Archive for joulukuu, 2014


Karppaajan joulu 2014

Tänä vuonna vietettiin lajissaan toista joulua, jolloin karppaus on kuulunut elämäntapoihini. Karppaus tietenkin vaikutti hyvin monelta osalta siihen mitä joulupöydässä oli tarjolla, mutta toisaalta joulunaika on myös ollut pientä irtiottoa arjesta ja esimerkiksi suklaata on syöty ja joitain makeampiakin juomia juotu. Pitää kuitenkin muistaa se perussääntö, ettei joulun ja uuden vuoden välissä syödyllä ole merkitystä… jne.

En jaksanut ryhtyä räpsimään kuvia jokaisesta ruokalajista erikseen, joten saatte nyt tyytyä suureen ryhmäkuvaan, jossa suurin osa sapuskoista on esillä. Osasta on olemassa jo reseptikin tässä blogissa, jolloin saat linkkiä klikkaamalla esiin sekä ohjeen että paremman kuvan tekeleestä.

DSC_0016

Vasemmalla alhaalla: Joululaatikot, jotka tein kaikki itse mukaillen kaikissa lanttulaatikon ohjetta – vasemmalta lukien lanttu, punajuuri, kurpitsa. Lanttu oli valmiina soseena, muut kuutioin, keitin ja survoin itse. Laatikoiden osalta tuli havaituksi, ettei siirappia sovi jättää niistä pois, mikäli haluaa aidon makuista joululaatikkoa. Mausteiksi tuli kanelia, inkivääriä, muskottia sekä ruususuolaa. Punajuurilaatikkoon sulatin vähän aurajuustoakin sekaan – lähinnä kai tottumuksesta. Kaikki on paistettu hitaasti leivinuunin lämmössä, kun kinkku oli ensin saatu ulos.

Lasikulhot laatikoiden yläpuolella: Omatekoinen sienisalaatti, sekä hieman italiansalaattia ajatellen jo kesän grillijuhliin suunniteltu grillisalaatti. Nämä molemmat ovat huomattavasti maukkaampia kuin kaupan tavara, ja varsinkin grillisalaatista on tullut paljon hyvää palautetta kaikilta, jotka sitä ovat päässeet maistamaan.

Valkoionen kulho salaattien yläpuolella: Omatekoinen rosolli. Tein tämän itse ensimmäistä kertaa viime jouluna – lähinnä protestiksi kauppojen ylihinnoitelluille valmistuotteille. Rosolli on helppo tehdä, sillä se on suurimmaksi osaksi vain pilkkomista. Ainoastaan porkkanakuutiot kiehautin, että niistä tulisi hieman pehmeämpiä.

Juustotarjotin, keskellä pöytää: Meikäläisen joulupöydässä juustoja on perinteisesti ollut hyvä valikoima, ja niitä on ollut tarjolla aterialla sekä myös sen jälkeen. Kuutioin kaiken valmiiksi napostelun helpottamiseksi. Lautasella on klo 9:stä myötäpäivään: aurajuustoa, kotijuustoa, Riitan Herkun savuchilisulatejuustoa, Salaneuvosta, lisää kotijuustoa (tätä suosikkia on hyvä olla pöydän molemmille puolille erikseen), savuporo-Koskenlaskijaa. Niin… ja Musta-Pekka oikeutetusti lautasen keskellä. Ilman sitä ei jouluakaan tule.

Valkoinen pyöreä kulho juustotarjottimen alla: Keitettyjä tölkkiherneitä. Ihan kaikkea ei tarvitse valmistaa alusta alkaen itse.

Valkoiset neliskanttiset kiput etualalla keskellä: Todella tujua itsetehtyä sinappia sekä oliivitahnaa. Oliivitahnan keksin jokin aika sitten pikkusuolaisten täytteeksi, mutta nyt ajattelin sen sopivan kylmäsavulohen kaveriksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Lidlin maustamatonta tuorejuustoa, saman verran vihreitä kivettömiä oliiveja sekä hieman sitruunamehua ja sauvasekoittimella tasaiseksi. Hieman lisää notkeutta kuohukermalla, mikäli tarpeen.

