Tag Archive: rasva


7 hyvää syytä karpata

Törmäsin huvittavaan tekstiin herkkusuu.fi-sivustolla. Artikkelin otsikkona oli ”7 syytä olla karppaamatta”, ja se sisälsi seitsemän hiilihydraattien syöntiä tukevaa teesiä. Ajattelin aikani kuluksi kuitata nämä kaikki väitteet, eikä se ollut edes vaikeaa.

Artikkelin lähteenä on käytetty Iltalehden Terveys-palstan artikkelia, jonka lähteenä taas on käytetty Women’s Healthin artikkelia… ja sen pidemmälle en jaksanut tämän teksin alkuperää selvittää.

http://www.herkkusuu.fi/7-syyta-olla-karppaamatta/

1. Hiilihydraatit pitävät aivot vireessä

Aivot saavat energiansa pääosin glukoosista, jonka muodostamiseen keho tarvitsee hiilihydraatteja.

Väärin. Aivot käyttävät kyllä glukoosia, mutta ihmisen elimistö osaa muuttaa tarvittaessa rasvaa glukoosiksi. Tätä toimintaa kutsutaan laihtumiseksi, ja se on samalla yksi karppauksen perusideoista ja se todella toimii. Hiilihydraatit ovat ainoa makroravinne, jota ihmisen ei ole pakko syödä grammaakaan. Rasva ja proteiinit sen sijaan ovat kuitenkin välttämättömiä elimistön toiminnalle eikä elimistö pysty rakentamaan kaikkia näitä hiilihydraateista.

2. Hiilihydraatit vähentävät turvotusta

Täysjyvätuotteiden kuidut vähentävät turvotusta ja hoitavat suolistoa.

Väärin. Päinvastoin, hiilihydraatit sitovat elimistöön ylimääräistä nestettä aiheuttaen näin turvotusta. Hiilarimättöaterian jälkeen tulee yleensä valtava jano – ja yleensä syylliseksi epäillään tällöin suolaa. Todellisuudessa hiilihydraatit imevät elimistön vettä itseensä aiheuttaen näin sekä turvotusta että tarvetta juoda lisää.

Moni karppaamaan ryhtynyt onkin kuluttanut ensimmäiset päivänsä kusemalla pois elimistön aiemmin keräämää vettä laihtuen helposti useita kiloja muutamassa päivässä. Muutos näkyy myös peilissä todella nopeasti.

Viljojen sisältämä gluteeni häiritsee suoliston toimintaa aiheuttaen vatsakipuja ja ilmavaivoja. Moni on päässyt eroon mitä moninaisimmista oireista jätettyään gluteenin tyystin ruokavaliostaan. Joidenkin tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä on jollain tapaa yliherkkä gluteenille, mutta itse rohkenen väittää, ettei se ole terveellistä kenellekään. Kuitua saa muualtakin kuin viljasta.

3. Parempi mieli

Hiilihydraatit nostavat kehon serotoniinitasoa. Serotoniini on hyvänolonhormoni.

Tavallaan oikein, mutta koko totuus on jotain ihan muuta. Hiilihydraatit toimivat aivoissa huumeiden tavoin aiheuttaen hyvänolon tunnetta. Valitettavasti ne aiheuttavat myös krapulan kaltaisen morkkiksen sokeritasojen laskettua parin tunnin kuluttua hiilareiden syömisestä. Tämä tila aiheuttaa ärtyneisyyttä sekä saa aivot tuottamaan nälkäsignaaleja, vaikka energiasta ei tässä vaiheessa olekaan puutetta. Tämän lisäksi sokeri aiheuttaa niin vakavan riippuvuuden, että monista huumeista on helpompaa irrottautua.

”Paremman mielen” takia sokerikoukkuun on helppo tarttua, ja usein se sitten johtaakin paino-ongelmiin, diabetekseen sekä sydänsairauksiin. Sokerihumala ei ole mikään vitsi vaan todellinen elimistön tila, samoin kuin myös aiemmin kuvaamani ”sokerikrapula”.

