Archive for lokakuu, 2013


Kananmunia suoraan kanalasta

Nyt on karppaajalla taas hetkeksi värkkiä aamupalojen paistamiseen. 😀

DSC_0089

Nämä tuli haettua suoraan tilalta, jossa ties miten monta kanaa kotkotti oven takana… jonne oli pääsy kielletty ilman tilanomistajan lupaa. Otin mukaan 2 kpl 30 munan lavaa, joten luulisi näistä riittävän syötävää joksikin aikaa. Maksu hoidettiin rahalippaaseen vain valvontakameran seuratessa tapahtumia. Ketään isäntäväestä ei visiitin aikana näkynyt. Tyhjät munakennot pyydettiin ystävällisimmin palauttamaan, sillä niitä ei kuulemma Suomessa enää valmisteta ja niistä tuottajalla oli pula.

Tässä perheessä on kaksi kananmunien syöjää, ja normiaamuina niitä menee pannuun 4-5 kappaletta. Osan kaavin pannun pohjalta evääksi töihin.

DSC_0026

Tässä on perinteinen aamiainen, joka koostuu puoliksi salaatista ja puoliksi munakokkelista. Munakokkeliin tulee yleensä laitettua seuraavaa: puolikas sipuli, noin 100-150g makkaraa tms, vähän jalopeno-viipaleita, kermaa, 4-5 munaa, juustoa, pippuria, chiliä, kookosöljyä. Jostain kummallisesta syystä meistä kumpikaan ei ole tähän vielä kyllästynyt, vaikka samaa herkkua on syöty aamuisin jo pitkään. Tämän evään nälänkarkoituskyky on loistava, itse pystyn tekemään fyysistäkin työtä noin 6 tuntia ilman että tekisi mieli syödä yhtään mitään. Useimmiten syönkin töissä pikaisen lounaan vasta puolenpäivän jälkeen. Usein se on samaa herkkua salaatin sekä omatekoisen rieskan kera.

Joskus tulin syöneeksi töissä roiskeläppiä, lihapiirakoita, nugetteja… onneksi nykyään tiedän paremmin, 22kg kevyempänä. =)

Tämä pirteänmakuinen keitto syntyi toisesta kurpitsanpuolikkaasta, joka jäi yli eilen julkaistuani kurpitsamuhennoksen ohjeen. Tämä on loistava alkuruoka juhlaillalliselle tai vaikka hieman kevyemmäksi iltapalaksi. Sosekeitoksi tämä oli myös yllättävän täyttävää.

Tässä olen käyttänyt vain chiliä saadakseni aikaan vähän sattumiakin, mutta kokeilemisen arvoisia voisivat olla vaikkapa katkaravut, erilaiset vihannekset paloina, tai vaikkapa hedelmät.

Valmistusaika: noin puoli tuntia.

500g kurpitsaa
200g porkkanaa
100g mangososetta
200g maustamatonta tuorejuustoa
100g turkkilaista jugurttia
silputtu punainen chili
tulista chilikastiketta maun mukaan
suolaa

DSC_0075

1. Kuutioi kurpitsa ja pilko porkkanat kattilaan. Lisää vettä niin että peittyvät, ja keitä kannen alla pehmeiksi.

2. Valuta enimmät vedet pois, lisää mangosose, jugurtti sekä tuorejuusto. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Silppua chili keiton sekaan ja mausta suolalla.

Kurpitsamuhennos

Hokkaido-kurpitsa on ollut ainakin allekirjoittaneen taloudessa tämän syksyn hitti. Niitä löytyy nykyään ainakin Lidlin vihannesosastolta, mutta miksei muualtakin. Tuoreena kurpitsa on hieman hankala käsiteltävä, ja kivikovan hedelmän pilkkominen on työlästä hyvälläkin veitsellä. Kuori on ohut ja sen poistaminen onnistuu tavallisella kuorimisveitsellä. Keitettäessä kurpitsa kuitenkin pehmenee nopeasti ja muuttuu helposti jopa soseeksi. Tästä syystä se lisätäänkin pataan myöhemmin kuin muut kasvikset.

Kurpitsa on energiasisällöltään melko kevyttä (noin 18kcal/100g), joten siksi tässäkin ohjeessa kalorit on otettu ideologian mukaisesti runsaasta rasvasta. Pehmeänä ja helposti soseutuvana kurpitsa on myös erinomainen perunankorvike karppaajalle. Hiilareitakaan ei paljoa ole.

