Archive for joulukuu, 2013


Olen ollut erossa kanaljan munista sekä normisalaateista noin viikon joulun kunniaksi, mutta nyt olen jälleen palannut arkeen ruokien osalta – ainakin osittain. Ja miten hyvältä maistuikaan näin pitkän tauon jälkeen! Kinkkua on silti vielä jäljellä, samoin lanttulaatikkoa, salaatteja ja juustoja… joten menee vielä hetki ennen kuin palaan täysin normaaliin ruokavalioon.

IP-aaton aamiainen oli normieväiden ja jouluruokien risteytys. Lautasella on perinteistä aamiaiskokkelia kaalin ja pekonin kera sekä lisäksi kreikkalaista salaattia, meetwurstihyytelöä, sienisalaattia, rosollia ja Snellmannin maksamakkaraa. Ei hullumpi yhdistelmä.

DSC_0041

Kuvan kokkeli syntyy seuraavasti: silputaan noin 100g kaalia pieneksi silpuksi, ja sitä paistetaan hetki reilussa kookosöljyssä. Sipuliakin voi laittaa, mutta nyt en jaksanut. Lisätään paketti pekonia pilkottuna, jalopenoviipaleita ja paistetaan vielä hetki. Sitten päälle desi kermaa, jonka sekaan rikotaan 5 isoa kananmunaa. Päälle ripotellaan reilusti mustapippuria sekä juustoraastetta. Sekoitellaan hetki. Annoksesta riittää kolmelle.

Varsinaisia arkiruokia ei kuitenkaan vielä tarvitse ruveta miettimään, sillä tapana ei ole ollut nakella syömäkelpoista roskiin… eli joulusapuskat syödään ensin alta pois viimeistä murua myöten.

Sain tosiaan pyhien aikana aikaiseksi useamman kilon ylimääräistä, mutta en syytä siitä jouluruokia vaan useamman päivän putkeen jatkunutta oluen ja muiden joulujuomien tissuttelua. Tietenkin noita safkojakin tuli mätettyä kaksin käsin, mutta nyt aloitetaan taas tiukalla linjalla. Jännä nähdä kauanko joulukilojen katoamiseen menee, kun oli tämä joulu tällä kertaa näinkin pitkä.

Samppa Kalminen

Joulun eväät

Tämä on ensimmäin karppijoulu omalla urallani, ja siitä johtuen myös ruokien itsevalmistusprosentti huitelee aivan eri lukemissa kuin aiempina jouluina. Ennen tein itse vain lanttu- ja porkkanalaatikot, sinapin ja sienisalaatin, nyt suurimman osan kaikesta. Joulupöydässä oli myös uutuuksia mukana. Ohessa muutamia kuvia sekä linkit ohjeisiin.

DSC_0022

Kinkku on perinteisesti leivinuunissa paistettu, ja siitä tuli oikein mehukas. Ostin Atrian harmaasuolatun 7 kilon juhlakinkun, sillä yli 10 kilon kinkku ei leivinuunin luukusta mahtuisi. Muiden ruokalajien paljoudesta johtuen kinkku ei heti pääse loppumaan. Yläpuolen nahan jouduin kuoria pois koska se paistui melko rapeaksi, mutta varoin visusti etten hukkaa prosessin aikana yhtään kinkun herkullista rasvakerrosta. Paistossa irronneen rasvan laitoin purkkiin ja pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Samoin potkan luun, nahat sekä kaikki muut rääppeet, joista teen luuliemen joskus myöhemmin. Sinappi on Colmansin jauheesta tehty, ja sokerin tilalla käytin karppisokeria, rypsiöljyn tilalla majoneesia. Ratkaisu oli onnistunut.

DSC_0035

Laatikot olivat hieman perinteisestä muunneltuina versioina, eli olin korvannut korppujauhot perunakuidulla, mutta siirappia en kuitenkaan säästellyt. Se kuuluu laatikoihin. Tein lanttulaatikon melko tyypillisellä tavalla – soseen sekaan 2 munaa, 2dl kermaa, reilu desi perunakuitua ja mausteet, pinnalle lisää perunakuitua ja muutama voinokare. Porkkanalaatikko oli jo selvästi erilainen: riisin puuttumisen takia tein sen raastetusta porkkanasta, ja sekoitin joukkoon mozzarellaa. Perunalaatikon korvasin hokkaido-kurpitsasta tehdyllä vastineella, johon sotkin sekaan samanlaisen satsin kuin lanttulaatikkoonkin, ja joka oli oikein hyvää. Ainoastaan maksalaatikko on ostettu kaupasta.

