Karppaus ja proteiinin liikasaanti

Päätin taas vaihteeksi tehdä tällaisen pienen korjauspäivityksen, kun satuin huomaamaan millaista paskaa Iltalehden terveyspalstalla jälleen kirjoitetaan. Tällä kertaa kyse ei ole hiilihydraateista vaan proteiineista, mutta jotenkin kummasti tämäkin kirjoitus silti jälleen hyökkää karppaajia vastaan unohtaen ne proteiinit lähes kokonaan. Vaikka teksti oli otsikoitu kertomaan liiallisen proteiinin saannin haitoista, useimmissa kohdissa puhuttiin kuitenkin lähinnä siitä, mitä hiilihydraattien vähentäminen saa aikaan.

Yleensä mielletään, että karppaajat mättävät suuhunsa liikaa lihaa ja muuta proteiinipitoista, mutta käytännössä asia ei kuitenkaan näin ole – tai ei ainakaan pitäisi olla. Proteiinin liikasaannille altistuvatkin lähinnä ne punttisali-ihmiset, jotka vetävät suurimman osan ravinnostaan erilaisina jauheina.

Yleinen suositeltava proteiinin määrä on gramma jokaista tavoitepainokiloa kohden, eli: jos painat sata kiloa ja haluaisit painaa 80kg, on tällöin sopiva määrä proteiinia 80g päivässä. Se olisi kutakuinkin puoli kiloa jauhelihaa, 12 kananmunaa tai kaksi pakettia grillimakkaraa. Rankkaa salitreenausta harrastavat voivat tietenkin syödä enemmän, koska treenin jälkeen lihakset käyttävät proteiinia enemmän kuin mitä sohvalla makoiluun kuluisi. On kuitenkin aika työlästä saada sellainen proteiinimäärä pelkästä ruuasta, joten tällöin astuvat kuvaan ne tiivistetyt heraproteiinijauheet. Niistä onkin jo paljon helpompi saada yliannostus – monilla kun on tapana vielä ottaa vähän enenmmän, ikään kuin varmuuden vuoksi ettei vaan lihasten kehitys hidastuisi.

Käydään nyt kuitenkin läpi nämä Iltalehden jutussa mainitut viisi kohtaa, jotka enemmän tai vähemmän liittyvät proteiinin saantiin. Kirjoitan omat kommenttini jokaisen kohdan perään. Minä olen hieman lyhentänyt näitä, mutta alkuperäinen teksti on luettavissa täältä.

1. Hengitys alkaa haista

Pyritkö maksimoimaan proteiinin saannin ja minimoimaan hiilihydraatit? Niukka hiilihydraattien saanti voi johtaa ketoosiin. Ketoosissa elimistö alkaa käyttämään ensisijaisena energianlähteenään hiilihydraattien sijasta rasvaa. Hengitys alkaa haista. Se johtuu siitä, että aineenvaihdunnassa syntyvä ammoniakki alkaa haista hengityksessä. Koska löyhkä nousee elimistöstä, hampaiden pesu tai lankaus eivät auta ongelmaan.

Noniin. Tässä puhutaan niukasta hiilihydraattien saannista eikä liiasta proteiinista. Monelle karppaajalle ketoosi on juurikin se tavoite siitä syystä, että se mahdollistaa tehokkaan laihtumisen. Toisaalta se on hyvin todennäköisesti myös se tila, missä koko ihmiskunta eleli vielä silloin, kun olimme metsästäjä-keräilijöitä eikä hiilihydraatteja ollut niinkään saatavilla. Ihmisen elimistö on edelleen sopeutunut ketoosiin, sillä geneettisessä mielessä me emme muutu niin nopeasti kuin me muutamme ruokailutottumuksiamme tai millä vauhdilla yhteiskunta ja kaikki se, mistä ihmisten elämä normaalisti koostuu, muuttuu.

Ketoaineilta haiseva hengitys on oikeastaan ketoosin ainoa miinuspuoli, mutta onneksi se ei ole vaarallista. Mieluummin se kuin ylipaino – ainakin jos minun mielipidettäni kysytään. Ja jos noina muinaisina aikoina kaikkien hengitys haisi samalta ketään ei varmasti häirinnyt, ja oli se muutenkin luultavasti niistä ongelmista pienimpiä silloin, kun päivittäinen syöminen ei ollut mikään itsestäänselvä asia.

