Aroniahillo

Tämä hillo tuli ideoitua juustopöydän herkkujen kylkiäiseksi. Aroniat ovat yleensä ilmaisia, sillä monen pihan reunoilla puskia kasvaa, ja useimmat pitävät aroniaa vain koristekasvina tai näköesteenä. Minulla oli vielä iso pussillinen pakkasessa odottamassa jotain viritystä, johon ne käyttäisin.

Jos aronioita ei ole saatavilla, voi tähän käyttää jotain muitakin marjoja, mutta kannattaa ehkä ensin vähän selvittää keittoaikoja. Aronia pehmenee melko nopeasti, joten siksi ne on tässä ohjeessa lisätty reilusti sipuleita ja rypäleitä myöhemmin. Marjojen ei ole tarkoitus muuttua soseeksi.

Makuun tuli hieman säpinää chilin ja kanelin yhdistelmällä, ja ripautin joukkoon vielä vähän valkopippuriakin. Lorautin sokerien lisäksi sekaan Cologrania, jolloin hiilarimääräkin pysyi kurissa. Kovin makeaa tästä ei tullut, mutta toisaalta ei ollut tarkoituskaan.

Lasipurkkien keittämiset ja muut vastaavat tympeät toimenpiteet olen korvannut varsin yksinkertaisella keinolla: purkkeihin kaadetaan atamonia, päälle kuumaa vettä, sitten kansi kiinni ja reipas ravistelu ja purkin tyhjennys. Sitten kuumat soseet sekaan suoraan hellalta ja kannet kiinni. Purkki on tiivis, kun kansi napsahtaa jäähtymisen aikana lommolle.

Makrot tästä ohjeesta puuttuvat, sillä en löytänyt aronioille speksejä mistään. Hiilaripitoisuus on varmasti enemmän kuin resepteissäni keskimäärin, mutta toisaalta tämähän on tarkoitettu vain lisukkeeksi juustojen oheen. Tätä kannattaa kokeilla myös vaikkapa paistetun kanan kanssa tai pihvin päällä.

Ainekset:

500g aronioita tuoreena tai pakkasesta
2 sipulia
100g viinirypäleitä
0,5dl punaviinietikkaa
3rkl kookossokeria
makeutusainetta tarpeen mukaan tai enemmän kookossokeria
valkopippuria
chilijauhetta
kanelia
5 liivatelehteä
2tl atamonia

Valmistusaika: reilu puoli tuntia + hyytyminen jääkaapissa yön yli.

1. Silppua sipulit ja pilko viinirypäleet pieniksi paloiksi, ja laita kattilaan hellalle pienen vesitilkan kera. Levyn kuumentuessa laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen ja puhdista lasipurkit atamonilla. Anna rojujen kattilassa kiehua hiljalleen noin vartti.

2. Kaada aroniat kokonaisina sekaan, ja lisää perään etikka, sokeri, makeutusaine sekä mausteet. Anna hautua hiljakseen noin 10 minuuttia, tai kunnes marjat ovat sopivasti pehmenneet.

3. Pudottele liotetut liivatteet sekaan yksitellen sekoittaen huolellisesti. Testaa maku ja lisää tarvittaessa mausteita tai makeutusta. Kaada lopuksi sekaan pari teelusikallista atamonia.

4. Kauho valmis hillo purkkeihin heti, ja sulje kannet. Purkkien jäähdyttyä riittävästi voit siirtää ne jääkaappiin yöksi. Hillo on käyttökelpoista heti seuraavana päivänä, ja jääkaapissa se säilyy hyvänä oman kokemukseni perusteella viikkokausia.

Porkkanasosekeitto

Tämä keitto on nimeä myöten hämäystä. Se sisältää kyllä kilon satsin porkkanasosetta, mutta mukana on paljon muutakin. Jekkuna on survoa suuremmatkin sattumat hienoksi sauvasekoittimella, jolloin keitosta tulee kutakuinkin sosekeittoa. Kaveriksi keitolle tein ihan normaalin fetasalaatin sekä lisäksi oli viikonlopulta yli jäänyttä omatekoista perunasalaattia.

Kuvassa tämä illallinen näyttää vähän laihalta, mutta totuus on jotain ihan muuta. Kaloreita piisaa, ja raavaskin mies kadotti nälkänsä hotaistuaan kuvan setin kitusiinsa. Keitossa on aika rankasti lehmästä peräisin olevaa rasvaa, salaatissa ei ole öljyä säästelty ja perunasalaatti on tehty turkkilaisen jogurtin ja majoneesin seokseen.

Annos saattaa näyttää myös viherpiipertäjän tekeleeltä, mutta ei se ole sitäkään. Keittoon on piilotettu paistettua pekonia soseutettuna, ja perunasalaatin terästeenä on pieniä salamikuutioita.

