Category: Blogi


Aroniahillo

Tämä hillo tuli ideoitua juustopöydän herkkujen kylkiäiseksi. Aroniat ovat yleensä ilmaisia, sillä monen pihan reunoilla puskia kasvaa, ja useimmat pitävät aroniaa vain koristekasvina tai näköesteenä. Minulla oli vielä iso pussillinen pakkasessa odottamassa jotain viritystä, johon ne käyttäisin.

Jos aronioita ei ole saatavilla, voi tähän käyttää jotain muitakin marjoja, mutta kannattaa ehkä ensin vähän selvittää keittoaikoja. Aronia pehmenee melko nopeasti, joten siksi ne on tässä ohjeessa lisätty reilusti sipuleita ja rypäleitä myöhemmin. Marjojen ei ole tarkoitus muuttua soseeksi.

Makuun tuli hieman säpinää chilin ja kanelin yhdistelmällä, ja ripautin joukkoon vielä vähän valkopippuriakin. Lorautin sokerien lisäksi sekaan Cologrania, jolloin hiilarimääräkin pysyi kurissa. Kovin makeaa tästä ei tullut, mutta toisaalta ei ollut tarkoituskaan.

Lasipurkkien keittämiset ja muut vastaavat tympeät toimenpiteet olen korvannut varsin yksinkertaisella keinolla: purkkeihin kaadetaan atamonia, päälle kuumaa vettä, sitten kansi kiinni ja reipas ravistelu ja purkin tyhjennys. Sitten kuumat soseet sekaan suoraan hellalta ja kannet kiinni. Purkki on tiivis, kun kansi napsahtaa jäähtymisen aikana lommolle.

Makrot tästä ohjeesta puuttuvat, sillä en löytänyt aronioille speksejä mistään. Hiilaripitoisuus on varmasti enemmän kuin resepteissäni keskimäärin, mutta toisaalta tämähän on tarkoitettu vain lisukkeeksi juustojen oheen. Tätä kannattaa kokeilla myös vaikkapa paistetun kanan kanssa tai pihvin päällä.

Ainekset:

500g aronioita tuoreena tai pakkasesta
2 sipulia
100g viinirypäleitä
0,5dl punaviinietikkaa
3rkl kookossokeria
makeutusainetta tarpeen mukaan tai enemmän kookossokeria
valkopippuria
chilijauhetta
kanelia
5 liivatelehteä
2tl atamonia

Valmistusaika: reilu puoli tuntia + hyytyminen jääkaapissa yön yli.

dav

1. Silppua sipulit ja pilko viinirypäleet pieniksi paloiksi, ja laita kattilaan hellalle pienen vesitilkan kera. Levyn kuumentuessa laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen ja puhdista lasipurkit atamonilla. Anna rojujen kattilassa kiehua hiljalleen noin vartti.

2. Kaada aroniat kokonaisina sekaan, ja lisää perään etikka, sokeri, makeutusaine sekä mausteet. Anna hautua hiljakseen noin 10 minuuttia, tai kunnes marjat ovat sopivasti pehmenneet.

3. Pudottele liotetut liivatteet sekaan yksitellen sekoittaen huolellisesti. Testaa maku ja lisää tarvittaessa mausteita tai makeutusta. Kaada lopuksi sekaan pari teelusikallista atamonia.

4. Kauho valmis hillo purkkeihin heti, ja sulje kannet. Purkkien jäähdyttyä riittävästi voit siirtää ne jääkaappiin yöksi. Hillo on käyttökelpoista heti seuraavana päivänä, ja jääkaapissa se säilyy hyvänä oman kokemukseni perusteella viikkokausia.

Mainokset

Lohimureke

Pakastimen aarteita: kokonainen unohdettu kirjolohi. Viime viikonloppuna tulin tuon aarteen sulattaneeksi, ja mietittyäni voisiko siitä kehitellä tällä kertaa jotain erilaista tuli mieleeni ajatus kalamurekkeesta. Miksei, sillä onhan sitä tullut lihoistakin tehtyä monilla erilaisilla virityksillä terästettynä? Kalan lisäksi halusin tähän myös juureksia ja kananmunia.

Homma menee helpoiten, kun paistaa kalan kokonaisena ja nyhtää sen pulled porkin tyyliin kypsänä poistaen samalla kaikki havaitsemansa ruodot. Kokonaan niiltä ei tietenkään voi välttyä koska kala on aina kala, mutta vähemmän tulee keskeytyksiä itse ateriointiin kun enimmät on pois jo valmiiksi. Tietysti voi ostaa fileenkin, jos haluaa päästä helpommalla tai muuten vaan laiskottaa.

Minä nipsaisin kalalta pään pois ja halkaisin koko otuksen kahtia suureen uunivuokaan. Näin puolen tunnin paisto 200 asteessa riittää hyvin kypsentämiseen. Kilon kalasta jää tietenkin puolet muuhun syömiseen vielä murekkeen väsäämisen jälkeen. Minä söin sellaisenaan lisäten mausteet suoraan lautaselle.

Minä käytin tämän paistamiseen irtopohjavuokaa, mutta homma varmasti onnistuu missä tahansa uuninkestävässä astiassa. En tosin tiedä saako tämän kumottua nurin ehjänä ihan joka astiasta. Minulla oli kuitenkin tarkoituksena vähän hifistellä ja saada tuotos näyttämään kakulta. Koristeluun käytin keitettyjä kananmunia, oliiveja sekä kapriksia. Mielikuvituksen avulla voi tietysti keksiä jotain muutakin.

Tämä mureke maistuu hyvin pääruokana jonkin lisukkeen kera, mutta yhtä hyvin se soveltuu myös kylmäksi alkupalaksi.

Makroravinteet murekkeessa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 47g (7%)
Rasva: 205g (66%)
Proteiini: 162g (24%)
Kuitu: 26g (2%)

Ainekset:

500g lohta
2 sipulia
150g porkkanaa
200g palsternakkaa
1dl mantelirouhetta
3 kananmunaa
200g yrttituorejuustoa
3rkl sitruunamehua
suolaa
tilliä
valkopippuria

Koristeluun:

3 kananmunaa
kourallinen vihreitä oliiveja
kapriksia

Valmistusaika: reilu tunti.

dav

 

dav

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Poista kalan pää ja halkaise eläin kahtia. Asettele puolikkaat uunivuokaan, ja paisto noin puoli tuntia.

2. Kalan ollessa uunissa voit raastaa kasvikset suureen kulhoon sekä laittaa 3 kananmunaa veteen keittymään. Sekoita tuorejuusto ja mantelirouhe sekä riko 3 munaa raasteiden sekaan. Odottele kalan kypsymistä.

3. Ota paistunut lohi uunista, ja nyhdä siitä irti paloja poistaen samalla ruodot. Varo polttamasta näppejäsi. Laita kalasta nyhtämäsi palat kulhoon ja survo ne hienommaksi haarukalla. Lisää seokseen lopuksi suola, sitruunamehu sekä muut mausteet ja sekoita uudelleen. Testaa maku.

