Piilotetut lisäaineet, ihmiskunnan tulevaisuus, ynnä muuta…

Mieliala: helpottunut
Taustamusiikki: Lapko – Scandal

Tarjotaan vähän paatoksellista paasaamista näin pääsiäisen kunniaksi. Tällä kertaa haukkumisen kohteena saa olla syntitaakkansa alla kärvistelevä elintarviketeollisuus. Paitsi ettei se kärvistele, vaan porskuttaa.

Elintarvikemafia

Aloitettuani karppauksen ryhdyin kiinnittämään huomiota siihen mistä erilaiset elintarvikkeet valmistetaan, ja voinko enää jatkossa syödä niitä. Tuoteselosteiden tulkitseminen osoittautui rakettitieteeksi. Ne koodataan salakielellä siksi, ettei tavallinen sukankuluttaja tajuaisi mitä elintarvikkeisiin on piilotettu. Selvästi haitallisiksi todettuja aineita käytetään, mutta niiden olemassaolo kerrotaan epämääräisin kiertoilmauksin, kuten ”aromivahvenne”, ”happamuudensäätöaine”, tai ”luontaisen kaltainen aromi”. Joissain tuotteissa mainostetaan, miten se ei sisällä jotain tiettyä haitalliseksi todettua lisäainetta, johtaen kuluttajan huomion pois muista tuotteen sisältämistä myrkyistä. Tuote poimitaan ostoskoriin turvallisin mielin. Valmistajat lätkäisevät mielellään tuotteisiinsa ”sydänystävällisyydestä” kertovan merkin pelkästään sillä perusteella, että se on vähärasvainen – eli karppaajan näkökulmasta entistä vaarallisempi tuote.

Känni & ketoosi

Lupasin viime postauksessani perehtyä ryyppäämisen saloihin keetosidieetillä. Nyt yhden viikonlopun mittainen empiirinen tutkimus on tehty, ja tuloksena voin esittää jokusen väitteen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen elimistö reagoisi viinaan samalla tavalla, joten jokainen siis kokeilee ryyppäämistä omalla vastuullaan.

Seuraavat kolme väitettä kuulee usein puhuttaessa ketoosista ja alkoholista.

• ”Ryyppääminen ketoosissa aiheuttaa hengenvaarallisen ketoasidoosiksi kutsutun tilan.”
• ”Ketoosissa parista kaljasta tulee räkäkänniin.”
• ”Ketoosidieetillä krapulat ovat normaalia huomattavasti pahempia.”

Karppauksen vaarallisuus

Mieliala: kylläinen
Taustamusiikki: lumiaurojen möyrintä ulkona

Tämän päivän lumimyräkkä oli pahin niiden kolmen talven aikana, jolloin olen asunut omakotitalossa ja ollut itse vastuussa lumitöiden tekemisestä. Pakulla en uskaltanut ajaa edes pihaan töistä päästyäni, vaan jouduin jättämään sen tielle ja ryhtyä kolaamaan pihaa auki polveen asti ulottuvasta lumikerroksesta. Vituttaako? Ei ollenkaan. Aikaa kului, sain aimo annoksen raitista ilmaa ja kaloreitakin paloi. Oikeastaan oli hieman huvittavaa, kun naapuri oli ryhtymässä samaan hommaan. Minä sanoin, että vähempikin lumentulo olisi piisannut. Naapuri totesi ettei olisi tarvinnut sataa ollenkaan, ja hyppäsi traktorin rattiin. Minä jatkoin kolaamista.