4. Energia

Hiilihydraatit ovat kehon ensisijainen ja nopein energianlähde.

Väärin. Valitsemalla ruokansa ihminen valitsee myös sen, mikä energianlähde on ensisijainen. Muinaiset ihmiset ennen maanviljelyä söivät vähähiilihydraattista ruokaa, ja heidän ensisijainen energianlähteensä oli rasva. Karppaamalla keho voidaan opettaa jälleen polttamaan rasvaa, jonka seurauksena myös sokerinhimo katoaa ja laihtuminen voi alkaa.

Rasva on myös tehokkain energianlähde sisältämällä kaloreita yli puolet enemmän hiilareihin verrattuna. Karppaajan rasvaiset ateriat ovatkin yleensä tämän takia pienempiä, kun sama energiamäärä on tiiviimmässä muodossa. Karppaaja ei myöskään saa syömisistään ähkyä, vaikka ateria olisikin runsaskalorinen.

Kalorit ovat ihmisen polttoainetta eikä niitä tulisi vältellä, vaan syödä kulutuksen mukaan. Ei autokaan loputtomiin liiku, jos kieltäydyt tankkaamasta.

5. Vitamiinit

Täysjyvätuotteet ovat erinomaisia B-vitamiinin lähteitä. Hedelmistä saat puolestaan C-vitamiinia. B- ja C-vitamiinit ovat molemmat tärkeitä hivenaineita.

Väärin. Kaikkia tarvittavia vitamiineja sekä hivenaineita saa monipuolisesta viljattomasta ja vähähiilihydraattisesta ruuasta. Näiden aineiden saannin kannalta on paljon oleellisempaa syödä tuoreita kasviksia, juureksia, siemeniä, pähkinöitä, sieniä, lihaa, marjoja, kananmunia ja kalaa.

6. Sydänterveys

Täysjyvätuotteiden hiilihydraatit alentavat kolesterolitasoja ja sydäntautiriskiä.

Väärin. Kokonaiskolesteroliin tällä voi olla pientä vaikutusta, mutta kokonaiskolesterolilla ja sydänsairauksilla ei ole mitään yhteyttä. Hiilihydraattien suuri määrä verenkierrossa sokeroi siellä kulkevat kolesterolipartikkelit, jotka tämän jälkeen tukkivat ja ahtauttavat verisuonia. Karppauksen vaikutukset omiin kolesteroliarvoihini voit katsoa täältä.

7. Nam!

Hiilihydraatit maistuvat luonnostaan hyvälle, koska ne ovat keholle tärkeitä. Jos jätät hiilihydraatit kokonaan, kehosi pyrkii korvaamaan hiilihydraattitarpeensa jatkuvan makeanhimon kautta. Kannattaa siis syödä jokaisella aterialla hieman hyviä täysjyvähiilihydraatteja ennemmin kuin ahmia pussillinen karkkia silloin tällöin.

Väärin. Jos jätät hiilihydraatit pois, makeanhimo katoaa kuten mikä tahansa muukin huumeriippuvuus. Se vie vain oman aikansa. Täytyy muistaa, ettei ranskanleivällä ja irtokarkeilla ole oikeasti kummoistakaan eroa; molemmat ovat nopeasti imeytyvää lyhytketjuista hiilihydraattia. Kirjoittaja on ilmeisesti niin sokeririippuvainen sekä selkärangaton, ettei ole asiaa koskaan pystynyt todistamaan omassa elämässään. Yleensä sokerinhimo katoaa parissa viikossa, kun välttää hiilihydraatteja. Samalla elimistö tottuu ottamaan energiansa muista aineista kuten rasvasta ja proteiinista ja lopullisena seurauksena on paljon virkeämpi ja energisempi olo, aineenvaihdunta normalisoituu, nivelkivut katoavat, kolesteroliarvot paranevat, diabeteksen sekä sydänsairauksien riski pienenee ja painokin alkaa vähitellen pudota.

