Tag Archive: ruoka


Blogi on näytellyt lahjakkaasti kuollutta noin kuukauden päivät. Tänä keväänä iski lomautus töistä kuten viime vuonnakin, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että minulla olisi joutilasta aikaa yhtään enempää kuin normaalistikaan. Remonttia on tehty ja autotalli raivattu, ja pihatyöt voisivat alkaa heti sitten kun ei enää sada. Lomautuksesta pitää kuitenkin ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti ja toteuttaa mahdollisimman monta rästissä olevaa asiaa. Ensimmäisenä niistä biojätekompostori.

Kyseinen pömpeli on ollut suunnitelmissa jo ties miten kauan, mutta vehje on vain jäänyt rakentamatta. Nyt se seisoo talon nurkalla valmiina ja sinne on jo vähän jotain roinaa kipattu sisällekin. Karppaajien taloudessa kasvisperäistä jätettä syntyy paljon, mutta samoin myös kananmunankuoria. Jännä nähdä missä ajassa ne sinne maatuvat.

Eilen jätin Lakeuden jätelautakuntaan hakemuksen roskiksen tyhjennysvälin pidentämiseksi – mikä siis ainakin täällä Ilmajoella edellyttää ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaa kompostoria. Vehje on melko yksinkertainen rakenteeltaan: runko on lautaa / vesivaneria, ja se on sisustettu 50mm uretaanilevyllä. Ilmanvaihtoa varten on jyrsijäverkolla peitetyt reiät sekä rei’itetty 32mm viemäriputki johtamaan ilmaa myös pömpelin keskiosaan. Vanha käytöstä pois jäänyt analoginen kinkkumittari löysi paikkansa kömmelin kyljestä; sen avulla olisi tarkoitus seurata kompostorin sisälämpötilaa ja bakteeritoiminnan aktiivisuutta.

Kompostointi on minulle täysin uusi aluevaltaus, mutta ainakin touhu käy hyvin käsi kädessä hyötypuutarhan pidon kanssa. Viime vuonna oli ensimmäiset kasvimaakokeilut, ja nyt niistä vähän viisastuneena sitäkin touhua jatketaan, mikäli Suomen kesä sen jossain vaiheessa sallii – jostain kuullut, että aito maanviljelijä haukkuu kaikki mahdolliset kelit eikä koskaan ole hyvin. Vuoden päästä ei kuitenkaan ehkä tarvitse enää ostaa Biolanin säkkejä.

DSC_0180-001

Kuvasta näkee hyvin pömpelin rakenteen. Etuseinän alaosa on irrotettavissa tyhjentämistä varten, ja kakkoskakkosesta tehty kehä pitää mukavasti välissään saman paksuiset tiukoilla mitoilla leikatut uretaanilevyt. Kansi laskeutuu tiiviisti tämän virityksen päälle. Kaikkineen yksinkertainen ja materiaalia säästävä ratkaisu. Saa nähdä jäätyykö tämä joskus vai ei – nykyään kun Suomessa kaikki vuodenajat ovat arvaamattomia ja esimerkiksi viime vuonna pakkasia oli kesälläkin.

DSC_0184-001

Ei ehkä maailman kaunein kompostori, mutta ainakin sain autotallin nurkissa pyörivät jämälaudat, vanerit, kakkoskakkoset ja muut roinat hyödynnettyä, eikä kaupasta tarvinnut hakea kuin yksi uretaanilevy, vähän jyrsijäverkkoa sekä jokunen metri lisää lautaa. Ei mennyt montaa euroa.

Ehdin myös tehdä huhtikuun aikana pienen etelänmatkankin – kävin Viljandissa Viron puolella viikonloppureissulla, missä myytäviä lihatuotteita olen jo ehtinyt täälläkin jonkin verran hehkuttaa. Nyt mukana oli oma auto, joten runsaita tuliaisia ei ollut rajoittamassa kuin auton tavaratilan koko. Onhan se vähän julmaa jättää Suomi kärvistelemään laman kourissa ja lähteä ulkomaille ruokaostoksille – mutta oma napa on aina kuitenkin lähinnä. Ja jos minä olisin saanut päättää, olisi Suomen veropolitiikka (ja kaikki muukin politiikka) aivan erilaista kuin se nyt on.

DSC_0165-001

Reissu oli kuitenkin enemmän työmatka kuin hupiretki, joten virallisen ohjelman sekä ostostelun ohessa vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt. Edes linnanraunioita ei ehditty vilkaista, vaikka tarkoitus olikin eivätkä ne edes olisi kaukana olleet. Lauantai-iltana ehdin parin siiderin verran ihmetellä hostellin pihassa suomalaisen crossimiehen kanssa puhjennutta kuorma-auton rengasta. Onneksi mersussa oli paripyörät takana, joten sillä oltiin kuitenkin ajettu kisoista takaisin majapaikkaan. No, ehkä Viroon ehtii tutustua paremmin sitten seuraavalla kerralla kun ei tarvitse kenenkään muuttoa olla järjestelemässä ja ilmainen majoituskin löytyy. Viro on myös siinä mielessä hyvä matkailumaa, että kaikki mahdollinen on alle 200km säteellä, ja paikalliset ihmiset ovat erittäin avuliaita enkä törmännyt missään vaiheessa suomalaiseen haistavittu-asenteeseen.

DSC_0166-001

Majoitus oli varattu Viljandin keskustassa olevasta hostellista, jossa kokkailin oikeastaan reissun kaikki ateriat itse marketista haetuista eväistä. Näin safkapolitiikka myös pysyy parhaiten karppina. Ainoastaan perille Viljandiin päästyämme en ehtinyt kokkaamaan, joten armenialaisessa ravintolassa käytiin haukkaamassa pikaiset cesar-kanasalaatit.

DSC_0169-001

Tässä kuvassa on kaupoista mukaan tarttuneita lihatuotteita. Pötköt vasemmalla ovat hakkilihasegua eli 500g jotain mureketaikinan tapaista, hinta noin euron / ketale. Sitten on meetwurstia, raakamakkaroita, Rannarootsin älyttömän hyviä grillimakkaroita, olutmakkaroita ja kaikkea muuta herkkua saattamassa suomalaiset lihanjalostajat häpeään. Keli reissun aikana oli huomattavasti kylmempi kuin samaan aikaan oli ollut Suomessa, joten auton tavaratilassa sapuskat olivat luonnonmukaisessa jääkaapissa; eväitä saattoi käydä ostelemassa aina kun siihen oli aikaa.

DSC_0172-001

Tässä kuvassa on kaikkea muuta, mitä kaupasta tarttui haaviin. Monet maitotuotteet myydään tölkkien sijaan pusseissa – kuten kuvan hapukoor, joka on kai jotain smetanan ja ranskankerman väliltä ja puolen kilon pussi taisi maksaa noin 60-70 senttiä. Majoneesikin myytiin korkillisessa pussissa, ja se kustansi noin euron. Ei siis kallista, ja ainakin kaikki tähän mennessä syöty on ollut todella hyvää.

Rannarootsin maksamakkara päihittää kaikki kotimaiset tekeleet – jopa Herra Snellman jää kakkoseksi. Nötköttien ja kalasäilykkeiden kohdalla kannattaa karppaajan varoa, sillä joissain tuotteissa on vehnäjauhoja tai -tärkkelystä. Kaupoissa ruokaa myydään melko samaan tapaan kuin Suomessakin, ja tuoteselosteet löytyvät samankaltaisina joko etiketistä tai päälle liimatusta tarrasta. Vironkielisiä sanoja on melko helppo selvittää ihan päättelemällä. Gluteenittomuutta ei tuotteissa välttämättä ole ilmoitettu, mutta sentään vehnäjauhot on yleensä tuoteselosteessa alleviivattu, joten se helpottaa huomattavasti. Tässä muutama karppaajalle oleellinen sana:

veiseliha = nautaa
sealiha = sikaa
valke= proteiini
süsivesikuid = hiilihydraatti
rasvu = rasva
nisujahu = vehnäjauho
tärklis = tärkkelys

DSC_0168-001

Tietenkin juomiakin oli ostettava, mutta tein senkin kohtuullisen karpisti. Lonkerolaatikkoon en aio koskea, mutta kaikki muu on tarkoitus kulautella itse. Viinat maksoivat vitosen / pullo, valkoviinikanisterit kympin. Siiderilaatikosta joutui pulittamaan 20 euroa ja lonkeroista 16,50€. Olutta en edes harkinnut ostavani. Karppaajalle parhaiten sopivien juomien eli viinan sekä valkoviinin kohdalla myös hintaero Suomeen oli kaikkein suurin.

