys turkkilainen jugurtti on hyvää keiton kanssa, jos smetanaa ei satu kaapista löytymään.

Valmistusaika: noin 45 minuuttia.

1,5l vettä
600g punajuuria
400g lihaa paloina
3 porkkanaa
2 sipulia
200g kaalia
1 kokonainen valkosipuli
70g voita
3rkl punaviinietikkaa
1dl kermaa
2tl suolaa
1tl mustapippuria
3 laakerinlehteä
chilijauhetta
3rkl neitsytkookosöljyä

smetanaa

DSC_0048

1. Kaada vesi suureen kattilaan ja laita hellalle kuumentumaan. Kuori ja kuutioi punajuuret, viipaloi porkkanat ja pilko kaali sekä sipulit. Kaada ensin punajuurikuutiot kattilaan ja anna niiden kiehua noin 10 minuuttia.

2. Lisää sitten lihat sekä loput kasvikset, valkosipulinkynnet kokonaisina (jos käytät yksikyntisiä, kuutioi ne), etikka sekä mausteet. Sulata voiklöntti joukkoon ja sekoittele. Anna kiehua kannen alla noin 20 minuuttia sekoitellen välillä.

3. Nosta kattila levyltä ja lisää lopuksi kerma sekä kookosöljy. Sekoita hyvin ja anna oleentua ja kookosöljyn sulaa ennen tarjoilua. Tarjoile smetanan ja vaikkapa rieskan kera.

Karppauksen aloittaminen

Näin joulun jälkeen moni ihminen havahtuu siihen, kun painoa on pyhien aikana tullut yllättäen useita kiloja lisää. Moni ylipainosta kärsivä tekee jälleen uudenvuodenlupauksen laihtumisesta ja terveellisemmän elämän aloittamisesta. Vuodenvaihteessa moni todennäköisesti päättää aloittaa karppauksen, joten ajattelin koota tähän pienen kasan hyviä neuvoja karppausta suunnitteleville, sillä kysyttävää ilmenee varmasti.

Vähillä hiilihydraateilla alkuun

Karppaus on moneen koulukuntaan jakautunut oppi, mutta yhteistä näillä kaikilla on hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliossa. Jotkut syövät vain 20g hiilareita päivässä, jotkut 50, jotkut 100. Jotkut rajoittavat viljoja, toiset maitotuotteita, jotkut soijaa, ja useimmat välttelevät valmisruokien haitallisia lisäaineita. Laihtumisen kannalta kaikkein olennaisinta on kuitenkin hiilihydraattien määrä.

Atkins suosittelee vhh-ruokavaliota aloitettavaksi ketoosilla, sillä se on kaikkein tehokkain tapa polttaa elimistöön varastoitunutta rasvaa. Itse olen myös tällä kannalla, eikä se ole vaarallista, kuten monet virheellisesti väittävät. Hiilihydraattien sietokyky todennäköisesti paranee ketoosin jatkuessa, joten myöhemmin niiden määrää voidaan lisätä vähitellen.

Ketoosissa elimistö ryhtyy purkamaan varastoitunutta rasvaa glukoosiksi eli rypälesokeriksi, koska hiilihydraatteja ei enää syödä ja aivot sekä lihakset tarvitsevat kuitenkin sokeria toimiakseen. Hiilihydraatti on siis elimstölle tavallaan välttämätön aine, muttei kuitenkaan.

Mistä hiilihydraatteja saadaan?

Suomalaisten ruokavaliossa merkittävimpiä hiilihydraattilähteitä ovat leipä, peruna, sokeri, pasta ja riisi. Nämä kun jättää ruokavaliostaan pois, pääsee jo pitkälle. Liiallinen hiilareiden syöminen on muutenkin elimistölle haitallista (lue aiemmin kirjoittamani artikkeli kolesterolista), eikä niiden avulla nälkä pysy poissa kauaa. Moni karppausta kokeileva tulee yllättymään.

Mitä hiilihydraattien tilalle?