2. Olet huonolla tuulella

Hiilihydraattien vähentäminen korreloi myös mielialasi kanssa. Aivot tarvitsevat hiilihydraatteja. Ne ovat yhteydessä mielihyvää ohjailevan välittäjäaine serotoniinin tuotantoon. Australialaistutkimuksen mukaan vähähiilihydraattipitoista ruokavaliota noudattaneet ylipainoiset olivat kiukkuisempia kuin enemmän hiilihydraatteja syöneet.

Tämäkään ei liity mitenkään proteiineihin. Karppauksen vastustajat jaksavat veisata tätä samaa virttä maailman tappiin asti, vaikkei se ole totta edes puoliksi. On sanomattakin selvää, että huumevieroituksessa oleva voi olla vähän kärttyisä tai kyrpiintynyt kaikkeen, ja juurikin siitä tässä on nimenomaan kysymys, sokerista vieroittumisesta. Se on kovan luokan huume, joka on tutkitusti sieltä pahimmasta päästä, kun vertaillaan huumeiden koukuttavuutta. Kun saa sokeriannoksensa ajoissa, pysyy hymykin huulilla.

Karppauksen avulla makeanhimosta pääsee eroon, kunhan ensin jaksaa kärvistellä sen vieroitusjaksonsa loppuun. Tämän jälkeen yleinen fiilis kohoaa niin korkealle ettei sitä osaisi uskoa, ellei olisi itse sitä kokenut. Aiempaa jatkuvasti väsynyttä ja tympeää olotilaansa on luullut normaalitilaksi, vaikka kyseessä on ollut verensokerin epätasapainosta johtuva tila. Karppaajan verensokeri pysyy tasaisen matalana, ja näin myös olotila on vakaa eikä ailahtelevainen.

Teknisessä mielessä homma menee niin, että elimistö muuttaa niitä kertyneitä läskejä sokeriksi, jota aivot sitten käyttävät. Se on elimistön tapa varmistaa sokerin saanti sellaisissa oloissa, jolloin aivojen omistaja ei sitä suuhunsa jostain syystä halua laittaa. Ketoosin käynnistyminen kuitenkin ottaa oman aikansa, ja ne ensimmäiset päivät voivat olla melko ahdistavia. Jos taas syöt sokeria jonkin verran mutta et paljoa, et pääse ketoosiin etkä myöskään irti riippuvuudesta. Tällaisia ovat varmasti juuri nuo australialaistutkimuksen kiukkuiset ihmiset.

3. Munuaiset kuormittuvat

Hyvin runsasproteiininen ruokavalio kuormittaa munuaisia. Runsasproteiininen ruokavalio nimittäin lisää typen eritystä, mikä on munuaisille kova paikka.

Ensimmäinen kohta, joka käsittelee proteiineja ja on vieläpä tottakin. Munuaisten kuormittaminen lihaa syömällä on kuitenkin vaikeaa, kuten jo tekstin alussa esimerkkien avulla kerroin. On syötävä todella valtava määrä. Toisaalta tiedän tapauksia, joissa henkilöiden maksa-arvot ovat paukkuneet reippaasti yli viitearvojen kun niitä on tutkittu – kaikki puntinnostajia eikä kukaan heistä ole karpannut.

4. Ruuansulatus tökkii

Moni proteiini-intoilija keskittyy syömään eläinperäisiä proteiininlähteitä. Lihakset ehkä kiittävät, kun syöt esimerkiksi kanaa ja raejuustoa. Kuitujen saanti voi kuitenkin jäädä heikoksi, kun vaihdat kasviperäiset tuotteet, kuten pavut, hedelmät ja vihannekset, eläinperäisiin. Kuitu nimittäin edistää ruuansulatusta, joten ilman sitä seurauksena voi olla vatsavaivoja ja turvotusta.