Mainitaan nyt vielä varmuuden vuoksi perunasalaatista, ettei se sisällä oikeasti perunaa, vaan se on korvattu kevyesti keitetyillä lanttukuutioilla hiilarimäärän minimoimiseksi. Salaatin ohje ilman salamia on julkaistu blogissa jo aiemmin. Fetasalaatti sisältää perusainesten lisäksi aurinkokuivattua tomaattia sekä hillosipuleita, ja sen makua on terästetty ripauksella sumakkijauhetta.

Keiton tekemiseen ei aikaa haaskaantunut puolta tuntiakaan, sillä tein sen valmiista pakastimen uumenista kaivetusta soseesta, jonka hauduttelin valmiiksi jo aiemmin lämpiämään laitetulla puuhellalla.

Keittoon lisättävän veden määrä on makuasia, ja sitä kannattaa lisätä sen verran, että koostumus miellyttää syöjää. Minä en mitannut sitä, joten ohjeesta puuttuu tämän vuoksi määrä. Makrot on laskettu 8dl vesimäärällä.

Makroravinteet keitossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 100g (12%)
Rasva: 288g (74%)
Proteiini: 108g (13%)
Kuitu: 29g (2%)

Ainekset:

50g voita + pieni viipale ruskistamiseen
1kg porkkanasosetta
1 luomukasvisliemikuutio (ei glutamaattia)
1 iso sipuli
1pkt pekonia
3dl kermaa
300g aamupalajuustoa
50g suolapähkinöitä
vettä
suolaa
mustapippuria
tulista chilijauhetta
kuivattua tilliä
kuivattua korianteria

Valmistusaika: noin puoli tuntia, mikäli omistat säkin valmista sosetta.

1. Ruskista silputtu sipuli, suolapähkinät sekä pekoni voissa pannulla. Jos omistat suuren ruskistamiseen soveltuvan padan, voit tehdä koko satsin siinä, kuten minäkin tein. Jos et omista, tarvitset lisäksi kattilan.

2. Kaada porkkanasose pataan / kattilaan pekonien sekaan, ja sekoita. Lisää kerma. Nosta pata hellalta ja survo sauvasekoittimella lähestulkoon tasaiseksi. Voit halutessasi jättää soseuttamisen myös väliin, jolloin saat suurempia sattumia sisältävän keiton.

3. Nosta pata takaisin hellalle, ja lisää vähitellen vettä, kunnes keitto on koostumukseltaan sopivaa. Pudottele aamupalajuustot sekaan yksitellen sekoitellen samalla. Lisää myös voiklöntti sekaan sulamaan. Lopuksi mausteet ja suola, jonka jälkeen tee makutesti. Chilin määrä on tietenkin makuasia, mutta tässä keitossa on tarkoitus olla potkua; ei tosin niin paljoa että liekit lentävät suusta.

Pekoninyytit

Keksin helpon konstin, jonka avulla löysäkin täyte pysyy hyvin pekoniin käärittynä. Nyytit kasataan silikoniseen muffinsivuokaan, ja suikaleiden reunat liimataan kiinni juuston avulla. Koska tässä kuori on siis lihaisaa pekonia, päätin käyttää sisälmyksiin lähinnä kasviksia. Lienee sanomattakin selvää, että täytteeseen voit laittaa melkein mitä tahansa muutakin, mitä nyt sattuu inspiraation hetkellä löytymään. Minä käytin itse tekemääni kurkkusalaattia, jonka ohje löytyy täältä.

Minä sain aikaan vain muutaman nyytin, sillä kaapissa oli pekonia vain kaksi pakettia. Jos haluat 12 kappaleen vuuan täyteen tarvitset ainakin 4 pakettia. Yhteen nyyttiin tarvitaan 3 kokonaista viipaletta. Olen muokannut tämän ohjeen täyttä muffinsivuokaa ajatellen. Jos täytettä jää yli, voit paistaa siitä vaikkapa kasvispihvejä.

Makroravinteet koko satsissa:

Hiilihydraatit: 21,1g
Rasva: 160,6g
Proteiini: 121,9g

Ainekset:

4pkt pekonia (4x140g)
150g kaalia
1 sipuli
2rkl sinappikurkkusalaattia
1dl tomaattikastiketta tai -murskaa
1dl kermaa
2 kananmunaa
kourallinen juustoraastetta
3tl psylliumia
murskattua piri piriä (tai muuta tulista chiliä)
2tl paprikajauhetta
3 murskattua valkosipulin kynttä
suolaa

juustoraastetta pinnalle

Valmistusaika: kolme varttia.

1. Raasta tai silppua kaali ja sipuli tehosekoittimessa. Laita kulhoon, ja sekoita joukkoon muutkin ainekset. Ole varovainen suolan kanssa, sillä pekonissahan sitä tunnetusti on reippanlaisesti. Anna psylliumin turvota hetki.

