Nauris-siskonmakkarapihvit

Siskonmakkara ei ole mitenkään trendikästä sapuskaa, sitä ei aina tahdo löytyä kaupoista ja monet nykyajan ihmiset eivät edes tiedä millaista se on – vaikka ehkä siskonmakkarasoppaa joskus ovat syöneetkin. Kyseessä on luonnonsuoleen tai muovikuoreen sullottu vaalea, yleensä sianlihasta valmistettu raakamakkara, joka on siis kypsennettävä ennen syömistä. Käytännössä se massa suolen sisällä on löysää puuroa, ja moniin ruokiin käytettäessä se onkin syytä niistää ulos kuorestaan ennen jatkotoimenpiteitä. Se soveltuukin parhaiten erilaisten taikinoiden ainesosaksi.

Minä päätin testata, miten hyvin se sopisi perinteisten valurautaisessa lettupannussa paistettavien pihvien ainesosaksi. Nyt on kaupoissa näkynyt myös hyvän näköisiä että makuisia tuoreita nauriita, joten päätin sijoittaa tähän väsäykseen muutaman myös niitä.

Siskonmakkara soveltui taikinaan hyvin. Taikina oli raakana hieman tahmeaa ja oli tarratakseen kaikkeen millä siihen koski, mutta sain sen helposti levitettyä lettupannulle heittämällä reilun lusikallisen keskelle pannun koloa ja levittelemällä sitten reunoja kohti. Näitä ei tarvinnut montaa minuuttia paistaa, ja kypsina pihvit olivat niin kiinteitä, etten saanut lastan kanssa sählätessäni ainuttakaan hajalle.

Makukin oli ihan positiivinen yllätys, sillä en itsekään muista syöneeni vuosiin mitään siskonmakkarasta tehtyä eikä niiden mausta ollut minulla minkäänlaista muistikuvaa. Minä söin pihvini perinteisten pannulla paistettujen lantturanskisten, salaatin ja turkkilaisen jugurtin kera.

Jos et omista lettupannua, voit paistaa nämä ihan normipannussa, ja luulisi niistä tulevan ihan kelvollisia uunissakin. Oikeassa lettupannussa pihveistä tulee kuitenkin pyöreitä ja tasakokoisia, jos visuaalisilla seikoilla on joillekin tässä asiassa merkitystä.

Makroravinteet koko satsissa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 34,6g (8%)
Rasva: 156,8g (75%)
Proteiini: 71,9g (16%)

Ainekset:

500g siskonmakkaraa
300g nauriita
1 iso sipuli
2 kananmunaa
4rkl vahvaa sinappia
valkopippuria
kuivattua timjamia
kuivattua korianteria
paprikajauhetta
suolaa
voita paistamiseen

Valmistusaika: noin 45 minuuttia.

1. Purista makkaramassa kulhoon ja tee tyhjästä suolesta vaikka kondomeita. Silppua nauriit sekä sipuli hienoksi joko silppurissa tai raasta ne raasteeksi. Sekoita kasvikset taikinan joukkoon, riko sekaan kananmunat, lisää mausteet ja sekoita koko satsi hyvin. Siskonmakkara on yleensä aika suolaista, joten kannattaa ensin koepaistaa ja maistaa – ja lisätä sitten taikinan joukkoon, jos pihvit jäivät suolattomiksi.

2. Kuumenna lettupannu levyllä, lisää pieni nokare voita jokaiseen koloon ja laita reilu lusikallinen massaa niihin. Levittele massa lusikalla ja paista pari minuuttia. Käännä pihvit ja paista vielä toiset pari minuuttia.

Ostosreissua etelään sekä pieniä ekotekoja

Blogi on näytellyt lahjakkaasti kuollutta noin kuukauden päivät. Tänä keväänä iski lomautus töistä kuten viime vuonnakin, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että minulla olisi joutilasta aikaa yhtään enempää kuin normaalistikaan. Remonttia on tehty ja autotalli raivattu, ja pihatyöt voisivat alkaa heti sitten kun ei enää sada. Lomautuksesta pitää kuitenkin ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti ja toteuttaa mahdollisimman monta rästissä olevaa asiaa. Ensimmäisenä niistä biojätekompostori.

Kyseinen pömpeli on ollut suunnitelmissa jo ties miten kauan, mutta vehje on vain jäänyt rakentamatta. Nyt se seisoo talon nurkalla valmiina ja sinne on jo vähän jotain roinaa kipattu sisällekin. Karppaajien taloudessa kasvisperäistä jätettä syntyy paljon, mutta samoin myös kananmunankuoria. Jännä nähdä missä ajassa ne sinne maatuvat.