Tämäkään ei liity proteiineihin, vaan lähinnä kuidun saannin vähyyteen. Tekstissä annetaan selkeästi ymmärtää, että jonkin ravintoaineen lisääminen johtaisi automaattisesti jonkun toisen aineen karsimiseen. Kyllä minultakin terveystarkastuksen yhteydessä kysyttiin kuiduista, mutta minä saatoin kertoa kaapista löytyvän jos jonkinlaista siementä ja rouhetta, joiden avulla esimerkiksi omatekoisesta leivästä tulee vähähiilihydraattista mutta todella kuitupitoista. Sitten vielä päälle kasviksia ja salaattia jokaisella aterialla, joten ei ole syytä huoleen.

Ketoosidieetin alussa maha voi olla sekaisin ja voi olla rasvaripuliakin, mutta se meni ainakin omalla kohdallani melko äkkiä ohi ja siitä eteenpäin elimistö ei ole vielä koskaan toiminut yhtä hyvin.

5. Paino nousee

Vahvasti proteiinipitoinen ruokavalio voi auttaa sinua pudottamaan painoa lyhyellä aikavälillä, mutta seuraukset pitkällä tähtäimella ovat päinvastaiset. Pitkäaikainen tutkimus todisti, että paljon proteiinia syövät tutkitut olivat 90 prosenttia todennäköisemmin ylipainoisia kuin ne, jotka söivät sitä vähemmän. Tutkimuksessa oli mukana yli 7000 henkilöä.

Tässäkin kohdassa on perää. Teksti ei kerro mitä muuta tutkittujen ruokavalioon kuului, mutta tulokset ovat järkeenkäypiä siinä mielessä, että elimistöllä on taipumusta muuttaa ylimääräinen proteiini hiilhydraateiksi, joista lihominen tässä tapauksessa johtuu. Kannattaa siis pitää proteiinin määrä kohtuullisena – eli oikeassa suhteessa siihen, mitä lihaksesi tarvitsevat.

Lopuksi…

Jotenkin on jälleen vaikea olla ajattelematta tämänkin Iltalehden kirjoituksen taustavoimaksi elintarviketeollisuutta, jonka etujen mukaisesti meidän tulisi syödä sellaista ruokaa joka on mahdollisimman prosessoitua, mahdollisimman halvoista aineksista valmistettua ja joka voidaan hyvin brändättynä myydä ihmisille kovaan hintaan.

Tämän blogin kirjoituksista sekä ruokaohjeista löytyy kuitenkin eväitä niille jotka haluavat laihtua, syödä terveellisesti ja saada itselleen muutenkin hyvän olon.

Samppa Kalminen

Kolesteroli

Tämä on ehkä karppaajien keskuudessa yksi eniten keskustelua herättäneistä aiheista. Karppausta miettivät pelkäävät paskat housussa rasvan määrää sekä siitä seuraavaa kolesteroliarvojen nousua, vaikkei ehkä kannattaisi. Monet karppaajatkaan eivät ole varmoja siitä, mitä kolesterolista pitäisi ajatella ja miten kolesterolikokeiden tuloksia tulkita. Oikeanlainen ruokavalio parantaa terveyttä, eikä kolesteroli ole vaarallista silloin kun elimistö toimii oikein. Minä yritän tässä ja nyt hieman valottaa tätä asiaa ja suitsia ihmisten aiheetonta kolesterolikammoa oman ymmärrykseni ja lukemani valossa.

Ravintosuositukset kivikaudelta

Nykyaikaiset ravintosuositukset kehoittavat meitä syömään paljon hiilihydraatteja sekä välttämään runsasta rasvankäyttöä ja erityisesti kovia eläinperäisiä rasvoja nimenomaan kolesterolin takia. Tämä on erittäin nurinkurista siinä valossa, mitä tutkimukset ovat tähän mennessä osoittaneet ja saaneet selville kolesterolista sekä sen toiminnasta elimistössä. Näistä tutkimuksista ei pidetä kovin suurta ääntä, ja elintarvikevirastot eri puolilla maailmaa pitävät yhä sitkeästi kiinni vanhoista suosituksistaan vaikka ne ovat virheellisiä ja monille suorastaan vaarallisia. Nyt hiljattain julkaistiin uudet pohjoismaiset suositukset, joissa mm. voi suositeltiin korvattavaksi kasvimargariineilla, aineilla jotka ovat elimistölle myrkkyä ja joihin tiedostava karppaaja ei koskisi tikullakaan, ja jotka vielä maistuvatkin kamalalta. Punaisen lihan syöntiä kehoitettiin vähentämään, tosin ilman minkäänlaisia perusteluita. Myös tunnettu suomalainen vhh-lääkäri, Antti Heikkilä lyttää nämä suositukset blogissaan.