Loppusanat:

Jää jokaisen omaan harkintaan, uskoako minua vai tuon yllä kuvatun artikkelin kirjoittajaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että suurin osa ravintotieteestä on vaikeaselkoista hevonpaskaa, ja eri asioista keskenään väitteleviä tohtoreita riittää. Vielä enemmään on elintarvike- ja lääketeollisuuden lobbareita, jotka tekevät hiilihydraattien syöntiä tukevia tutkimuksia. Syy: raha. Elintarviketeollisuus on kannattavinta silloin, kun mahdollisimman halvoista (lue: sokeri, tärkkelys) raaka-aineista voidaan valmistaa mahdollisimman kalliita lopputuotteita. Lääketeollisuus taas porskuttaa sen johdosta, ettei faktoja elimistön toiminnasta saati terveellisistä ruokavalioista kerrota sukankuluttajille, jolloin saastan syöminen myy kylkiäisinä valtavat määrät erilaisia lääkkeitä.

Minä perustan väitteeni omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini karppauksesta reilun kahden vuoden ajalta sekä joidenkin tahojen pseudotieteeksi kutsumaan kirjallisuuteen. Hyviä lähtökohtia karppauksen tieteelliseen puoleen ovat esimerkiksi Andreas Eenfeldtin sekä Antti Heikkilän kirjat.

Samppa Kalminen

Mainokset

Kävin eilen aamulla lakisääteisessä työterveystarkastuksessa, joka tehdään rakennusalan työntekijöille kolmen vuoden välein. Käyntiä edelsivät viime viikolla olleet verikokeet, joista oli mitattu kokonaisen A4-arkillisen verran kaikkea mielenkiintoista. Minulla on siis ilo ja kunnia julkaista pidempään jatkuneen karppauksen vaikutukset veren kolesteroliarvoihin, ja muutama muukin mielenkiintoinen seikka.

Kolesteroli

Moni karppauksen aloittanut tai aiheesta kiinnostunut saattaa olla huolestunut siitä, mitä rasvaisen sapuskan mättäminen kolesteroliarvoille tekee, joten tässä on nyt mustaa valkoisella aiheesta. Pyysin hoitajalta myös vanhat kolme vuotta sitten saadut tulokset vertailua varten. Seuraavanlaisesti kävi:

kole1

Tulokset olivat kutakuinkin sellaiset kun olin osannut odottaa, eli kokonaiskolesteroli oli noussut aavistuksen, mutta ainoastaan HDL oli noussut reippaasti, LDL laskenut hieman. Kaikkein tärkeimpänä pointtina tulokset osoittivat triglyseridien rajua pudotusta kolmen vuoden takaisesta.

Verensokeri

Mainitsin tuossa yllä myös paastosokeriarvon ihan huvin vuoksi. Glukoosin osalta hoitaja kysyi oliko paastoni ollut pitkä – ennen kokeita ei saa syödä aamiaista – sillä se oli aavistuksen viitearvojen alapuolella. Sanoin etten muista, mutta yleensä syön illan viimeisen aterian jo ennen kuutta, joten tässä tapauksessa paasto olisi kestänyt noin 14 tuntia. On kuitenkin varsin oletettavaa, etteivät sokeriarvot voi olla korkeat jos sokeria ei syödä eikä sokeriaineenvaihdunnassa ole häiriöitä. En kuitenkaan viitsinyt syödä edes karppia aamiaista ennen kokeita, sillä se voi vaikuttaa moniin muihin mitattuihin arvoihin.

Miten näitä pitäisi tulkita?

Kolesterolikokeiden tulosten tulkinnassa saattaa olla eroja riippuen siitä, miten vanhaa tietoa työterveyshoitajalla päässään on. Tämä hoitaja kuitenkin oli mielipiteineen kutakuinkin samoilla linjoilla minun itseni kanssa. Hengenvaarallisinta on korkea trigly-arvo, ja on erittäin loistavaa jos luku alkaa nollalla. Kokonaiskolesterolin vaarallisuus riippuu HDL:n ja LDL:n suhteesta, eli jos HDL on korkea ei korkealla kokonaiskolesterolilla ole merkitystä. HDL pitäisi olla vähintään 1 mmol/l, ja minä sain hoitajalta yllä mainituista arvoista vain kehuja, vaikka kokonaiskolesteroli olikin yhden pykälän yli viitearvon (5.0 mmol/l).