No, tällaista tällä kertaa. Palaan asiaan uusien ruokaohjeiden merkeissä… ehkä piankin.

Mainokset

Aamiainen munavoin kera

Tänään aamulla herättyäni päässäni oli (parin muun lisäksi) yksinkertainen ajatus: munavoita! Nyt ihmettelenkin, miksei tällaista mielitekoa ole aiemmin ollut, sillä olen kuitenkin ehtinyt jo karpata kutakuinkin kaksi vuotta. Munavoi on mitä ideaaleinta karppisapuskaa sekä makunsa puolesta että ravintosisällöltään.

Aloitin siis aamuni keittämällä muutaman munan ja väsäilemällä munavoin, että himo tyydyttyisi. Sen ympärille sitten koko muukin aamiainen rakentui – jälleen kerran kaivelemalla kaapista kaikkea mahdollista mitä siellä oli, paistamalla pannussa jotain ja lisäilemällä kylmät lisukkeet lautasen reunalle.

Yleensä munavoin alle kuuluu karjalanpiirakka ainakin epäkarppaajien piireissä, mutta minä olin tehnyt jo edellisenä päivänä standardien mukaisen rieskan, joka sopi pohjaksi vähintäänkin yhtä hyvin.

Munavoin valmistus on yksinkertaista: munat ja voi samaan astiaan – minä laitoin vajaat 100g voita ja 4 isoa munaa – ja sitten survotaan. Minä hieman lämmitin voita mikrossa sekoittamisen helpottamiseksi. Suolaa voi lisätä jos kokee tarvitsevansa, mutta minä käytin normaalisuolaista voita.

DSC_0048

Tällä kertaa lautasella oli noita jo aiemmin mainittuja rieskaa sekä munavoita, paistettua pekonia, virolaisia a-luokan nakkeja (ilma E-aineteta!), sipulirenkaita sekä ananasta, Herra Snellmannin maksamakkaraa, punaviinisilliä, omatekoisia maustekurkkuja, porkkana-jugurttipikkelsiä, juustoa sekä jämät eilisestä salaatista. Taas kerran nälkä lähti naapuria kohti.

On hienoa, että e-koodittomia tuotteita alkaa ilmestymään kauppoihin… tapahtuisipa tätä vielä enemmän Suomessakin, ettei tarvitsisi lähteä lahden yli makkarakauppaan. Lisäaineettomuus on kuitenkin nouseva trendi, joten olen toiveikas sen suhteen, että valikoima tulevaisuudessa vielä paranee.

DSC_0046

Tuli vielä mieleen keitetyistä munista, että kuinka moni on koskaan kokeillut puhaltaa munaa ulos kuorestaan? Aika näppärä konsti, ja se tapahtuu seuraavasti: muna kopautetaan pöytään kevyesti molemmista päistään, kapeammasta päästä nypätään sormin pieni pala kuorta ja sitten puhalletaan reippaasti huulet tiukasti sitä reikää vasten painettuna. Toinen käsi alle, sillä sisältö luiskahtaa ulos kuoresta yleensä melko kivuttomasti. Munat kannattaa jäähdyttää ensin kylmässä vedessä.

Bulgogi tarkoittaa perinteistä korealaista kastiketta, jota voidaan käyttää erilaisten ruokien pohjana. Minä päätin väsätä tähän kastikkeeseen perustuvan lihapadan, joka on tehty marinoimattomasta possusuikaleesta, mutta naudanliha tai kana käy ihan yhtä hyvin – Koreassa syödään näitä kaikkia. Älkää kuitenkaan käyttäkö mitään valmiiksi (pilalle) marinoitua paskaa, joita Suomen kaupat ovat nykyään täynnä, sillä tämä satsi marinoidaan itse.

Kastikkeen valmistus on yhtä helppoa kuin aiemmin julkaistun kimchin kastikeosa, ja lihoja on tarkoitus marinoida kastikkeessa yön yli ennen paistamista. Myös sienet sekä rapeat kasvikset ovat oleellinen osa liharuokia itämaisissa keittiöissä. Kasviksista saa rapeita, kun ei keitä / paista niitä pehmeiksi asti.

Marketeista löytyy yleensä tuoreita herkkusieniä ja paremmista mestoista jopa siitake-sieniä, mutta minä käytin tähän kuivattuja herkkutatteja, joita ei tarvinnut lähteä keittiön yläkaappia kauempaa hakemaan. Kuivatut sienet on syytä liottaa ensin, tattien kohdalla mielellään jopa yön yli.

kastiketta kannattaa tehdä kerralla kunnon satsi. Sitä voi hyödyntää monissa muissakin virityksissä, ja tähänhän ei todellakaan mene kuin muutama ruokalusikallinen. Mikään ei tietenkään estä tekemästä pienempääkin satsia, mutta sitten jäljelle jää vajaita hedelmiä.

Yksi korealaisen ruuan ominaispiirre on se, ettei se yleensä ole esteettisessä mielessä kovin kaunista katseltavaa. Soijakastikkeen avulla kaikesta tulee kutakuinkin saman väristä, ja kepeillä syöminen rajoittaa sapuskan olomuotoa niin, että lähes kaikki on aina paloiksi pilkottua. Minä yritin piristää tätä settiä hieman tekemällä sen kaveriksi vihreää parsakaaliriisiä, joka tarjoillaan salaatinlehdeltä. Lautasella oli tietenkin myös kimchiä – josta monet väittävät, että sen syömiseen jää koukkuun. Saattavat olla oikeassakin…

Makroravinteet:

Pata:

Hiilihydraatit: 16,9g
Rasva: 147,7g
Proteiini: 80,9g

Kastike:

Hiilihydraatit: 51,5g
Rasva: 0,7g
Proteiini: 16,3g

Riisi:

Hiilihydraatit: 13,7g
Rasva: 101,8g
Proteiini: 29,6g

Ainekset:

Pata:

6rkl seesam-öljyä
400g maustamatonta lihaa tai kanaa suikaleina
2 porkkanaa
100g kiinankaalia (paksu valkoinen juuriosa)
2dl kuivattuja sieniä (tai 300g tuoreita)

Bulgogi-kastike:

1 omena
1 päärynä
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli (tai muutama kynsi tavallista)
2dl soijakastiketta

Riisi:

70g voita
600g parsakaalia
1 luomukasvisliemikuutio
3rkl seesam-öljyä
suolaa

Valmistusaika: reilu puoli tuntia + marinointi.

DSC_0039

DSC_0042

DSC_0043

1. Aloita sekoittamalla kastike. Kuori hedelmät ja sipulit, pilko paloiksi laita blenderiin. Soseuta, ja lisää sitten soijakastike. Voit säilöä kastikkeen lasitölkkiin, sillä tähän käytetään siitä vain osa. Kastiketta voi hyödyntää myöhemmin muissa kokkauksissa, ja se säilyy hyvänä viikkoja.

2. Viipaloi kasvikset ohuiksi ja sekoita ne lihasuikaleiden kanssa kulhoon. Lisää joukkoon myös sienet (pilkottuna tietenkin, mikäli käytät kokonaisia… ja muista liottaa kuivatut sienet ennen pataan laittamista) ja lapioi päälle 6rkl bulgogia. Sekoita hyvin ja laita lihat marinoitumaan jääkaappiin yöksi.

3. Mene nukkumaan, ja jatka tästä vasta seuraavana päivänä. Raasta tai silppua parsakaali varsineen päivineen karkeaksi rouheeksi. Kuumenna voi pannulla tai padassa ja kaada parsakaalinmurut sekaan. Lisää öljy sekä liemikuutio.

4. Kannattaa ryhtyä paistamaan lihoja samaan aikaan, sillä kummassakaan ei mene kauaa ja näin saat eväät valmiiksi samanaikaisesti. Kaada öljy suureen pannuun ja kippaa marinoituneet lihat sekaan. Paista lihat kypsiksi, noin 10 minuuttia. Tarjoile heti suoraan pannusta.

Kimchi

Viimeinkin keksin keksin keinon, mihin käyttää aikoinaan itämaisesta kaupasta ostettua kalakastiketta. Jotenkin tähän asti on tuntunut ettei se sovi oikein mihinkään – paitsi tietenkin joihinkin kiinalaisiin juttuihin ja vastaaviin, joita tässä keittiössä ei ole aikoihin harrastettu. Nyt eletään kuitenkin korealaisittain ainakin sen aikaa, kun innostusta sellaiseen riittää.