4. Kaada seos irtopohjavuokaan, jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla. Tasoita pinta lusikalla tai lastalla, ja laita vuoka uuniin. Paista vielä noin 25 minuuttia, ja ota sitten ulos koristelua varten.

5. Kuori keitetyt munat ja viipaloi ne. Munaleikkurilla saat paremman jäljen kuin minä veitsellä. Koristele haluamallasi tavalla ja tarjoile joko heti tai myöhemmin kylmänä.

Porkkanasosekeitto

Tämä keitto on nimeä myöten hämäystä. Se sisältää kyllä kilon satsin porkkanasosetta, mutta mukana on paljon muutakin. Jekkuna on survoa suuremmatkin sattumat hienoksi sauvasekoittimella, jolloin keitosta tulee kutakuinkin sosekeittoa. Kaveriksi keitolle tein ihan normaalin fetasalaatin sekä lisäksi oli viikonlopulta yli jäänyttä omatekoista perunasalaattia.

Kuvassa tämä illallinen näyttää vähän laihalta, mutta totuus on jotain ihan muuta. Kaloreita piisaa, ja raavaskin mies kadotti nälkänsä hotaistuaan kuvan setin kitusiinsa. Keitossa on aika rankasti lehmästä peräisin olevaa rasvaa, salaatissa ei ole öljyä säästelty ja perunasalaatti on tehty turkkilaisen jogurtin ja majoneesin seokseen.

Annos saattaa näyttää myös viherpiipertäjän tekeleeltä, mutta ei se ole sitäkään. Keittoon on piilotettu paistettua pekonia soseutettuna, ja perunasalaatin terästeenä on pieniä salamikuutioita.

Mainitaan nyt vielä varmuuden vuoksi perunasalaatista, ettei se sisällä oikeasti perunaa, vaan se on korvattu kevyesti keitetyillä lanttukuutioilla hiilarimäärän minimoimiseksi. Salaatin ohje ilman salamia on julkaistu blogissa jo aiemmin. Fetasalaatti sisältää perusainesten lisäksi aurinkokuivattua tomaattia sekä hillosipuleita, ja sen makua on terästetty ripauksella sumakkijauhetta.

Keiton tekemiseen ei aikaa haaskaantunut puolta tuntiakaan, sillä tein sen valmiista pakastimen uumenista kaivetusta soseesta, jonka hauduttelin valmiiksi jo aiemmin lämpiämään laitetulla puuhellalla.

Keittoon lisättävän veden määrä on makuasia, ja sitä kannattaa lisätä sen verran, että koostumus miellyttää syöjää. Minä en mitannut sitä, joten ohjeesta puuttuu tämän vuoksi määrä. Makrot on laskettu 8dl vesimäärällä.

Makroravinteet keitossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 100g (12%)
Rasva: 288g (74%)
Proteiini: 108g (13%)
Kuitu: 29g (2%)

Ainekset:

50g voita + pieni viipale ruskistamiseen
1kg porkkanasosetta
1 luomukasvisliemikuutio (ei glutamaattia)
1 iso sipuli
1pkt pekonia
3dl kermaa
300g aamupalajuustoa
50g suolapähkinöitä
vettä
suolaa
mustapippuria
tulista chilijauhetta
kuivattua tilliä
kuivattua korianteria

Valmistusaika: noin puoli tuntia, mikäli omistat säkin valmista sosetta.

dav

1. Ruskista silputtu sipuli, suolapähkinät sekä pekoni voissa pannulla. Jos omistat suuren ruskistamiseen soveltuvan padan, voit tehdä koko satsin siinä, kuten minäkin tein. Jos et omista, tarvitset lisäksi kattilan.

2. Kaada porkkanasose pataan / kattilaan pekonien sekaan, ja sekoita. Lisää kerma. Nosta pata hellalta ja survo sauvasekoittimella lähestulkoon tasaiseksi. Voit halutessasi jättää soseuttamisen myös väliin, jolloin saat suurempia sattumia sisältävän keiton.

3. Nosta pata takaisin hellalle, ja lisää vähitellen vettä, kunnes keitto on koostumukseltaan sopivaa. Pudottele aamupalajuustot sekaan yksitellen sekoitellen samalla. Lisää myös voiklöntti sekaan sulamaan. Lopuksi mausteet ja suola, jonka jälkeen tee makutesti. Chilin määrä on tietenkin makuasia, mutta tässä keitossa on tarkoitus olla potkua; ei tosin niin paljoa että liekit lentävät suusta.

Savusiikasalaatti

Täällä on vietetty pienimuotoisia rääppiäisiä joulun sekä uudenvuoden jämäsapuskoista, ja nimenomaan vuodenvaihteen eväiksi tarkoitetusta kalasta syntyi kerrassaan herkullinen salaatti. Ajattelin nyt jakaa sen ohjeen tänne, sillä viime aikoina ei blogin päivittelemiseen ole ollut juuri intoa saati aikaa.

Savusiikaa myydään yleensä liki kilon kokoisina, joten eiköhän jokaisesta ostetusta kalasta liikene se parisataa grammaa, mitä tämän salaatin väsäämiseen menee? Kala on aika voimakkaan makuista, joten enempää ei todellakaan tarvita.

Olisi ehkä ollut hienoa laittaa tähän purjoa sipulin sijaan, mutta kauppaan ei sen takia lähdetty, ja salaatti syntyi niistä rojuista, mitä kaapissa tekohetkellä sattui olemaan.

Alemmassa kuvassa on näiden bileiden muukin eväs esillä. Joulusta jääneet punajuuret sekä yksi korkkaamaton aurajuusto päätyivät paistokseksi, johon meni tällä kertaa mukaan myös porkkanoiden jämät. Paistoksen ohje on julkaistu blogissa jo aiemmin.

Lisäksi tarjolla oli pikaisesti pannussa paistettuja herkkusieniä, sipulia ja pekonia kermalla ja pippurilla höystettynä. Välipäivien aikana tulin käyneeksi kaupassa, missä pyhien jäljiltä vanhentuneita lihoja keräiltiin kylmäaltaista pois. Kukapa fileepihvejä jouluna söisi? Herkkusieniboksit maksoivat vain hassut 50 senttiä, joten niitä oli tietenkin hamstrattava.

Makroravinteet salaatissa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 58g (17%)
Rasva: 95g (61%)
Proteiini: 66g (20%)
Kuitu: 11g (2%)

Ainekset:

1 sipuli
200 g savusiikaa
100g viinirypäleitä
100g tölkkiherneitä
300g lanttua
300g turkkilaista jugurttia
1dl majoneesia
loraus sitruunamehua
valkopippuria
kuivattua korianteria
kuivattua tilliä
suolaa

Valmistusaika: noin puoli tuntia.

dav

dav

1. Kuori, kuutioi ja keitä lanttu puolipehmeäksi, huuhdo kylmällä vedellä, valuta ja kaada kulhon pohjalle.

2. Nypi sekaan kala pieninä paloina poistaen ruodot ja muut haitakkeet. Halkaise rypäleet ja nakkele niin ikään joukkoon. Lisää muutkin aineet ja sekoita hyvin. Testaa maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Salaatin kannattaa antaa tekeytyä jääkaapissa ennen syömistä.