Soikea tarjoilukulho sekä pitkulainen valkoinen lautanen oikealla: Bulkkipakatetoitua kalaa suoraan jalostamolta rannikolta. Soikeassa kylmsavulohta, pitkässä savustettua pippurilohta. Kalaherkut tulivat joulupöytään lahjoituksena.

Pyöreä lautanen juustotarjottimesta oikealle: Herra Snellmannin herkkumaksamakkaraa sekä oliiveja ja kapriksia. Maksamakkaroissa on eroja, mutta tämä on parasta.

Pyöreä lautanen edellämainitusta oikealle: Metwurstihyytelöä. Se on valmistettu samalla ohjeella kuin viimejouluinen lohihyytelö. Tein myös saman ohjeen avulla katkarapuhyytelön (ei näy kuvassa), jossa oli siis survottuja katkarapuja, enemmän sitruunamehua, sitruunapippuria sekä reilusti viime kesän kuivattua tilliä.

Pienet neliskanttiset kulhot oikealla: Joulupöydän sillit. Perinteinen Abban valkosipulisilli sekä saman puljun tomaatti-chili silliherkku.

Musta kippo viinien vieressä: Hillosipuleita, nämäkin suoraan purkista.

Juomat: Espanjalainen rosé-kuohari sekä lahjaksi saatu australialainen valkoviini. Tässä taloudessa ei asu punaviinin ystäviä, joten siksi viinien kohdalla tuli meneteltyä näin. Jälkiruokajuomaksi Meukowin makea vaniljakonjakki – olen ottanut oikeudekseni ostaa yhden pullon vuodessa.

Entäs se kinkku?

Ei mahtunut kuvaan. Tänä jouluna kinkun haku ei ollutkaan läpihuutojuttu, sillä monet kaupat myivät eioota jo maanantaina ennen aattoa. Vasta neljännellä yrityksellä pakastettuja kinkkuja löytyi Seinäjoen Halpa-Hallista. Ilmeisesti tämä surkea taloustilanne on vaikuttanut tähänkin, eivätkä kauppiaat halua ottaa riskejä. Olisi kurjaa joutua myymään tavaraa alennuksella pois joulun jälkeen. Katoa oli ollut kuulemani mukaan kinkkujen lisäksi myös ainakin sienisalaattien ja jopa suklaakonvehtien kohdalla. Näin surkeaa ei ole Suomessa ollut ainakaan niinä vuosina kun olen itse joulusapuskani ostanut – kuin muinaisessa Neuvostoliitossa elettäisiin.

Ostin noin 7,5kg harmaasuolatun juhlakinkun potkalla, kuten aina ennenkin. Perinteinen 12kg joulukinkku on leivinuuniin liian iso eikä sitä täällä kukaan jaksaisi kaikkea syödä lomien aikana. Kinkun paistamiseen ei mitään sinappivirityksiä tai muuta vastaavaa ole ennenkään tarvittu, joten työnsin sen siis leivinuuniin ja annoin olla kunnes se oli kypsä. Kinkun jäähdyttyä kuorin nahan pois jättäen kuitenkin rasvakerroksen paikoilleen, sillä ilman sitä ei kinkku maistu joulukinkulta. Potkaosan sekä nahat laitoin pakkaseen myöhempiä sovelluksia varten, ja säilöin myös kinkusta irronneet rasvaliemet lasitölkkeihin niinikään myöhemmin hyödynnettäväksi.

Maistuuko vielä?

Jep. Kinkkua on vielä vaikka kuinka. Tänään ennen tämän kirjoittamista aloitin aamuaskareeni väsäämällä uudet satsit grillisalaattia, sienisalaattia sekä rosollia. Nämä kävisivät kaupaksi täällä vaikkei edes olisi joulua. Kaivoin myös pakkasesta yhden pötkön valmista porkkanasosetta ja pykäsin vielä yhden laatikon, joten nyt on sitäkin saatu syödä. Kun lasketaan mukaan aatoksi tehdyt sekä myös kaupan maksalaatikot niitä on nyt ollut yhteensä viittä eri lajia.