Kimchi on korealainen perinneruoka, jonka pääraaka-aineena on kiinankaali. Oikeastaan tämä on enemmänkin hapatettu säilyke kuin kasvisruoka, ja sitä käytetään yleisesti paitsi lisäkkeenä aterioilla usein myös keittojen tai liharuokien pohjana antamassa makua. Ja täytyy vielä tähdentää, että kyseessä on nimenomaan eteläkorealainen perinneruoka – pohjoiskorealaisten ainoa perinneruoka on kuulemani mukaan laiha maissivelli.

Tölkkiin sullottu kiinankaali fermentoituu, ja kuukausien kuluessa sen olisi tarkoitus muuttua entistä happamammaksi. En tosin vielä tiedä miten tämän käy, kun satsi on väsätty vasta eilen. Jos oma tekeleeni ehtii vanhentua ja maku muuttua, lisään huomioni tämän tekstin yhteyteen myöhemmin.

Tuoreeltaan testattuna maku oli aika raju, mutta luultavasti niin on tarkoituskin. Kalakastike tuli selvästi esiin. Tykkäsin silti. Laita paprikan ja chilin suhde sen mukaan, mikä itsellesi parhaiten sopii. Minulla oli niin tujua nepalilaista chiliä, että laitoin vain yhden lusikallisen sitä ja loput paprikaa. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaan se 5rkl punaista ja sopivan tulista mössöä kastikkeen sekaan.

Tästä satsista saat aikaan salaattikulhollisen valmista kimchiä, joka mahtui mukavasti kilon suolakurkkupurkkiin… enkä välttämättä suosittele tekemään isompia satseja ennen kuin on varma että ne tulee myös jonkun syötyä. Tätä en siis uskalla suositella erikoisia makuja vierastaville.

Ylimmässä kuvassa näkyy kehittelemäni viritys kiinankaalien suolaliotukseen. Itse tavara sekä suolaliemi on folion alla. Lisää korealaisia juttuja on luvassa.

Makroravinteet koko kulhollisessa:

Hiilihydraatit: 55,5g
Rasva: 83g
Proteiini: 14g

Ainekset:

600g kiinankaalia
2 sipulia
5rkl karkeaa merisuolaa
vettä

Kastike:

1 sipuli
1 päärynä
1 yksikyntinen valkosipuli (tai muutama kynsi tavallista)
5rkl itämaista kalakastiketta
6rkl seesam-öljyä
5rkl chilijauhetta / paprikajauhetta sopivassa suhteessa
1rkl siirappia
1rkl suolaa
1tl inkivääriä

Valmistusaika: 1 vuorokausi – 1 vuosi. Saattaa säilyä pidempäänkin.

DSC_0034

DSC_0035

DSC_0037

1. Pilko kiinankaali paloiksi ja laita reilunkokoiseen astiaan. Pilko sekaan myös sipulit. Liota merisuola pieneen määrään kuumaa vettä, ja kaada sekaan kylmää vettä niin, että lopputulos on jälleen vähintäänkin viileää. Kaada vesi kasvisten päälle ja aseta päälle jotain painoksi. Anna suolaantua jääkaapissa yön yli. Kaada suolavesi pois ja huuhtele rehut lävikössä. Kaada isoon kulhoon.

2. Sekoittele kastike valmiiksi. Minä pilkoin päärynän ja sipulin, lisäsin kaiken muun joukkoon ja annoin blenderin surista. Kaada sitten kastike kaalien päälle ja sekoittele hyvin. Maista ja lisää vielä tarvittaessa suolaa. Kaikki korealaiset väittävät, että tämän on tarkoitus todellakin olla suolaista.

3. Kauho tavara lasipurkkeihin, ja laita viileään käymään. Voit syödä toki osan jonkun muun ruuan kylkiäisenä tuoreeltaankin. Käytä loput viimeistään vuoden kuluessa. Pitkään käynyt tavara ei ehkä enää sovellu kylmäksi lisukkeeksi yhtä hyvin kuin vaikka jonkun itämaisen keiton pohjaksi.

Karppaajan joulu 2014

Tänä vuonna vietettiin lajissaan toista joulua, jolloin karppaus on kuulunut elämäntapoihini. Karppaus tietenkin vaikutti hyvin monelta osalta siihen mitä joulupöydässä oli tarjolla, mutta toisaalta joulunaika on myös ollut pientä irtiottoa arjesta ja esimerkiksi suklaata on syöty ja joitain makeampiakin juomia juotu. Pitää kuitenkin muistaa se perussääntö, ettei joulun ja uuden vuoden välissä syödyllä ole merkitystä… jne.

En jaksanut ryhtyä räpsimään kuvia jokaisesta ruokalajista erikseen, joten saatte nyt tyytyä suureen ryhmäkuvaan, jossa suurin osa sapuskoista on esillä. Osasta on olemassa jo reseptikin tässä blogissa, jolloin saat linkkiä klikkaamalla esiin sekä ohjeen että paremman kuvan tekeleestä.

DSC_0016

Vasemmalla alhaalla: Joululaatikot, jotka tein kaikki itse mukaillen kaikissa lanttulaatikon ohjetta – vasemmalta lukien lanttu, punajuuri, kurpitsa. Lanttu oli valmiina soseena, muut kuutioin, keitin ja survoin itse. Laatikoiden osalta tuli havaituksi, ettei siirappia sovi jättää niistä pois, mikäli haluaa aidon makuista joululaatikkoa. Mausteiksi tuli kanelia, inkivääriä, muskottia sekä ruususuolaa. Punajuurilaatikkoon sulatin vähän aurajuustoakin sekaan – lähinnä kai tottumuksesta. Kaikki on paistettu hitaasti leivinuunin lämmössä, kun kinkku oli ensin saatu ulos.

Lasikulhot laatikoiden yläpuolella: Omatekoinen sienisalaatti, sekä hieman italiansalaattia ajatellen jo kesän grillijuhliin suunniteltu grillisalaatti. Nämä molemmat ovat huomattavasti maukkaampia kuin kaupan tavara, ja varsinkin grillisalaatista on tullut paljon hyvää palautetta kaikilta, jotka sitä ovat päässeet maistamaan.

Valkoionen kulho salaattien yläpuolella: Omatekoinen rosolli. Tein tämän itse ensimmäistä kertaa viime jouluna – lähinnä protestiksi kauppojen ylihinnoitelluille valmistuotteille. Rosolli on helppo tehdä, sillä se on suurimmaksi osaksi vain pilkkomista. Ainoastaan porkkanakuutiot kiehautin, että niistä tulisi hieman pehmeämpiä.

Juustotarjotin, keskellä pöytää: Meikäläisen joulupöydässä juustoja on perinteisesti ollut hyvä valikoima, ja niitä on ollut tarjolla aterialla sekä myös sen jälkeen. Kuutioin kaiken valmiiksi napostelun helpottamiseksi. Lautasella on klo 9:stä myötäpäivään: aurajuustoa, kotijuustoa, Riitan Herkun savuchilisulatejuustoa, Salaneuvosta, lisää kotijuustoa (tätä suosikkia on hyvä olla pöydän molemmille puolille erikseen), savuporo-Koskenlaskijaa. Niin… ja Musta-Pekka oikeutetusti lautasen keskellä. Ilman sitä ei jouluakaan tule.

Valkoinen pyöreä kulho juustotarjottimen alla: Keitettyjä tölkkiherneitä. Ihan kaikkea ei tarvitse valmistaa alusta alkaen itse.

Valkoiset neliskanttiset kiput etualalla keskellä: Todella tujua itsetehtyä sinappia sekä oliivitahnaa. Oliivitahnan keksin jokin aika sitten pikkusuolaisten täytteeksi, mutta nyt ajattelin sen sopivan kylmäsavulohen kaveriksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Lidlin maustamatonta tuorejuustoa, saman verran vihreitä kivettömiä oliiveja sekä hieman sitruunamehua ja sauvasekoittimella tasaiseksi. Hieman lisää notkeutta kuohukermalla, mikäli tarpeen.

Soikea tarjoilukulho sekä pitkulainen valkoinen lautanen oikealla: Bulkkipakatetoitua kalaa suoraan jalostamolta rannikolta. Soikeassa kylmsavulohta, pitkässä savustettua pippurilohta. Kalaherkut tulivat joulupöytään lahjoituksena.

Pyöreä lautanen juustotarjottimesta oikealle: Herra Snellmannin herkkumaksamakkaraa sekä oliiveja ja kapriksia. Maksamakkaroissa on eroja, mutta tämä on parasta.

Pyöreä lautanen edellämainitusta oikealle: Metwurstihyytelöä. Se on valmistettu samalla ohjeella kuin viimejouluinen lohihyytelö. Tein myös saman ohjeen avulla katkarapuhyytelön (ei näy kuvassa), jossa oli siis survottuja katkarapuja, enemmän sitruunamehua, sitruunapippuria sekä reilusti viime kesän kuivattua tilliä.