Snickers-juustokakku

Tämä kakku on suunniteltu ja toteutettu yhteistyönä tuon kauniimman puoliskon kanssa synttärijuhlien kahvittelua varten. Tarkoitus oli saada aikaan autenttinen vaikutelma Snickers-patukasta, ja tämän kakun kohdalla se toteutui hyvin. Lopputulosta olisi voinut vielä terästää jollain kinuskin kaltaisella viritelmällä, mutta emme viitsineet, sillä riittävän hyvää se oli jo näinkin.

Juustokakku on ylipäätään sieltä helpoimmasta päästä kakkuja toteuttaa karpisti, kun varsinaisia taikinoita ei tarvitse veivata ja makeuttamisen tarvekin on jokaisen oma asia. Minä laitoin aika kitsaasti syklamaattipohjaista nestemäistä makeutusainetta suklaakerrokseen ja pohjaan en laittanut mitään. Suklaana käytin Lidlin 81% tummaa suklaata.

Pohjaratkaisu oli simppeli – jo aiemmissakin kokeiluissa hyväksi havaittu rouhepohja, jonka kiinteyttämiseen käytin ainoastaan voita. Mantelirouheen ja suolapähkinöiden kombinaatio antoi mukavan snickersmäisen fiiliksen syöjille. Pähkinäpussin jämät ripottelin kakun pinnalle.

Makrolaskelmassa ei ole huomioitu makeutusainetta, sillä itse käyttämäni litku on kutakuinkin kaloritonta.

Makroravinteet koko kakussa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 102g (7%)
Rasva: 567g (81%)
Proteiini: 138g (9%)
Kuitu: 59g (2%)

Ainekset:

Pohja:

200g mantelirouhetta
200g suolapähkinöitä
80g voita

Suklaakerros:

400g maustamatonta tuorejuustoa
100g prosenttisuklaata
4dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
nestemäistä makeutusainetta

Valmistusaika: noin puoli tuntia, hyytymisaika jääkaapissa yön yli.

20160619_123227

1. Sulata voi mikrossa, ja kaada sekaan mantelirouhe sekä rouhitut suolapähkinät (jätä kourallinen suolapähkinöitä koristeluun). Sekoita. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

2. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi (irrota pohja, laita paperi päälle ja niittaa vuoka kiinni, leikkele ylimääräiset pois saksilla), ja lapioi rouheet siihen. Tasoita tasaiseksi lusikalla.

3. Lusikoi tuorejuustot kulhoon ja kaada päälle mikrossa sulatettu suklaa. Sekoita. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita juustosuklaan sekaan. Makeuta ja testaa maku.

4. Kuumenna liotetut liivatteet kattilassa pienen vesitilkan kera, ja vatkaa ne suklaamössön sekaan. Kaada seos vuokaan rouheiden päälle ja levittele tasaiseksi. Ripottele pinnalle vielä kourallinen karkeasti murskattuja suolapähkinöitä. Peitä vuoka kelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään yöksi.

5. Viillä kakun reunat auki ennen kylkiosan irrottamista, ja aseta kakku tarjoilualustalle. Done.

Nokkoslätyt

Aiempina kesinä olen väsäillyt nokkosista piirakkaa, mutta nyt päätin kokeilla tehdä niistä kokeeksi lättyjä. Näistä tuli melko lailla pinaattilättyjen näköisiä ja makuisia, vaikka olivatkin huomattavasti tummempia Atrian tekeleisiin verrattuna. Nokkosten käsittelystä olen kirjoittanut jo aiemmin piirakkaohjeen yhteydessä. Mainitaan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi, että nokkosia kerätessä on syytä käyttää hanskoja ja ne on ryöpättävä ja soseutettava ennen käyttöä.

Nämä on tehty perinteisessä valurautaisessa lettupannussa. Lätyistä tulee kohtuullisen koossapysyviä, mutta paistaminen vaatii hieman tarkkuutta ja seuraavat asiat on otettava huomioon:

  • Sopivasti voita pannuun
  • Tarpeeksi löysä taikina – lusikallinen leviää pyöreäksi pannun koloon itsestään
  • Ei liikaa taikinaa – muuten lätyt jäävät sisältä raa’aksi ja hajoavat käännettäessä
  • Oikea paistoaika – liian nopeasti käännettynä lätty menee rullalle tai hajoaa
  • Sopiva lämpötila – tavallisella sähköhellalla lämpö 4/6
  • Pyöräytys teräslastalla ympäri lätyn reunojen alta ennen kääntämistä

Ohjeen määrät ovat hieman viitteellisiä, joten taikinan oikea koostumus kannattaa testata. Jos se jää jäykäksi, lisää siihen kermaa tai vettä. Minultakin meni ensimmäinen pannullinen lähinnä harjoituksen piikkiin ja lätyt hajalle.

Jos lukijoiden joukossa on yhtäkään Seinäjoella koulunsa käynyttä, hän kyllä tietää että nämäkin lätyt on tarkoitus syödä jauhelihakastikkeen kera. Moni muukin juttu varmasti toimii, ja näiden hullujen helteiden takia en minäkään jaksanut tehdä ateriasta kovin raskasta, joten söin lättyni turkkilaisen jogurtin ja tuoreiden kasvisten kera.

Makroravinteet koko satsissa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 11g (3%)
Rasva: 144g (86%)
Proteiini: 30g (8%)
Kuitu: 12g (3%)

Ainekset:

150g nokkossosetta
2 munaa
2dl kuohukermaa
1dl kookosjauhoja
2tl psylliumia
yrttisuolaa
valkopippuria
voita paistamiseen

Valmistusaika: noin puoli tuntia, poislukien nokkosten kerääminen ja käsittely.

DSC_0079

DSC_0081

1. Taikinan teko on yksinkertaisen helppoa: sekoita ainekset kulhoon ja anna turvota hetki. Lisää kermaa tai vettä, mikäli siitä tulee liian paksua. Tarkista maku ennen paistamisen aloittamista ja lisää mausteita jos tuntuu että on tarpeen.

2. Kuumenna lettupannu ja lisää nokare voita jokaiseen koloon. Laita koloihin noin ruokalusikallinen taikinaa ja anna sen levitä pyöreäksi. Paista noin pari minuuttia ja käännä teräslastalla pyöräyttäen ensin lätyn reunojen alta. Paista vielä noin minuutti, ja nostele valmiit lätyt lautaselle. Jatka, kunnes taikina loppuu.