Eilen jätin Lakeuden jätelautakuntaan hakemuksen roskiksen tyhjennysvälin pidentämiseksi – mikä siis ainakin täällä Ilmajoella edellyttää ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaa kompostoria. Vehje on melko yksinkertainen rakenteeltaan: runko on lautaa / vesivaneria, ja se on sisustettu 50mm uretaanilevyllä. Ilmanvaihtoa varten on jyrsijäverkolla peitetyt reiät sekä rei’itetty 32mm viemäriputki johtamaan ilmaa myös pömpelin keskiosaan. Vanha käytöstä pois jäänyt analoginen kinkkumittari löysi paikkansa kömmelin kyljestä; sen avulla olisi tarkoitus seurata kompostorin sisälämpötilaa ja bakteeritoiminnan aktiivisuutta.

Kompostointi on minulle täysin uusi aluevaltaus, mutta ainakin touhu käy hyvin käsi kädessä hyötypuutarhan pidon kanssa. Viime vuonna oli ensimmäiset kasvimaakokeilut, ja nyt niistä vähän viisastuneena sitäkin touhua jatketaan, mikäli Suomen kesä sen jossain vaiheessa sallii – jostain kuullut, että aito maanviljelijä haukkuu kaikki mahdolliset kelit eikä koskaan ole hyvin. Vuoden päästä ei kuitenkaan ehkä tarvitse enää ostaa Biolanin säkkejä.

Kuvasta näkee hyvin pömpelin rakenteen. Etuseinän alaosa on irrotettavissa tyhjentämistä varten, ja kakkoskakkosesta tehty kehä pitää mukavasti välissään saman paksuiset tiukoilla mitoilla leikatut uretaanilevyt. Kansi laskeutuu tiiviisti tämän virityksen päälle. Kaikkineen yksinkertainen ja materiaalia säästävä ratkaisu. Saa nähdä jäätyykö tämä joskus vai ei – nykyään kun Suomessa kaikki vuodenajat ovat arvaamattomia ja esimerkiksi viime vuonna pakkasia oli kesälläkin.

Ei ehkä maailman kaunein kompostori, mutta ainakin sain autotallin nurkissa pyörivät jämälaudat, vanerit, kakkoskakkoset ja muut roinat hyödynnettyä, eikä kaupasta tarvinnut hakea kuin yksi uretaanilevy, vähän jyrsijäverkkoa sekä jokunen metri lisää lautaa. Ei mennyt montaa euroa.

Ehdin myös tehdä huhtikuun aikana pienen etelänmatkankin – kävin Viljandissa Viron puolella viikonloppureissulla, missä myytäviä lihatuotteita olen jo ehtinyt täälläkin jonkin verran hehkuttaa. Nyt mukana oli oma auto, joten runsaita tuliaisia ei ollut rajoittamassa kuin auton tavaratilan koko. Onhan se vähän julmaa jättää Suomi kärvistelemään laman kourissa ja lähteä ulkomaille ruokaostoksille – mutta oma napa on aina kuitenkin lähinnä. Ja jos minä olisin saanut päättää, olisi Suomen veropolitiikka (ja kaikki muukin politiikka) aivan erilaista kuin se nyt on.

Reissu oli kuitenkin enemmän työmatka kuin hupiretki, joten virallisen ohjelman sekä ostostelun ohessa vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt. Edes linnanraunioita ei ehditty vilkaista, vaikka tarkoitus olikin eivätkä ne edes olisi kaukana olleet. Lauantai-iltana ehdin parin siiderin verran ihmetellä hostellin pihassa suomalaisen crossimiehen kanssa puhjennutta kuorma-auton rengasta. Onneksi mersussa oli paripyörät takana, joten sillä oltiin kuitenkin ajettu kisoista takaisin majapaikkaan. No, ehkä Viroon ehtii tutustua paremmin sitten seuraavalla kerralla kun ei tarvitse kenenkään muuttoa olla järjestelemässä ja ilmainen majoituskin löytyy. Viro on myös siinä mielessä hyvä matkailumaa, että kaikki mahdollinen on alle 200km säteellä, ja paikalliset ihmiset ovat erittäin avuliaita enkä törmännyt missään vaiheessa suomalaiseen haistavittu-asenteeseen.

Majoitus oli varattu Viljandin keskustassa olevasta hostellista, jossa kokkailin oikeastaan reissun kaikki ateriat itse marketista haetuista eväistä. Näin safkapolitiikka myös pysyy parhaiten karppina. Ainoastaan perille Viljandiin päästyämme en ehtinyt kokkaamaan, joten armenialaisessa ravintolassa käytiin haukkaamassa pikaiset cesar-kanasalaatit.