Vastaus on yksinkertainen – ja joillekin vastenmielinen: rasvaa. Noin 70% energiasta otetaan syömällä kovia eläinperäisiä rasvoja, maidon rasvoja sekä hyviä kasvikunnan öljyjä kuten oliiviöljyä sekä neitsytkookosöljyä. Rasva sisältää energiaa yli puolet enemmän kuin hiilihydraatit, joten korvattavien hiilarigrammojen tilalle tarvitaan puolet vähemmän rasvoja. Annoskoot pienenevät, mutta rasva pitää silti nälän loitolla paljon kauemmin. Aterioita tarvitaan vähemmän päivän aikana. Tämä saattaa tuntua aluksi hämmentävältä, mutta siihen tottuu.

Monet karppauksen aloittaneet hämmästelevät, kun ei ole nälkä. Kaloreiden vähentämiseen perustuvia dieettejä kutsutaankin karppajien piireissä yleisesti kitukuureiksi sen takia, että niiden kohdalla laihduttaja kärsii jatkuvaa nälkää elimistön vaipuessa hitaasti säästöliekille ja estäen näin todellisten tulosten syntymisen. Ja siihen sitten päälle ankara lenkkeily ja kuntosalitreenaus aliravitulla elimistöllä. Eikä tietenkään kummoisiakaan tuloksia.

Milloin syödään?

Tähänkin vastaus on yksinkertainen: silloin, kun on nälkä. Juuri tämä tekee karppauksesta kaikkein miellyttävimmän laihdutusmenetelmän. Elimistöltä menee toki hetki aikaa tottua käymään hiilareiden sijasta rasvalla, mutta yleensä tuloksia alkaa näkyä jo muutamassa päivässä. Yleinen virkeys lisääntyy sillä hiilarit väsyttävät ja aiheuttavat krapulankaltaisen olotilan, kun verensokerin piikki syömisen jälkeen on taittunut ja elimistö alkaa huutaa lisää hiilihydraatteja. Karpatessa nälkää ei tarvitse nähdä eikä liikuntakaan ole välttämätöntä, ja ketoosin alkuvaiheessa voi olla ettei edes jaksaisi liikkua – elimistön totutellessa ruokavalion muutokseen voimat voivat olla hetken aikaa hieman kateissa.

Ateriarytmi

Minä suosittelen säännöllistä ateriarytmiä mikäli sellainen on mahdollista. Laihtumisen kannalta aamupainotteinen syöminen toimii parhaiten. Itse pärjään klo 6.45 syödyn aamiaisen turvin töissä iltapäivän puolelle, vaikka teen fyysistä työtä. Illalla en yleensä syö enää mitään kuuden jälkeen. Työpäivinä energiaa kuluu kolmen aterian verran, lomalla riittää yleensä kaksi. Liikunnan määrä siis määrittelee energiantarpeen.

Karppaus on elämäntapa, ei kuuri

Moni lähtee karppauskuurille, mutta huomattuaan miten helppoa se on, miten maukasta karppiruoka on ja miten hyvin sillä pysyy nälkä loitolla moni jää sille tielle. Niin pitääkin. Normiruokavalioon palaaminen tuo kadotetut kilot melko nopeasti takaisin. Kannattaa siis lähteä matkaan sillä ajatuksella, ettei se lopu koskaan.

Sapuskat tehdään itse

Nykyään kaupoista saatavat einekset ja muut jalostetut elintarvikkeet sisältävät lähes aina lisättyä sokeria tai glukoosisiirappia, erilaisia lisäaineita ja arvokkaat raaka-aineetkin korvataan mieluummin aromivahventeilla – esimerkkinä vaikka valmis guacamole-dippi, jonka pääraaka-aine pitäisi olla avokado. Purkki sisältää noin 3% avokadoa ja loput on aromivahventeita ja halpoja täyteaineita kuten tärkkelystä. Ihmisille myydään siis paskaa purkissa ja kalliiseen hintaan. Karppaajan onkin syytä valmistaa ruokansa itse, ja mahdollisimman käsittelemättömistä aineksista. Se ei ole vaikeaa kun pääsee alkuun ja tämä blogi – kuten kaikki netin karppausfoorumitkin ovat täynnä ruokaohjeita. Kaikkien ei tarvitse olla säveltäjiä.