DSC_0032

Joulupöydän kalaosastoon kuului silliä sekä valkosipuli- että sinappikastikkeen kera. Näiden lisäksi tein lohihyytelöä kylmäsavustetusta fileestä. Aiemmin on tavannut olla valmista siivua kaupasta, mutta nyt sain käsiini kokonaisen fileen, josta itse siivuttamalla sain värkit hyytelöön.

DSC_0033

Juustotarjotin kuuluu myös jouluun, ja tällä kertaa mukana oli tietenkin leipäjuustoa, Mustapekkaa sekä savuporo-Koskenlaskijaa. Gouda-osastoa edustaa jo lapsuuden jouluista tuttu Salaneuvos, ja lisäksi oli vielä savujuustoa sekä sen vastapainoksi ricottaa. Tarjottimen toteutus oli tällä kertaa tällainen. Olin viipaloinut suurimman osan valmiiksi, ja keskellä olevssa kipossa on cocktail-tikkuja, joiden avulla paloja voi nokkia joko lautaselle tai suoraan suuhun. Veitsellä paloja voi tarvittaessa pienentää. Kotijuuston valmistus olisi tarkoitus opetella ennen ensijoulua, sekä löytää jostain kelvollinen juustomuotti.

DSC_0034

Uutena erikoisuutena tein ensimmäistä kertaa myös terriinin, jonka tein siis selleristä, palsternakasta, kuivatuista hedelmistä sekä pähkinärouheesta ja maustaen sen jouluisesti kanelilla, muskottipähkinällä ja inkiväärillä. Vesihauteessa paistaminen oli tälle kokille uusi juttu, mutta terriini onnistui silti hyvin.

DSC_0036

Salaatit tein tällä kertaa kaikki itse. Mitään vihreitä salaatteja ei tässä taloudessa ole koskaan ollut tapana syödä jouluna, joten tein jo tässä blogissa aiemmin julkaistua grillisalaattia, sienisalaattia sekä katkarapusalaattia. Myös rosollin tein ensimmäistä kertaa itse… ja teen jatkossakin. Se oli nimittäin herkullista eikä varmasti sisällä perunaa. Kuvassa on salaattien lisäksi paljon muutakin, mikä ei poytään mahtunut. Ratkaisu oli buffet, josta jokainen saa käydä täydentämässä sitä mukaa kun lautaselta loppuu. Vieraita on ollut syömässä joulupäivänä sekä tapsanpäivänä, ja ilmeisesti joitain mattimyöhäisiä on vielä tulossa.

DSC_0028

Joulunajan snacksit olivat paahdettuja siemeniä sekä pähkinöitä erilaisten mausteiden kera. Paahdoin currylla maustettuja maapähkinöitä, kaupan kuorittuja kurpitsansiemeniä chilillä sekä juustokuminalla, sekä laatikkoon käytetyn kurpitsan siemenet maustoin chilillä ja osterikastikkeella.

DSC_0015

Aiemmin on jo leivottu pipareita sekä kermatryffeleitä, joiden ohjetta en viitsi julkaista… niistä tuli koostumukseltaan aika kummallisia suklaamarmeladipalloja. Hedelmäkakulle kävi myös vähän hassusti. Se ei suostunut irtoamaa antiikkisesta alumiinivuuasta, jonka seuraava osoite onkin vihreä sulo-pönttö pihan nurkalla. Kakusta tuli todella hyvää, vaikka sen pintakerros jäikin vuokaan kaikesta voitelusta huolimatta. Julkaisen ohjeen sitten, kun voin tehdä sen kelvollisen kuvan kera.