Pienet neliskanttiset kulhot oikealla: Joulupöydän sillit. Perinteinen Abban valkosipulisilli sekä saman puljun tomaatti-chili silliherkku.

Musta kippo viinien vieressä: Hillosipuleita, nämäkin suoraan purkista.

Juomat: Espanjalainen rosé-kuohari sekä lahjaksi saatu australialainen valkoviini. Tässä taloudessa ei asu punaviinin ystäviä, joten siksi viinien kohdalla tuli meneteltyä näin. Jälkiruokajuomaksi Meukowin makea vaniljakonjakki – olen ottanut oikeudekseni ostaa yhden pullon vuodessa.

Entäs se kinkku?

Ei mahtunut kuvaan. Tänä jouluna kinkun haku ei ollutkaan läpihuutojuttu, sillä monet kaupat myivät eioota jo maanantaina ennen aattoa. Vasta neljännellä yrityksellä pakastettuja kinkkuja löytyi Seinäjoen Halpa-Hallista. Ilmeisesti tämä surkea taloustilanne on vaikuttanut tähänkin, eivätkä kauppiaat halua ottaa riskejä. Olisi kurjaa joutua myymään tavaraa alennuksella pois joulun jälkeen. Katoa oli ollut kuulemani mukaan kinkkujen lisäksi myös ainakin sienisalaattien ja jopa suklaakonvehtien kohdalla. Näin surkeaa ei ole Suomessa ollut ainakaan niinä vuosina kun olen itse joulusapuskani ostanut – kuin muinaisessa Neuvostoliitossa elettäisiin.

Ostin noin 7,5kg harmaasuolatun juhlakinkun potkalla, kuten aina ennenkin. Perinteinen 12kg joulukinkku on leivinuuniin liian iso eikä sitä täällä kukaan jaksaisi kaikkea syödä lomien aikana. Kinkun paistamiseen ei mitään sinappivirityksiä tai muuta vastaavaa ole ennenkään tarvittu, joten työnsin sen siis leivinuuniin ja annoin olla kunnes se oli kypsä. Kinkun jäähdyttyä kuorin nahan pois jättäen kuitenkin rasvakerroksen paikoilleen, sillä ilman sitä ei kinkku maistu joulukinkulta. Potkaosan sekä nahat laitoin pakkaseen myöhempiä sovelluksia varten, ja säilöin myös kinkusta irronneet rasvaliemet lasitölkkeihin niinikään myöhemmin hyödynnettäväksi.

Maistuuko vielä?

Jep. Kinkkua on vielä vaikka kuinka. Tänään ennen tämän kirjoittamista aloitin aamuaskareeni väsäämällä uudet satsit grillisalaattia, sienisalaattia sekä rosollia. Nämä kävisivät kaupaksi täällä vaikkei edes olisi joulua. Kaivoin myös pakkasesta yhden pötkön valmista porkkanasosetta ja pykäsin vielä yhden laatikon, joten nyt on sitäkin saatu syödä. Kun lasketaan mukaan aatoksi tehdyt sekä myös kaupan maksalaatikot niitä on nyt ollut yhteensä viittä eri lajia.

Eilen haettiin kaupasta lisää juustoja sekä silliä. Minimanin hyllyt notkuivat monelta osin tyhjyyttään, eikä joulusta yli jääneitä tuotteita oltu vielä raaskittu varustaa kunnon alennuksin. Suurin osa hevi-osaston kamasta oli nahistunutta ja myyntikelvotonta. Suklaata myytiin enimmäkseen samalla hinnalla kuin ennen jouluakin.

Eilen illalla oli myös ensimmäinen irtiotto näistä eväistä, eli kävimme tuhostamassa yhden S-lahjakortin Seinäjoen Amarillossa. Aamulla kinkku maistui taas.

Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa helleviikkojen ajan. Ei ole tuulettimen äärellä makaamiselta joutanut. Sama on ollut kuvio myös ruuanlaiton suhteen, ja siksi ei ole uusia reseptejäkään tänne ilmaantunut. Helle yksinkertaisesti vei nälän eikä päivän aikana tullut paljoakaan syötyä. Iltaisin saatoin paistaa pienen annoksen makkaraa, sipulirenkaita ja jotain kasviksia, jotka sitten tuli syötyä salaatin kera. Uunia ei ole viitsinyt laittaa päälle kun sisälämpötila on ollut ja valmiiksi 30 astetta. Nyt ilmat ovat jälleen siedettävät ja kaikkea on taas mahdollista tehdä.

DSC_0003

Päivän aamiainen koostui tällä kertaa pippurilla ja yrttisuolalla maustetusta juustomunakkaasta, virolaisista a-luokan makkaroista, aurinkokuivatuista tomaateista, kermajuustosta, paistetuista herkkusienistä sekä sipulirenkaista, suolakurkuista, avokadosta, salaatista ja turkkilaisesta jugurtista. Hyvää ja täyttävää.

Mutsi kävi autoreissulla virossa, joten pyysin tuomaan niitä makkaroita sieltä koska tunnetusti ne ovat parempia kuin kotimaiset (kaikkein kalleimpia lukuun ottamatta suurin osa suomalaisista makkaroista on täyttä paskaa ja sisältää kaikkea muuta paitsi lihaa) ja niitä 4 kiloa. Virosta voi siis tuoda tullessaan muutakin kuin viinaa ja tupakkaa! Yllätystuliaisina oli myös kuivattua kalaa sekä muita mereneläviä.

DSC_0474

Painon pudotusta

En ole asiasta liiemmin täällä huudellut enkä oikein muuallakaan, mutta aikoinaan saavutettuani 75kg tavoitepainon päätin laittaa uudeksi tavoitteeksi 72kg, koska laihtuminen tuntui edelleen mahdolliselta. Kesän aikana tuokin tavoite on mennyt rikki, ja olen päättänyt että siihen se saa myös jäädä.

En osaa sanoa mikä saa aikaan sen, että kesällä laihtuminen on jotenkin paljon helpompaa kuin talvella, mutta alkuvuodesta 75 kiloon päästäkseni viimeiset metrit olivat hidasta puurtamista ja nyt kesällä paino on pudonnut ihan itsestään vaikka en ole varsinaisesti edes yrittänyt, ja lisäksi on ollut prosessia hidastavia juopottelujakin useammin kuin normaalisti; on ollut juhlia ja muita kissanristiäisiä, juhannukset sekä viikon Turkin lomakin vielä.

Oma kokemuksiin perustuva veikkaukseni on lämpötila. Kylmällä ilmalla tuntuu usein olevan enemmän nälkä ja helteillä taas ruoka ei oikein maistu. Talvella vilu katoaa yleensä parhaiten syömällä. En tiedä onko kyse yksinkertaisesti energiankulutuksesta, mutta luulisin sen olevan kylmään aikaan suurempi. Toinen epälemäni seikka on auringonvalo ja D-vitamiini. Viime talvena jonotin leikkaukseen ja tämän takia olin jättänyt kalanmaksaöljyt hörppimättä. Nyt tulevana talvena aion ottaa sen taas säännölliseksi tavaksi.

Alkoholipolitiikkaa

Alkoholista puheen ollen voin kunniakseni mainita, että olen saanut karsittua oluen kittaamisen melko vähälle, vaikka tämä heinäkuu onkin ollut helteistä ja otollista kaljoitteluun. Sen tilalle on tullut kuivaa valkoviiniä sekä Soda Streamilla valmistetut omatekoiset lonkerot. Lonkku valmistuu lisäämällä hapotettuun veteen vodkaa sekä esansseja. Lisäaineita tietenkin, valitettavasti… mutta huomattavasti vähemmän sokeria kuin Alkon lonkeroissa ja enemmän makuvaihtoehtoja. Nyt, kun kesän marjasato on kypsynyt voisi kokeilla myös niistä tehtyjä lisäaineettomia juomia. Omenasato oli tänä kesänä runsas, eli mehua on nyt varastossa 11 litraa, ja lisäksi puuhellan päällä porisee kaksi saavillista omenaviiniä. Jännä nähdä tuleeko siitä juomakelpoista.

1601119_10202783622896053_235334557662324505_n

Sadonkorjuusta puheen ollen keittiössä alkukesästä asti majaillut chilintaimi on kasvanut valtavaksi puuksi, ja yksitellen nuo alkavat muuttua keltaisiksi eli ovat käyttövalmiita. Lajike on nimeltään lemon drop, hieman habaneron kaltainen aika tiukka maku, jossa on mukana vähän sitruunaakin. Satoa tulee runsaasti, mikäli kaikki hedelmänalut kehittyvät kypsiksi asti.