Karppaus on myös hyvin helppoa sen suhteen, ettei kaloreista tarvitse piitata paskaakaan. Itse arvioin hiilihydraattien päivittäisen saannin aluksi silmämääräisesti tutkimalla tuoteselosteita ja päässä laskemalla, mutta nykyään ei tarvitse enää tehdä sitäkään. Kelvolliset raaka-aineet ja määrät jäävät muistiin, eikä tarvitse murehtia kuin siitä, että kaapista löytyy sopivaa tavaraa ja että varaa hieman aikaa ruuanlaittoon. Jos kokkaaminen on vierasta touhua, siihenkin oppii nopeasti ja oikeista aineksista itse tehty ruoka peittoaa kaikki valmisruuat 100-0.

Mitä sitten pitäisi syödä?

Yleinen stereotypia on, että karppaajat syövät vain munia ja pekoniin käärittyä pekonia. Tämä on aika kaukana todellisuudesta. Karppaajan lautaselle voi karppaustyylistä riippuen kuulua mitä tahansa lihaa, a-luokan makkaraa, kanaa, kalaa, muita mereneläviä, laaja valikoima erilaisia kasviksia, juureksia, palkokasveja, linssejä, sieniä… kaikki juustot ja sokeroimattomat maitotuotteet kuten rahkat, kermat, turkkilaiset jugurtit, voit ja kermaviilit ovat karppien ruokaa. Ja tietysti ne kananmunat.

Ruokavaliotaan voi täydentää erilaisilla pähkinöillä, siemenillä, yrteillä ja marjoilla. Myös omatekoiset leivät, pizzat ja piirakat kuuluvat karppajan lautaselle, kunhan ensin opettelee tekemään taikinat hieman erilaisista värkeistä kuin normaalisti. Myöhemmin, tavoitepainon lähestyessä ruokavalioonsa voi lisätä vähän hedelmiä, enemmän juureksia ja silloin tällöin jopa hieman riisiä, tattaria, hirssiä tai vaikka gluteenitonta pastaa. Jopa kakkuja voi tehdä melko karpisti.

Alan kirjoissa on hyviä taulukoita ruoka-aineista sekä ateriaesimerkkejä. Fineli on suomalainen elintarvikkeiden tietopankki, josta löytyvät syötävien tarkat ravintosisällöt – tämä on käytännöllinen esimerkiksi kasvisten kohdalla, joiden arvoja ei ole missään ilmoitettu. Kaupassa kannattaa tutkia jokaisen purkin ja purnukan ravintoarvot sekä niiden sisältämät raaka-aineet ja tehdä sen perusteella ratkaisu, voiko kyseistä elintarviketta käyttää. Ohjenuorana sopiville elintarvikkeille kannattaa pitää matalaa hiilaripitoisuutta. Alle 5g/100g on hyvä, 5-10 grammaakin on ok kun ei syö paljoa, yli 10g sisältäviä tuotteita kannattaa käyttä vain pieniä määriä ja varsinkin karppauksen ensimmäisten viikkojen aikana pyrkiä välttämään kokonaan. Aloitus kannattaa siis tehdä mahdollisimman vähillä hiilareilla, mutta ruokavaliotaan voi laajentaa huimasti päästyään ensin hyvään alkuun laihtumisessa. Atkins kertoo tarkemmin tästä laihdutustavasta kirjoittamissaan kirjoissa.

Kannattaa kiinnittää huomiota myös gluteenittomuuteen, lisättyyn sokeriin ja sen johdannaisiin sekä E-koodattuihin lisäaineisiin. Vähempi on kiistatta parempi. Somefood.org kertoo enemmän lisäaineista sekä niiden vaikutuksista. Sivustolla on myös tietokanta valmiista elintarvikkeista, joten saat helposti selville vaikkapa mitä Atrian nakeissa on ja mitkä aineet on todettu haitallisiksi. Kannattaa suosia luomua, jos vain lompsa on lyönnissä.

Itse aloitin oman karppaukseni syömällä useamman päivän ajan broilerin koipireisiä ja oliiviöljyllä kyllästettyä kreikkalaista salaattia. Siinä samalla yritin keksiä mitä muuta voisin syödä. Tuloksena oli innostuminen ruuanlaitosta, tämä blogi sekä kuukausien kuluessa melko mittava kirjo erilaisia ruokaohjeita ja muita aihetta käsitteleviä tekstejä. Painoa on kadonnut 24kg yhdeksässä kuukaudessa.