Tässä kuvassa on kaupoista mukaan tarttuneita lihatuotteita. Pötköt vasemmalla ovat hakkilihasegua eli 500g jotain mureketaikinan tapaista, hinta noin euron / ketale. Sitten on meetwurstia, raakamakkaroita, Rannarootsin älyttömän hyviä grillimakkaroita, olutmakkaroita ja kaikkea muuta herkkua saattamassa suomalaiset lihanjalostajat häpeään. Keli reissun aikana oli huomattavasti kylmempi kuin samaan aikaan oli ollut Suomessa, joten auton tavaratilassa sapuskat olivat luonnonmukaisessa jääkaapissa; eväitä saattoi käydä ostelemassa aina kun siihen oli aikaa.

Tässä kuvassa on kaikkea muuta, mitä kaupasta tarttui haaviin. Monet maitotuotteet myydään tölkkien sijaan pusseissa – kuten kuvan hapukoor, joka on kai jotain smetanan ja ranskankerman väliltä ja puolen kilon pussi taisi maksaa noin 60-70 senttiä. Majoneesikin myytiin korkillisessa pussissa, ja se kustansi noin euron. Ei siis kallista, ja ainakin kaikki tähän mennessä syöty on ollut todella hyvää.

Rannarootsin maksamakkara päihittää kaikki kotimaiset tekeleet – jopa Herra Snellman jää kakkoseksi. Nötköttien ja kalasäilykkeiden kohdalla kannattaa karppaajan varoa, sillä joissain tuotteissa on vehnäjauhoja tai -tärkkelystä. Kaupoissa ruokaa myydään melko samaan tapaan kuin Suomessakin, ja tuoteselosteet löytyvät samankaltaisina joko etiketistä tai päälle liimatusta tarrasta. Vironkielisiä sanoja on melko helppo selvittää ihan päättelemällä. Gluteenittomuutta ei tuotteissa välttämättä ole ilmoitettu, mutta sentään vehnäjauhot on yleensä tuoteselosteessa alleviivattu, joten se helpottaa huomattavasti. Tässä muutama karppaajalle oleellinen sana:

veiseliha = nautaa
sealiha = sikaa
valke= proteiini
süsivesikuid = hiilihydraatti
rasvu = rasva
nisujahu = vehnäjauho
tärklis = tärkkelys

Tietenkin juomiakin oli ostettava, mutta tein senkin kohtuullisen karpisti. Lonkerolaatikkoon en aio koskea, mutta kaikki muu on tarkoitus kulautella itse. Viinat maksoivat vitosen / pullo, valkoviinikanisterit kympin. Siiderilaatikosta joutui pulittamaan 20 euroa ja lonkeroista 16,50€. Olutta en edes harkinnut ostavani. Karppaajalle parhaiten sopivien juomien eli viinan sekä valkoviinin kohdalla myös hintaero Suomeen oli kaikkein suurin.

No, tällaista tällä kertaa. Palaan asiaan uusien ruokaohjeiden merkeissä… ehkä piankin.

Aamiainen munavoin kera

Tänään aamulla herättyäni päässäni oli (parin muun lisäksi) yksinkertainen ajatus: munavoita! Nyt ihmettelenkin, miksei tällaista mielitekoa ole aiemmin ollut, sillä olen kuitenkin ehtinyt jo karpata kutakuinkin kaksi vuotta. Munavoi on mitä ideaaleinta karppisapuskaa sekä makunsa puolesta että ravintosisällöltään.

Aloitin siis aamuni keittämällä muutaman munan ja väsäilemällä munavoin, että himo tyydyttyisi. Sen ympärille sitten koko muukin aamiainen rakentui – jälleen kerran kaivelemalla kaapista kaikkea mahdollista mitä siellä oli, paistamalla pannussa jotain ja lisäilemällä kylmät lisukkeet lautasen reunalle.

Yleensä munavoin alle kuuluu karjalanpiirakka ainakin epäkarppaajien piireissä, mutta minä olin tehnyt jo edellisenä päivänä standardien mukaisen rieskan, joka sopi pohjaksi vähintäänkin yhtä hyvin.

Munavoin valmistus on yksinkertaista: munat ja voi samaan astiaan – minä laitoin vajaat 100g voita ja 4 isoa munaa – ja sitten survotaan. Minä hieman lämmitin voita mikrossa sekoittamisen helpottamiseksi. Suolaa voi lisätä jos kokee tarvitsevansa, mutta minä käytin normaalisuolaista voita.