Totuus on, että kivikaudella noudatettiin ihmiselle hyvin soveltuvaa ruokavaliota – ei suositusten takia vaan siksi ettei muuta ollut tuolloin tarjolla, aikana ennen maataloutta ja hiilihydraatteja.

Mitä kolesteroli on?

Heti kärkeen on syytä mainita, että kolesteroli on elimistölle välttämätön rakennusaine, jota kaikki solut tarvitsevat. Jopa ihmiselle välttämätön D-vitamiini koostuu kolesterolista. Se ei ole myrkky, kuten on annettu ymmärtää jo kymmeniä vuosia. Myöhemmin on havaittu, että kolesterolia on elimistössä useita eri tyyppejä ja niillä on erilainen tarkoitus – pointtina nimenomaan se, että niitä on elimistössämme hyvästä syystä. Nykyään useimmat ihmiset tuntevat ”hyvän” HDL-kolesterolin sekä ”pahan” LDL-kolesterolin, mutta tässäkään ei ole vielä koko totuus.

Kolesterolilla pelottelu alkoi Yhdysvalloista 80-luvulla, jolloin korkean kolesterolin ja sydänsairauksien välisestä yhteydestä ruvettiin pitämään meteliä. Sittemmin amerikkalaiset ravintosuositukset rantautuivat muuallekin. Siitä huolimatta ihmiset eri puolilla maapalloa alkoivat järjestelmällisesti lihoa aloitettuaan rasvan välttelyn. Paradoksaalista?

HDL

HDL-kolesteroli suojaa elimistöäsi poistamalla verenkierrosta ylimääräistä kolesterolia kuljettamalla sen maksaan, missä se prosessoidaan muiksi aineiksi. HDL-arvosi nousee kun syöt kovia, tyydyttyneitä rasvoja – eli juuri niitä rasvoja, joita nykyiset ravintosuositukset kehoittavat välttämään. Minun mielestäni tämä on jokseenkin käsittämätön juttu. Vähärasvaisen ravinnon on aikoinaan todettu alentavan kokonaiskolesterolia hieman, mistä on saatu lisää vettä myllyyn: sen on pakko olla terveellistä! Valitettavasti lasku tapahtuu HDL:n puolelta, mikä vain lisää sairastumisriskiä. Tuolloin eri tyyppisiä kolesteroleita ei vielä tunnettu.

No, onneksi nämä suositukset ovat vain suosituksia, eikä niiden noudattaminen ole pakollista. Lihaa ja kananmunia todennäköisesti saa kaupoista vielä tulevaisuudessakin. Ja jos ajatellaan vaikkapa kananmunia – umpinaisen kuoren sisällä on kaikki mitä poikanen tarvitsee kehittyäkseen kuoriutumisvaiheeseen saakka. Kananmunista sanotaankin että ne sisältävät oikeastaan kaikkia muita ravintoaineita paitsi C-vitamiinia. Ja entäpä ihmisvauvat sitten? Äidinmaito on moninverroin rasvaisempaa kuin tölkeissä myytävä, ja tämäkin rasva on enimmäkseen tyydyttynyttä. Voitaisiin sanoa, että rintamaitoa saavat lapset karppaavat ja rikkovat näin tehdessään törkeästi annettuja ravintosuosituksia. Okei, takaisin asiaan.

LDL

Pahaksi haukuttujen LDL-partikkelien tehtävä elimistössä on kuljettaa kolesterolia soluihin niiden rakennusaineeksi, eli sen toiminta on täysin vastakkainen HDL:ään verrattuna. Solut osaavat muodostaa kolesterolia tarvittaessa myös itse, ja tähän palaamme myöhemmin. Solut muodostavat veressä olevasta kolesterolista itseään ympäröivän, niiden toiminnalle välttämättömän solukalvon. Kuten huomaat, ihmiselimistö on monimutkainen rakennelma joka on suunniteltu toimimaan juuri oikealla tavalla ja säätelemään itse itseään automaattisesti. Ihmisen tehtäväksi jää vain syöttää oikeanlaista polttoainetta.