Tänä vuonna kaikkea muutakin yrteistä erilaisiin juureksiin on kokeiltu kasvattaa pihamaalla ensimmäistä kertaa, mutta niistä jonninmoista koostetta sitten myöhemmin.

Samppa Kalminen

 

Ajattelin postata tänne pienen katsauksen turkkilaisesta ruokakulttuurista niitä karppaajia varten, jotka maahan aikovat matkustaa. Olin viikon Istanbulissa, ja kaikki havaintoni perustuvat siihen mitä siellä kaupoissa ja ravintoloissa oli tarjolla. Varmasti turistirysissäkin pääsee syömään vastaavia eväitä, kunhan kävelee hieman etäämmälle hotellialueilta. Ensimmäinen vinkki: Turkish Airlinesin kyydissä kannattaa lentää, sillä puljulla on parhaat maistamani lentokoneruuat tähän mennessä.

Turkissa on mahdollista elää melko karpisti ja myös melko halvalla, mutta meikäläisen ongelma oli kai siinä, etten viitsinyt vetää niin tiukkaa linjaa kun kaikkea hyvää kokeiltavaa riitti. Turkissa tarjotaan yleensä aterioiden kylkeen aina jonkinlaista vaaleaa leipää, emmekä viitsineet olla hieman mutustelematta niitäkin. Myös turkkilainen Efes-olut maistui useampanakin päivänä, eikä tarjottuja riisejäkään jätetty syömättä. Tässä kuitenkin hieman vinkkejä niille, jotka haluavat säilyttää ketoosinsa matkan aikanakin.

Alla olevassa kuvassa näkyvät eväät ovat erittäin karppia, jos jättää taustalla näkyvän leipäkorin sisällön syömättä. Nämä olivat maukkaita ja melko rasvaisia, joten näillä nälkä pysyi hyvin loitolla. Eväistä riitti hyvin kahdelle, ja ne maksoivat noin 7 euroa.

DSC_0192

Karppaajalle otollisimpia ruokapaikkoja ovat kadunvarren büfe-ravintolat, joissa on laarit täynnä kaikkea erilaista, ja sapuskat ovat heti asiakkaan nähtävissä. Tiskillä on helppo viisoa mitä kaikkea haluaa, eikä näiden paikkojen hintakaan hirvitä. Kaikista parasta on ehdottomasti ollut munakoisomuhennos, joka on maukasta ja sen valmistamisessa ei ole oliiviöljyä säästelty. Yhdessä paikassa tähän oli sotkettu sekaan myös lampaan jauhelihaa, mikä teki siitä entistäkin paremman makuista. Yleensä tarjolla on myös kanaa, lammasta, erilaisia vihannespaistoksia ja salaatteja.

DSC_0313-001

Döner-kioskeista saa kebablihaa, mutta useimmiten se on tungettu pitaleivän väliin tai tarjoillaan johonkin muuhun viljatuotteeseen käärittynä tai sitten ranskisten kera. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos paikan henkilökunta ei osaa englantia ja näet paikallisia syömässä samassa ravintolassa, ruoka on yleensä todella edullista ja sellaista, joka turkkilaisillekin kelpaa.

Kannattaa myös muistaa, että jos haluaa juoda aterialla jotain vichyä väkevämpää (turkkilaiset mineraalivedet ovat muuten erinomaisia), kannattaa suunnistaa turisteille suunnattuihin terassiravintoloihin, sillä turkkilaiset eivät yleensä juo aterialla edes viiniä, oluesta puhumattakaan. Näissä paikoissa ruoka on kuitenkin yleensä ihan yhtä hyvää, mutta se valitaan listalta ja tuodaan länsimaiseen tapaan pöytään.

Perinteisissä ravintoloissa tarjoillaan usein ottomaanien perinteeseen kuuluvia annoksia, jotka koostuvat yleensä köftestä, eli turkkilaisista lihapullista ja jostain muusta. Näiden kera tulee usein ranskiksia ja/tai riisiä. Monissa ravintoloissa on myös kalalista, joita karppaajan kannattaa ehdottomasti syödä. Grillatut kalat ovat maukkaita, ja ne tarjoillaan useimmiten sellaisenaan tai tuoreiden kasvisten kera. Näiden kylkeen kannattaa tilata vaikka useamman annoksen lajitelma mezejä, jolloin ei tule tarvetta perunoille tai muille lisäkkeille. Annokset on kiva jakaa koko pöytäseurueen kesken, jolloin jokainen pääsee maistamaan kaikkea.

DSC_0278-001

Mezet ovat alkujaan kreikkalaisia pieniä alkupaloja, jotka ovat verrattavissa espanjalaisiin tapaksiin. Näistä on yleensä sekä kylmiä että lämpimiä vaihtoehtoja, ja annokset ovat reippaasti tapaksia isompia. Kuvassa näkyvä valkosipulissa ja öljyssä paistettu mustekala oli näistä kaikista ehdottomasti parasta. Muita suosikkeja olivat marinoidut katkaravut, erilaiset pikkelsit ja usein useamman kipon sarjana tarjoiltavat erilaiset jugurttipohjaiset dipit.

Ravintoloiden hintataso on erittäin kohtuullinen, eivätkä kalleimmatkaan näkemäni olleet yhtä kalliita kuin Suomessa. Kannattaa välttää suurten pääkatujen varrella olevia paikkoja ja harhautua hieman sivummalle, jolloin safkan hinta voi olla puolet halvempi. Hyvä sijainti ja kallis hinta ei välttämättä tarkoita parempaa ruokaa, vaan voi helposti olla päinvastoin. Perustason ravintolassa useamman ruokalajin setti maukasta syötävää kahdelle juomineen maksaa usein alle 20 euroa. Büfe-ravintolassa kaksi henkilöä saa mahansa täyteen kympillä.

Kaiken kaikkiaan turkkilainen keittiö tuntuu hieman aliarvostetulta, vaikka ainakin Istanbulissa paikallinen ruoka oli pääosin herkullista. Älkää siis ihmetelkö, jos lähitulevaisuudessa blogiin alkaa ilmaantua turkkilaisen keittiön erikoisuuksia sovellettuina versioina, kun pääsen oikein apinoimaan kaikkea mistä reissun aikana tykkäsin.

DSC_0402

Tietenkin matkalta oli haalittava jotain myös mukaan, joten kävimme Misir Carsisissa, eli maustebasaarissa. Mausteita oli moneen lähtöön, ja jotain minulle entuudestaan outoakin löytyi. Sain tingattua 100g pussin hinnan noin euroon, mikä on melko kohtuullista – siinäkin tapauksessa että mausteita on hieman jatkettu suolalla. Mausteita sai maistella, ja useimmissa pieni suolanmaku tuntui. Ostin savupaprikaa, sumakkia sekä tulista chilijauhetta. Kauppias pakkasi ostokset tiiviisti vakuumipussiin. Syksyllä odottaa sitten Nepal sekä uudet maustebasaarit!

DSC_0416

Viimeisenä iltana nappasin süpermarketista pari pakettia paikallista makkaraa kotiinviemisiksi. Kuvassa näkyvät leikkeleet kulkeutuivat myös Suomeen asti, sillä Lufthansan paluulennoillakin tarjottiin syötävää – alkujaan ne oli tarkoitettu matkaeväiksi. Turkissa makkarat ovat pääasiassa naudanlihasta, muslimeiden maasta kun on kyse. Useimmissa majapaikoissa pieniä naudanlihanakkeja oli aamupalalla, ja ainakin ne olivat herkullisia, mutta näitä ostamiani paketteja ei ole vielä avattu. Hotellien amupalabuffetista on myös helppoa koostaa karppaajan tuhti eväs, joka sisältää makkaraa, munia, rasvaista jugurttia, kasviksia, oliiveja sekä erilaisia juustoja. Murot, leivät, hillot ja mehut voi jättää ottamatta.

DSC_0415

Tämä oli nyt tällainen pintaraapaisu siitä, mitä Turkissa ehkä saa lautaselleen, ja yksityiskohtainen matkakertomus reissusta ilmaantuu sitten matkasivustolleni, kunhan saan sen ensin kirjoitetuksi.

Grillikauden avajaiset

Tänään on grillauskausi virallisesti avattu Ilmajoella. Moni on luultavasti tehnyt saman jo paljon aiemmin, mutta nyt sattui molemmilla olemaan vapaapäivä samaan aikaan ja säätkin vielä suosivat – navakkaa tuulta lukuun ottamatta. Aurinko on kuitenkin paistanut suurimman osan päivästä. Grillatut eväät olivat sopiva huipennus pihatöiden merkeissä vietetyn päivän päätteeksi.