Tällä kertaa lautasella oli noita jo aiemmin mainittuja rieskaa sekä munavoita, paistettua pekonia, virolaisia a-luokan nakkeja (ilma E-aineteta!), sipulirenkaita sekä ananasta, Herra Snellmannin maksamakkaraa, punaviinisilliä, omatekoisia maustekurkkuja, porkkana-jugurttipikkelsiä, juustoa sekä jämät eilisestä salaatista. Taas kerran nälkä lähti naapuria kohti.

On hienoa, että e-koodittomia tuotteita alkaa ilmestymään kauppoihin… tapahtuisipa tätä vielä enemmän Suomessakin, ettei tarvitsisi lähteä lahden yli makkarakauppaan. Lisäaineettomuus on kuitenkin nouseva trendi, joten olen toiveikas sen suhteen, että valikoima tulevaisuudessa vielä paranee.

Tuli vielä mieleen keitetyistä munista, että kuinka moni on koskaan kokeillut puhaltaa munaa ulos kuorestaan? Aika näppärä konsti, ja se tapahtuu seuraavasti: muna kopautetaan pöytään kevyesti molemmista päistään, kapeammasta päästä nypätään sormin pieni pala kuorta ja sitten puhalletaan reippaasti huulet tiukasti sitä reikää vasten painettuna. Toinen käsi alle, sillä sisältö luiskahtaa ulos kuoresta yleensä melko kivuttomasti. Munat kannattaa jäähdyttää ensin kylmässä vedessä.

Bratwursti-munakasrulla

Minä ehdin karpata noin 1,5 vuotta ennen kuin kokeilin monien herkuksi kehumaa munakasrullaa. Kananmunasta väsätty kääretorttu tai tortilla (tai miten tämän nyt haluaa mieltää) laajentaa mukavasti kananmunan mahdollisuuksia ja tarjoaa vaihtelua niille jotka ovat perinteisiin munakkaisiin / kokkeleihinn kyllästyneet. Rulla on myös ihan kuranttia tavaraa vaikkapa vieraille tarjottavaksi perinteisten suolaisten piirakoiden sijaan. Tätä on myös helppoa varioida kuten pizzaa tai piirakoitakin sijoittamalla täytteeseen erilaisia aineksia, mitä kaapissa sattuu sillä hetkellä olemaan.

Pohjaan on myös luultavasti olemassa monia eri reseptejä. Minä käytin jauhojen korvikkeena perunakuitua sekä psylliumia, joiden ansiosta pohjasta tulee tuhti ja se pysyy hyvin kasassa rullattaessa.

Minä päätin kokeilla täytteekasi bratwurstia, jonka kaveriksi laitoin sipulia ja paprikaa. Itsetehty sinappikurkkusalaatti sopii hyvin makkaran kaveriksi ja se antoi täytteelle todella herkullisen maun. Kaupan kurkkusalaattikin menettelee, mutta niissä on yleensä sokeria ja muutakin tarpeetonta.

Tämän ohjeen mukaan tehty rulla on äärimmäisen täyttävää (vilkaiskaa rullan makroja) ja sopii syötäväksi muutenkin kuin aamiaiseksi. Kylkeen se ei kaipaa muuta kuin salaatin.

Makroravinteet koko rullassa:

Hiilihydraatit: 30,6g
Rasva: 210,5g
Proteiini: 91,6g

Ainekset:

Pohja:

4 isoa kananmunaa
2dl kermaa
1/3dl perunakuitua
2tl psylliumia
1 sipuli
1 porkkana
1tl suolaa

Täyte:

viipale voita
200g bratwurstia
1 paprika
1 sipuli
4rkl sinappikurkkusalaattia
1tl paprikajauhetta
loraus kermaa
tulista chilijauhetta

Valmistusaika: noin puoli tuntia.

1. Silppua tai raasta sipuli sekä porkkana ja laita kulhoon. Riko perään munat ja lisää kaikki muut aineet. Sekoita ja levitä uunipellille. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla kunnes lätty on kiinteä ja hieman pinnastaan ruskistunut.

2. Tee sillä aikaa täyte. Pilko sipuli, paprika sekä makkarat paloiksi, ja paista ne reilun voiviipaleen kera pannulla. Lusikoi sekaan kurkkusalaatti, lorauta kerma ja ripottele mausteet. Sekoita hyvin ja nosta pois levyltä.

3. Ota munalätty ulos uunista ja kaada täyte sen päälle. Levittele täyte tasaiseksi kerrokseksi ja ripottele päälle juustoraaste. Kääri rullalle ja pyöräytä saumakohta alapuolelle. Paista vielä uunissa kymmenisen minuuttia.