Olen jo aiemmin tässä blogissa julkaissut pidemmänkin tekstin kolesterolista, mutta sen olin kirjoittanut niin, ettei omakohtaisia konkreettisia todisteita karppauksen vaikutuksesta vielä ollut. Väitetään kuitenkin, ettei karppauksen aloittaneella olisi vielä pitkään aikaan asiaa verikokeisiin, sillä arvojen muuttuminen vie oman aikansa ja pian aloittamisen jälkeen ne saattavat näyttää ihan mitä sattuu.

Painonpudotus ja verenpaine

Voin myös todeta verenpainearvojen parantuneen optimaalisiksi (122/75 mmHg) sekä leposykkeen laskeneen (57bpm) aiemmasta tarkastuksesta. Ilmeisesti tässä ollaan matkalla poispäin tukkeutuneista verisuonista ja sydäntautien riskeistä. Kaikki tämä on melko varmasti karppauksen ja lähes 30 kilon painonpudotuksen ansiota. Kolesteroliarvot ovat saattaneet olla huonommatkin, sillä vuonna 2011 otettujen verikoiden jälkeen lihoin vielä useamman kilon ja söin surkeinta mahdollista ruokaa – lihapiirakoita, roiskeläppäpizzoja, kevytmargariineja, rypsiöljyä, leipää ja makaronia päivittäin. Tuolloin hoitaja oli todennut kolesteroliarvojen olevan hieman varallisella tasolla, muttei vaivautunut tarkemmin selittämään eikä minullakaan ollut silloin minkäänlaista käsitystä taikka omaa mielipidettä näistä asisoista.

Ruokavaliosta ei tarkastuksen aikana puhuttu, ennen kuin hoitaja keksi kysyä syytä rajulle painonpudotukselle. Kerrottuani noudattavani vähähiilihydraattista valiota nainen lähinnä nyökytteli, mutta mainittuani etten syö mitään viljatuotteita hän hieman huolestui kuitujen saannistani suositellen pellavansiemenrouhetta. Sanoin että kaapista löytyy kyllä sellaista ynnä montaa muutakin erilaista rouhetta ja jauhoa joiden kuitupitoisuus on korkea. Kuidunpuutteen huomaa kyllä aamulla vessassa, kun pönttö jää tyhjäksi.

Nämä testit kuitenkin selkeästi osoittivat, että karppauksesta on muutakin hyötyä kuin painonpudotus eikä kolesterolia edelleenkään ole syytä pelätä. Omalla kohdallani karppausta on nyt takana jo yli 1,5 vuotta, ja olen syönyt koko sen ajan mahdollisimman rasvaista ruokaa.

Karppauksen aloittaminen

Näin joulun jälkeen moni ihminen havahtuu siihen, kun painoa on pyhien aikana tullut yllättäen useita kiloja lisää. Moni ylipainosta kärsivä tekee jälleen uudenvuodenlupauksen laihtumisesta ja terveellisemmän elämän aloittamisesta. Vuodenvaihteessa moni todennäköisesti päättää aloittaa karppauksen, joten ajattelin koota tähän pienen kasan hyviä neuvoja karppausta suunnitteleville, sillä kysyttävää ilmenee varmasti.

Vähillä hiilihydraateilla alkuun

Karppaus on moneen koulukuntaan jakautunut oppi, mutta yhteistä näillä kaikilla on hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliossa. Jotkut syövät vain 20g hiilareita päivässä, jotkut 50, jotkut 100. Jotkut rajoittavat viljoja, toiset maitotuotteita, jotkut soijaa, ja useimmat välttelevät valmisruokien haitallisia lisäaineita. Laihtumisen kannalta kaikkein olennaisinta on kuitenkin hiilihydraattien määrä.