Tämän muhennoksen voit ihan hyvin tehdä myös ilman lihaakin, jolloin lopputuloksena on maukas kasvisruoka tai lisäke vaikkapa pihvien kaveriksi. Varaa käyttöösi suuri pata, sillä tästä tulee melko reilu annos syötävää.

Valmistusaika: reilu tunti.

100g voita
200g lanttua
100g porkkanaa
2 sipulia
1 kokonainen valkosipuli
600g hokkaido-kurpitsaa
500g porsaan ulkofileetä
0,5dl soijakastiketta
1tl pippuria
1 vihreä chili
300g tomaattimurskaa
3dl vettä
1dl silputtua persiljaa
3rkl neitsytkookosöljyä

DSC_0068

1. Kuori ja halkaise kurpitsa, kaavi siemenkota tyhjäksi ja pilko kuutioiksi. Sulata voi suuressa padassa ja lisää soijakastike, pippuri sekä silputut valkosipuli ja chili. Kuullota pilkottu sipuli sekä paloiteltu liha.

2. Lisää viipaloitu porkkana ja kuutioitu lanttu ja kuullota näitäkin hetki. Pudota levyn lämpöä ja kaada sekaan vesi sekä tomaattimurska. Sekoita ja jätä kannen alle muhimaan 20 minuutiksi.

3. Lisää kuutiotu kurpitsa ja anna muhennoksen hautua rauhassa kannen alla sekoitellen välillä toiset 20 minuuttia.

4. Nosta pata pois levyltä, kaada sekaan persilja sekä kookosöljy ja anna hautua vielä 10 minuuttia.

 

Mansikkarahkakakku

Tämä on hieman juustokakun tyyppinen viritelmä, jonka pyöräytettyäni sain jälleen todistettua itselleni sekä muille, että kyllä se vaan karpistikin onnistuu. Tekele on konkreettinen todiste siitä, ettei karppaajan tarvitse luopua herkuttelusta tai leipomisesta ellei itse niin halua. Monilla makeanhimo katoaa tai ainakin vähenee ruokavalion myötä, mutta kyllä herkkujakin joskus pitää saada!

Kakusta tuli erittäin onnistunut, vaikkei tällä kokemuksella uskoisi. Pohja oli syöntihetkellä mehukas mutta kiinteä ja täyte kuohkeaa mutta silti hyvin koossa pysyvää. Kakku ei ole älyttömän makea, joten tarvittaessa voit käyttää enemmänkin makutusaineita. Minä lisäsin täytteeseen hieman nestemäistä syklamaattia, koska muuten se olisi ollut aika hapanta. Hiilariton.fi myy kaikkea aiheeseen liittyvää, mm. tuota Joosepin kaloritonta vaahterasiirappia – joka muuten maistuu ihan aidolta hiilareiden puutteesta huolimatta.

Paistaessani pohjaa uunissa se turposi yllättäen jalkapallon kokoiseksi, mutta otettuani sen huoneenlämpöön tilanne normalisoitui hetkessä ja pinnasta tuli ihan tasainen. En ole mikään leipuri, joten en osaa selittää ilmiötä. Ehkä joku muu osaa?

Valmistusaika: aamulla aloitettu on illalla syötävissä (and vice versa).

Pohja:

4 munaa
100g karppisokeria
2dl mantelijauhoja
1dl perunakuitua (pofiber)
200g voita
2tl ksantaania
1tl leivinjauhetta
0,5dl kaloritonta vaahterasiirappia

Täyte:

300g kokonaisia mansikoita
200g kermarahkaa
2dl kermaa
5 liivatelehteä
(makeutusainetta)

DSC_0050

1. Vaahdota munat ja karppisokeri kulhossa. Sulata voi mikrossa ja jätä jäähtymään hetkeksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

2. Sekoita munavaahdon joukkoon kuivat ainekset sekä vaahterasiirappi. Kaada jäähtynyt voi mukaan viimeiseksi sähkövatkaimen edelleen pyöriessä. Kaada lopuksi taikina irtophjavuokaan ja paista uunissa noin 20 minuuttia.

3. Kaada mansikat tyhjään kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Kaada sekaan kermarahka ja vatkaa tasaiseksi. Laita jääkaappiin odottamaan.

4. Ota pohja uunista kun se on paistunut ja jätä huoneenlämpöön jäähtymään. Hetken kuluttua voit siirtää sen jääkaappiin nopeuttaaksesi jäähtymistä.