Mutta entäs se vaarallinen kolesteroli?

Veren LDL-koostumus riippuu pitkälti siitä, millaista ruokaa syödään. Historia on opettanut, ettei vähärasvainen ruoka ole auttanut meitä laihtumaan eikä se estä metabolisen oireyhtymän ja sitä kautta kakkostyypin diabeteksen kehittymistä. Maailman väestön lihomisbuumi alkoi juuri näistä pahasti virheellisistä ravintosuosituksista, joiden mukaan itsekin aiemmin söin ja lihoin noin 20 kiloa yli normaalipainon.

LDL-partikkeleita on eri kokoisia, ja nimenomaan näissä se vaara piilee. Suuret ja keskikokoiset kelpaavat soluille, pienet eivät. Ja kun ne eivät kelpaa, ne jäävät verenkiertoon pyörimään, hapettumaan (ox-LDL), sokeroitumaan (AGE-LDL)… ja tähän väliin pieni kysymys: mikähän se saa kolesterolin sokeroitumaan? Mitä ihmisen tulee syödä, että näin käy? Jätän piruuttani vastaamatta.

No, kerrotaan nyt kuitenkin. Kolesterolin hapettuminen ja sokeroituminen on suoraa seurausta korkeasta verensokerista, joka saadaan pysymään korkealla syömällä hiilihydraatteja paljon ja usein. Ja niitähän on jumaliste pakko syödäkin usein, koska muuten olisi koko ajan nälkä! Hiilihydraatteja voisi verrata paperin polttamiseen takassa – se pölähtää hetkessä tuhkaksi antaen vähän lämpöä, mutta tämän jälkeen kylmyys iskee jälleen. Rasvaiset ateriat ovat koivuhalkoja – ne palavat tasaisesti ja antavat lämpöä pitkäksi aikaa… ja sitten takaisin asiaan!

Juuri nämä edellämainitut pienet LDL-partikkelit ahtauttavat verisuonia ja aiheuttavat tukoksia sekä infarkteja. Asia oli tiedossa, mutta siitä oltiin kuitenkin hissukseen, ja elintarviketeollisuus alkoi syytää markkinoille kaikenlaista kevyt-paskaa, missä terveelliset rasvat oli korvattu halvalla sokerilla. Valtavia voittoja näille yrityksille ihmiskunnan terveyden kustannuksella, ja kaikki valehtelu siihen päälle. Raha ratkaisee, kaikessa ja aina.

Insuliiniresistenssi

Mehän kaikki tiedämme, että hiilihydraatit nostavat verensokeria, jonka seurauksena keho tuottaa insuliinia sokeriarvojen tasaamiseksi. Jos me syömme hiilihydraatteja paljon ja toistuvasti pitkiä aikoja, voi veren insuliinipitoisuus jäädä pysyvästi korkeaksi, mikä johtaa metaboliseen oireyhtymään eli insuliiniresistenssiin. Se on elimistön tila, jossa sen tuottaman insuliinin teho on heikentynyt eikä se kykene enää selviytymään kaikesta siitä glukoosista, jota verivirran mukana kulkee. Tästä seuraa insuliinintuotannon kiihtyminen edelleen, mikä johtaa noidankehään… joka taas tuo tullessaan läjän muita ongelmia kuten glukoosi-intoleranssin, kohonneet triglyseridit, verenpainetaudin sekä tulehdussytokiinien lisääntyneen määrän elimistössä. Kuulostaa aika pahalta?

Insuliinin tehtävä on siirtää sokeria lihassoluihin energian tuotantoon sekä varastoida ylimääräinen rasvasoluihin – muinaiset ihmiset metsästivät ja söivät paljon silloin kun lihaa saivat, joten rasvan varastoiminen oli tuon ajan ihmisille hyödyllinen funktio – rasvavarastot auttoivat kestämään siihen saakka, kunnes taas saatiin saalista. Mutta insuliini tekee elimistössä muutakin kuin varastoi rasvaa. Huippukorkea insuliinitaso yliaktivoi soluja tuottamaan jatkuvasti lisää LDL-kolesterolia, minkä johdosta solut eivät enää vastaanota sitä verestä. Pienet LDL-partikkelit kerääntyvät vereen nostaen pitoisuuden pilviin… ja tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli kolesterolilääkitykseen.