Atkins suosittelee vhh-ruokavaliota aloitettavaksi ketoosilla, sillä se on kaikkein tehokkain tapa polttaa elimistöön varastoitunutta rasvaa. Itse olen myös tällä kannalla, eikä se ole vaarallista, kuten monet virheellisesti väittävät. Hiilihydraattien sietokyky todennäköisesti paranee ketoosin jatkuessa, joten myöhemmin niiden määrää voidaan lisätä vähitellen.

Ketoosissa elimistö ryhtyy purkamaan varastoitunutta rasvaa glukoosiksi eli rypälesokeriksi, koska hiilihydraatteja ei enää syödä ja aivot sekä lihakset tarvitsevat kuitenkin sokeria toimiakseen. Hiilihydraatti on siis elimstölle tavallaan välttämätön aine, muttei kuitenkaan.

Mistä hiilihydraatteja saadaan?

Suomalaisten ruokavaliossa merkittävimpiä hiilihydraattilähteitä ovat leipä, peruna, sokeri, pasta ja riisi. Nämä kun jättää ruokavaliostaan pois, pääsee jo pitkälle. Liiallinen hiilareiden syöminen on muutenkin elimistölle haitallista (lue aiemmin kirjoittamani artikkeli kolesterolista), eikä niiden avulla nälkä pysy poissa kauaa. Moni karppausta kokeileva tulee yllättymään.

Mitä hiilihydraattien tilalle?

Vastaus on yksinkertainen – ja joillekin vastenmielinen: rasvaa. Noin 70% energiasta otetaan syömällä kovia eläinperäisiä rasvoja, maidon rasvoja sekä hyviä kasvikunnan öljyjä kuten oliiviöljyä sekä neitsytkookosöljyä. Rasva sisältää energiaa yli puolet enemmän kuin hiilihydraatit, joten korvattavien hiilarigrammojen tilalle tarvitaan puolet vähemmän rasvoja. Annoskoot pienenevät, mutta rasva pitää silti nälän loitolla paljon kauemmin. Aterioita tarvitaan vähemmän päivän aikana. Tämä saattaa tuntua aluksi hämmentävältä, mutta siihen tottuu.

Monet karppauksen aloittaneet hämmästelevät, kun ei ole nälkä. Kaloreiden vähentämiseen perustuvia dieettejä kutsutaankin karppajien piireissä yleisesti kitukuureiksi sen takia, että niiden kohdalla laihduttaja kärsii jatkuvaa nälkää elimistön vaipuessa hitaasti säästöliekille ja estäen näin todellisten tulosten syntymisen. Ja siihen sitten päälle ankara lenkkeily ja kuntosalitreenaus aliravitulla elimistöllä. Eikä tietenkään kummoisiakaan tuloksia.

Milloin syödään?

Tähänkin vastaus on yksinkertainen: silloin, kun on nälkä. Juuri tämä tekee karppauksesta kaikkein miellyttävimmän laihdutusmenetelmän. Elimistöltä menee toki hetki aikaa tottua käymään hiilareiden sijasta rasvalla, mutta yleensä tuloksia alkaa näkyä jo muutamassa päivässä. Yleinen virkeys lisääntyy sillä hiilarit väsyttävät ja aiheuttavat krapulankaltaisen olotilan, kun verensokerin piikki syömisen jälkeen on taittunut ja elimistö alkaa huutaa lisää hiilihydraatteja. Karpatessa nälkää ei tarvitse nähdä eikä liikuntakaan ole välttämätöntä, ja ketoosin alkuvaiheessa voi olla ettei edes jaksaisi liikkua – elimistön totutellessa ruokavalion muutokseen voimat voivat olla hetken aikaa hieman kateissa.

Ateriarytmi

Minä suosittelen säännöllistä ateriarytmiä mikäli sellainen on mahdollista. Laihtumisen kannalta aamupainotteinen syöminen toimii parhaiten. Itse pärjään klo 6.45 syödyn aamiaisen turvin töissä iltapäivän puolelle, vaikka teen fyysistä työtä. Illalla en yleensä syö enää mitään kuuden jälkeen. Työpäivinä energiaa kuluu kolmen aterian verran, lomalla riittää yleensä kaksi. Liikunnan määrä siis määrittelee energiantarpeen.