Pienen jääkaapin kanssa oli hieman ongelmia, ja autotallista tulikin oivallinen korvike. Näillä keleillä ylimääräiset sapuskat pysyvät siellä juuri oikeassa lämpötilassa. Jotain positiivista siinä että tämän joulun on saanut viettää varsin synkissä merkeissä säiden osalta, pakkasia ei ole näkynyt, vesisadetta on saatu joka päivä eikä tuo myrskykään meinaa hellittää vielä kirjoitushetkelläkään. Täällä on silti ollut oikein jouluinen tunnelma, kunhan ei avaa ulko-ovea eikä katsele ikkunoista ulos ennen pimeää. Tunnelma syntyy suurimmaksi osaksi kynttilöiden avulla.

Alla olevassa kuvassa näkyvä kaaos on aatonaattona ikuistetu, jolloin väsäsin enimmät joulusapuskat. Kaaos paheni vielä iltaa kohden, mutta en viitsinyt sitä uudelleen ryhtyä kuvaamaan.

DSC_0026

Vaikka varsinainen joulu onkin jo ohi, jouluruoka maistuu edelleen. Oma henkilökohtainen ennätykseni ennen normisapuskoihin siirtymistä on ollut reilut 2 viikkoa joskus 2000-luvun alkupuolella. Eilen hain Minimanista kassillisen lanttu- ja porkkanasoseita 1€/kg. Kauppias kai luuli ettei oikein kellekään enää maistuisi… taidan ryhtyä tänään uudestaan laatikoiden tekoon. Kinkkua meinaan riittää vielä!

Samppa Kalminen

Lohihyytelö

Tässä jälleen uusi herkku, joka ei ole aiemmin joulupöytääni kuulunut. Tämän voisi ajatella kala-aiheisena voileipäkakun täytteenä ilman voileipää. Olen joskus ennen karppiaikoja tehnyt sellaisen, ja täyte oli koostumukseltaan melko samanlainen kuin tämä, tosin kalan tilalla oli kinkkua. Tästä sain idean hyytelön tekemiseen.

Joululahjojen joukossa oli noin 600g filee kylmäsavulohta, joten päätin sijoittaa tähän siitä osan. Alkuperäinen suunnitelma oli käyttää hyytelöön kypsennettyä kalaa. Ratkaisu oli hyvä, sillä suoraan kalaviljelmältä tullut filee oli paljon maukkaampaan kuin kaupoissa myytävät, tosin se oli siivuttamatonta. Tämä oli myös yllättävän helppo tehdä ja tulee sisältymään jouluperinteisiin myös tulevaisuudessa, ja ilmeisesti tätä joutuu tekemään vielä muulloinkin.

Edit 28.12.2013: Tein välipäivien aikana oikein maukkaan meetwurstihyytelön tätä lohihyytelön ohjetta mukaillen. Kala siis korvataan meetwurstisilpulla, ruohosipuli tavallisella sipulilla, tuorejuustoksi Lidlin chilillä maustettua ja rosepippurin tilalle mustapippuria. Samaa periaatetta voi siis soveltaa vaikka millaisen hyytelön tekemiseen. Kannattaa kuitenkin käyttää jotain voimakkaan makuista, ettei hyytelöstä tule liian mautonta.

Edit 30.12.2014: Lisään vielä yhden hyväksi havaitun variaation lohihyytelöstä. Tässä kalan tilalle 300g murskattuja / silputtuja katkarapuja, ruohosipulin tilalle tilliä joko tuoreena tai kuivattuna sekä pinnalle  sitruunapippuria. Tämä on hieman miedompi vaihtoehto, joka sopii muutenkin pöytään kuin jouluna.

Valmistusaika: 15 minuuttia + hyytyminen yön yli.

200g kylmäsavulohta
200g tuorejuustoa
2dl kermaa
3rkl turkkilaista jugurttia
nippu ruohosipulia
1/2 sitruunan mehu
5 liivatelehteä
rosepippuria
suolaa

DSC_0029

1. Pilko kala pieniksi paloiksi. Sekoita tuorejuusto ja turkkilainen tasaiseksi massaksi, ja lisää tähän massaan silputtu ruohosipuli sekä kala. Purista sekaan myös sitruunamehu sekä lisää mausteet.