Makeanhimo

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, etten ole koskaan ollut erityisen perso makealle. Suklaalevy menee kyllä kertaistumalla kun sen aloittaa, mutta hinkua sellaisen ostamiseen ilmenee harvoin. Makean syöminen lisää makeanhimoa, mutta ketoosin avulla siitäkin yleensä pääsee eroon. Karppaajan suussa hieman makea maistuu enemmän makealta, ja moni aiemmin sopivasti makea alkaa jo ällöttää. Vaikka makeitakin juttuja voi leipoa melko karpisti, ei niitä kannata syödä kuitenkaan usein ettei vanha makeanhimo palaisi. Karppileipomuksissakin on jonkin verran hiilareita, joten en suosittele niitä muutaman ensimmäisen viikon aikana syötäväksi ollenkaan, mikäli haluaa varmasti säilyttää ketoosinsa.

Laihtuminen on yksilöllistä

Kaikki eivät voi odottaa samoja tuloksia samalla menetelmällä. Elimistö on monimutkainen systeemi, ja ihmisten hiilareiden sietokyvyssä on suuria eroja. Tiedän tapauksia, joissa päivittäinen hiilareiden saanti oli pudotettava alle 15 grammaan ennen kuin laihtuminen käynnistyi, mutta toisaalta jollekin voi riittää kun pudottaa ne alle sadan. Ketoosiin päästään yleensä 20-40g hiilareita / päivä, mutta mitä vähemmän, sen nopeammin. Ketoaineiden määrää elimistössä voi mitata apteekista saatavilla ketostix-liuskoilla.

Naisten voi olla vaikeampaa laihtua kuin miesten, ja tämä johtuu yleensä hormonitoiminnan eroavuuksista sekä kropan erilaiesta koostumuksesta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi tehdä laihduttamisesta todella haastavaa. Enemmän ylipainoa mukanaan kanniskelevat ovat todennäköisesti herkempiä hiilareiden haittavaikutuksille ja karppaamalla voidaan saada järisyttäviä tuloksia aikaan muutamassa viikossa tai kuukaudessa, ja taas vain vähän ylipainoisten laihtuminen on yleensä hitaampaa.

Tulosten arviointi

Usein kehoitetaan seuraamaan karppauksen aikaansaamia muutoksia mieluummin peilistä kuin puntarista, ja mittanauhan avulla voit todeta, että karppaamalla suurin osa läskeistä todellakin lähtee keskivartalosta. Aiemmin tiukaksi jääneet vaatteet alkavat taas mahtua, ja lopulta on mentävä vaatekauppaan uusimaan koko farkkuvarasto.

Vaa’an heikkous mittausvälineenä on siinä ettei se erottele läskiä ja lihaksia, eikä myöskään huomioi kehon sisältämää sulamatonta ainesta eikä ylimääräistä nestettä. Lisäksi meillä ihmisillä on taipumus tuijottaa liikaa numeroita.

Nestetasapaino ja suolat

Hiilihydraatit sitovat nestettä elimistöön, joten karpatessa sitä poistuu kropasta ja usein ne ensimmäiset kadotetut kilot ovatkin lähinnä vettä. Ylimääräisen nesteen poistuminen vähentää jo yleistä turvotusta huomattavasti. Nesteen läpivirtaus elimistöstä vie mennessään kuitenkin myös välttämättömiä suoloja, josta seuraa helposti päänsärkyä. Karppaajan tulee siis huolehtia sekä riittävästä veden että suolan saannista. Itse olen yhdistänyt nesteytyksen ja suolat juomalla päivittäin vichyä.

Lisäravinteista ja laihdutusvalmisteista

Maailma on pullollaan erilaisia laihdutusvalmisteita, joita lähes kaikkia yhdistää sekä kallis hinta että se etteivät ne toimi. On olemassa erilaisia pussikeittodieettejä ja ties mitä, mutta näitäkään ei tarvita, kun laihtumisen hoitaa se oikea ruoka, mitä päivittäin syömme.