5. Liota liivatelehdet tilkassa kuumaa vettä. Vaahdota kerma ja sekoita se mansikka-rahkaseoksen joukkoon. Valuta lionneet liivatteet sekaan vatkaten samalla.

6. Kaada täyte jäähtyneen kakkupohjan päälle ja laita jääkaappiin jäähtymään vähintään 6 tunniksi tai yön yli. Leikkaa reuna irti terävällä veitsellä ennen sen irrottamista vuuan pohjasta.

Cocktail-sämpylät

Näistä oli alkuun tarkoitus tulla falafeleja, mutta instantti mielenmuutos saikin minut työntämään satsin uuniin pannun sijasta, jolloin niistä tulikin yllättäen sämpylöitä – eikä yhtään hullumman makuisia sellaisia. Hieman pieniä olivat, joten nimesin ne sitten ”cocktail-sämpylöiksi”. Voit toki tehdä suurempiakin. Muista, että nämä paisuvat uunissa aika mukavasti.

Valmistusaika: taikinan odotuksen kera noin 1,5h.

30g voita
1dl mantelijauhoja
2dl hernerouhetta
1dl fibrexiä
2 kananmunaa
200g kermaviiliä
2tl psylliumia
1tl leivinjauhetta
1,5dl vettä

DSC_0045

1. Sulata voi mikrossa tai liedellä ja lisää joukkoon kaikki muut ainekset. Vatkaa tasaiseksi ja jätä taikina vähintään tunniksi odottamaan, että kuidut ja hernerouhe pehmenevät. Lisää tämän jälkeen vielä vettä, jos seoksesta tuli liian jäykkää ja esimerkiksi lusikka meinaa vääntyä mutkalle kauhottaessa. Taikina on sopivaa, kun siitä pystyy muotoilemaan pyöryköitä, jotka pysyvät kutakuinkin koossa.

2. Levitä perunakuitujauhetta leivinpaperille, kauhaise kulhosta pieni kasa kerrallaan taikinaa ja pyörittele se kostutetuin käsin jauheessa niin, ettei pinta ole enää tarttuva. Nostele uunipellille ja paista sämpylöitä 200-asteessa noin 20 minuuttia.

 

Kolesteroli

Tämä on ehkä karppaajien keskuudessa yksi eniten keskustelua herättäneistä aiheista. Karppausta miettivät pelkäävät paskat housussa rasvan määrää sekä siitä seuraavaa kolesteroliarvojen nousua, vaikkei ehkä kannattaisi. Monet karppaajatkaan eivät ole varmoja siitä, mitä kolesterolista pitäisi ajatella ja miten kolesterolikokeiden tuloksia tulkita. Oikeanlainen ruokavalio parantaa terveyttä, eikä kolesteroli ole vaarallista silloin kun elimistö toimii oikein. Minä yritän tässä ja nyt hieman valottaa tätä asiaa ja suitsia ihmisten aiheetonta kolesterolikammoa oman ymmärrykseni ja lukemani valossa.

Ravintosuositukset kivikaudelta

Nykyaikaiset ravintosuositukset kehoittavat meitä syömään paljon hiilihydraatteja sekä välttämään runsasta rasvankäyttöä ja erityisesti kovia eläinperäisiä rasvoja nimenomaan kolesterolin takia. Tämä on erittäin nurinkurista siinä valossa, mitä tutkimukset ovat tähän mennessä osoittaneet ja saaneet selville kolesterolista sekä sen toiminnasta elimistössä. Näistä tutkimuksista ei pidetä kovin suurta ääntä, ja elintarvikevirastot eri puolilla maailmaa pitävät yhä sitkeästi kiinni vanhoista suosituksistaan vaikka ne ovat virheellisiä ja monille suorastaan vaarallisia. Nyt hiljattain julkaistiin uudet pohjoismaiset suositukset, joissa mm. voi suositeltiin korvattavaksi kasvimargariineilla, aineilla jotka ovat elimistölle myrkkyä ja joihin tiedostava karppaaja ei koskisi tikullakaan, ja jotka vielä maistuvatkin kamalalta. Punaisen lihan syöntiä kehoitettiin vähentämään, tosin ilman minkäänlaisia perusteluita. Myös tunnettu suomalainen vhh-lääkäri, Antti Heikkilä lyttää nämä suositukset blogissaan.