Näin kesän korvalla joka paikassa jaksetaan mainostaa erilaisia kaasu- ja sähkögrillejä, mutta itse olen niin vanhanaikainen, että haluan edelleen grillata pihvini ja käristeeni perinteisessä hiiligrillissä – ja tämä asia tuskin tulee muuttumaan. Hiiligrillin tuoksu kuuluu olennaisena osana kesään.

Grillaus on muutenkin erittäin sopiva tapa syödä karpisti, sillä yleensähän ideologiaan kuuluu mättää niin reilusti erilaisia lihatuotteita, ettei niiden kaveriksi oikein kaipaakaan muuta kuin salaatteja. Foliossa tai vartaissa grillatut kasvikset ovat myös hyvä lisä, mutta nyt oli jo niin reilusti kaikkea, etten jaksanut sellaisia enää ruveta väsäämään. Näillä lähti nälkä naapureita häiritsemään!

Menu

  • Lidlin ykkösnyrkkiä sopivan rapeaksi grillattuna
  • Itse marinoituja porsaan kassler-pihvejä
  • Grillisalaattia
  • Savulohi-aurajuustosalaattia
  • Ranskankerma-sipulidippiä
  • Avokadosurvosta
  • Omatekoista chilisinappia
  • Omatekoista vichyä

DSC_0053

DSC_0050

Tein marinadin jo eilen, ja laitoin maustamattomana ostetut pihvit ja liemen pakastepussiin jääkaappiin yöksi maustumaan. Osan liemestä säästin pihvien voiteluun grillauksen aikana.

Ainekset: 4rkl oliiviöljyä, yksikyntinen valkosipuli murskattuna, 2rkl soijakastiketta, 2rkl osterikastiketta, 2rkl punaviinietikkaa, 1tl suolaa, 1tl juustokuminaa, 3 tippaa Blair’s Ultra Death-kastiketta, loraus kermaa.

Lohi ja aurajuusto sopivat yhteen oikein hyvin, ja näillä värkeillä salaatistakin irtoaa mukavasti kaloreita. Vuohenjuusto voisi olla seuraava kokeiltava vaihtoehto tällaiseen salaattiin. Salaatti on kuvan mukaisesti rakennettu suurelle lautaselle, mutta mikään ei tietenkään estä toteuttamasta sitä toisin. Aurajuuston voisi myös piilottaa lohirullien sisään, mutta sain ajatuksen päähäni liian myöhään – rullat oli jo pyöritelty valmiiksi.

Ainekset: pussi friseesalaattia, kesäkurpitsan puolikas suikaleina, keltainen paprika suikaleina, 200g savulohta siivuina ja rullalle käärittynä, kourallinen oliiveja, mieto vihreä chili viipaloituna, vähän punasipulia ohuina renkaina, puoli pakettia aurajuustoa murusteltuna, päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa.

Chilisinappi on väsätty joululta yli jääneestä Comansin sinappijauheesta. Sinapin väsääminen on yksinkertainen temppu: kaikki ainekset vain sekaisin ja koostumus viimeistellään sopivalla määrällä joko vettä tai kermaa.

Ainekset: 4rkl Colman’s sinappijauhetta, 2rkl karppisokeria, 1tl tulista intialaista chilijauhetta, 2rkl oliiviöljyä, 2tl valkoviinietikkaa, ripaus suolaa, vettä tai kermaa niin paljon, että sinappi on sopivan notkeaa.

Avokadosurvos vasta yksinkertainen homma onkin: kaavitaan kokonainen kypsä avokado ulos kuorestaan ja survotaan lusikalla tai haarukalla kulhoon. Maustetaan ruususolalla ja pippurisekoituksella ja sekoitetaan.

Grillisalaatti on vanha ja moneen kertaan hyväksi todettu lisuke lähes kaikkeen. Ohjeen löydät täältä.

Dippi on peräisin lahjaksi saadusta Kotigastronomin jauheesta. Sekoitin jauheen kermaviilin sijasta turkkilaiseen jugurttiin.

Vichy syntyy sodastreamin avulla hanavedestä ja ripauksesta ruususuolaa. Yllättävän hyvää – kannattaa ehdottomasti kokeilla jos kyseisen aparaatin omistaa. Ruusuolan avulla happoveteen tulee oikea kivennäisveden maku, kivennäisaineden kera. Suolaisten ja rasvaisten eväiden päälle tätä kuluikin ihan kiitettävä määrä. =)

Karppauksen aloittaminen

Näin joulun jälkeen moni ihminen havahtuu siihen, kun painoa on pyhien aikana tullut yllättäen useita kiloja lisää. Moni ylipainosta kärsivä tekee jälleen uudenvuodenlupauksen laihtumisesta ja terveellisemmän elämän aloittamisesta. Vuodenvaihteessa moni todennäköisesti päättää aloittaa karppauksen, joten ajattelin koota tähän pienen kasan hyviä neuvoja karppausta suunnitteleville, sillä kysyttävää ilmenee varmasti.

Vähillä hiilihydraateilla alkuun

Karppaus on moneen koulukuntaan jakautunut oppi, mutta yhteistä näillä kaikilla on hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliossa. Jotkut syövät vain 20g hiilareita päivässä, jotkut 50, jotkut 100. Jotkut rajoittavat viljoja, toiset maitotuotteita, jotkut soijaa, ja useimmat välttelevät valmisruokien haitallisia lisäaineita. Laihtumisen kannalta kaikkein olennaisinta on kuitenkin hiilihydraattien määrä.

Atkins suosittelee vhh-ruokavaliota aloitettavaksi ketoosilla, sillä se on kaikkein tehokkain tapa polttaa elimistöön varastoitunutta rasvaa. Itse olen myös tällä kannalla, eikä se ole vaarallista, kuten monet virheellisesti väittävät. Hiilihydraattien sietokyky todennäköisesti paranee ketoosin jatkuessa, joten myöhemmin niiden määrää voidaan lisätä vähitellen.

Ketoosissa elimistö ryhtyy purkamaan varastoitunutta rasvaa glukoosiksi eli rypälesokeriksi, koska hiilihydraatteja ei enää syödä ja aivot sekä lihakset tarvitsevat kuitenkin sokeria toimiakseen. Hiilihydraatti on siis elimstölle tavallaan välttämätön aine, muttei kuitenkaan.

Mistä hiilihydraatteja saadaan?

Suomalaisten ruokavaliossa merkittävimpiä hiilihydraattilähteitä ovat leipä, peruna, sokeri, pasta ja riisi. Nämä kun jättää ruokavaliostaan pois, pääsee jo pitkälle. Liiallinen hiilareiden syöminen on muutenkin elimistölle haitallista (lue aiemmin kirjoittamani artikkeli kolesterolista), eikä niiden avulla nälkä pysy poissa kauaa. Moni karppausta kokeileva tulee yllättymään.

Mitä hiilihydraattien tilalle?

Vastaus on yksinkertainen – ja joillekin vastenmielinen: rasvaa. Noin 70% energiasta otetaan syömällä kovia eläinperäisiä rasvoja, maidon rasvoja sekä hyviä kasvikunnan öljyjä kuten oliiviöljyä sekä neitsytkookosöljyä. Rasva sisältää energiaa yli puolet enemmän kuin hiilihydraatit, joten korvattavien hiilarigrammojen tilalle tarvitaan puolet vähemmän rasvoja. Annoskoot pienenevät, mutta rasva pitää silti nälän loitolla paljon kauemmin. Aterioita tarvitaan vähemmän päivän aikana. Tämä saattaa tuntua aluksi hämmentävältä, mutta siihen tottuu.

Monet karppauksen aloittaneet hämmästelevät, kun ei ole nälkä. Kaloreiden vähentämiseen perustuvia dieettejä kutsutaankin karppajien piireissä yleisesti kitukuureiksi sen takia, että niiden kohdalla laihduttaja kärsii jatkuvaa nälkää elimistön vaipuessa hitaasti säästöliekille ja estäen näin todellisten tulosten syntymisen. Ja siihen sitten päälle ankara lenkkeily ja kuntosalitreenaus aliravitulla elimistöllä. Eikä tietenkään kummoisiakaan tuloksia.

Milloin syödään?