Karppaus on elämäntapa, ei kuuri

Moni lähtee karppauskuurille, mutta huomattuaan miten helppoa se on, miten maukasta karppiruoka on ja miten hyvin sillä pysyy nälkä loitolla moni jää sille tielle. Niin pitääkin. Normiruokavalioon palaaminen tuo kadotetut kilot melko nopeasti takaisin. Kannattaa siis lähteä matkaan sillä ajatuksella, ettei se lopu koskaan.

Sapuskat tehdään itse

Nykyään kaupoista saatavat einekset ja muut jalostetut elintarvikkeet sisältävät lähes aina lisättyä sokeria tai glukoosisiirappia, erilaisia lisäaineita ja arvokkaat raaka-aineetkin korvataan mieluummin aromivahventeilla – esimerkkinä vaikka valmis guacamole-dippi, jonka pääraaka-aine pitäisi olla avokado. Purkki sisältää noin 3% avokadoa ja loput on aromivahventeita ja halpoja täyteaineita kuten tärkkelystä. Ihmisille myydään siis paskaa purkissa ja kalliiseen hintaan. Karppaajan onkin syytä valmistaa ruokansa itse, ja mahdollisimman käsittelemättömistä aineksista. Se ei ole vaikeaa kun pääsee alkuun ja tämä blogi – kuten kaikki netin karppausfoorumitkin ovat täynnä ruokaohjeita. Kaikkien ei tarvitse olla säveltäjiä.

Karppaus on myös hyvin helppoa sen suhteen, ettei kaloreista tarvitse piitata paskaakaan. Itse arvioin hiilihydraattien päivittäisen saannin aluksi silmämääräisesti tutkimalla tuoteselosteita ja päässä laskemalla, mutta nykyään ei tarvitse enää tehdä sitäkään. Kelvolliset raaka-aineet ja määrät jäävät muistiin, eikä tarvitse murehtia kuin siitä, että kaapista löytyy sopivaa tavaraa ja että varaa hieman aikaa ruuanlaittoon. Jos kokkaaminen on vierasta touhua, siihenkin oppii nopeasti ja oikeista aineksista itse tehty ruoka peittoaa kaikki valmisruuat 100-0.

Mitä sitten pitäisi syödä?

Yleinen stereotypia on, että karppaajat syövät vain munia ja pekoniin käärittyä pekonia. Tämä on aika kaukana todellisuudesta. Karppaajan lautaselle voi karppaustyylistä riippuen kuulua mitä tahansa lihaa, a-luokan makkaraa, kanaa, kalaa, muita mereneläviä, laaja valikoima erilaisia kasviksia, juureksia, palkokasveja, linssejä, sieniä… kaikki juustot ja sokeroimattomat maitotuotteet kuten rahkat, kermat, turkkilaiset jugurtit, voit ja kermaviilit ovat karppien ruokaa. Ja tietysti ne kananmunat.

Ruokavaliotaan voi täydentää erilaisilla pähkinöillä, siemenillä, yrteillä ja marjoilla. Myös omatekoiset leivät, pizzat ja piirakat kuuluvat karppajan lautaselle, kunhan ensin opettelee tekemään taikinat hieman erilaisista värkeistä kuin normaalisti. Myöhemmin, tavoitepainon lähestyessä ruokavalioonsa voi lisätä vähän hedelmiä, enemmän juureksia ja silloin tällöin jopa hieman riisiä, tattaria, hirssiä tai vaikka gluteenitonta pastaa. Jopa kakkuja voi tehdä melko karpisti.