Viinintekoa, virolaisia eväitä sekä lisää laihtumista

Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa helleviikkojen ajan. Ei ole tuulettimen äärellä makaamiselta joutanut. Sama on ollut kuvio myös ruuanlaiton suhteen, ja siksi ei ole uusia reseptejäkään tänne ilmaantunut. Helle yksinkertaisesti vei nälän eikä päivän aikana tullut paljoakaan syötyä. Iltaisin saatoin paistaa pienen annoksen makkaraa, sipulirenkaita ja jotain kasviksia, jotka sitten tuli syötyä salaatin kera. Uunia ei ole viitsinyt laittaa päälle kun sisälämpötila on ollut ja valmiiksi 30 astetta. Nyt ilmat ovat jälleen siedettävät ja kaikkea on taas mahdollista tehdä.

Päivän aamiainen koostui tällä kertaa pippurilla ja yrttisuolalla maustetusta juustomunakkaasta, virolaisista a-luokan makkaroista, aurinkokuivatuista tomaateista, kermajuustosta, paistetuista herkkusienistä sekä sipulirenkaista, suolakurkuista, avokadosta, salaatista ja turkkilaisesta jugurtista. Hyvää ja täyttävää.

Mutsi kävi autoreissulla virossa, joten pyysin tuomaan niitä makkaroita sieltä koska tunnetusti ne ovat parempia kuin kotimaiset (kaikkein kalleimpia lukuun ottamatta suurin osa suomalaisista makkaroista on täyttä paskaa ja sisältää kaikkea muuta paitsi lihaa) ja niitä 4 kiloa. Virosta voi siis tuoda tullessaan muutakin kuin viinaa ja tupakkaa! Yllätystuliaisina oli myös kuivattua kalaa sekä muita mereneläviä.

Painon pudotusta

En ole asiasta liiemmin täällä huudellut enkä oikein muuallakaan, mutta aikoinaan saavutettuani 75kg tavoitepainon päätin laittaa uudeksi tavoitteeksi 72kg, koska laihtuminen tuntui edelleen mahdolliselta. Kesän aikana tuokin tavoite on mennyt rikki, ja olen päättänyt että siihen se saa myös jäädä.

En osaa sanoa mikä saa aikaan sen, että kesällä laihtuminen on jotenkin paljon helpompaa kuin talvella, mutta alkuvuodesta 75 kiloon päästäkseni viimeiset metrit olivat hidasta puurtamista ja nyt kesällä paino on pudonnut ihan itsestään vaikka en ole varsinaisesti edes yrittänyt, ja lisäksi on ollut prosessia hidastavia juopottelujakin useammin kuin normaalisti; on ollut juhlia ja muita kissanristiäisiä, juhannukset sekä viikon Turkin lomakin vielä.

Oma kokemuksiin perustuva veikkaukseni on lämpötila. Kylmällä ilmalla tuntuu usein olevan enemmän nälkä ja helteillä taas ruoka ei oikein maistu. Talvella vilu katoaa yleensä parhaiten syömällä. En tiedä onko kyse yksinkertaisesti energiankulutuksesta, mutta luulisin sen olevan kylmään aikaan suurempi. Toinen epälemäni seikka on auringonvalo ja D-vitamiini. Viime talvena jonotin leikkaukseen ja tämän takia olin jättänyt kalanmaksaöljyt hörppimättä. Nyt tulevana talvena aion ottaa sen taas säännölliseksi tavaksi.

Alkoholipolitiikkaa

Alkoholista puheen ollen voin kunniakseni mainita, että olen saanut karsittua oluen kittaamisen melko vähälle, vaikka tämä heinäkuu onkin ollut helteistä ja otollista kaljoitteluun. Sen tilalle on tullut kuivaa valkoviiniä sekä Soda Streamilla valmistetut omatekoiset lonkerot. Lonkku valmistuu lisäämällä hapotettuun veteen vodkaa sekä esansseja. Lisäaineita tietenkin, valitettavasti… mutta huomattavasti vähemmän sokeria kuin Alkon lonkeroissa ja enemmän makuvaihtoehtoja. Nyt, kun kesän marjasato on kypsynyt voisi kokeilla myös niistä tehtyjä lisäaineettomia juomia. Omenasato oli tänä kesänä runsas, eli mehua on nyt varastossa 11 litraa, ja lisäksi puuhellan päällä porisee kaksi saavillista omenaviiniä. Jännä nähdä tuleeko siitä juomakelpoista.