Tähänkin vastaus on yksinkertainen: silloin, kun on nälkä. Juuri tämä tekee karppauksesta kaikkein miellyttävimmän laihdutusmenetelmän. Elimistöltä menee toki hetki aikaa tottua käymään hiilareiden sijasta rasvalla, mutta yleensä tuloksia alkaa näkyä jo muutamassa päivässä. Yleinen virkeys lisääntyy sillä hiilarit väsyttävät ja aiheuttavat krapulankaltaisen olotilan, kun verensokerin piikki syömisen jälkeen on taittunut ja elimistö alkaa huutaa lisää hiilihydraatteja. Karpatessa nälkää ei tarvitse nähdä eikä liikuntakaan ole välttämätöntä, ja ketoosin alkuvaiheessa voi olla ettei edes jaksaisi liikkua – elimistön totutellessa ruokavalion muutokseen voimat voivat olla hetken aikaa hieman kateissa.

Ateriarytmi

Minä suosittelen säännöllistä ateriarytmiä mikäli sellainen on mahdollista. Laihtumisen kannalta aamupainotteinen syöminen toimii parhaiten. Itse pärjään klo 6.45 syödyn aamiaisen turvin töissä iltapäivän puolelle, vaikka teen fyysistä työtä. Illalla en yleensä syö enää mitään kuuden jälkeen. Työpäivinä energiaa kuluu kolmen aterian verran, lomalla riittää yleensä kaksi. Liikunnan määrä siis määrittelee energiantarpeen.

Karppaus on elämäntapa, ei kuuri

Moni lähtee karppauskuurille, mutta huomattuaan miten helppoa se on, miten maukasta karppiruoka on ja miten hyvin sillä pysyy nälkä loitolla moni jää sille tielle. Niin pitääkin. Normiruokavalioon palaaminen tuo kadotetut kilot melko nopeasti takaisin. Kannattaa siis lähteä matkaan sillä ajatuksella, ettei se lopu koskaan.

Sapuskat tehdään itse

Nykyään kaupoista saatavat einekset ja muut jalostetut elintarvikkeet sisältävät lähes aina lisättyä sokeria tai glukoosisiirappia, erilaisia lisäaineita ja arvokkaat raaka-aineetkin korvataan mieluummin aromivahventeilla – esimerkkinä vaikka valmis guacamole-dippi, jonka pääraaka-aine pitäisi olla avokado. Purkki sisältää noin 3% avokadoa ja loput on aromivahventeita ja halpoja täyteaineita kuten tärkkelystä. Ihmisille myydään siis paskaa purkissa ja kalliiseen hintaan. Karppaajan onkin syytä valmistaa ruokansa itse, ja mahdollisimman käsittelemättömistä aineksista. Se ei ole vaikeaa kun pääsee alkuun ja tämä blogi – kuten kaikki netin karppausfoorumitkin ovat täynnä ruokaohjeita. Kaikkien ei tarvitse olla säveltäjiä.

Karppaus on myös hyvin helppoa sen suhteen, ettei kaloreista tarvitse piitata paskaakaan. Itse arvioin hiilihydraattien päivittäisen saannin aluksi silmämääräisesti tutkimalla tuoteselosteita ja päässä laskemalla, mutta nykyään ei tarvitse enää tehdä sitäkään. Kelvolliset raaka-aineet ja määrät jäävät muistiin, eikä tarvitse murehtia kuin siitä, että kaapista löytyy sopivaa tavaraa ja että varaa hieman aikaa ruuanlaittoon. Jos kokkaaminen on vierasta touhua, siihenkin oppii nopeasti ja oikeista aineksista itse tehty ruoka peittoaa kaikki valmisruuat 100-0.

Mitä sitten pitäisi syödä?

Yleinen stereotypia on, että karppaajat syövät vain munia ja pekoniin käärittyä pekonia. Tämä on aika kaukana todellisuudesta. Karppaajan lautaselle voi karppaustyylistä riippuen kuulua mitä tahansa lihaa, a-luokan makkaraa, kanaa, kalaa, muita mereneläviä, laaja valikoima erilaisia kasviksia, juureksia, palkokasveja, linssejä, sieniä… kaikki juustot ja sokeroimattomat maitotuotteet kuten rahkat, kermat, turkkilaiset jugurtit, voit ja kermaviilit ovat karppien ruokaa. Ja tietysti ne kananmunat.

Ruokavaliotaan voi täydentää erilaisilla pähkinöillä, siemenillä, yrteillä ja marjoilla. Myös omatekoiset leivät, pizzat ja piirakat kuuluvat karppajan lautaselle, kunhan ensin opettelee tekemään taikinat hieman erilaisista värkeistä kuin normaalisti. Myöhemmin, tavoitepainon lähestyessä ruokavalioonsa voi lisätä vähän hedelmiä, enemmän juureksia ja silloin tällöin jopa hieman riisiä, tattaria, hirssiä tai vaikka gluteenitonta pastaa. Jopa kakkuja voi tehdä melko karpisti.

Alan kirjoissa on hyviä taulukoita ruoka-aineista sekä ateriaesimerkkejä. Fineli on suomalainen elintarvikkeiden tietopankki, josta löytyvät syötävien tarkat ravintosisällöt – tämä on käytännöllinen esimerkiksi kasvisten kohdalla, joiden arvoja ei ole missään ilmoitettu. Kaupassa kannattaa tutkia jokaisen purkin ja purnukan ravintoarvot sekä niiden sisältämät raaka-aineet ja tehdä sen perusteella ratkaisu, voiko kyseistä elintarviketta käyttää. Ohjenuorana sopiville elintarvikkeille kannattaa pitää matalaa hiilaripitoisuutta. Alle 5g/100g on hyvä, 5-10 grammaakin on ok kun ei syö paljoa, yli 10g sisältäviä tuotteita kannattaa käyttä vain pieniä määriä ja varsinkin karppauksen ensimmäisten viikkojen aikana pyrkiä välttämään kokonaan. Aloitus kannattaa siis tehdä mahdollisimman vähillä hiilareilla, mutta ruokavaliotaan voi laajentaa huimasti päästyään ensin hyvään alkuun laihtumisessa. Atkins kertoo tarkemmin tästä laihdutustavasta kirjoittamissaan kirjoissa.

Kannattaa kiinnittää huomiota myös gluteenittomuuteen, lisättyyn sokeriin ja sen johdannaisiin sekä E-koodattuihin lisäaineisiin. Vähempi on kiistatta parempi. Somefood.org kertoo enemmän lisäaineista sekä niiden vaikutuksista. Sivustolla on myös tietokanta valmiista elintarvikkeista, joten saat helposti selville vaikkapa mitä Atrian nakeissa on ja mitkä aineet on todettu haitallisiksi. Kannattaa suosia luomua, jos vain lompsa on lyönnissä.

Itse aloitin oman karppaukseni syömällä useamman päivän ajan broilerin koipireisiä ja oliiviöljyllä kyllästettyä kreikkalaista salaattia. Siinä samalla yritin keksiä mitä muuta voisin syödä. Tuloksena oli innostuminen ruuanlaitosta, tämä blogi sekä kuukausien kuluessa melko mittava kirjo erilaisia ruokaohjeita ja muita aihetta käsitteleviä tekstejä. Painoa on kadonnut 24kg yhdeksässä kuukaudessa.

Makeanhimo

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, etten ole koskaan ollut erityisen perso makealle. Suklaalevy menee kyllä kertaistumalla kun sen aloittaa, mutta hinkua sellaisen ostamiseen ilmenee harvoin. Makean syöminen lisää makeanhimoa, mutta ketoosin avulla siitäkin yleensä pääsee eroon. Karppaajan suussa hieman makea maistuu enemmän makealta, ja moni aiemmin sopivasti makea alkaa jo ällöttää. Vaikka makeitakin juttuja voi leipoa melko karpisti, ei niitä kannata syödä kuitenkaan usein ettei vanha makeanhimo palaisi. Karppileipomuksissakin on jonkin verran hiilareita, joten en suosittele niitä muutaman ensimmäisen viikon aikana syötäväksi ollenkaan, mikäli haluaa varmasti säilyttää ketoosinsa.

Laihtuminen on yksilöllistä

Kaikki eivät voi odottaa samoja tuloksia samalla menetelmällä. Elimistö on monimutkainen systeemi, ja ihmisten hiilareiden sietokyvyssä on suuria eroja. Tiedän tapauksia, joissa päivittäinen hiilareiden saanti oli pudotettava alle 15 grammaan ennen kuin laihtuminen käynnistyi, mutta toisaalta jollekin voi riittää kun pudottaa ne alle sadan. Ketoosiin päästään yleensä 20-40g hiilareita / päivä, mutta mitä vähemmän, sen nopeammin. Ketoaineiden määrää elimistössä voi mitata apteekista saatavilla ketostix-liuskoilla.