Päätin taas vaihteeksi tehdä tällaisen pienen korjauspäivityksen, kun satuin huomaamaan millaista paskaa Iltalehden terveyspalstalla jälleen kirjoitetaan. Tällä kertaa kyse ei ole hiilihydraateista vaan proteiineista, mutta jotenkin kummasti tämäkin kirjoitus silti jälleen hyökkää karppaajia vastaan unohtaen ne proteiinit lähes kokonaan. Vaikka teksti oli otsikoitu kertomaan liiallisen proteiinin saannin haitoista, useimmissa kohdissa puhuttiin kuitenkin lähinnä siitä, mitä hiilihydraattien vähentäminen saa aikaan.

Yleensä mielletään, että karppaajat mättävät suuhunsa liikaa lihaa ja muuta proteiinipitoista, mutta käytännössä asia ei kuitenkaan näin ole – tai ei ainakaan pitäisi olla. Proteiinin liikasaannille altistuvatkin lähinnä ne punttisali-ihmiset, jotka vetävät suurimman osan ravinnostaan erilaisina jauheina.

Yleinen suositeltava proteiinin määrä on gramma jokaista tavoitepainokiloa kohden, eli: jos painat sata kiloa ja haluaisit painaa 80kg, on tällöin sopiva määrä proteiinia 80g päivässä. Se olisi kutakuinkin puoli kiloa jauhelihaa, 12 kananmunaa tai kaksi pakettia grillimakkaraa. Rankkaa salitreenausta harrastavat voivat tietenkin syödä enemmän, koska treenin jälkeen lihakset käyttävät proteiinia enemmän kuin mitä sohvalla makoiluun kuluisi. On kuitenkin aika työlästä saada sellainen proteiinimäärä pelkästä ruuasta, joten tällöin astuvat kuvaan ne tiivistetyt heraproteiinijauheet. Niistä onkin jo paljon helpompi saada yliannostus – monilla kun on tapana vielä ottaa vähän enenmmän, ikään kuin varmuuden vuoksi ettei vaan lihasten kehitys hidastuisi.

Käydään nyt kuitenkin läpi nämä Iltalehden jutussa mainitut viisi kohtaa, jotka enemmän tai vähemmän liittyvät proteiinin saantiin. Kirjoitan omat kommenttini jokaisen kohdan perään. Minä olen hieman lyhentänyt näitä, mutta alkuperäinen teksti on luettavissa täältä.

1. Hengitys alkaa haista

Pyritkö maksimoimaan proteiinin saannin ja minimoimaan hiilihydraatit? Niukka hiilihydraattien saanti voi johtaa ketoosiin. Ketoosissa elimistö alkaa käyttämään ensisijaisena energianlähteenään hiilihydraattien sijasta rasvaa. Hengitys alkaa haista. Se johtuu siitä, että aineenvaihdunnassa syntyvä ammoniakki alkaa haista hengityksessä. Koska löyhkä nousee elimistöstä, hampaiden pesu tai lankaus eivät auta ongelmaan.

Noniin. Tässä puhutaan niukasta hiilihydraattien saannista eikä liiasta proteiinista. Monelle karppaajalle ketoosi on juurikin se tavoite siitä syystä, että se mahdollistaa tehokkaan laihtumisen. Toisaalta se on hyvin todennäköisesti myös se tila, missä koko ihmiskunta eleli vielä silloin, kun olimme metsästäjä-keräilijöitä eikä hiilihydraatteja ollut niinkään saatavilla. Ihmisen elimistö on edelleen sopeutunut ketoosiin, sillä geneettisessä mielessä me emme muutu niin nopeasti kuin me muutamme ruokailutottumuksiamme tai millä vauhdilla yhteiskunta ja kaikki se, mistä ihmisten elämä normaalisti koostuu, muuttuu.

Ketoaineilta haiseva hengitys on oikeastaan ketoosin ainoa miinuspuoli, mutta onneksi se ei ole vaarallista. Mieluummin se kuin ylipaino – ainakin jos minun mielipidettäni kysytään. Ja jos noina muinaisina aikoina kaikkien hengitys haisi samalta ketään ei varmasti häirinnyt, ja oli se muutenkin luultavasti niistä ongelmista pienimpiä silloin, kun päivittäinen syöminen ei ollut mikään itsestäänselvä asia.

2. Olet huonolla tuulella

Hiilihydraattien vähentäminen korreloi myös mielialasi kanssa. Aivot tarvitsevat hiilihydraatteja. Ne ovat yhteydessä mielihyvää ohjailevan välittäjäaine serotoniinin tuotantoon. Australialaistutkimuksen mukaan vähähiilihydraattipitoista ruokavaliota noudattaneet ylipainoiset olivat kiukkuisempia kuin enemmän hiilihydraatteja syöneet.

Tämäkään ei liity mitenkään proteiineihin. Karppauksen vastustajat jaksavat veisata tätä samaa virttä maailman tappiin asti, vaikkei se ole totta edes puoliksi. On sanomattakin selvää, että huumevieroituksessa oleva voi olla vähän kärttyisä tai kyrpiintynyt kaikkeen, ja juurikin siitä tässä on nimenomaan kysymys, sokerista vieroittumisesta. Se on kovan luokan huume, joka on tutkitusti sieltä pahimmasta päästä, kun vertaillaan huumeiden koukuttavuutta. Kun saa sokeriannoksensa ajoissa, pysyy hymykin huulilla.

Karppauksen avulla makeanhimosta pääsee eroon, kunhan ensin jaksaa kärvistellä sen vieroitusjaksonsa loppuun. Tämän jälkeen yleinen fiilis kohoaa niin korkealle ettei sitä osaisi uskoa, ellei olisi itse sitä kokenut. Aiempaa jatkuvasti väsynyttä ja tympeää olotilaansa on luullut normaalitilaksi, vaikka kyseessä on ollut verensokerin epätasapainosta johtuva tila. Karppaajan verensokeri pysyy tasaisen matalana, ja näin myös olotila on vakaa eikä ailahtelevainen.

Teknisessä mielessä homma menee niin, että elimistö muuttaa niitä kertyneitä läskejä sokeriksi, jota aivot sitten käyttävät. Se on elimistön tapa varmistaa sokerin saanti sellaisissa oloissa, jolloin aivojen omistaja ei sitä suuhunsa jostain syystä halua laittaa. Ketoosin käynnistyminen kuitenkin ottaa oman aikansa, ja ne ensimmäiset päivät voivat olla melko ahdistavia. Jos taas syöt sokeria jonkin verran mutta et paljoa, et pääse ketoosiin etkä myöskään irti riippuvuudesta. Tällaisia ovat varmasti juuri nuo australialaistutkimuksen kiukkuiset ihmiset.

3. Munuaiset kuormittuvat

Hyvin runsasproteiininen ruokavalio kuormittaa munuaisia. Runsasproteiininen ruokavalio nimittäin lisää typen eritystä, mikä on munuaisille kova paikka.