Alan kirjoissa on hyviä taulukoita ruoka-aineista sekä ateriaesimerkkejä. Fineli on suomalainen elintarvikkeiden tietopankki, josta löytyvät syötävien tarkat ravintosisällöt – tämä on käytännöllinen esimerkiksi kasvisten kohdalla, joiden arvoja ei ole missään ilmoitettu. Kaupassa kannattaa tutkia jokaisen purkin ja purnukan ravintoarvot sekä niiden sisältämät raaka-aineet ja tehdä sen perusteella ratkaisu, voiko kyseistä elintarviketta käyttää. Ohjenuorana sopiville elintarvikkeille kannattaa pitää matalaa hiilaripitoisuutta. Alle 5g/100g on hyvä, 5-10 grammaakin on ok kun ei syö paljoa, yli 10g sisältäviä tuotteita kannattaa käyttä vain pieniä määriä ja varsinkin karppauksen ensimmäisten viikkojen aikana pyrkiä välttämään kokonaan. Aloitus kannattaa siis tehdä mahdollisimman vähillä hiilareilla, mutta ruokavaliotaan voi laajentaa huimasti päästyään ensin hyvään alkuun laihtumisessa. Atkins kertoo tarkemmin tästä laihdutustavasta kirjoittamissaan kirjoissa.

Kannattaa kiinnittää huomiota myös gluteenittomuuteen, lisättyyn sokeriin ja sen johdannaisiin sekä E-koodattuihin lisäaineisiin. Vähempi on kiistatta parempi. Somefood.org kertoo enemmän lisäaineista sekä niiden vaikutuksista. Sivustolla on myös tietokanta valmiista elintarvikkeista, joten saat helposti selville vaikkapa mitä Atrian nakeissa on ja mitkä aineet on todettu haitallisiksi. Kannattaa suosia luomua, jos vain lompsa on lyönnissä.

Itse aloitin oman karppaukseni syömällä useamman päivän ajan broilerin koipireisiä ja oliiviöljyllä kyllästettyä kreikkalaista salaattia. Siinä samalla yritin keksiä mitä muuta voisin syödä. Tuloksena oli innostuminen ruuanlaitosta, tämä blogi sekä kuukausien kuluessa melko mittava kirjo erilaisia ruokaohjeita ja muita aihetta käsitteleviä tekstejä. Painoa on kadonnut 24kg yhdeksässä kuukaudessa.

Makeanhimo

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, etten ole koskaan ollut erityisen perso makealle. Suklaalevy menee kyllä kertaistumalla kun sen aloittaa, mutta hinkua sellaisen ostamiseen ilmenee harvoin. Makean syöminen lisää makeanhimoa, mutta ketoosin avulla siitäkin yleensä pääsee eroon. Karppaajan suussa hieman makea maistuu enemmän makealta, ja moni aiemmin sopivasti makea alkaa jo ällöttää. Vaikka makeitakin juttuja voi leipoa melko karpisti, ei niitä kannata syödä kuitenkaan usein ettei vanha makeanhimo palaisi. Karppileipomuksissakin on jonkin verran hiilareita, joten en suosittele niitä muutaman ensimmäisen viikon aikana syötäväksi ollenkaan, mikäli haluaa varmasti säilyttää ketoosinsa.

Laihtuminen on yksilöllistä

Kaikki eivät voi odottaa samoja tuloksia samalla menetelmällä. Elimistö on monimutkainen systeemi, ja ihmisten hiilareiden sietokyvyssä on suuria eroja. Tiedän tapauksia, joissa päivittäinen hiilareiden saanti oli pudotettava alle 15 grammaan ennen kuin laihtuminen käynnistyi, mutta toisaalta jollekin voi riittää kun pudottaa ne alle sadan. Ketoosiin päästään yleensä 20-40g hiilareita / päivä, mutta mitä vähemmän, sen nopeammin. Ketoaineiden määrää elimistössä voi mitata apteekista saatavilla ketostix-liuskoilla.

Naisten voi olla vaikeampaa laihtua kuin miesten, ja tämä johtuu yleensä hormonitoiminnan eroavuuksista sekä kropan erilaiesta koostumuksesta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi tehdä laihduttamisesta todella haastavaa. Enemmän ylipainoa mukanaan kanniskelevat ovat todennäköisesti herkempiä hiilareiden haittavaikutuksille ja karppaamalla voidaan saada järisyttäviä tuloksia aikaan muutamassa viikossa tai kuukaudessa, ja taas vain vähän ylipainoisten laihtuminen on yleensä hitaampaa.