2. Vaahdota kerma eri astiassa ja vatkaa se massan sekaan. Sulata liivatteet tilkkaan kuumaa vettä ja lisää sekin massaan vatkaimen edelleen soidessa.

3. Vuoraa kulho (tai useita pienempiä kulhoja) elmu-kelmulla ja lusikoi massa päälle. Tasoita tiiviiksi lusikalla. Käännä kelmun reunat hyytelön päälle ja sijoita yöksi jääkaappiin.

4. Käännä kelmun reunat auki ja kumoa hyytelö lautaselle. Nosta kulho pois ja poista kelmu varovasti. Ripottele pinnalle rosepippuria. Tähän voisi ajatella myös lisää ruohosipulia, persiljaa tai vaikkapa mätiä.

Rosolli

Tämä on ensimmäinen kerta, kun teen joulupöydän perinteisen väriläiskän itse. Karppaajan rosolliin ei mitään perunoita laiteta, mutta kaikki muu siihen tyypillisesti kuuluva on mukana. Toteutus on varsin yksinkertainen. Ei myöskään tarvita värjättyä kermavaahtoa sillä kermaa on tulossa pöytään muutenkin aika monessa muodossa – mutta kuka haluaakin tehdä, niin se onnistuu helposti lorauttamalla kerman joukkoon hieman punajuuritölkin lientä.

Hieman pilkkomisen vaivaa tässä toki on ja porkkanat on ensin kiehautettava, mutta mahdollisuus kehuskella omalla työpanoksellaan maksaa kaiken nähdyn vaivan. No, ei tähän kulunut kuin 20 minuuttia.

Valmistusaika: kerrottiin jo.

300g etikkapunajuurikuutioita
300g porkkanaa
1 omena
1 sipuli
1 suolakurkku

DSC_0023

1. Kuutioi ensin porkkanat. Homma sujuu nopeiten, jos ne ovat isoja. Kiehauta ne kattilassa niin, että tulevat puolipehmeiksi.

2. Kuutioi sillä aikaa muut ainekset ja sekoita ne keskenään kulhoon. Huuhtele kiehautetut porkkanakuutiot lävikössä kylmällä vedellä niin että ne jäähtyvät, ja sekoita muiden ainesten joukkoon. Valmista!

Sienisalaatti on perinteinen jouluruoka ainakin omassa taloudessani, mutta voi tätä muulloinkin syödä. Joulupöydän salaatin voi valmistaa itse, jos on muistanut syksyllä möyriä metsässä keräilemässä ainekset.

Minä teen yleensä sienisalaattini sekarouskuista, jotka sopivat makunsa puolesta salaattiin kaikkein parhaiten. Oikeassa sienisalaatissa on mielestäni oltava hieman väkevä maku, joten miedon makuiset sienet eivät tule kysymykseen. Tämän vuoksi ryöppään rouskutkin vain kertaalleen. Sienet on siis pilkottu paloiksi, ryöpätty reilut 5 minuuttia, huuhdeltu hyvin ja tämän jälkeen purkitettu kuuman etikkaliemen kera.

Voit tietenkin kokeilla käyttää kaupasta ostettuja sieniä tai jopa herkkusieniä, mutta makua en voi taata.

Edit 30.12.2014: muutin ohjetta viime joulun kokemusten perusteella, sillä tulin kehittäneeksi paremman koostumuksen turkkilaisen jugurtin ja majoneesin avulla. Lopputulos on myös halvempi valmistaa.

Valmistusaika: 10 minuuttia + maustuminen jääkaapissa.

300g rouskuja tai muita säilöttyjä metsäsieniä
1 sipuli
1,5dl turkkilaista jugurttia
1rkl majoneesia
kourallinen persiljasilppua
valkopippuria
suolaa

DSC_0024

1. Huuhtele sienet huolellisesti lävikössä, että enimmät etikan maut lähtevät. Silppua pieniksi paloiksi ja laita kulhoon. Silppua sekaan myös sipuli, persilja sekä ripottele mausteet.