Ensimmäinen kohta, joka käsittelee proteiineja ja on vieläpä tottakin. Munuaisten kuormittaminen lihaa syömällä on kuitenkin vaikeaa, kuten jo tekstin alussa esimerkkien avulla kerroin. On syötävä todella valtava määrä. Toisaalta tiedän tapauksia, joissa henkilöiden maksa-arvot ovat paukkuneet reippaasti yli viitearvojen kun niitä on tutkittu – kaikki puntinnostajia eikä kukaan heistä ole karpannut.

4. Ruuansulatus tökkii

Moni proteiini-intoilija keskittyy syömään eläinperäisiä proteiininlähteitä. Lihakset ehkä kiittävät, kun syöt esimerkiksi kanaa ja raejuustoa. Kuitujen saanti voi kuitenkin jäädä heikoksi, kun vaihdat kasviperäiset tuotteet, kuten pavut, hedelmät ja vihannekset, eläinperäisiin. Kuitu nimittäin edistää ruuansulatusta, joten ilman sitä seurauksena voi olla vatsavaivoja ja turvotusta.

Tämäkään ei liity proteiineihin, vaan lähinnä kuidun saannin vähyyteen. Tekstissä annetaan selkeästi ymmärtää, että jonkin ravintoaineen lisääminen johtaisi automaattisesti jonkun toisen aineen karsimiseen. Kyllä minultakin terveystarkastuksen yhteydessä kysyttiin kuiduista, mutta minä saatoin kertoa kaapista löytyvän jos jonkinlaista siementä ja rouhetta, joiden avulla esimerkiksi omatekoisesta leivästä tulee vähähiilihydraattista mutta todella kuitupitoista. Sitten vielä päälle kasviksia ja salaattia jokaisella aterialla, joten ei ole syytä huoleen.

Ketoosidieetin alussa maha voi olla sekaisin ja voi olla rasvaripuliakin, mutta se meni ainakin omalla kohdallani melko äkkiä ohi ja siitä eteenpäin elimistö ei ole vielä koskaan toiminut yhtä hyvin.

5. Paino nousee

Vahvasti proteiinipitoinen ruokavalio voi auttaa sinua pudottamaan painoa lyhyellä aikavälillä, mutta seuraukset pitkällä tähtäimella ovat päinvastaiset. Pitkäaikainen tutkimus todisti, että paljon proteiinia syövät tutkitut olivat 90 prosenttia todennäköisemmin ylipainoisia kuin ne, jotka söivät sitä vähemmän. Tutkimuksessa oli mukana yli 7000 henkilöä.

Tässäkin kohdassa on perää. Teksti ei kerro mitä muuta tutkittujen ruokavalioon kuului, mutta tulokset ovat järkeenkäypiä siinä mielessä, että elimistöllä on taipumusta muuttaa ylimääräinen proteiini hiilhydraateiksi, joista lihominen tässä tapauksessa johtuu. Kannattaa siis pitää proteiinin määrä kohtuullisena – eli oikeassa suhteessa siihen, mitä lihaksesi tarvitsevat.

Lopuksi…

Jotenkin on jälleen vaikea olla ajattelematta tämänkin Iltalehden kirjoituksen taustavoimaksi elintarviketeollisuutta, jonka etujen mukaisesti meidän tulisi syödä sellaista ruokaa joka on mahdollisimman prosessoitua, mahdollisimman halvoista aineksista valmistettua ja joka voidaan hyvin brändättynä myydä ihmisille kovaan hintaan.

Tämän blogin kirjoituksista sekä ruokaohjeista löytyy kuitenkin eväitä niille jotka haluavat laihtua, syödä terveellisesti ja saada itselleen muutenkin hyvän olon.

Samppa Kalminen

Syksyn puuhasteluja

Nyt on jälleen syksy ja kurpitsaruokien aika. Tänä vuonna sain omasta puutarhastanikin pari jalkapallon kokoista mötikkää. Yllättäen kurpitsa kuitenkin valtasi lehtineen ja paksuine varsineen melkein puolet koko kasvimaasta. Viime vuonna koko sato epäonnistui kesäkuun pakkasten takia. Juuri maahan laitetut taimet kuolivat, ja uudelleen myöhemmin kylvetyt eivät ehtineet ennen talvea tennispalloa suuremmiksi. Ne tennispallotkin olivat kuitenkin ihan syötäviä, ja maistuivat kutakuinkin kesäkurpitsalta.

Luultavasti ensi talvena on tarjolla paljon sosekeittoja, muusia sekä soselaatikoita. Kasvimaalta irtosi nyt myös valtava määrä porkkanaa sekä ihan sopivasti myös palsternakkaa ja jonkin verran nauristakin. Päätin laittaa melko suuren osan saaduista juureksista soseeksi ja pakkaseen, sillä olen hommannut hiljattain talouteen painekattilan, jonka avulla melkein minkä tahansa elintarvikkeen saa mössöksi alta aikayksikön sekä myös melko olemattomalla energiankulutuksella.

DSC_0208-001

Viimeisen erän kurpitsaa pilkoin pieniksi kuutioiksi ja tein siitä tölkillisen etikkasäilykettä. Sokerin korvasin nestemäisellä makeuttajalla ja lisämausteina käytin suolaa, neilikkaa sekä kanelia.

DSC_0209-001

Sosekeittoa uudella tavalla

Seuraavassa kuvassa on tämän päivän illallinen, jonka nimesin aika osuvasti karppaajan kerrosjugurtiksi. Ainoastaan pinnalla oleva valkoinen nökäre on turkkilaista jugurttia, alla on kurpitsasosekeittoa… mutta pohjalla olevia aineksia ei kuva kuitenkaan paljasta. Laitoin keittokulhon pohjalle paistettua porsaansuikaletta rapeiden kasvisten kera. Paistoin ne pannussa samalla kun hämmentelin keittoa.

DSC_0210-001

Sosekeitot ovat karpisti tehtyinä herkkua, mutta niiden ongelmana on se, ettei keitto yksinään riitä viemään nälkää – varsinkaan meikäläiseltä, joka syö yleensä vain kahdesti päivässä. Aiemmin olen yleensä tehnyt sosekeiton kaveriksi jonkin suolaisen piirakan sekä salaattia, mutta tästä saattaa tulla tapa.

Tämä keitto oli erittäin täyteläistä – kuten sosekeiton aina kuuluukin olla – ja se syntyi perin yksinkertaisista värkeistä. Kurpitsan lisäksi oli vähän porkkanaa ja sipulia, jotka siis keitin mössöksi painekattilassani ja survoin vielä sauvasekoittimella. Lisäsin sekaan vain pienen köntsän sulatejuustoa, viipaleen voita, 2dl kermaa, suolaa, lisäaineettoman kasvisliemikuution sekä valkopippuria. Reseptiarkistosta löytyy jokunen vanhempikin sosekeiton ohje.