Hivenaineiden saanti on kuitenkin tärkeää, ja näistä laihtumisen kannalta olleellisin on kromi. Suomalaisten krominsaanti on Euroopan surkeinta, ja runsas maitotuotteiden käyttö vielä heikentää sen imeytymistä. Minä olen ottanut kromilisää purkista, ja samoin magnesiumia. Nämä eivät ole suuri investointi, mutta harkitsemisen arvoinen.

Entäs vitamiinit?

Karppaajan pitäisi syödä niin paljon kasviksia ettei lisävitamiineja tarvita, ja – yllättävää mutta totta – myös liha sisältää vitamiineja. Runsas kalansyönti on suositeltavaa, mutta useimmilta se jää kuitenkin syömättä. Kalanmaksaöljy on hyvä (mutta ei hyvän makuinen) korvike, ja varsinkin pimeään aikaan siitä irtoaa myös tarvittava d3-vitamiini.

Luettelen tähän loppuun vielä muutamia laihtumisen kannalta haitallisia asioita:

Iltasyöminen

Kun ei syö illalla, tulee yön paastojaksosta huomattavasti pidempi ja – paradoksaalista kyllä – aamulla on vähemmän nälkä. Kun jättää iltapalan väliin, elimistö ryhtyy yön aikana polttamaan varastoitunutta rasvaa ja laihtumista tapahtuu. Kun syö paljon rasvaa, kroppa myös oppii käyttämään sitä varastoimisen sijaan.

Napostelu

Nykyään virallisesti suositellaan syömään usein ja vähän kerrallaan. Se onkin välttämätöntä silloin, kun ruokavalio perustuu hiilihydraatteihin (lue se kolesterolijuttu, jos et vielä lukenut). Ne eivät pidä nälkää kauaa poissa. Jatkuva napostelu estää rasvanpolttoa tapahtumasta edellä kuvatulla tavalla. Rasvaa palaa päivälläkin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Kun siis syöt, syö kunnolla.

Gluteeni

Maanviljelyn keksiminen teki metsästäjistä ja keräilijöistä jyväjemmareita. Ihmisen geneettinen perimä ei ole vieläkään oikein sopeutunut tähän, ja siksi viljojen syöntiä tulisikin ehdottomasti välttää. Viljatuotteiden sisältämä gluteeni sekoittaa ruuansulatuksen toimintaa ja estää tehokkaasti laihtumista.

Lisäaineet

Kaikkia lisäaineita kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan välttää, mutta nykyisessä yhteiskunnassa se lienee lähes mahdotonta. Monien karppaajien kokeman perusteella aspartaami on laihtumisen kannalta haitallisinta. Sitä on lähinnä light-limsoissa, joiden korvaaminen vichyllä tai hanavedellä on fiksu veto. Stevia on karppaajien suosima makeutusaine, mutta sen maku ei kaikkia miellytä. Minä olen käyttänyt leivonnassa karppisokeria (erytritoli, imeytyvää hiilihydraattia 0g), joka on sokerin näköistä ja makuista, mutta ei niin makeaa kuin oikea sokeri.

Huonot yöunet

Yksinkertaista, mutta totta. Epäsäännöllinen unirytmi sekoittaa aineenvaihduntaa, ja elimistö polttaa rasvaa parhaiten levossa.

Alkoholi

Lasillinen silloin tällöin on aineenvaihdunnalle hyväksi, ryyppääminen ei. Kalja on pahin vitsaus, koska se kerryttää runsaasti nestettä elimistöön ja sisältää gluteenia. Silloin tällöin pitää tietenkin ottaa, ja parhaita juomia karppaajalle ovat väkevät viinat sekä kuivat viinit. Kossuvissy sitruunalla ja jäillä on sopiva drinkki baarissa.

Lopuksi…

Tämä oli nyt tällainen lyhyt pintapuolinen katsaus karppaukseen ja ketoosiin, mutta kuten olen jo sanonut, netti on täynnä foorumeita ja yhteisöjä joissa oppii lisää ja voi esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin melko helppo ja vaivaton tapa laihtua, puhumattakaan muista terveyshyödyistä joita ruokavalion muutos tuo tullessaan. Niistä lisää joskus myöhemmin.

Samppa Kalminen