Totuus on, että kivikaudella noudatettiin ihmiselle hyvin soveltuvaa ruokavaliota – ei suositusten takia vaan siksi ettei muuta ollut tuolloin tarjolla, aikana ennen maataloutta ja hiilihydraatteja.

Mitä kolesteroli on?

Heti kärkeen on syytä mainita, että kolesteroli on elimistölle välttämätön rakennusaine, jota kaikki solut tarvitsevat. Jopa ihmiselle välttämätön D-vitamiini koostuu kolesterolista. Se ei ole myrkky, kuten on annettu ymmärtää jo kymmeniä vuosia. Myöhemmin on havaittu, että kolesterolia on elimistössä useita eri tyyppejä ja niillä on erilainen tarkoitus – pointtina nimenomaan se, että niitä on elimistössämme hyvästä syystä. Nykyään useimmat ihmiset tuntevat ”hyvän” HDL-kolesterolin sekä ”pahan” LDL-kolesterolin, mutta tässäkään ei ole vielä koko totuus.

Kolesterolilla pelottelu alkoi Yhdysvalloista 80-luvulla, jolloin korkean kolesterolin ja sydänsairauksien välisestä yhteydestä ruvettiin pitämään meteliä. Sittemmin amerikkalaiset ravintosuositukset rantautuivat muuallekin. Siitä huolimatta ihmiset eri puolilla maapalloa alkoivat järjestelmällisesti lihoa aloitettuaan rasvan välttelyn. Paradoksaalista?

HDL

HDL-kolesteroli suojaa elimistöäsi poistamalla verenkierrosta ylimääräistä kolesterolia kuljettamalla sen maksaan, missä se prosessoidaan muiksi aineiksi. HDL-arvosi nousee kun syöt kovia, tyydyttyneitä rasvoja – eli juuri niitä rasvoja, joita nykyiset ravintosuositukset kehoittavat välttämään. Minun mielestäni tämä on jokseenkin käsittämätön juttu. Vähärasvaisen ravinnon on aikoinaan todettu alentavan kokonaiskolesterolia hieman, mistä on saatu lisää vettä myllyyn: sen on pakko olla terveellistä! Valitettavasti lasku tapahtuu HDL:n puolelta, mikä vain lisää sairastumisriskiä. Tuolloin eri tyyppisiä kolesteroleita ei vielä tunnettu.

No, onneksi nämä suositukset ovat vain suosituksia, eikä niiden noudattaminen ole pakollista. Lihaa ja kananmunia todennäköisesti saa kaupoista vielä tulevaisuudessakin. Ja jos ajatellaan vaikkapa kananmunia – umpinaisen kuoren sisällä on kaikki mitä poikanen tarvitsee kehittyäkseen kuoriutumisvaiheeseen saakka. Kananmunista sanotaankin että ne sisältävät oikeastaan kaikkia muita ravintoaineita paitsi C-vitamiinia. Ja entäpä ihmisvauvat sitten? Äidinmaito on moninverroin rasvaisempaa kuin tölkeissä myytävä, ja tämäkin rasva on enimmäkseen tyydyttynyttä. Voitaisiin sanoa, että rintamaitoa saavat lapset karppaavat ja rikkovat näin tehdessään törkeästi annettuja ravintosuosituksia. Okei, takaisin asiaan.

LDL

Pahaksi haukuttujen LDL-partikkelien tehtävä elimistössä on kuljettaa kolesterolia soluihin niiden rakennusaineeksi, eli sen toiminta on täysin vastakkainen HDL:ään verrattuna. Solut osaavat muodostaa kolesterolia tarvittaessa myös itse, ja tähän palaamme myöhemmin. Solut muodostavat veressä olevasta kolesterolista itseään ympäröivän, niiden toiminnalle välttämättömän solukalvon. Kuten huomaat, ihmiselimistö on monimutkainen rakennelma joka on suunniteltu toimimaan juuri oikealla tavalla ja säätelemään itse itseään automaattisesti. Ihmisen tehtäväksi jää vain syöttää oikeanlaista polttoainetta.

Mutta entäs se vaarallinen kolesteroli?

Veren LDL-koostumus riippuu pitkälti siitä, millaista ruokaa syödään. Historia on opettanut, ettei vähärasvainen ruoka ole auttanut meitä laihtumaan eikä se estä metabolisen oireyhtymän ja sitä kautta kakkostyypin diabeteksen kehittymistä. Maailman väestön lihomisbuumi alkoi juuri näistä pahasti virheellisistä ravintosuosituksista, joiden mukaan itsekin aiemmin söin ja lihoin noin 20 kiloa yli normaalipainon.