2.  Lisää majoneesi sekä turkkilainen ja sekoita hyvin. Anna maustua jääkaapissa tovi ennen nauttimista.

Joulukinkku tuli laitettua leivinuuniin eilen iltapäivällä ja kokemuksesta oppineena selvinpäin. Viimeksi kinkunpaisto maksoi kahden kinkun sekä taksimatkan hinnan, kun oli haettava kaupasta uusi kuivaksi paistuneen tilalle. Tällä kertaa kokki ei nukahtanut kesken operaation.

Tässä taloudessa kinkku on totuttu aikojen alusta lähtien syömään kylmänä, joten kannoin sen yöksi autotalliin jäähtymään ja vasta aamulla siivuiksi. Perinteinen kinkku ei ole mitään ilman kunnon sinappia, ja sellainen onkin syytä valmistaa itse.

Tähän sinappiin ei sitten muu kuin Colmansin valmistama sinappijauhe kelpaa. Joskus kokeillut jonkun muun puljun jauhetta, mutta makua siinä ei ollut nimeksikään. Tämä on aika tulinen sinappi, joten makuihin tottumattomat voivat toki halutessaan ostaa niitä korvikejauheita kaupasta.

Yleensä olen tehnyt kinkkusinappini rypsiöljyyn, mutta se oli aikoina ennen karppausta. Nyt kaapissa on vain oliiviöljyä, jonka maku tuskin sinappiin sopii. Sama pätee myös kylmäpuristettuun rypsäriin, jonka maku ei tunnu sopivan oikein mihinkään. Ratkaisu ongelmaan oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tölkkimajoneesi.

Sinapin mausta sekä koostumuksesta voidaan tietenkin vääntää vaikka maailman tappiin asti, mutta minun näkemykseni on tulinen ja makea, hieman rakeinen mutta silti notkea. Käristeen päälle tämä ei ehkä jokaisen mielestä sovi, mutta ei toisaalta kinkun päällekään mikään puolalainen Turun sinappi.

Valmistusaika: 5 minuuttia.

2rkl kruunumajoneesia
1tl valkoviinietikkaa
loraus vettä
1dl Colmans-sinappijauhetta
1dl karppisokeria
loraus konjakkia
ripaus merisuolaa

DSC_0021

 

DSC_0022

1. Lusikoi majoneesi kippoon ja lorauta sekaan etikat sekä ripottele suolat. Sotke sinappijauhe ja karppisokeri joukkoon ja sekoita hyvin.

2. Lisää konjakki sekä vettä perään vähitellen ja koko ajan sekoittaen, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa makeutta, väkevyyttä, suolaisuutta, happamuutta tai konjakkia. Sinappi on kaikkein paras tehdä maistelemalla, sillä makujahan on niin monia. Nuo ylempänä mainitut määrät ovat siis ohjeellisia… enkä itsekään koskaan mitään ole mitannut. =)

 

Lanttu-jauhelihavuoka

Vielä on joitain päiviä jäljellä ennen joulua ja kinkunsyöntiä, joten jotain ihan tavallistakin ruokaa on vielä tehtävä. Jouluostokset on tänään tehty ja kinkku on pihalla sulamassa. Taitaa tulla vaihteeksi musta joulu, mutta eipä tuo joulun pääasialliseen sanomaan – eli hyvällä ruualla mässäilyyn – mitenkään vaikuta. Jouluherkuista tulee päivitystä tänne sitten myöhemmin.

Tässä on älyttömän yksinkertainen ja helppo ruokaa arkeen. Tämä on vähän ikäänkuin kaalilaatikon ja lanttulaatikon risteytys, ja maku on jostain noiden kahden väliltä. Ruoka maistui todella hyvin salaatin ja turkkilaisen jugurtin kera.

Valmistusaika: noin tunnin.

reilu viipale voita
2rkl soijakastiketta
4 valkosipulinkynttä
1tl mustapippuria
600g lanttua
500g kaalia
1 sipuli
400g jauhelihaa
2dl kermaa
100g mozzarellaraastetta
suolaa

DSC_0018

DSC_0020

1. Raasta kasvikset karkeaksi raasteeksi. Kuumenna voi suuressa teflonpadassa ja lisää soijakastike sekä mausteet. Kaada raaste sekä jauhelihat sekaan ja paista sekoitellen muutamia minuutteja.