2. Minä käärin nyytit seuraavalla tavalla: pekoni otetaan ulos paketista ja siivut katkaistaan keskeltä saksilla. Sitten asetellaan 4 puolikasta muffinsimuottiin ristinmuotoon niin, että viipaleiden päät tulevat sopivasti muotin reunojen yli (katso kuva). Sitten asetellaan vielä kaksi puolikasta edellisiin nähden viistosti ristinmuotoon, jolloin saadaan koko muotti vuorattua. Painele pekonit tiiviisti muotin reunoja vasten.

3. Lusikoi täytettä muottiin ja kääntele pekoniviipaleiden reunat tiiviisti nyytin päälle. Kannattaa tehdä nämä yksi kerrallaan, etteivät siivut mene solmuun viereisten kanssa. Kun nyytit ovat valmiit, ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna nyyttien jäähtyä ja sisällön kiinteytyä hetki ennen tarjoilua.

Juureslasagne

Ideana on tehdä siis lasagnen makuista lasagnea ilman ideologiaan soveltumattomia lasagnelevyjä. Se ei ole kummoinenkaan ongelma, sillä eiväthän ne levyt oikeasti maistu yhtään miltään ja korvaavia tuotteita on muitakin. Ainoa ero normilasagneen piilee koostumuksessa.

Karppaajien yleisesti tuntema vaihtoehto on kesäkurpitsalasagne, mutta tähän aikaan vuodesta kesäkurpitsat ovat vielä järjettömissä hinnoissa, joten päätin kokeilla korvata lasagnelevyt lantusta tehdyillä viipaleilla ja kaalinlehdillä. Lantun siivuttaminen sujui melko vaivattomasti juustohöylällä. Kaalista kannattaa käyttää ohuimmat lehdet, repiä ne hieman pienemmiksi paloiksi, ja samalla on hyvä nyppiä kaikkein paksuimmat ruodit pois. Lasagne siirtyy kauhalla vuuasta lautaselle paljon helpommin, kun seassa ei ole koko astian levyisiä kaalinlehtiä.

Tähän voi tietenkin käyttää muitakin juureksia oman maun mukaan ja hyödyntää pois jääkaapissa lojuvat jämät. Kaali ei ole pakollista ja tämä on varmasti hyvää pelkästä lantusta tehtynäkin. Mikäli haluat noudattaa perinteisempää linjaa, voit tietenkin käyttää sitä kesäkurpitsaa. Väittäisin kuitenkin, että tämä on maukkaampaa.

Ohjeen määrillä saat keskikokoisen lasagnevuuan melko täyteen. Tämä on melko mausteinen ja hieman tulinenkin eväs, joten voit kompensoida mausteiden määrää omien tottumustesi mukaan pienemmäksi… tai miksei päinvastoinkin?

Edit 28.10.2015: Muutin tätä ohjetta havaittuani, että esikeittämällä juurekset lopputuloksena oli pehmeämpi lasagne ja keittämisen ansiosta myös uuniaikaa saattoi lyhentää reilusti. Tein jatkossa lasgneni aina pelkistä lantuista ilman kaalia, ja koostumus oli mielestäni näin parempi.

Makroravinteet koko satsissa:

Hiilihydraatit: 71g
Rasva: 200g
Proteiini: 108g

Ainekset:

400g juureksia ja / tai kaalia ohuina siivuina
100g juustoraastetta
oreganoa
basilikaa

Kastike:

0,5dl oliiviöljyä
1 iso sipuli
100g purjoa
400g jauhelihaa
1 luomukasvisliemikuutio
400g tomaattimurskaa
3rkl punaviinietikkaa
0,5dl ketsuppia
2tl mustapippuria
2tl paprikajauhetta
1tl chilijauhetta
1,5dl kermaa
suolaa

Valmistusaika: noin tunti.

1. Aloita höyläämällä juurekset juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Laita ne kevyesti suolattuun veteen ja keitä, kunnes ne ovat sopivan pehmeitä. Valuta ja jätä jäähtymään.

2. Tee sillä aikaa kastike. Kuumenna öljy suuressa pannussa tai padassa. Lisää silputut sipulit, purjo sekä jauhelihat ja paista sekoitellen, kunnes lihat ovat kypsiä. Lisää sitten muut ainekset paitsi kerma, ja keittele keskilämmöllä välillä sekoitellen noin 5-10 minuuttia. Lisää lopuksi kerma ja testaa maku. Lisää tarvittaessa suolaa.

3. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Aloita latomalla uunivuokaan kerroksittain juureksia ja kastiketta. Minä aloitin lantulla, sitten kastiketta, kaalia, kastiketta, lanttua… jne. Laita päällimmäiseksi kastiketta.

4. Ripottele pinnalle ensin juustoraaste ja sitten oregano sekä basilika. Työnnä viritelmä uuniin ja paista sitä keskitasolla noin 25-30 minuuttia. Anna kiinteytyä ja jäähtyä huoneenlämmössä kymmenisen minuuttia ennen syömistä.