LDL-partikkeleita on eri kokoisia, ja nimenomaan näissä se vaara piilee. Suuret ja keskikokoiset kelpaavat soluille, pienet eivät. Ja kun ne eivät kelpaa, ne jäävät verenkiertoon pyörimään, hapettumaan (ox-LDL), sokeroitumaan (AGE-LDL)… ja tähän väliin pieni kysymys: mikähän se saa kolesterolin sokeroitumaan? Mitä ihmisen tulee syödä, että näin käy? Jätän piruuttani vastaamatta.

No, kerrotaan nyt kuitenkin. Kolesterolin hapettuminen ja sokeroituminen on suoraa seurausta korkeasta verensokerista, joka saadaan pysymään korkealla syömällä hiilihydraatteja paljon ja usein. Ja niitähän on jumaliste pakko syödäkin usein, koska muuten olisi koko ajan nälkä! Hiilihydraatteja voisi verrata paperin polttamiseen takassa – se pölähtää hetkessä tuhkaksi antaen vähän lämpöä, mutta tämän jälkeen kylmyys iskee jälleen. Rasvaiset ateriat ovat koivuhalkoja – ne palavat tasaisesti ja antavat lämpöä pitkäksi aikaa… ja sitten takaisin asiaan!

Juuri nämä edellämainitut pienet LDL-partikkelit ahtauttavat verisuonia ja aiheuttavat tukoksia sekä infarkteja. Asia oli tiedossa, mutta siitä oltiin kuitenkin hissukseen, ja elintarviketeollisuus alkoi syytää markkinoille kaikenlaista kevyt-paskaa, missä terveelliset rasvat oli korvattu halvalla sokerilla. Valtavia voittoja näille yrityksille ihmiskunnan terveyden kustannuksella, ja kaikki valehtelu siihen päälle. Raha ratkaisee, kaikessa ja aina.

Insuliiniresistenssi

Mehän kaikki tiedämme, että hiilihydraatit nostavat verensokeria, jonka seurauksena keho tuottaa insuliinia sokeriarvojen tasaamiseksi. Jos me syömme hiilihydraatteja paljon ja toistuvasti pitkiä aikoja, voi veren insuliinipitoisuus jäädä pysyvästi korkeaksi, mikä johtaa metaboliseen oireyhtymään eli insuliiniresistenssiin. Se on elimistön tila, jossa sen tuottaman insuliinin teho on heikentynyt eikä se kykene enää selviytymään kaikesta siitä glukoosista, jota verivirran mukana kulkee. Tästä seuraa insuliinintuotannon kiihtyminen edelleen, mikä johtaa noidankehään… joka taas tuo tullessaan läjän muita ongelmia kuten glukoosi-intoleranssin, kohonneet triglyseridit, verenpainetaudin sekä tulehdussytokiinien lisääntyneen määrän elimistössä. Kuulostaa aika pahalta?

Insuliinin tehtävä on siirtää sokeria lihassoluihin energian tuotantoon sekä varastoida ylimääräinen rasvasoluihin – muinaiset ihmiset metsästivät ja söivät paljon silloin kun lihaa saivat, joten rasvan varastoiminen oli tuon ajan ihmisille hyödyllinen funktio – rasvavarastot auttoivat kestämään siihen saakka, kunnes taas saatiin saalista. Mutta insuliini tekee elimistössä muutakin kuin varastoi rasvaa. Huippukorkea insuliinitaso yliaktivoi soluja tuottamaan jatkuvasti lisää LDL-kolesterolia, minkä johdosta solut eivät enää vastaanota sitä verestä. Pienet LDL-partikkelit kerääntyvät vereen nostaen pitoisuuden pilviin… ja tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli kolesterolilääkitykseen.

Statiinikupla

Ihmiskunnan kärsiessä läskiepidemiasta lääkefirmat käärivät valtavia voittoja. Kolesterolia alentavat lääkkeet ovat kansainvälinen hitti, joita lääkärit mielellään määräävät aina kun potilaan kolesteroliarvot ovat ”korkeat” tai kun ihminen ikääntyessään siirtyy ”riskiryhmään” sydänsairauksien osalta. Näitä lääkkeitä kutsutaan statiineiksi, ja niistä oli hiljattain juttua maikkarin 45-minuuttia-ohjelmassa. Dokumentissa kerrottiin suomalaisesta Leino Utriaisesta, joka oli saanut näistä lääkkeistä vakavan haimatulehduksen ja jonka jälkeen mies oli omistanut elämänsä globaalin statiinikuplan puhkaisemiselle. Statiineja määrätään ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa jo lähes miljoonalle suomalaiselle, joista useimmille nämä ovat hyödyttömiä osan saadessa niistä vakavia haittavaikutuksia.