Statiinikupla

Ihmiskunnan kärsiessä läskiepidemiasta lääkefirmat käärivät valtavia voittoja. Kolesterolia alentavat lääkkeet ovat kansainvälinen hitti, joita lääkärit mielellään määräävät aina kun potilaan kolesteroliarvot ovat ”korkeat” tai kun ihminen ikääntyessään siirtyy ”riskiryhmään” sydänsairauksien osalta. Näitä lääkkeitä kutsutaan statiineiksi, ja niistä oli hiljattain juttua maikkarin 45-minuuttia-ohjelmassa. Dokumentissa kerrottiin suomalaisesta Leino Utriaisesta, joka oli saanut näistä lääkkeistä vakavan haimatulehduksen ja jonka jälkeen mies oli omistanut elämänsä globaalin statiinikuplan puhkaisemiselle. Statiineja määrätään ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa jo lähes miljoonalle suomalaiselle, joista useimmille nämä ovat hyödyttömiä osan saadessa niistä vakavia haittavaikutuksia.

Sukankuluttaja vs. lääketeollisuus

Lääketeollisuudella on varaa palkata ja lahjoa lääkäreitä ja tutkijoita tekemään lääkkeiden käyttöä tukevia tutkimuksia ja paasaamaan kolesterolin vaaroista ihmisille, joille sitten määrätään kalliita lääkkeitä kolesteroliarvojen ”parantamiseksi”, vaikka nykytutkimukset LDL:n haitallisuudesta osoittavat aivan muuta. Statiineja käytetään LDL-kolesterolia alentavana lääkkeenä, vaikka niiden on todettu samalla lisäävän vaarallisen, hapettuneen LDL:n määrää elimistössä. Ne myös altistavat mm. lihaskivuille ja -heikkoudelle, haimatulehdukselle, erilaisille sisäelinvaurioille sekä diabetekselle. Kehitteillä on myös HDL-arvoja kohottavia lääkkeitä, vaikka ongelma olisi helppo korjata ainoastaan ruokavaliota muuttamalla, ilman lääkefirmojen interventiota. Ei ole ihme, että lääketeollisuuden lobbarit yrittävät järjestelmällisesti vaientaa harmillisen totuuden kanssa esiin marssineet karppaajat. Tohtori Tolonen on tunnettu ravintotieteen asiantuntija, ja hän suositteleekin statiinien tilalle vähähiilihydraattista ruokaa, D-vitamiinia sekä kalaöljyvalmisteita.

Lobbaus on kaikesta huolimatta onnistunut hyvin. Rasvakammo istuu niin sitkeästi tavallisissa sukankuluttajissa ettei järkipuhe mene läpi, ei edes tutkimustulosten kera. Ei ole sattumaa, että syötyjen hiilihydraattien määrä korreloi suoraan sairauksien kanssa, joita olemme tottuneet kutsumaan ”elintasosairauksiksi”. Sitä vaan kuvitellaan, että syyllinen on liiallinen tv:n katselu ja rasvaiset ranskalaiset (vaikka oikea ilmaus olisi hiilaripitoiset ranskalaiset). Minä itse olen laihtunut koko kesän ja syksyn ajan rasvaista ruokaa mättämällä ja harrastamatta juuri minkäänlaista liikuntaa vasemman jalan hermovamman takia. Hiilihydraatteja olen tietenkin välttänyt.

Mitä verikokeet kertovat?

Nykyään käytetyt normaalit verikokeet määrittävät kokonaiskolesterolin, HDL:n, LDL:n sekä triglyseridit. Tohtori Tolonen väittääkin – useiden tutkimusten valossa – etteivät nykyiset laboratorioissa mitattavat verenkuvat kerro juuri mitään sairastumisriskeistä, ja että suuri osa määrätyistä kolesterolilääkityksistä ovat turhia tai jopa haitallisia. Sydänsairauksiin kuolleiden kolesteroliarvot ovat usein olleet normaalit. Testituloksiin vaikuttaa yllättäen myös D-vitamiinin puute, eli yleensä talvella mitataan korkeampia pitoisuuksia varsinkin täällä pohjoisissa oloissa.