Kimchi

Viimeinkin keksin keksin keinon, mihin käyttää aikoinaan itämaisesta kaupasta ostettua kalakastiketta. Jotenkin tähän asti on tuntunut ettei se sovi oikein mihinkään – paitsi tietenkin joihinkin kiinalaisiin juttuihin ja vastaaviin, joita tässä keittiössä ei ole aikoihin harrastettu. Nyt eletään kuitenkin korealaisittain ainakin sen aikaa, kun innostusta sellaiseen riittää.

Kimchi on korealainen perinneruoka, jonka pääraaka-aineena on kiinankaali. Oikeastaan tämä on enemmänkin hapatettu säilyke kuin kasvisruoka, ja sitä käytetään yleisesti paitsi lisäkkeenä aterioilla usein myös keittojen tai liharuokien pohjana antamassa makua. Ja täytyy vielä tähdentää, että kyseessä on nimenomaan eteläkorealainen perinneruoka – pohjoiskorealaisten ainoa perinneruoka on kuulemani mukaan laiha maissivelli.

Tölkkiin sullottu kiinankaali fermentoituu, ja kuukausien kuluessa sen olisi tarkoitus muuttua entistä happamammaksi. En tosin vielä tiedä miten tämän käy, kun satsi on väsätty vasta eilen. Jos oma tekeleeni ehtii vanhentua ja maku muuttua, lisään huomioni tämän tekstin yhteyteen myöhemmin.

Tuoreeltaan testattuna maku oli aika raju, mutta luultavasti niin on tarkoituskin. Kalakastike tuli selvästi esiin. Tykkäsin silti. Laita paprikan ja chilin suhde sen mukaan, mikä itsellesi parhaiten sopii. Minulla oli niin tujua nepalilaista chiliä, että laitoin vain yhden lusikallisen sitä ja loput paprikaa. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaan se 5rkl punaista ja sopivan tulista mössöä kastikkeen sekaan.

Tästä satsista saat aikaan salaattikulhollisen valmista kimchiä, joka mahtui mukavasti kilon suolakurkkupurkkiin… enkä välttämättä suosittele tekemään isompia satseja ennen kuin on varma että ne tulee myös jonkun syötyä. Tätä en siis uskalla suositella erikoisia makuja vierastaville.

Ylimmässä kuvassa näkyy kehittelemäni viritys kiinankaalien suolaliotukseen. Itse tavara sekä suolaliemi on folion alla. Lisää korealaisia juttuja on luvassa.

Makroravinteet koko kulhollisessa:

Hiilihydraatit: 55,5g
Rasva: 83g
Proteiini: 14g

Ainekset:

600g kiinankaalia
2 sipulia
5rkl karkeaa merisuolaa
vettä

Kastike:

1 sipuli
1 päärynä
1 yksikyntinen valkosipuli (tai muutama kynsi tavallista)
5rkl itämaista kalakastiketta
6rkl seesam-öljyä
5rkl chilijauhetta / paprikajauhetta sopivassa suhteessa
1rkl siirappia
1rkl suolaa
1tl inkivääriä

Valmistusaika: 1 vuorokausi – 1 vuosi. Saattaa säilyä pidempäänkin.

1. Pilko kiinankaali paloiksi ja laita reilunkokoiseen astiaan. Pilko sekaan myös sipulit. Liota merisuola pieneen määrään kuumaa vettä, ja kaada sekaan kylmää vettä niin, että lopputulos on jälleen vähintäänkin viileää. Kaada vesi kasvisten päälle ja aseta päälle jotain painoksi. Anna suolaantua jääkaapissa yön yli. Kaada suolavesi pois ja huuhtele rehut lävikössä. Kaada isoon kulhoon.

2. Sekoittele kastike valmiiksi. Minä pilkoin päärynän ja sipulin, lisäsin kaiken muun joukkoon ja annoin blenderin surista. Kaada sitten kastike kaalien päälle ja sekoittele hyvin. Maista ja lisää vielä tarvittaessa suolaa. Kaikki korealaiset väittävät, että tämän on tarkoitus todellakin olla suolaista.

3. Kauho tavara lasipurkkeihin, ja laita viileään käymään. Voit syödä toki osan jonkun muun ruuan kylkiäisenä tuoreeltaankin. Käytä loput viimeistään vuoden kuluessa. Pitkään käynyt tavara ei ehkä enää sovellu kylmäksi lisukkeeksi yhtä hyvin kuin vaikka jonkun itämaisen keiton pohjaksi.

Viinintekoa, virolaisia eväitä sekä lisää laihtumista

Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa helleviikkojen ajan. Ei ole tuulettimen äärellä makaamiselta joutanut. Sama on ollut kuvio myös ruuanlaiton suhteen, ja siksi ei ole uusia reseptejäkään tänne ilmaantunut. Helle yksinkertaisesti vei nälän eikä päivän aikana tullut paljoakaan syötyä. Iltaisin saatoin paistaa pienen annoksen makkaraa, sipulirenkaita ja jotain kasviksia, jotka sitten tuli syötyä salaatin kera. Uunia ei ole viitsinyt laittaa päälle kun sisälämpötila on ollut ja valmiiksi 30 astetta. Nyt ilmat ovat jälleen siedettävät ja kaikkea on taas mahdollista tehdä.