Sukankuluttaja vs. lääketeollisuus

Lääketeollisuudella on varaa palkata ja lahjoa lääkäreitä ja tutkijoita tekemään lääkkeiden käyttöä tukevia tutkimuksia ja paasaamaan kolesterolin vaaroista ihmisille, joille sitten määrätään kalliita lääkkeitä kolesteroliarvojen ”parantamiseksi”, vaikka nykytutkimukset LDL:n haitallisuudesta osoittavat aivan muuta. Statiineja käytetään LDL-kolesterolia alentavana lääkkeenä, vaikka niiden on todettu samalla lisäävän vaarallisen, hapettuneen LDL:n määrää elimistössä. Ne myös altistavat mm. lihaskivuille ja -heikkoudelle, haimatulehdukselle, erilaisille sisäelinvaurioille sekä diabetekselle. Kehitteillä on myös HDL-arvoja kohottavia lääkkeitä, vaikka ongelma olisi helppo korjata ainoastaan ruokavaliota muuttamalla, ilman lääkefirmojen interventiota. Ei ole ihme, että lääketeollisuuden lobbarit yrittävät järjestelmällisesti vaientaa harmillisen totuuden kanssa esiin marssineet karppaajat. Tohtori Tolonen on tunnettu ravintotieteen asiantuntija, ja hän suositteleekin statiinien tilalle vähähiilihydraattista ruokaa, D-vitamiinia sekä kalaöljyvalmisteita.

Lobbaus on kaikesta huolimatta onnistunut hyvin. Rasvakammo istuu niin sitkeästi tavallisissa sukankuluttajissa ettei järkipuhe mene läpi, ei edes tutkimustulosten kera. Ei ole sattumaa, että syötyjen hiilihydraattien määrä korreloi suoraan sairauksien kanssa, joita olemme tottuneet kutsumaan ”elintasosairauksiksi”. Sitä vaan kuvitellaan, että syyllinen on liiallinen tv:n katselu ja rasvaiset ranskalaiset (vaikka oikea ilmaus olisi hiilaripitoiset ranskalaiset). Minä itse olen laihtunut koko kesän ja syksyn ajan rasvaista ruokaa mättämällä ja harrastamatta juuri minkäänlaista liikuntaa vasemman jalan hermovamman takia. Hiilihydraatteja olen tietenkin välttänyt.

Mitä verikokeet kertovat?

Nykyään käytetyt normaalit verikokeet määrittävät kokonaiskolesterolin, HDL:n, LDL:n sekä triglyseridit. Tohtori Tolonen väittääkin – useiden tutkimusten valossa – etteivät nykyiset laboratorioissa mitattavat verenkuvat kerro juuri mitään sairastumisriskeistä, ja että suuri osa määrätyistä kolesterolilääkityksistä ovat turhia tai jopa haitallisia. Sydänsairauksiin kuolleiden kolesteroliarvot ovat usein olleet normaalit. Testituloksiin vaikuttaa yllättäen myös D-vitamiinin puute, eli yleensä talvella mitataan korkeampia pitoisuuksia varsinkin täällä pohjoisissa oloissa.

Kolesterolimittausten tuloksien tulkitsemisessakin voi olla eroja, eikä missään tapauksessa tule tuijottaa yksittäisiä lukuja, sillä HDL:n suhde kokonaiskolesteroliin on ratkaisevampi. Korkea kokonaiskolesteroli ei ole pahaksi, jos HDL:kin on korkea. Ei siis ehkä kannata hypätä kattoon suositukset ylittävien kolesteroliarvojen takia, mutta korkeista triglyseridiarvoista kannattaa huolestua, sillä ne yleensä viittaavat metaboliseen kolesterolihäiriöön. Häiriö johtuu korkeasta hiilihydraattien ylimäärästä elimistössä ja on osa metabolista oireyhtymää.