Aamulääkkeet

Iltojen pimentyessä ja talven lähestyessä olen ottanut jälleen aamuohjelmaani hörpyn kalanmaksaöljyä, kuten viime vuonnakin. Tämän lisäksi aamuinen terveyspommi käsittää nyt myös raakaa aroniamehua, jonka senkin tein itse tuota aiemmin mainittua painekattilaa käyttäen. Mehu on valmista kymmenessä minuutissa. Aroniaa ei omassa pihassani kasva – mutta monessa muussa pihassa kasvaa, ja jostain kumman syystä melko harvoille se kelpaa ja marjat jäävät poimimatta. Ei tarvitse kuin kysyä, saako kerätä. Se on sääli että suurin osa mätänee puskiin, sillä aronia on vitamiinipommi joka sisältää antioksidanttejakin jopa enemmän kuin moni muu superfoodina myytävä marja.

DSC_0205-001

Monet tekevät aronioista sekamehua omenan kera, jolloin maku sopii jo vähän useammallekin. Minä sain sangollisesta marjoja muutaman litran mehutiivistettä sekä tein aikani kuluksi pari tölkillistä hilloakin. Koska karppaaja ei sokeria käytä, minä jouduin laittamaan näihin molempiin tuotoksiin atamonia säilyvyyden parantamiseksi. Samasta syystä käytin hillon suurustamiseen liivatetta.

DSC_0207-001

Maanviljelijä haukkuu aina kaikki kelit

Tämä on nyt järjestyksessään toinen vuosi, kun olen yrittänyt kasvattaa jotain syötäväksi kelpaavaa omassa pihassani. Suomen nykyisissä oloissa se on erittäin haastavaa, kun yöpakkasia voi tulla ihan milloin vaan, ja lisäksi on toisinaan kuivuutta, toisinaan rankkasateita… kesä voi olla talvella ja talvi kesällä. Kasvukausikin voi jäädä lyhyeksi, kuten tänä vuonna. Ruokaa alkoi tulla pihamaalta pöytään vasta loppukesästä, vaikka sentään oli kylvetty salaatteja ja kaikkea muutakin nopeakasvuista. Viime kesän kylmyydessä mikään ei kasvanut nopeasti. Yrtit viihtyivät kuitenkin hyvin, ja suurin osa niistä on jo kuivattuna purkeissa odottamassa pataan pääsyä.

Ja vielä mainos tähän loppuun…

DSC_0203-001

Painekattilaa voin kyllä suositella. Se on nopeutensa puolesta hätäiselle kokille sopiva, ja sen kanssa tosiaan saa kaiken kypsäksi minuuteissa. Minä ostin käytetyn sveitsiläisen Duromaticin Torista, enkä maksanut montaa kymppiä. Uudet vastaavat voivat olla parin satasen arvoisia, mutta jotain alle satasenkin hintaisia vehkeitä on näkynyt kaupoissa myytävän. Saatan kirjoittaa myöhemmin lisää siitä mitä kaikkea sillä voi tehdä – kunhan olen ensin itse ehtinyt tekemään erilaisia kokeita ja virityksiä sen kanssa..

Samppa Kalminen

7 hyvää syytä karpata

Törmäsin huvittavaan tekstiin herkkusuu.fi-sivustolla. Artikkelin otsikkona oli ”7 syytä olla karppaamatta”, ja se sisälsi seitsemän hiilihydraattien syöntiä tukevaa teesiä. Ajattelin aikani kuluksi kuitata nämä kaikki väitteet, eikä se ollut edes vaikeaa.

Artikkelin lähteenä on käytetty Iltalehden Terveys-palstan artikkelia, jonka lähteenä taas on käytetty Women’s Healthin artikkelia… ja sen pidemmälle en jaksanut tämän teksin alkuperää selvittää.

http://www.herkkusuu.fi/7-syyta-olla-karppaamatta/

1. Hiilihydraatit pitävät aivot vireessä

Aivot saavat energiansa pääosin glukoosista, jonka muodostamiseen keho tarvitsee hiilihydraatteja.

Väärin. Aivot käyttävät kyllä glukoosia, mutta ihmisen elimistö osaa muuttaa tarvittaessa rasvaa glukoosiksi. Tätä toimintaa kutsutaan laihtumiseksi, ja se on samalla yksi karppauksen perusideoista ja se todella toimii. Hiilihydraatit ovat ainoa makroravinne, jota ihmisen ei ole pakko syödä grammaakaan. Rasva ja proteiinit sen sijaan ovat kuitenkin välttämättömiä elimistön toiminnalle eikä elimistö pysty rakentamaan kaikkia näitä hiilihydraateista.

2. Hiilihydraatit vähentävät turvotusta

Täysjyvätuotteiden kuidut vähentävät turvotusta ja hoitavat suolistoa.

Väärin. Päinvastoin, hiilihydraatit sitovat elimistöön ylimääräistä nestettä aiheuttaen näin turvotusta. Hiilarimättöaterian jälkeen tulee yleensä valtava jano – ja yleensä syylliseksi epäillään tällöin suolaa. Todellisuudessa hiilihydraatit imevät elimistön vettä itseensä aiheuttaen näin sekä turvotusta että tarvetta juoda lisää.

Moni karppaamaan ryhtynyt onkin kuluttanut ensimmäiset päivänsä kusemalla pois elimistön aiemmin keräämää vettä laihtuen helposti useita kiloja muutamassa päivässä. Muutos näkyy myös peilissä todella nopeasti.

Viljojen sisältämä gluteeni häiritsee suoliston toimintaa aiheuttaen vatsakipuja ja ilmavaivoja. Moni on päässyt eroon mitä moninaisimmista oireista jätettyään gluteenin tyystin ruokavaliostaan. Joidenkin tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä on jollain tapaa yliherkkä gluteenille, mutta itse rohkenen väittää, ettei se ole terveellistä kenellekään. Kuitua saa muualtakin kuin viljasta.

3. Parempi mieli

Hiilihydraatit nostavat kehon serotoniinitasoa. Serotoniini on hyvänolonhormoni.

Tavallaan oikein, mutta koko totuus on jotain ihan muuta. Hiilihydraatit toimivat aivoissa huumeiden tavoin aiheuttaen hyvänolon tunnetta. Valitettavasti ne aiheuttavat myös krapulan kaltaisen morkkiksen sokeritasojen laskettua parin tunnin kuluttua hiilareiden syömisestä. Tämä tila aiheuttaa ärtyneisyyttä sekä saa aivot tuottamaan nälkäsignaaleja, vaikka energiasta ei tässä vaiheessa olekaan puutetta. Tämän lisäksi sokeri aiheuttaa niin vakavan riippuvuuden, että monista huumeista on helpompaa irrottautua.

”Paremman mielen” takia sokerikoukkuun on helppo tarttua, ja usein se sitten johtaakin paino-ongelmiin, diabetekseen sekä sydänsairauksiin. Sokerihumala ei ole mikään vitsi vaan todellinen elimistön tila, samoin kuin myös aiemmin kuvaamani ”sokerikrapula”.

4. Energia

Hiilihydraatit ovat kehon ensisijainen ja nopein energianlähde.