Sadonkorjuusta puheen ollen keittiössä alkukesästä asti majaillut chilintaimi on kasvanut valtavaksi puuksi, ja yksitellen nuo alkavat muuttua keltaisiksi eli ovat käyttövalmiita. Lajike on nimeltään lemon drop, hieman habaneron kaltainen aika tiukka maku, jossa on mukana vähän sitruunaakin. Satoa tulee runsaasti, mikäli kaikki hedelmänalut kehittyvät kypsiksi asti.

Tänä vuonna kaikkea muutakin yrteistä erilaisiin juureksiin on kokeiltu kasvattaa pihamaalla ensimmäistä kertaa, mutta niistä jonninmoista koostetta sitten myöhemmin.

Samppa Kalminen

 

Grillikauden avajaiset

Tänään on grillauskausi virallisesti avattu Ilmajoella. Moni on luultavasti tehnyt saman jo paljon aiemmin, mutta nyt sattui molemmilla olemaan vapaapäivä samaan aikaan ja säätkin vielä suosivat – navakkaa tuulta lukuun ottamatta. Aurinko on kuitenkin paistanut suurimman osan päivästä. Grillatut eväät olivat sopiva huipennus pihatöiden merkeissä vietetyn päivän päätteeksi.

Näin kesän korvalla joka paikassa jaksetaan mainostaa erilaisia kaasu- ja sähkögrillejä, mutta itse olen niin vanhanaikainen, että haluan edelleen grillata pihvini ja käristeeni perinteisessä hiiligrillissä – ja tämä asia tuskin tulee muuttumaan. Hiiligrillin tuoksu kuuluu olennaisena osana kesään.

Grillaus on muutenkin erittäin sopiva tapa syödä karpisti, sillä yleensähän ideologiaan kuuluu mättää niin reilusti erilaisia lihatuotteita, ettei niiden kaveriksi oikein kaipaakaan muuta kuin salaatteja. Foliossa tai vartaissa grillatut kasvikset ovat myös hyvä lisä, mutta nyt oli jo niin reilusti kaikkea, etten jaksanut sellaisia enää ruveta väsäämään. Näillä lähti nälkä naapureita häiritsemään!

Menu

• Lidlin ykkösnyrkkiä sopivan rapeaksi grillattuna
• Itse marinoituja porsaan kassler-pihvejä
• Grillisalaattia
• Savulohi-aurajuustosalaattia
• Ranskankerma-sipulidippiä
• Avokadosurvosta
• Omatekoista chilisinappia
• Omatekoista vichyä

Tein marinadin jo eilen, ja laitoin maustamattomana ostetut pihvit ja liemen pakastepussiin jääkaappiin yöksi maustumaan. Osan liemestä säästin pihvien voiteluun grillauksen aikana.

Ainekset: 4rkl oliiviöljyä, yksikyntinen valkosipuli murskattuna, 2rkl soijakastiketta, 2rkl osterikastiketta, 2rkl punaviinietikkaa, 1tl suolaa, 1tl juustokuminaa, 3 tippaa Blair’s Ultra Death-kastiketta, loraus kermaa.

Lohi ja aurajuusto sopivat yhteen oikein hyvin, ja näillä värkeillä salaatistakin irtoaa mukavasti kaloreita. Vuohenjuusto voisi olla seuraava kokeiltava vaihtoehto tällaiseen salaattiin. Salaatti on kuvan mukaisesti rakennettu suurelle lautaselle, mutta mikään ei tietenkään estä toteuttamasta sitä toisin. Aurajuuston voisi myös piilottaa lohirullien sisään, mutta sain ajatuksen päähäni liian myöhään – rullat oli jo pyöritelty valmiiksi.

Ainekset: pussi friseesalaattia, kesäkurpitsan puolikas suikaleina, keltainen paprika suikaleina, 200g savulohta siivuina ja rullalle käärittynä, kourallinen oliiveja, mieto vihreä chili viipaloituna, vähän punasipulia ohuina renkaina, puoli pakettia aurajuustoa murusteltuna, päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa.

Chilisinappi on väsätty joululta yli jääneestä Comansin sinappijauheesta. Sinapin väsääminen on yksinkertainen temppu: kaikki ainekset vain sekaisin ja koostumus viimeistellään sopivalla määrällä joko vettä tai kermaa.

Ainekset: 4rkl Colman’s sinappijauhetta, 2rkl karppisokeria, 1tl tulista intialaista chilijauhetta, 2rkl oliiviöljyä, 2tl valkoviinietikkaa, ripaus suolaa, vettä tai kermaa niin paljon, että sinappi on sopivan notkeaa.