Paras lääke, ilman reseptiä

Aiemmin kirjoittamani perusteella kolesteroli ei siis ole sinänsä vaarallista silloin kun elimistö toimiii kuten sen on tarkoitettukin. Oikea, alkuperäinen ihmisen jo muinaisista ajoista asti käyttämä ravinto on ollut vähähiilihydraattista. Kolesteroliongelmia ei ole ollut ennen maataloutta ja teollista moskaa jota nykyään syödään. Tästä syystä uskallankin väittää, että karppaus on yksinkertaisin, turvallisin ja helpoin tapa hoitaa ylipainoa, keskivartalolihavuutta, metabolista oireyhtymää, diabetesta, kolesterolihäiriötä, sekä verenpainetautia, mutta se on hyvä lääke moneen muuhunkin vaivaan.

Voisin tähän loppuun esittää vertauksen diesel-autosta, jonka tankkiin kaadetaan bensaa. Kone kilahtaa varmasti. Samoin käy, kun ihminen mussuttaa suuria määriä hiilihydraatteja terveellisten rasvojen sijaan. Kolesteroli ei siis ole vaarallista karppaajalle, mutta sitäkin vaarallisempaa pullamössön puputtajille.

Lopuksi…

Tulin nyt tutkineeksi tätä asiaa mielestäni tarpeeksi tälle erää. Mutta mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Maailma on sairas ja muuttu kaiken aikaa sairaammaksi. Sijoittajat ja talousmaailman eliitti eivät piittaa mistään paskaakaan, kunhan rahavirta heidän pohjattomille tileilleen jatkuu vuolaana. Ihmisiä huijataan, johdetaan harhaan ja myrkytetään jo ennestään valtavien voittojen maksimoimiseksi. Ihmisen ahneudella ei ole mitään rajoja.

Mutta onneksi jokaisella on mahdollisuus valita mitä suuhunsa laittaa ja ehkä tämän luettuaan myös ymmärtää se, minkä härpäkkeen statiineja tyrkyttävän lääkärin korville voi vetäistä. Ei muuta tällä kertaa… paitsi tietty se, että tätä tekstiä saa jakaa vapaasti. Ja karppausta kannattaa kokeilla. Jo parissa viikossa tulet huomaamaan eron hiilarimoskan ja oikean ruuan välillä. Suosittelen myös lämpimästi perehtymään netin tarjontaan aiheesta, vaikkapa Tohtori Tolosen artikkeleihin ja lukemaan Andreas Eenfeldtin kirjan Ruokavallankumous.

Samppa Kalminen

Ensimmäisen kerran maistoin herkullista punajuuripaistosta siskoni luona, ja nyt kun moni muukin on kyseistä ruokalajia hehkuttanut, päätin väsätä aiheesta oman versioni. Tämä menee kaloreidensa puolesta sellaisenaankin kasvisruokana, mutta minä paistoin kaveriksi myös jauhelihapihvejä. Niiden ohje löytyy täältä.

Tölkkitavaran käyttö tässä helpottaa operaatiota huomattavasti säästyneen ajan sekä keittiön siisteyden puolesta. Voit toki tehdä tämän tuoreistakin punajuurista, mutta se sotkee helvetisti, keittoaika on älyttömän pitkä ja raakana kuutioiminen on työlästä. Suosittelisin tuolloin myös käyttämään enemmän etikkaa – noissa tölkkijuurissahan on jotain jo valmiiksi.

Valmistusaika: noin 45 minuuttia.

25g voita
700g tölkkipunajuurta kuutioina
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
120g smetanaa
150g aurajuustoa
1tl mustapippuria
2rkl balsamico-etikkaa
juustoraastetta
rakuunaa

DSC_0037

1. Kuutioi sipuli ja kuullota kevyesti suuressa pannussa. Lisää valutetut ja huuhdellut punajuurikuutiot ja paista hetki sekoitellen.

2. Lisää smetana, aurajuusto, etikka sekä pippuri ja sekoita hyvin, niin että kaikki juusto sulaa ja seoksesta tulee tasaista.

3. Kaada seos uunivuokaan, ripottele päälle juustoraastetta sekä reilusti rakuunaa ja paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

 

Jauhispihvejä en ole vielä karppausaikanani tehnyt kertaakaan, ja eilen illalla oli sitten niidenkin vuoro päästä osaksi illallista. Ohje tuli vetäistyä suoraan silinteristä siinä vaiheessa kun lihasatsi oli jo kulhossa, mutta taikinasta tuli sopivan kiinteää ja helposti muotoiltavaa. Se levittyi mukavasti pihveiksi, jotka myös sain hyvin kokonaisina pannulle. Mainitaan nyt vielä, että makukin oli herkullinen. Tästä satsista tuli 8 pihviä, joista 4 mahtui sopivasti normipannuun kerrallaan.