Väärin. Valitsemalla ruokansa ihminen valitsee myös sen, mikä energianlähde on ensisijainen. Muinaiset ihmiset ennen maanviljelyä söivät vähähiilihydraattista ruokaa, ja heidän ensisijainen energianlähteensä oli rasva. Karppaamalla keho voidaan opettaa jälleen polttamaan rasvaa, jonka seurauksena myös sokerinhimo katoaa ja laihtuminen voi alkaa.

Rasva on myös tehokkain energianlähde sisältämällä kaloreita yli puolet enemmän hiilareihin verrattuna. Karppaajan rasvaiset ateriat ovatkin yleensä tämän takia pienempiä, kun sama energiamäärä on tiiviimmässä muodossa. Karppaaja ei myöskään saa syömisistään ähkyä, vaikka ateria olisikin runsaskalorinen.

Kalorit ovat ihmisen polttoainetta eikä niitä tulisi vältellä, vaan syödä kulutuksen mukaan. Ei autokaan loputtomiin liiku, jos kieltäydyt tankkaamasta.

5. Vitamiinit

Täysjyvätuotteet ovat erinomaisia B-vitamiinin lähteitä. Hedelmistä saat puolestaan C-vitamiinia. B- ja C-vitamiinit ovat molemmat tärkeitä hivenaineita.

Väärin. Kaikkia tarvittavia vitamiineja sekä hivenaineita saa monipuolisesta viljattomasta ja vähähiilihydraattisesta ruuasta. Näiden aineiden saannin kannalta on paljon oleellisempaa syödä tuoreita kasviksia, juureksia, siemeniä, pähkinöitä, sieniä, lihaa, marjoja, kananmunia ja kalaa.

6. Sydänterveys

Täysjyvätuotteiden hiilihydraatit alentavat kolesterolitasoja ja sydäntautiriskiä.

Väärin. Kokonaiskolesteroliin tällä voi olla pientä vaikutusta, mutta kokonaiskolesterolilla ja sydänsairauksilla ei ole mitään yhteyttä. Hiilihydraattien suuri määrä verenkierrossa sokeroi siellä kulkevat kolesterolipartikkelit, jotka tämän jälkeen tukkivat ja ahtauttavat verisuonia. Karppauksen vaikutukset omiin kolesteroliarvoihini voit katsoa täältä.

7. Nam!

Hiilihydraatit maistuvat luonnostaan hyvälle, koska ne ovat keholle tärkeitä. Jos jätät hiilihydraatit kokonaan, kehosi pyrkii korvaamaan hiilihydraattitarpeensa jatkuvan makeanhimon kautta. Kannattaa siis syödä jokaisella aterialla hieman hyviä täysjyvähiilihydraatteja ennemmin kuin ahmia pussillinen karkkia silloin tällöin.

Väärin. Jos jätät hiilihydraatit pois, makeanhimo katoaa kuten mikä tahansa muukin huumeriippuvuus. Se vie vain oman aikansa. Täytyy muistaa, ettei ranskanleivällä ja irtokarkeilla ole oikeasti kummoistakaan eroa; molemmat ovat nopeasti imeytyvää lyhytketjuista hiilihydraattia. Kirjoittaja on ilmeisesti niin sokeririippuvainen sekä selkärangaton, ettei ole asiaa koskaan pystynyt todistamaan omassa elämässään. Yleensä sokerinhimo katoaa parissa viikossa, kun välttää hiilihydraatteja. Samalla elimistö tottuu ottamaan energiansa muista aineista kuten rasvasta ja proteiinista ja lopullisena seurauksena on paljon virkeämpi ja energisempi olo, aineenvaihdunta normalisoituu, nivelkivut katoavat, kolesteroliarvot paranevat, diabeteksen sekä sydänsairauksien riski pienenee ja painokin alkaa vähitellen pudota.

Loppusanat:

Jää jokaisen omaan harkintaan, uskoako minua vai tuon yllä kuvatun artikkelin kirjoittajaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että suurin osa ravintotieteestä on vaikeaselkoista hevonpaskaa, ja eri asioista keskenään väitteleviä tohtoreita riittää. Vielä enemmään on elintarvike- ja lääketeollisuuden lobbareita, jotka tekevät hiilihydraattien syöntiä tukevia tutkimuksia. Syy: raha. Elintarviketeollisuus on kannattavinta silloin, kun mahdollisimman halvoista (lue: sokeri, tärkkelys) raaka-aineista voidaan valmistaa mahdollisimman kalliita lopputuotteita. Lääketeollisuus taas porskuttaa sen johdosta, ettei faktoja elimistön toiminnasta saati terveellisistä ruokavalioista kerrota sukankuluttajille, jolloin saastan syöminen myy kylkiäisinä valtavat määrät erilaisia lääkkeitä.

Minä perustan väitteeni omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini karppauksesta reilun kahden vuoden ajalta sekä joidenkin tahojen pseudotieteeksi kutsumaan kirjallisuuteen. Hyviä lähtökohtia karppauksen tieteelliseen puoleen ovat esimerkiksi Andreas Eenfeldtin sekä Antti Heikkilän kirjat.

Samppa Kalminen

Blogi on näytellyt lahjakkaasti kuollutta noin kuukauden päivät. Tänä keväänä iski lomautus töistä kuten viime vuonnakin, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että minulla olisi joutilasta aikaa yhtään enempää kuin normaalistikaan. Remonttia on tehty ja autotalli raivattu, ja pihatyöt voisivat alkaa heti sitten kun ei enää sada. Lomautuksesta pitää kuitenkin ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti ja toteuttaa mahdollisimman monta rästissä olevaa asiaa. Ensimmäisenä niistä biojätekompostori.

Kyseinen pömpeli on ollut suunnitelmissa jo ties miten kauan, mutta vehje on vain jäänyt rakentamatta. Nyt se seisoo talon nurkalla valmiina ja sinne on jo vähän jotain roinaa kipattu sisällekin. Karppaajien taloudessa kasvisperäistä jätettä syntyy paljon, mutta samoin myös kananmunankuoria. Jännä nähdä missä ajassa ne sinne maatuvat.

Eilen jätin Lakeuden jätelautakuntaan hakemuksen roskiksen tyhjennysvälin pidentämiseksi – mikä siis ainakin täällä Ilmajoella edellyttää ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaa kompostoria. Vehje on melko yksinkertainen rakenteeltaan: runko on lautaa / vesivaneria, ja se on sisustettu 50mm uretaanilevyllä. Ilmanvaihtoa varten on jyrsijäverkolla peitetyt reiät sekä rei’itetty 32mm viemäriputki johtamaan ilmaa myös pömpelin keskiosaan. Vanha käytöstä pois jäänyt analoginen kinkkumittari löysi paikkansa kömmelin kyljestä; sen avulla olisi tarkoitus seurata kompostorin sisälämpötilaa ja bakteeritoiminnan aktiivisuutta.