Avokadosurvos vasta yksinkertainen homma onkin: kaavitaan kokonainen kypsä avokado ulos kuorestaan ja survotaan lusikalla tai haarukalla kulhoon. Maustetaan ruususolalla ja pippurisekoituksella ja sekoitetaan.

Grillisalaatti on vanha ja moneen kertaan hyväksi todettu lisuke lähes kaikkeen. Ohjeen löydät täältä.

Dippi on peräisin lahjaksi saadusta Kotigastronomin jauheesta. Sekoitin jauheen kermaviilin sijasta turkkilaiseen jugurttiin.

Vichy syntyy sodastreamin avulla hanavedestä ja ripauksesta ruususuolaa. Yllättävän hyvää – kannattaa ehdottomasti kokeilla jos kyseisen aparaatin omistaa. Ruusuolan avulla happoveteen tulee oikea kivennäisveden maku, kivennäisaineden kera. Suolaisten ja rasvaisten eväiden päälle tätä kuluikin ihan kiitettävä määrä. =)

Mausteinen makkarapannu

Makkara on mainio raaka-aine moniin karppiruokiin. Nykyään myytävistä laaduista suurin osa on jo gluteenittomia ja monet valmistajat ovat heränneet myös vähentämään lisäaineiden määrää tuotteistaan. Useimmissa a-luokan makkaroissa hiilareitakin on alle 2g.

Makkarapannuun sopii käytännössä mikä lajike hyvänsä omien makumieltymysten mukaan. Minä tein tämän tankomallisesta jahtimakkarasta (helppo ja nopea laittaa kuutioiksi), mutta käriste on vähintään yhtä hyvä vaihtoehto. Kuvan annoksen kruunaa salaatti ja Kavlin majoneesi.

Valmistusaika: noin 25 minuuttia.

50g voita
300g kaalia
1 keltainen paprika
2 sipulia
1 kokonainen valkosipuli
2 punaista chiliä
500g makkaraa
400g herkkusieniviipaleita
150g tomaattipyreetä
2rkl soijakastiketta
1tl cayennepippuria
1 kesäkurpitsa
suolaa

1. Kuumenna voi suuressa pannussa tai padassa. Lisää pilkottu kaali, sipuli sekä paprika, ja kuullota niitä muutamia minuutteja. Lisää sitten viipaloitu chili, valkosipulinkynnet, herkkusienet sekä pilkottu makkara, ja paista niin että makkara sopivasti ruskistuu.

2. Lisää cayennepippuri, soijakastike sekä tomaattipyree, sekoita ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Lisää viimeisenä pilkottu kesäkurpitsa, ja paista vielä hetki sekoitellen.

Kinkkupiirakka

Tulin kehitelleeksi melko hyvän piirakkapohjan, joka ominaisuuksiltaan muistuttaa hyvin paljon normaalia ei-karppia piirakkapohjaa ja joka on hyvin muotoiltavissa. Tällä ohjeella on mahdollista tehdä todella ohutpohjaisia piirakoita, ja miksei sama taikina soveltuisi muihinkin juttuihin, esimerkiksi pizzapohjaksi? Makeutusta lisäämällä voisi tehdä myös makeita jälkiruokapiirakoita. Tällaisissa piirakoissa on vielä sekin etu, että samalla ohjeella voi tehdä erilaisia piirakoita vaihtamalla vain täytteet. Kokeilemisen arvoisia voisivat olla vaikkapa piirakat katkarapu-, sieni- tai kasvistäytteillä. Pohjan ohje riittää melko suureenkin piirakkavuokaan, mutta tällöin pohjasta tulee todella ohut.

Valmistusaika:  reilu tunti.

Pohja:

30g voita
50g juustoraastetta
1dl mantelijauhoja
1dl pofiberia (perunakuitu)
1tl ksantaania tai psylliumia
1tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1dl kermaa

Täyte:

1 pieni sipuli
250g kinkkukuutioita, makkaraa tms.
kourallinen jalopenoviipaleita
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 kananmuna
1dl kermaa
suolaa
pippurirouhetta
50g juustoraastetta
oreganoa

1. Pehmitä voi mikrossa. Lisää muut ainekset ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna kohota noin 15 minuuttia.

2. Pilko sipuli, silppua jalopenot, lisää kinkkukuutiot ja sekoita tuorejuuston kanssa. Lisää muut ainekset, sekoita ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

3. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja levitä se tasaiseksi nostaen myös reunoille. Kaada täyteseos päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle juustoraaste sekä oreganoa ja paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes piirakka on saanut kauniin ruskean värin. Valmiin piirakan kannattaa antaa hieman jäähtyä, jolloin se on helpommin leikattavissa.