Valmistusaika: noin puoli tuntia.

400g jauhelihaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
3 valkosipulin kynttä
2tl punaista pestoa
1 kananmuna
1dl kermaa
ripaus psylliumia
3rkl perunakuitua
mustapippuria
suolaa
voita paistamiseen

DSC_0032

1. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi taikinaksi käsin. Muotoile niistä pihvit kostutetuin käsin ja asettele leivinpaperille.

2. Kuumenna voita pannussa ja nostele pihvit siihen ohuella muovilastalla. Paista pihvejä muutama minuutti molemmin puolin. Nostele erä tarjoiluastiaan ja paista loputkin. Jos tunnet itsesti Gordon Ramsayksi, voit tietty käyttää myös kahta pannua ja paistaa kaikki kerralla.

 

Broileririsotto

Älkää hämmentykö nimestä, sillä tämä risotto ei sisällä jyvääkään riisiä. Riisin tilalla on käytetty raastettua kukkakaalia, mikä sopii risottoon paremmin kuin hyvin. Tämä on myös erittäin helppo ja nopea ruoka tilanteisiin, jolloin ruuanlaittoon on vain vähän aikaa.

Valmistusaika: noin 25 minuuttia.

0,5dl oliiviöljyä
0,5dl soijakastiketta
1 iso sipuli
1 paprika
4 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
300g broilerin fileesuikaleita
800g kuukkakaalia
1dl kermaa
pippuria myllystä

DSC_0023

1. Raasta kukkakaali raastinraudalla, pilko sipuli ja paprika ja silppua valkosipuli sekä chili.

2. Kuumenna öljy kannellisessa padassa. Lisää sipuli, valkosipuli, chili, paprika sekä soijakastike. Kuullota hetki, ja lisää sitten myös fileesuikaleet. Paista muutama minuutti.

3. Kaada sekaan kukkakaaliraaste ja paista vielä muutama minuutti hyvin sekoitellen. Sammuta levy, lisää kerma ja laita kansi päälle. Anna risoton hautua kannen alla hämmennellen välillä noin 10 minuuttia, tai kunnes kukkakaali on juuri sopivan pehmeää. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

 

Kinkkupiirakka

Tulin kehitelleeksi melko hyvän piirakkapohjan, joka ominaisuuksiltaan muistuttaa hyvin paljon normaalia ei-karppia piirakkapohjaa ja joka on hyvin muotoiltavissa. Tällä ohjeella on mahdollista tehdä todella ohutpohjaisia piirakoita, ja miksei sama taikina soveltuisi muihinkin juttuihin, esimerkiksi pizzapohjaksi? Makeutusta lisäämällä voisi tehdä myös makeita jälkiruokapiirakoita. Tällaisissa piirakoissa on vielä sekin etu, että samalla ohjeella voi tehdä erilaisia piirakoita vaihtamalla vain täytteet. Kokeilemisen arvoisia voisivat olla vaikkapa piirakat katkarapu-, sieni- tai kasvistäytteillä. Pohjan ohje riittää melko suureenkin piirakkavuokaan, mutta tällöin pohjasta tulee todella ohut.

Valmistusaika:  reilu tunti.

Pohja:

30g voita
50g juustoraastetta
1dl mantelijauhoja
1dl pofiberia (perunakuitu)
1tl ksantaania tai psylliumia
1tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1dl kermaa

Täyte:

1 pieni sipuli
250g kinkkukuutioita, makkaraa tms.
kourallinen jalopenoviipaleita
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 kananmuna
1dl kermaa
suolaa
pippurirouhetta
50g juustoraastetta
oreganoa

DSC_0013-001

1. Pehmitä voi mikrossa. Lisää muut ainekset ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna kohota noin 15 minuuttia.

2. Pilko sipuli, silppua jalopenot, lisää kinkkukuutiot ja sekoita tuorejuuston kanssa. Lisää muut ainekset, sekoita ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

3. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja levitä se tasaiseksi nostaen myös reunoille. Kaada täyteseos päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle juustoraaste sekä oreganoa ja paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes piirakka on saanut kauniin ruskean värin. Valmiin piirakan kannattaa antaa hieman jäähtyä, jolloin se on helpommin leikattavissa.