Päivän aamiainen koostui tällä kertaa pippurilla ja yrttisuolalla maustetusta juustomunakkaasta, virolaisista a-luokan makkaroista, aurinkokuivatuista tomaateista, kermajuustosta, paistetuista herkkusienistä sekä sipulirenkaista, suolakurkuista, avokadosta, salaatista ja turkkilaisesta jugurtista. Hyvää ja täyttävää.

Mutsi kävi autoreissulla virossa, joten pyysin tuomaan niitä makkaroita sieltä koska tunnetusti ne ovat parempia kuin kotimaiset (kaikkein kalleimpia lukuun ottamatta suurin osa suomalaisista makkaroista on täyttä paskaa ja sisältää kaikkea muuta paitsi lihaa) ja niitä 4 kiloa. Virosta voi siis tuoda tullessaan muutakin kuin viinaa ja tupakkaa! Yllätystuliaisina oli myös kuivattua kalaa sekä muita mereneläviä.

Painon pudotusta

En ole asiasta liiemmin täällä huudellut enkä oikein muuallakaan, mutta aikoinaan saavutettuani 75kg tavoitepainon päätin laittaa uudeksi tavoitteeksi 72kg, koska laihtuminen tuntui edelleen mahdolliselta. Kesän aikana tuokin tavoite on mennyt rikki, ja olen päättänyt että siihen se saa myös jäädä.

En osaa sanoa mikä saa aikaan sen, että kesällä laihtuminen on jotenkin paljon helpompaa kuin talvella, mutta alkuvuodesta 75 kiloon päästäkseni viimeiset metrit olivat hidasta puurtamista ja nyt kesällä paino on pudonnut ihan itsestään vaikka en ole varsinaisesti edes yrittänyt, ja lisäksi on ollut prosessia hidastavia juopottelujakin useammin kuin normaalisti; on ollut juhlia ja muita kissanristiäisiä, juhannukset sekä viikon Turkin lomakin vielä.

Oma kokemuksiin perustuva veikkaukseni on lämpötila. Kylmällä ilmalla tuntuu usein olevan enemmän nälkä ja helteillä taas ruoka ei oikein maistu. Talvella vilu katoaa yleensä parhaiten syömällä. En tiedä onko kyse yksinkertaisesti energiankulutuksesta, mutta luulisin sen olevan kylmään aikaan suurempi. Toinen epälemäni seikka on auringonvalo ja D-vitamiini. Viime talvena jonotin leikkaukseen ja tämän takia olin jättänyt kalanmaksaöljyt hörppimättä. Nyt tulevana talvena aion ottaa sen taas säännölliseksi tavaksi.

Alkoholipolitiikkaa

Alkoholista puheen ollen voin kunniakseni mainita, että olen saanut karsittua oluen kittaamisen melko vähälle, vaikka tämä heinäkuu onkin ollut helteistä ja otollista kaljoitteluun. Sen tilalle on tullut kuivaa valkoviiniä sekä Soda Streamilla valmistetut omatekoiset lonkerot. Lonkku valmistuu lisäämällä hapotettuun veteen vodkaa sekä esansseja. Lisäaineita tietenkin, valitettavasti… mutta huomattavasti vähemmän sokeria kuin Alkon lonkeroissa ja enemmän makuvaihtoehtoja. Nyt, kun kesän marjasato on kypsynyt voisi kokeilla myös niistä tehtyjä lisäaineettomia juomia. Omenasato oli tänä kesänä runsas, eli mehua on nyt varastossa 11 litraa, ja lisäksi puuhellan päällä porisee kaksi saavillista omenaviiniä. Jännä nähdä tuleeko siitä juomakelpoista.

Sadonkorjuusta puheen ollen keittiössä alkukesästä asti majaillut chilintaimi on kasvanut valtavaksi puuksi, ja yksitellen nuo alkavat muuttua keltaisiksi eli ovat käyttövalmiita. Lajike on nimeltään lemon drop, hieman habaneron kaltainen aika tiukka maku, jossa on mukana vähän sitruunaakin. Satoa tulee runsaasti, mikäli kaikki hedelmänalut kehittyvät kypsiksi asti.

Tänä vuonna kaikkea muutakin yrteistä erilaisiin juureksiin on kokeiltu kasvattaa pihamaalla ensimmäistä kertaa, mutta niistä jonninmoista koostetta sitten myöhemmin.

Samppa Kalminen

 

Turkkilainen munakoisomuhennos

Munakoisomuhennos on turkkilaisen keittiön ehdottomia helmiä. Tämä ruoka saapui Suomeen mukanani palattuani lomalta Istanabulista. Turkkilaiset osaavat laittaa munakoisoa monella eri tavalla ja niin että se on taivaallisen hyvää, vaikken itse ole kyseisestä kasviksesta ennen liiemmin tykännyt. Kitkeryys lähtee suolavedessä liottamalla, ja lopputulos on täyteläisen makuista.