Kompostointi on minulle täysin uusi aluevaltaus, mutta ainakin touhu käy hyvin käsi kädessä hyötypuutarhan pidon kanssa. Viime vuonna oli ensimmäiset kasvimaakokeilut, ja nyt niistä vähän viisastuneena sitäkin touhua jatketaan, mikäli Suomen kesä sen jossain vaiheessa sallii – jostain kuullut, että aito maanviljelijä haukkuu kaikki mahdolliset kelit eikä koskaan ole hyvin. Vuoden päästä ei kuitenkaan ehkä tarvitse enää ostaa Biolanin säkkejä.

DSC_0180-001

Kuvasta näkee hyvin pömpelin rakenteen. Etuseinän alaosa on irrotettavissa tyhjentämistä varten, ja kakkoskakkosesta tehty kehä pitää mukavasti välissään saman paksuiset tiukoilla mitoilla leikatut uretaanilevyt. Kansi laskeutuu tiiviisti tämän virityksen päälle. Kaikkineen yksinkertainen ja materiaalia säästävä ratkaisu. Saa nähdä jäätyykö tämä joskus vai ei – nykyään kun Suomessa kaikki vuodenajat ovat arvaamattomia ja esimerkiksi viime vuonna pakkasia oli kesälläkin.

DSC_0184-001

Ei ehkä maailman kaunein kompostori, mutta ainakin sain autotallin nurkissa pyörivät jämälaudat, vanerit, kakkoskakkoset ja muut roinat hyödynnettyä, eikä kaupasta tarvinnut hakea kuin yksi uretaanilevy, vähän jyrsijäverkkoa sekä jokunen metri lisää lautaa. Ei mennyt montaa euroa.

Ehdin myös tehdä huhtikuun aikana pienen etelänmatkankin – kävin Viljandissa Viron puolella viikonloppureissulla, missä myytäviä lihatuotteita olen jo ehtinyt täälläkin jonkin verran hehkuttaa. Nyt mukana oli oma auto, joten runsaita tuliaisia ei ollut rajoittamassa kuin auton tavaratilan koko. Onhan se vähän julmaa jättää Suomi kärvistelemään laman kourissa ja lähteä ulkomaille ruokaostoksille – mutta oma napa on aina kuitenkin lähinnä. Ja jos minä olisin saanut päättää, olisi Suomen veropolitiikka (ja kaikki muukin politiikka) aivan erilaista kuin se nyt on.

DSC_0165-001

Reissu oli kuitenkin enemmän työmatka kuin hupiretki, joten virallisen ohjelman sekä ostostelun ohessa vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt. Edes linnanraunioita ei ehditty vilkaista, vaikka tarkoitus olikin eivätkä ne edes olisi kaukana olleet. Lauantai-iltana ehdin parin siiderin verran ihmetellä hostellin pihassa suomalaisen crossimiehen kanssa puhjennutta kuorma-auton rengasta. Onneksi mersussa oli paripyörät takana, joten sillä oltiin kuitenkin ajettu kisoista takaisin majapaikkaan. No, ehkä Viroon ehtii tutustua paremmin sitten seuraavalla kerralla kun ei tarvitse kenenkään muuttoa olla järjestelemässä ja ilmainen majoituskin löytyy. Viro on myös siinä mielessä hyvä matkailumaa, että kaikki mahdollinen on alle 200km säteellä, ja paikalliset ihmiset ovat erittäin avuliaita enkä törmännyt missään vaiheessa suomalaiseen haistavittu-asenteeseen.

DSC_0166-001

Majoitus oli varattu Viljandin keskustassa olevasta hostellista, jossa kokkailin oikeastaan reissun kaikki ateriat itse marketista haetuista eväistä. Näin safkapolitiikka myös pysyy parhaiten karppina. Ainoastaan perille Viljandiin päästyämme en ehtinyt kokkaamaan, joten armenialaisessa ravintolassa käytiin haukkaamassa pikaiset cesar-kanasalaatit.

DSC_0169-001

Tässä kuvassa on kaupoista mukaan tarttuneita lihatuotteita. Pötköt vasemmalla ovat hakkilihasegua eli 500g jotain mureketaikinan tapaista, hinta noin euron / ketale. Sitten on meetwurstia, raakamakkaroita, Rannarootsin älyttömän hyviä grillimakkaroita, olutmakkaroita ja kaikkea muuta herkkua saattamassa suomalaiset lihanjalostajat häpeään. Keli reissun aikana oli huomattavasti kylmempi kuin samaan aikaan oli ollut Suomessa, joten auton tavaratilassa sapuskat olivat luonnonmukaisessa jääkaapissa; eväitä saattoi käydä ostelemassa aina kun siihen oli aikaa.

DSC_0172-001

Tässä kuvassa on kaikkea muuta, mitä kaupasta tarttui haaviin. Monet maitotuotteet myydään tölkkien sijaan pusseissa – kuten kuvan hapukoor, joka on kai jotain smetanan ja ranskankerman väliltä ja puolen kilon pussi taisi maksaa noin 60-70 senttiä. Majoneesikin myytiin korkillisessa pussissa, ja se kustansi noin euron. Ei siis kallista, ja ainakin kaikki tähän mennessä syöty on ollut todella hyvää.

Rannarootsin maksamakkara päihittää kaikki kotimaiset tekeleet – jopa Herra Snellman jää kakkoseksi. Nötköttien ja kalasäilykkeiden kohdalla kannattaa karppaajan varoa, sillä joissain tuotteissa on vehnäjauhoja tai -tärkkelystä. Kaupoissa ruokaa myydään melko samaan tapaan kuin Suomessakin, ja tuoteselosteet löytyvät samankaltaisina joko etiketistä tai päälle liimatusta tarrasta. Vironkielisiä sanoja on melko helppo selvittää ihan päättelemällä. Gluteenittomuutta ei tuotteissa välttämättä ole ilmoitettu, mutta sentään vehnäjauhot on yleensä tuoteselosteessa alleviivattu, joten se helpottaa huomattavasti. Tässä muutama karppaajalle oleellinen sana:

veiseliha = nautaa
sealiha = sikaa
valke= proteiini
süsivesikuid = hiilihydraatti
rasvu = rasva
nisujahu = vehnäjauho
tärklis = tärkkelys

DSC_0168-001

Tietenkin juomiakin oli ostettava, mutta tein senkin kohtuullisen karpisti. Lonkerolaatikkoon en aio koskea, mutta kaikki muu on tarkoitus kulautella itse. Viinat maksoivat vitosen / pullo, valkoviinikanisterit kympin. Siiderilaatikosta joutui pulittamaan 20 euroa ja lonkeroista 16,50€. Olutta en edes harkinnut ostavani. Karppaajalle parhaiten sopivien juomien eli viinan sekä valkoviinin kohdalla myös hintaero Suomeen oli kaikkein suurin.

No, tällaista tällä kertaa. Palaan asiaan uusien ruokaohjeiden merkeissä… ehkä piankin.