2. Lisää kerma ja anna hautua vielä hetken. Kaada seos uunivuokaan, ja lisää päälle mozzarellaraaste. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Piparkakut

Miten saada piparkakut onnistumaan karpisti, tai edes puolikarpisti? Tätä ovat ihmiset kyselleet näin joulun alla, joten päätin laittaa koekeittiöni selvittämään asiaa ja tehdä pipareita, ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien.

Siirappi nostaa lopputuloksen hiilarimäärää jonkun verran, mutta mielestäni se kuuluu ehdottomasti olennaisena osana piparkakkujen makuun, ja piparit taas kuuluvat olennaisena osana jouluun. Mausteina käytin kanelia, inkivääriä sekä neilikkaa, ja kaikki meni nappiin heti ensimmäisen kattilasta napatun makunäytteen perusteella. Kardemummaa voivat käyttää ne, jotka sen mausta tykkäävät. En kiellä kokeilemasta myöskään ilman siirappia, mutta tällöin en ota vastuuta mausta enkä koostumuksesta (tosin en ota muulloinkaan). Ehkä siinä tapauksessa olisi syytä laittaa enemmän karppisokeria?

Aloitin kokeeni 1dl pienemmällä kokonaisjauhomäärällä, mutta taikina jäi liian veteläksi, eikä emäntäkään uskonut sen kiinteytyvän tarpeeksi edes jääkaapissa. Jauhojen lisäyksellä oli niin dramaattinen vaikutus, että sähkövatkaimesta oli tulla savut pihalle. Hetken jääkaapissa oltuaan taikinakulhon saattoi kääntää ylösalaisin tarvitsematta pelätä taikinan putoavan lattialle. Taikina oli silti tarkoitus jättää yöksi jääkaappiin maustumaan ja leipoa piparit vasta seuraavana päivänä.

Tällä ohjeella pipareita kertyy noin puolitoista pellillistä, riippuen miten ohuita tekee ja kuinka suuri osa taikinasta katoaa kokin suuhun leipomisen aikana. Lopputulos oli normaalia tummempia ja pehmeämpiä, hieman vähemmän makeita pipareita. Maku oli melko lähellä aitoa.

Valmistusaika: parista tunnista ylöspäin, riippuen siitä miten kauan taikinaa seisotetaan jääkaapissa.

0,5dl siirappia
1tl kanelia
2/3tl inkivääriä
1/2tl neilikkaa
120g voita
1dl karppisokeria
2 munaa
0,5dl kermaa
1,5dl mantelijauhoa
1,5dl perunakuitua (pofiber)
3tl psylliumia
1tl soodaa

DSC_0014

DSC_0015

1. Kuumenna pieni kasari hellalla, kaada siihen siirappi ja anna sen notkistua hetki. Lisää mausteet ja pudota voiköntsä päälle. Sulata seos tasaiseksi miedolla lämmöllä. Lisää karppisokeri ja hämmennä.

2. Kaada seos muovikulhoon, riko sekaan kananmunat, lisää kerma ja anna sähkövatkaimen laulaa. Lisää kaikki jauhoainekset sekaan ja vatkaa kunnolla tasaiseksi, jäykäksi massaksi. Anna taikinan jäähtyä jääkaapissa muutama tunti, yön yli, tai kunnes se on riittävän kiinteää kaulittavaksi.

3. Levitä pöydälle leivinpaperi, ripottele sen päälle perunakuitua ja lusikoi taikinaköntsä siihen. Taputtele littanaksi, varista perunakuitua myös taikinan päälle ja kaulitse juuri niin ohueksi kuin haluat. Jotkut tykkäävät ohuista ja rapeista pipareista, toiset taas paksummista ja hieman pehmeämmistä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tämä taikina oli hieman innokas tarttumaan myös puiseen kaulimeen, joten teflonpintainen lienee parempi.

4. Leikkaa piparit perinteisillä muoteilla ja kerää ylijäänyt taikina seuraavaa erää varten. Lisää perunakuitua jokaisen erän välissä. Toista, kunnes taikina on lähestulkoon loppu ja tunge loput suuhusi, koska mielesi tekee kuitenkin. Tämä oli erittäin maukasta raakanakin.