Eilen haettiin kaupasta lisää juustoja sekä silliä. Minimanin hyllyt notkuivat monelta osin tyhjyyttään, eikä joulusta yli jääneitä tuotteita oltu vielä raaskittu varustaa kunnon alennuksin. Suurin osa hevi-osaston kamasta oli nahistunutta ja myyntikelvotonta. Suklaata myytiin enimmäkseen samalla hinnalla kuin ennen jouluakin.

Eilen illalla oli myös ensimmäinen irtiotto näistä eväistä, eli kävimme tuhostamassa yhden S-lahjakortin Seinäjoen Amarillossa. Aamulla kinkku maistui taas.

Mainokset

Kasvispakoda

Tällä itämaisella kasvisherkulla on monta nimeä, mutta Nepalissa sitä kutsuttiin useimmiten pakodaksi tai pakaundaksi. Kyseessä on raastetuista kasviksista tehty friteerattu nugetti, joka on yleensä melko vahvasti maustettu itämaiseen tyyliin. Näitä tarjottiin usein jonkin ruskean dipin kera jonka sisältöä en tiedä, mutta nyt myöhemmin kotona tuli testattua, että myös jugurtti- tai kermaviilipohjainen kastike sopii hyvin.

Perinteinen pakoda sisältää aika reilusti perunaa ja nugetit uitetaan jossain jauholiemessä ennen friteerausta, mutta minä jätin tietenkin perunan pois hyödyntäen sillä hetkellä kaapissa olevia juureksia, ja jauhon tuntua lisäsin perunakuidun avulla. Näihin voi luultavasti käyttää ihan mitä hyvänsä tuoreita juureksia. Maustamisenkin jätän jokaisen omaksi murheeksi, sillä minä käytin näihin Nepalista ostettua maustesekoitusta, jonka tarkkaa sisältöä en tiedä. Ohjelankana voisi pitää sitä, että näiden kuuluu olla voimakkaasti maustettuja ja jonkin verran tulisia.

Minä friteerasin pakodani rasvakeittimessä, mutta homma onnistuu toki tavallisessa kattilassakin. Ei ole myöskään kiellettyä paistaa näitä pannulla voissa tai laittaa vaikka uuniin – tosin en tiedä millaisiksi tuolloin tulevat.

Friteeraukseen tarkoitettuja öljyjä myydään hyvin varustetuissa marketeissa parin litran muovipöntöissä. Paistoöljyn voi laskea suodattimen tai tiheän siivilän läpi takaisin pulloon sitten kun se on jäähtynyt.

Makrojen laskeminen näille oli hankalaa, joten vedin hatusta 70 grammaa öljyä, joka jäisi friteerauksen jälkeen nugetteihin. Saattaa olla yläkanttiinkin… mutta kukapa tuota tietäisi varmasti? Näitä kertyi tällä ohjeella suurin piirtein uunipellillinen.

Makroravinteet koko satsissa:

Hiilihydraatit: 39,2g
Rasva: 90,3g
Proteiini: 35,6g

Ainekset:

300g kyssäkaalia
1 iso porkkana
1 iso sipuli
1dl perunakuitua
100g survottua nokkosta tai pinaattia
kourallinen juustoraastetta
2tl psylliumia
3tl itämaisia mausteita tai maustesekoituksia
2tl kurkumaa
1tl tulista chilijauhetta
suolaa
1 kananmuna
vettä

Valmistusaika: noin 45 minuuttia.

DSC_0003

1. Raasta kaikki kasvikset kulhoon karkeaksi raasteeksi. Sekoita joukkoon muutkin ainekset ja vaivaa tasaiseksi mössöksi. Lisää vettä niin, että taikinasta tulee sopivan kosteaa ja helposti muotoiltavaa.

2. Pyörittele taikinasta kutakuinkin pyöreitä nugetteja leivinpaperin päällä. Hapsottavat raasteenpätkät kuuluvat asiaan eikä niistä ole haittaa.

3. Kuumenna öljy 160 asteeseen ja upota nugetit öljyyn. Anna paistua, kunnes pinta on sopivasti ruskistunut, noin 5 minuuttia tai vähän kauemman. Voit nostella nugetit ensin paperin päälle mikäli haluat vähentää paistoöljyn määrää niissä, mutta ei ole välttämätöntä. Jos teet nämä kattilassa, käytä reikäkauhaa nugettien nostelemiseen. Tarjoile tuoreeltaan.