Tämä myös maistui suurin piirtein samalta kuin Istanbulin katukeittiöiden tarjoamat alkuperäiset muhennokset, joten tämä ensimmäinen turkkilaisen ruokakulttuurin matkielmani onnistui todella hyvin. Useimmissa paikoissa tähän laitettiin myös tomaattia kuutioina tai murskana, mutta meikäläisen kaapissa tomaattia ei tekohetkellä ollut. Eräässä ruokalassa sekaan oli laitettu myös lampaan jauhelihaa, mikä oli myös herkullista – kannattaa kokeilla niinkin.

Jos et onnistu löytämään tulista savupaprikaa – minä toin mukanani Istanbulin maustebasaarista – laita tavallista paprikaa / mietoa savupaprikaa sekä chilijauhetta maun mukaan.

Makroravinteet koko padallisessa:

Hiilihydraatit: 47,7g
Rasva: 93,4g
Proteiini: 13g

Ainekset:

1 kokonainen munakoiso
1 kokonainen kesäkurpitsa
1 iso sipuli
2 punaista chiliä
1dl oliiviäljyä
1 luomukasvisliemikuutio
100g tomaattipyreetä
2tl tulista savupaprikajauhetta
1,5dl vettä
mustapippurirouhetta
suolaa

Valmistusaika: noin 45 minuuttia.

1. Kuutioi munakoiso, ja laita palat suolattuun kylmään veteen 15 minuutiksi.

2. Kuutioi sillä välin sipuli ja kesäkurpitsa ja viipaloi chilit. Kuumenna öljy pannussa, ja kuullota kevyesti sipuli sekä chilit. Lisää tomaattipyree, liemikuutio sekä mausteet ja sekoita.

3. Lisää pataan vesi, kesäkurpitsat sekä huuhdellut munakoisot. Hauduta kannen alla matalalla lämmöllä noin puoli tuntia.

 

Tonnikalalla täytetyt suippopaprikat

Tämä on melko yksinkertainen ja helppo ohje, jonka luulisi maistuvan epäkarpillekin. Täytetyt kasvikset ovat myös helppo tapa toteuttaa sitä parasta ruokavaliota, sillä nämä eivät kaipaa kylkeensä oikeastaan muuta kuin salaattia. Erilaisia mössöjä on nyt muutenkin tullut kokeiltua, kun olen viimein onnistunut kantamaan blenderin kaupasta mukaani. Soseutus onnistuu kuitenkin myös sauvasekoittimella tarvittaessa.

Suippoja paprikoita löytyy ainakin Lidlistä 500g valmiissa pakkauksessa, mutta luultavasti niitä myydään muuallakin. Mikään ei tietenkään estä käyttämästä muunlaisiakin paprikoita sen mukaan, mitä lähikaupasta sattuu löytymään.

Lopputulos oli oikein maukas, ja näiden ainesten kanssa paistettaessa tölkkitonnikalasta myös katosi sille tyypillinen kitkerä maku. Tätä kannattaa kokeilla myös sardiineilla tai miksei lohellakin… ja täytteen muitakin aineksia on helppo vaihtaa makumieltymysten mukaan.

Makroravinteet koko satsissa:

Hiilihydraatit: 52,7g
Rasva: 138,4g
Proteiini: 86,4g

Ainekset:

500g suippopaprikoita
200g tonnikalaa
2 sipulia
1 tuore punainen chili
5 aurinkokuivattua tomaattia
100g tuorejuustoa
4rkl oliiviöljyä
1rkl sambal oelekia tai jotain muuta tulista tahnaa
2rkl perunakuitua
2dl paseerattua tomaattia
2tl vahvaa paprikajauhetta
1tl suolaa
80g juustoraastetta
oreganoa

Valmistusaika: noin 40 minuuttia.

1. Halkaise suippopaprikat pitkittäin, poista kannat ja kopistele irtosiemenet pois. Asettele uunipellille ja esipaista 220 asteessa noin 15 minuuttia.

2. Tee täyte sillä välin. Soseuta blenderissä sipulit, tonnikala, chili ja aurinkokuivatut tomaatit. Kaada kulhoon, ja sekoita joukkoon tuorejuusto, paseerattu tomaatti, perunakuitu, öljy sekä mausteet.

3. Ota paprikat uunista, ja kippaa niistä irronnut neste pois. Täytä paprikat tonnikalatäytteellä ja ripottele pinnalle juustoraaste sekä oregano. Paista uunissa vielä 10 minuuttia.

 

Grillikauden avajaiset

Tänään on grillauskausi virallisesti avattu Ilmajoella. Moni on luultavasti tehnyt saman jo paljon aiemmin, mutta nyt sattui molemmilla olemaan vapaapäivä samaan aikaan ja säätkin vielä suosivat – navakkaa tuulta lukuun ottamatta. Aurinko on kuitenkin paistanut suurimman osan päivästä. Grillatut eväät olivat sopiva huipennus pihatöiden merkeissä vietetyn päivän päätteeksi.