5. Laita piparit uunipellille ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna hieman kovettua ennen syömistä.

Lindströmin pihvit

Kuka oli Lindström? Ilmeisesti kyseinen kaveri tuli keksineeksi jauhelihapihvit, joihin tulee myös punajuurta. Enempää selittelyjä tämä ei kaipaa, punajuuripihvit ovat erittäin karppia evästä ja maistuvat kaikille.

300g punajuurta
1 sipuli
400g jauhelihaa
3 kananmunaa
1dl kermaa
1dl perunakuitua
suolaa
mustapippuria

voita paistamiseen

DSC_0009

1. Silppua sipuli ja raasta punajuuri kulhoon. Sekoita joukkoon kaikki muut ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

2. Lusikoi taikinasta sopivan kokoisia pihvejä pannuun ja paista niitä molemmin puolin muutamia minuutteja.

 

Ankkaliemikeitto

Keiton valmistus aloitetaan ostamalla / paistamalla / syömällä kokonainen ankka. Tässä on yksi ohje, miten sellainen tapahtuu. Projekti on hieman aikaa vievä ja tuskin tällaisia nykyaikana moni enää harrastaa, mutta suosittelen siinä tapauksessa jos ankka on jo tullut ostettua. Keitto on sinänsä helppo nakki toteuttaa.

Ankasta otetaan talteen paistossa irronnut rasva ja luista sekä muista tähteistä keitetään ankkaliemi tätä keittoa varten. Lisäbonuksena voi kehuskella naapureille olleensa ekologinen ja käyttäneensä ankasta hydöyksi kaiken mahdollisen mitä siitä irtoaa. Mutta se kannattaa. Liemi on erittäin maukas ja sisältää helvetinmoisen määrän ravinteita.

Ankasta irronnut rasva kerätään talteen paiston jälkeen kannelliseen purkkiin ja säilötään jääkaappiin. Kaikki muu mitä ei saada syödyksi laitetaan kattilaan. Myös ankan mukana tulevat sisälmykset voi pilkkoa sekaan, ellei niitä paista ruuaksi tai käytä kastikkeen tekoon. Sekaan voi heitellä muutakin kompostitavaraa, kuten vaikkapa nahistuneita vihanneksia jääkaapin periltä. Moskat peitetään vedellä ja sekaan lorautetaan hieman etikkaa. Liemen annetaan muhia kattilassa pienellä lämmöllä vähintäänkin yön yli. Minä laitoin kattilan yöksi leivinuuniin koska sähkö on kallista. Moskat kerätään pois ja jäljelle jäänyt liemi käytetään keiton tekemiseen.

Minä käytin tässä myös turkkilaista jugurttia heittämällä reilun nökäreen keiton pinnalle tasapainottamaan ja keventämään makua. Idea tulee Venäläisiltä, jotka laittavat lusikallisen smetanaa borssikeittonsa päälle.

Valmistusaika: kokonaisuutena aika kauan. Keiton keittämiseen riittää 30 minuuttia.

1dl ankkarasvaa
3rkl soijakastiketta
1tl chilijauhetta
200g vesikastanjoita
1 sipuli
kourallinen kuorittuja kurpitsansiemeniä
750g wok-vihanneksia oman valinnan mukaan
1l ankkalientä
1 punainen chili
suolaa

turkkilaista jugurttia

DSC_0003

1. Kuumenna rasva korkealaitaisessa padassa ja lisää soijakastike, chilijauhe, sipuli, kurpitsansiemenet sekä vesikastanjat. Kärvennä tovi. Voit myös paistaa nämä pannussa ja siirtää sitten kattilaan, jos et pataa omista (niitä tosin myydään kaupoissa ja sellaisen omistaminen kannattaa).

2. Lisää wok-vihannekset ja kärvennä toinenkin tovi. Lisää ankkaliemi ja anna porista hiljalleen noin 20 minuuttia. Viipaloi pinnalle tuore chili ja lisää tarvittaessa suolaa. Keiton annetaan oleentua vielä 10 minuuttia, sekoitetaan, kauhotaan lautaselle… ja sitten pinnalle sitä turkkilaista jugurttia. Syödään.