 

Retkeilyä Norjassa ja Ruotsissa

Tänne piti postata juttua jo aiemmin, mutta homma meni niin sanotusti vituiksi, sillä muiden kiireiden takia en ole ehtinyt kirjoittaa blogiin mitään ennen tuota edellisessä tekstissä mainittua Norjan reissua. Nyt se on tehty, ja Norjasta on palattu takaisin kotiin vain kilon verran lihoneena. Syy ei kuitenkaan piile matkan aikana syödyissä eväissä, sillä ravintolassa emme käyneet kertaakaan, hiilareita on vältelty ja kaikki ruoka on kokkailtu itse joko pallogrillissä tai trangian kattilassa. Syynä on jälleen kerran olut, jota tuli siemailtua lähes joka ilta vähintään pari tölkkiä ja pariin otteeseen vähän enemmänkin. Tai sitten sen teki mättöillallinen Vaasan Amarillossa Suomeen palaamisen kunniaksi. Tässä kuitenkin parit kuvat, jotka hieman valottavat reissun eväspolitiikkaa.

Useimmilla leirintäalueilla oli yhteiskeittiö jossa eväänsä saattoi kokata hellalla. Aina ei kuitenkaan keittovälineitä ollut, joten oli tyydyttävä paistamaan munakokkelitkin trangian alumiinipannussa. Tienpäällä tai erämetsässä valmistettavia ateroita varten olin ostanut pienen kaasupolttimen trangian kaveriksi, sillä spriin kanssa leikkiminen ei alkujaankaan kiinnostanut. Kaasuliekki ei myöskään nokea astioita.

Ruoka on Ruotsin puolella melko samoissa hinnoissa kuin Suomessa… ja Norjan puolella törkeän kallista. Matkaan oli varauduttu jo Suomessa ostamalla tavaraa kylmälaukkuun. Tässä on aamiainen Kirunan leirintäalueella, makkaramunakokkelia, paistettuja vihanneksia tomaattikastikkeessa sekä perinteiset kurkut ja tomaatit.

Kalaa ei merestä noussut reissun aikana eikä kalastukseen edes tarjoutunut kovin montaa tilaisuutta, mutta yllättäen sieniä löytyi lähes joka paikasta missä oli edes vähän metsää lähettyvillä. Menomatkan ensimmäinen sato korjattiin Ruotsin puolelta Kirunan ja Narvikin välisestä erämaasta, punikkitatteja ja karvarouskuja. Myöhemmin löytyi myös haaparouskuja, herkkutatteja sekä lampaankääpiä.

Minipallogrilli on hyvä vehje mukana retkeiltäessä autolla, sillä se mahtuu mukavasti auton peräkonttiin. Melko pienellä hiilimäärällä XXL-pihvitkin paistuvat nopeasti.

Siinä vaiheessa kun nälän yllättäessä kesken matkan normituristi etsii lähimmän ravintolan, erämies pysähtyy levähdysalueelle ja kaivaa trangian ja muut vermeet esiin. Tässä on lounaaksi kaali-papumuhennosta chilin kera, norjalaisia kalakakkuja (hiilareita noin 6g), rapusalaattia (hh noin 3g), makkaraa sekä hieman kasviksia näön vuoksi. Toteutuspaikka jossain Mo I Ranan ja Tärnabyn välillä.

Reissusta on tulossa kuvia – muutakin kun vain eväitä – sekä kattavampi matkakertomus matkasivustolleni myöhemmin.

Samppa Kalminen

Aamiainen 13.4.2013

Viikonloppuisin aamiaisen väsäämiseen on enemmän aikaa, joten silloin voi kehitellä jotain vaihtelua munakkaille, joista arkiaamiaiset ainakin useimmiten koostuvat. Tämän lauantain idea oli yksinkertaisesti koota lautaselle kaikkea mahdollista jääkaapin uumenista. Mitään ei tällä kertaa paistettu pannulla, ainoastaan makkarat kävivät mikrossa.

Lautasella on seuraavaa: a-luokan chili-käristettä, balkania, kermajuustoa, leipäjuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, jalopenoviipaleita, keitettyä kananmunaa sekä salaattia. Tähän oli tarkoitus vielä laittaa tuoretta valkosipulia ohuina siivuina, mutta ne unohtuivat leikkuulaudan reunalle ja jouduin syömään ne erikseen jälkiruokana.

Aamiainen on siis nautittu julkaisupäivän aamuna noin klo 7:45, ja tällä pitäisi hyvin jaksaa iltapäivän puolelle. 🙂