Näin kesän korvalla joka paikassa jaksetaan mainostaa erilaisia kaasu- ja sähkögrillejä, mutta itse olen niin vanhanaikainen, että haluan edelleen grillata pihvini ja käristeeni perinteisessä hiiligrillissä – ja tämä asia tuskin tulee muuttumaan. Hiiligrillin tuoksu kuuluu olennaisena osana kesään.

Grillaus on muutenkin erittäin sopiva tapa syödä karpisti, sillä yleensähän ideologiaan kuuluu mättää niin reilusti erilaisia lihatuotteita, ettei niiden kaveriksi oikein kaipaakaan muuta kuin salaatteja. Foliossa tai vartaissa grillatut kasvikset ovat myös hyvä lisä, mutta nyt oli jo niin reilusti kaikkea, etten jaksanut sellaisia enää ruveta väsäämään. Näillä lähti nälkä naapureita häiritsemään!

Menu

• Lidlin ykkösnyrkkiä sopivan rapeaksi grillattuna
• Itse marinoituja porsaan kassler-pihvejä
• Grillisalaattia
• Savulohi-aurajuustosalaattia
• Ranskankerma-sipulidippiä
• Avokadosurvosta
• Omatekoista chilisinappia
• Omatekoista vichyä

Tein marinadin jo eilen, ja laitoin maustamattomana ostetut pihvit ja liemen pakastepussiin jääkaappiin yöksi maustumaan. Osan liemestä säästin pihvien voiteluun grillauksen aikana.

Ainekset: 4rkl oliiviöljyä, yksikyntinen valkosipuli murskattuna, 2rkl soijakastiketta, 2rkl osterikastiketta, 2rkl punaviinietikkaa, 1tl suolaa, 1tl juustokuminaa, 3 tippaa Blair’s Ultra Death-kastiketta, loraus kermaa.

Lohi ja aurajuusto sopivat yhteen oikein hyvin, ja näillä värkeillä salaatistakin irtoaa mukavasti kaloreita. Vuohenjuusto voisi olla seuraava kokeiltava vaihtoehto tällaiseen salaattiin. Salaatti on kuvan mukaisesti rakennettu suurelle lautaselle, mutta mikään ei tietenkään estä toteuttamasta sitä toisin. Aurajuuston voisi myös piilottaa lohirullien sisään, mutta sain ajatuksen päähäni liian myöhään – rullat oli jo pyöritelty valmiiksi.

Ainekset: pussi friseesalaattia, kesäkurpitsan puolikas suikaleina, keltainen paprika suikaleina, 200g savulohta siivuina ja rullalle käärittynä, kourallinen oliiveja, mieto vihreä chili viipaloituna, vähän punasipulia ohuina renkaina, puoli pakettia aurajuustoa murusteltuna, päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa.

Chilisinappi on väsätty joululta yli jääneestä Comansin sinappijauheesta. Sinapin väsääminen on yksinkertainen temppu: kaikki ainekset vain sekaisin ja koostumus viimeistellään sopivalla määrällä joko vettä tai kermaa.

Ainekset: 4rkl Colman’s sinappijauhetta, 2rkl karppisokeria, 1tl tulista intialaista chilijauhetta, 2rkl oliiviöljyä, 2tl valkoviinietikkaa, ripaus suolaa, vettä tai kermaa niin paljon, että sinappi on sopivan notkeaa.

Avokadosurvos vasta yksinkertainen homma onkin: kaavitaan kokonainen kypsä avokado ulos kuorestaan ja survotaan lusikalla tai haarukalla kulhoon. Maustetaan ruususolalla ja pippurisekoituksella ja sekoitetaan.

Grillisalaatti on vanha ja moneen kertaan hyväksi todettu lisuke lähes kaikkeen. Ohjeen löydät täältä.

Dippi on peräisin lahjaksi saadusta Kotigastronomin jauheesta. Sekoitin jauheen kermaviilin sijasta turkkilaiseen jugurttiin.

Vichy syntyy sodastreamin avulla hanavedestä ja ripauksesta ruususuolaa. Yllättävän hyvää – kannattaa ehdottomasti kokeilla jos kyseisen aparaatin omistaa. Ruusuolan avulla happoveteen tulee oikea kivennäisveden maku, kivennäisaineden kera. Suolaisten ja rasvaisten eväiden päälle tätä kuluikin ihan kiitettävä määrä. =)

Falafelit ja kylmä jugurttikastike

Falafelit ovat arabimaailmasta tuttuja kasvispyöryköitä, jotka tehdään pääosin kikherneistä. Makukokemusta dominoivat kikherneiden lisäksi yrtit, valkosipuli sekä juustokumina. Suomessa näitä saattaa saada joistain ählämien kebab-ravintoloista ikään kuin kasvisvaihtoehtona, mutta niiden mausta en osaa sanoa muuta kuin että varmasti eivät maistu aidoilta eivätkä ole gluteenittomia. Yleensä falafelit valmistetaan uppopaistamalla, mutta koska rasvakeitintä en omista, tein tämän satsin uunissa. Sellaisenaan nämä ovat melko kuivia ja jauhoisia (kikherneiden ominaisuus), joten niiden kaveriksi jugurttikastike on enemmän kuin 99 jänistä.