Naisten voi olla vaikeampaa laihtua kuin miesten, ja tämä johtuu yleensä hormonitoiminnan eroavuuksista sekä kropan erilaiesta koostumuksesta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi tehdä laihduttamisesta todella haastavaa. Enemmän ylipainoa mukanaan kanniskelevat ovat todennäköisesti herkempiä hiilareiden haittavaikutuksille ja karppaamalla voidaan saada järisyttäviä tuloksia aikaan muutamassa viikossa tai kuukaudessa, ja taas vain vähän ylipainoisten laihtuminen on yleensä hitaampaa.

Tulosten arviointi

Usein kehoitetaan seuraamaan karppauksen aikaansaamia muutoksia mieluummin peilistä kuin puntarista, ja mittanauhan avulla voit todeta, että karppaamalla suurin osa läskeistä todellakin lähtee keskivartalosta. Aiemmin tiukaksi jääneet vaatteet alkavat taas mahtua, ja lopulta on mentävä vaatekauppaan uusimaan koko farkkuvarasto.

Vaa’an heikkous mittausvälineenä on siinä ettei se erottele läskiä ja lihaksia, eikä myöskään huomioi kehon sisältämää sulamatonta ainesta eikä ylimääräistä nestettä. Lisäksi meillä ihmisillä on taipumus tuijottaa liikaa numeroita.

Nestetasapaino ja suolat

Hiilihydraatit sitovat nestettä elimistöön, joten karpatessa sitä poistuu kropasta ja usein ne ensimmäiset kadotetut kilot ovatkin lähinnä vettä. Ylimääräisen nesteen poistuminen vähentää jo yleistä turvotusta huomattavasti. Nesteen läpivirtaus elimistöstä vie mennessään kuitenkin myös välttämättömiä suoloja, josta seuraa helposti päänsärkyä. Karppaajan tulee siis huolehtia sekä riittävästä veden että suolan saannista. Itse olen yhdistänyt nesteytyksen ja suolat juomalla päivittäin vichyä.

Lisäravinteista ja laihdutusvalmisteista

Maailma on pullollaan erilaisia laihdutusvalmisteita, joita lähes kaikkia yhdistää sekä kallis hinta että se etteivät ne toimi. On olemassa erilaisia pussikeittodieettejä ja ties mitä, mutta näitäkään ei tarvita, kun laihtumisen hoitaa se oikea ruoka, mitä päivittäin syömme.

Hivenaineiden saanti on kuitenkin tärkeää, ja näistä laihtumisen kannalta olleellisin on kromi. Suomalaisten krominsaanti on Euroopan surkeinta, ja runsas maitotuotteiden käyttö vielä heikentää sen imeytymistä. Minä olen ottanut kromilisää purkista, ja samoin magnesiumia. Nämä eivät ole suuri investointi, mutta harkitsemisen arvoinen.

Entäs vitamiinit?

Karppaajan pitäisi syödä niin paljon kasviksia ettei lisävitamiineja tarvita, ja – yllättävää mutta totta – myös liha sisältää vitamiineja. Runsas kalansyönti on suositeltavaa, mutta useimmilta se jää kuitenkin syömättä. Kalanmaksaöljy on hyvä (mutta ei hyvän makuinen) korvike, ja varsinkin pimeään aikaan siitä irtoaa myös tarvittava d3-vitamiini.

Luettelen tähän loppuun vielä muutamia laihtumisen kannalta haitallisia asioita:

Iltasyöminen

Kun ei syö illalla, tulee yön paastojaksosta huomattavasti pidempi ja – paradoksaalista kyllä – aamulla on vähemmän nälkä. Kun jättää iltapalan väliin, elimistö ryhtyy yön aikana polttamaan varastoitunutta rasvaa ja laihtumista tapahtuu. Kun syö paljon rasvaa, kroppa myös oppii käyttämään sitä varastoimisen sijaan.

Napostelu

Nykyään virallisesti suositellaan syömään usein ja vähän kerrallaan. Se onkin välttämätöntä silloin, kun ruokavalio perustuu hiilihydraatteihin (lue se kolesterolijuttu, jos et vielä lukenut). Ne eivät pidä nälkää kauaa poissa. Jatkuva napostelu estää rasvanpolttoa tapahtumasta edellä kuvatulla tavalla. Rasvaa palaa päivälläkin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Kun siis syöt, syö kunnolla.

Gluteeni

Maanviljelyn keksiminen teki metsästäjistä ja keräilijöistä jyväjemmareita. Ihmisen geneettinen perimä ei ole vieläkään oikein sopeutunut tähän, ja siksi viljojen syöntiä tulisikin ehdottomasti välttää. Viljatuotteiden sisältämä gluteeni sekoittaa ruuansulatuksen toimintaa ja estää tehokkaasti laihtumista.

Lisäaineet

Kaikkia lisäaineita kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan välttää, mutta nykyisessä yhteiskunnassa se lienee lähes mahdotonta. Monien karppaajien kokeman perusteella aspartaami on laihtumisen kannalta haitallisinta. Sitä on lähinnä light-limsoissa, joiden korvaaminen vichyllä tai hanavedellä on fiksu veto. Stevia on karppaajien suosima makeutusaine, mutta sen maku ei kaikkia miellytä. Minä olen käyttänyt leivonnassa karppisokeria (erytritoli, imeytyvää hiilihydraattia 0g), joka on sokerin näköistä ja makuista, mutta ei niin makeaa kuin oikea sokeri.

Huonot yöunet

Yksinkertaista, mutta totta. Epäsäännöllinen unirytmi sekoittaa aineenvaihduntaa, ja elimistö polttaa rasvaa parhaiten levossa.

Alkoholi

Lasillinen silloin tällöin on aineenvaihdunnalle hyväksi, ryyppääminen ei. Kalja on pahin vitsaus, koska se kerryttää runsaasti nestettä elimistöön ja sisältää gluteenia. Silloin tällöin pitää tietenkin ottaa, ja parhaita juomia karppaajalle ovat väkevät viinat sekä kuivat viinit. Kossuvissy sitruunalla ja jäillä on sopiva drinkki baarissa.

Lopuksi…

Tämä oli nyt tällainen lyhyt pintapuolinen katsaus karppaukseen ja ketoosiin, mutta kuten olen jo sanonut, netti on täynnä foorumeita ja yhteisöjä joissa oppii lisää ja voi esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin melko helppo ja vaivaton tapa laihtua, puhumattakaan muista terveyshyödyistä joita ruokavalion muutos tuo tullessaan. Niistä lisää joskus myöhemmin.

Samppa Kalminen

Itsaripäivän juhla-aamiaisen kruunaa pulled duck – eli hitaasti leivinuunissa kypsäksi paistettua ankkaa paloiksi revittynä. Lisäksi menu sisältää Jahti-makkaraa paistetuilla sipulirenkailla, paistetun munan jalopenoilla ja majoneesilla, siivun raejuustomureketta, herkullista grillisalaattia, kermajuustoa, pannussa paistettua leipäjuustoa sekä kurkkua ja tomaattia.

DSC_0002-001

Aamuisin syöminen kannattaa muulloinkin kuin itsenäisyyspäivänä. Joskus luin tutkimuksesta, jossa porukka jaettiin kolmeen osaan joista ensimmäinen testiryhmä söi tuhdisti aamuisin, toinen päivällä ja viimeinen kolmannes söi reippaammin vasta illalla. Verrokkiryhmien painokäyrissä oli selviä eroja, ja aamuisin kunnolla sapuskaa mättävät laihtuivat parhaiten. Iltasyöjille kävi ohraisesti.

Keskivertokarppaajalle nämä ovat kaiketi päivänselviä asioita, mutta tavallinen tallaaja ei usko mitään ennen kuin kattavat tutkimukset aiheesta on tehty, eivätkä välttämättä vielä silloinkaan. Paljon naurettavampia asioitakin nykyään tutkitaan.

Minä syön yleensä kolme kertaa päivässä, ja viimeisen ateriani illalla jo ennen kuutta. Tämän olen hyväksi havainnut, sillä tuhti varhainen illallinen pitää nälän hyvin aisoissa nukkumaanmenoon saakka, eikä kummoistakaan nälkää ole edes seuraavana aamuna. Huonosti käy, jos mättää vaikkapa rullakebabin iltakymmeneltä ja menee sen päälle nukkumaan. Uni on huonoa, joutuu heräilemään janon takia, hikoilee ja näkee painajaisia. Ja aamulla hirveä nälkä iskee tajuntaan heti kun silmänsä aukaisee. Kokeilkaa vaikka…