Kolesterolimittausten tuloksien tulkitsemisessakin voi olla eroja, eikä missään tapauksessa tule tuijottaa yksittäisiä lukuja, sillä HDL:n suhde kokonaiskolesteroliin on ratkaisevampi. Korkea kokonaiskolesteroli ei ole pahaksi, jos HDL:kin on korkea. Ei siis ehkä kannata hypätä kattoon suositukset ylittävien kolesteroliarvojen takia, mutta korkeista triglyseridiarvoista kannattaa huolestua, sillä ne yleensä viittaavat metaboliseen kolesterolihäiriöön. Häiriö johtuu korkeasta hiilihydraattien ylimäärästä elimistössä ja on osa metabolista oireyhtymää.

Paras lääke, ilman reseptiä

Aiemmin kirjoittamani perusteella kolesteroli ei siis ole sinänsä vaarallista silloin kun elimistö toimiii kuten sen on tarkoitettukin. Oikea, alkuperäinen ihmisen jo muinaisista ajoista asti käyttämä ravinto on ollut vähähiilihydraattista. Kolesteroliongelmia ei ole ollut ennen maataloutta ja teollista moskaa jota nykyään syödään. Tästä syystä uskallankin väittää, että karppaus on yksinkertaisin, turvallisin ja helpoin tapa hoitaa ylipainoa, keskivartalolihavuutta, metabolista oireyhtymää, diabetesta, kolesterolihäiriötä, sekä verenpainetautia, mutta se on hyvä lääke moneen muuhunkin vaivaan.

Voisin tähän loppuun esittää vertauksen diesel-autosta, jonka tankkiin kaadetaan bensaa. Kone kilahtaa varmasti. Samoin käy, kun ihminen mussuttaa suuria määriä hiilihydraatteja terveellisten rasvojen sijaan. Kolesteroli ei siis ole vaarallista karppaajalle, mutta sitäkin vaarallisempaa pullamössön puputtajille.

Lopuksi…

Tulin nyt tutkineeksi tätä asiaa mielestäni tarpeeksi tälle erää. Mutta mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Maailma on sairas ja muuttu kaiken aikaa sairaammaksi. Sijoittajat ja talousmaailman eliitti eivät piittaa mistään paskaakaan, kunhan rahavirta heidän pohjattomille tileilleen jatkuu vuolaana. Ihmisiä huijataan, johdetaan harhaan ja myrkytetään jo ennestään valtavien voittojen maksimoimiseksi. Ihmisen ahneudella ei ole mitään rajoja.

Mutta onneksi jokaisella on mahdollisuus valita mitä suuhunsa laittaa ja ehkä tämän luettuaan myös ymmärtää se, minkä härpäkkeen statiineja tyrkyttävän lääkärin korville voi vetäistä. Ei muuta tällä kertaa… paitsi tietty se, että tätä tekstiä saa jakaa vapaasti. Ja karppausta kannattaa kokeilla. Jo parissa viikossa tulet huomaamaan eron hiilarimoskan ja oikean ruuan välillä. Suosittelen myös lämpimästi perehtymään netin tarjontaan aiheesta, vaikkapa Tohtori Tolosen artikkeleihin ja lukemaan Andreas Eenfeldtin kirjan Ruokavallankumous.

Samppa Kalminen

Karppaus ja viinanhimo

Mieliala: hieman väsynyt liian lyhyen yön jälkeen
Taustamusiikki: Massive Attack – Future Proof

Näin aluksi on syytä hieman perehtyä sokeriin ja sen vaikutusmekanismiin ihmisaivoissa. Tieteen kuvalehden artikkelissa viime kesältä kerrottiin, että sokerin vaikutukset ovat verrattavissa huumeiden vaikutuksiin. Sokeri aiheuttaa himoa, riippuvuutta ja vieroitusoireita. Kokeissa tiedemiehet aiheuttivat rotille rasvamaksan pelkän sokerin avulla, sekä todistivat myös sen että ne vaihtoivat mielellään kokaiinin sokeriin, jos se oli mahdollista. Sokeri on siis erittäin voimakasta riippuvuutta aiheuttava aine.