Valmistukseen tarvittavaa tahinia myydään kaupoissa, mutta voit myös väsätä sen helposti itse. Paahda kuorittuja seesaminsiemeniä kuivassa pannussa, ja jauha ne sitten mahdollisimman hienoksi murskaksi parhaaksi katsomallasi tavalla. Lisää öljyä vähitellen sekoitellen samalla, kunnes lopputulos on tahnamaista. Minä käytin tähän pähkinäöljyä. Lisää hieman suolaa ja juustokuminaa. Tahinia voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen, ja falafeleissa sen voi myös korvata maapähkinävoilla.

Kuivat kikherneet vaativat pitkän liotusajan, ja vesi olisi myös hyvä vaihtaa prosessin puolivälissä, mutta luultavasti helpoin ratkaisu on laittaa satsi veteen illalla ja ryhtyä toimeen vasta seuraavana päivänä. Veden voi vaihtaa aamulla herätessään. Jos herneet eivät ole vielä täysin pehmeitä kokkaustuokion alussa, hommaa voi nopeuttaa keittämällä niitä tovin. Valmiiksi keitetyt kikherneet ovat kiireisen – tai laiskan – paras vaihtoehto.

Kikherneet ovat koostumukseltaan erittäin tiivistä tavaraa, ja ainakin minulla oli ongelmia saada niitä soseeksi olemassa olevalla välineistöllä. Halpis-blenderistä ei ollut mihinkään, sillä tavara sisällä ei liikkunut ollenkaan, vaikka vehjettä heilutteli ilmassa sen käydessä. Kympin hintaisella sauvasekoittimella sain homman onnistumaan jotenkuten, mutta kiinalainen moottori kyllä väsyi aika nopeasti ja alkoi haista kärähtäneelle sähkölaitteelle. Vehje kuitenkin kesti koitoksen. Perunanuija voisi ehkä toimia – en tosin tullut sitä ajatelleeksi kun pyöryköitä väsäsin. Satsi on aika iso, ja siitä saa uunipellin täyteen reilun kokoisia pyöryköitä.

Alimmassa kuvassa näkyy falafelien sovellus ajalta, jolloin kastikkeet ja muut lisukkeet olivat jo loppuneet, eikä kuivahkoja pyöryköitä huvittanut syödä sellaisenaan. Pekoni-juuressosekeiton päälle murusteltuina, turkkilaista jugurttia päällä – helvetin hyvää.

Valmistusaika: riippuu millaisia kikherneitä käyttää. Aktiivista aikaa noin tunti.

Falafelit:

500g kikherneitä
2 sipulia
2rkl tahinia
2rkl pähkinäöljyä
2rkl sitruunamehua
1dl perunakuitua
2dl kermaa
nippu korianteria tai persiljaa
4 valkosipulin kynttä
2tl juustokuminaa
2tl korianterin siemeniä
2tl suolaa
1tl mustapippuria
1tl soodaa
vettä

Jugurttikastike:

5dl turkkilaista jugurttia
1 sipuli
15cm pätkä kurkkua
5 valkosipulin kynttä
2rkl pähkinäöljyä
1rkl sitruunamehua
1tl valkopippuria
1tl jauhettua korianteria
suolaa

1. Aloita tekemällä jugurttikastike ensin, sillä sen olisi syytä saada hieman maustua jääkaapissa. Kaada jugurtti kulhoon, ja lisää sekaan silputtu kurkut ja sipuli, murskattu valkosipuli sekä kaikki loput ainekset sellaisenaan. Sekoita, testaa maku ja laita kaappiin jäähtymään.

2. Huuhdo ja valuta liotetut (tai valmiit) kikherneet lävikössä. Kaada ne suureen kulhoon ja yritä saada ne soseutettua parhaasi mukaan. Silppua sekaan yrtit ja sipuli, murskaa valkosipulit, jauha korianterin siemenet ja lisää kaikki muut aineet vettä lukuun ottamatta.

3. Sekoita massa tasaiseksi ja lisää vettä sen mukaan, että lopputulos on pyöriteltävissä pyöryköiksi.

4. Levitä leivinpaperille perunakuitua ja pyörittele sen päällä taikinasta sopivan kokoisia pyöryköitä, jotka asettelet siististi riviin uunipellille. Touhu on sotkuista, mutta perunakuitu auttaa asiassa kummasti. Voitele vielä lopuksi pyörykät öljyllä ja paista 190 asteessa noin 20-25 minuuttia.