Tulosten arviointi

Usein kehoitetaan seuraamaan karppauksen aikaansaamia muutoksia mieluummin peilistä kuin puntarista, ja mittanauhan avulla voit todeta, että karppaamalla suurin osa läskeistä todellakin lähtee keskivartalosta. Aiemmin tiukaksi jääneet vaatteet alkavat taas mahtua, ja lopulta on mentävä vaatekauppaan uusimaan koko farkkuvarasto.

Vaa’an heikkous mittausvälineenä on siinä ettei se erottele läskiä ja lihaksia, eikä myöskään huomioi kehon sisältämää sulamatonta ainesta eikä ylimääräistä nestettä. Lisäksi meillä ihmisillä on taipumus tuijottaa liikaa numeroita.

Nestetasapaino ja suolat

Hiilihydraatit sitovat nestettä elimistöön, joten karpatessa sitä poistuu kropasta ja usein ne ensimmäiset kadotetut kilot ovatkin lähinnä vettä. Ylimääräisen nesteen poistuminen vähentää jo yleistä turvotusta huomattavasti. Nesteen läpivirtaus elimistöstä vie mennessään kuitenkin myös välttämättömiä suoloja, josta seuraa helposti päänsärkyä. Karppaajan tulee siis huolehtia sekä riittävästä veden että suolan saannista. Itse olen yhdistänyt nesteytyksen ja suolat juomalla päivittäin vichyä.

Lisäravinteista ja laihdutusvalmisteista

Maailma on pullollaan erilaisia laihdutusvalmisteita, joita lähes kaikkia yhdistää sekä kallis hinta että se etteivät ne toimi. On olemassa erilaisia pussikeittodieettejä ja ties mitä, mutta näitäkään ei tarvita, kun laihtumisen hoitaa se oikea ruoka, mitä päivittäin syömme.

Hivenaineiden saanti on kuitenkin tärkeää, ja näistä laihtumisen kannalta olleellisin on kromi. Suomalaisten krominsaanti on Euroopan surkeinta, ja runsas maitotuotteiden käyttö vielä heikentää sen imeytymistä. Minä olen ottanut kromilisää purkista, ja samoin magnesiumia. Nämä eivät ole suuri investointi, mutta harkitsemisen arvoinen.

Entäs vitamiinit?

Karppaajan pitäisi syödä niin paljon kasviksia ettei lisävitamiineja tarvita, ja – yllättävää mutta totta – myös liha sisältää vitamiineja. Runsas kalansyönti on suositeltavaa, mutta useimmilta se jää kuitenkin syömättä. Kalanmaksaöljy on hyvä (mutta ei hyvän makuinen) korvike, ja varsinkin pimeään aikaan siitä irtoaa myös tarvittava d3-vitamiini.

Luettelen tähän loppuun vielä muutamia laihtumisen kannalta haitallisia asioita:

Iltasyöminen

Kun ei syö illalla, tulee yön paastojaksosta huomattavasti pidempi ja – paradoksaalista kyllä – aamulla on vähemmän nälkä. Kun jättää iltapalan väliin, elimistö ryhtyy yön aikana polttamaan varastoitunutta rasvaa ja laihtumista tapahtuu. Kun syö paljon rasvaa, kroppa myös oppii käyttämään sitä varastoimisen sijaan.

Napostelu

Nykyään virallisesti suositellaan syömään usein ja vähän kerrallaan. Se onkin välttämätöntä silloin, kun ruokavalio perustuu hiilihydraatteihin (lue se kolesterolijuttu, jos et vielä lukenut). Ne eivät pidä nälkää kauaa poissa. Jatkuva napostelu estää rasvanpolttoa tapahtumasta edellä kuvatulla tavalla. Rasvaa palaa päivälläkin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Kun siis syöt, syö kunnolla.

Gluteeni

Maanviljelyn keksiminen teki metsästäjistä ja keräilijöistä jyväjemmareita. Ihmisen geneettinen perimä ei ole vieläkään oikein sopeutunut tähän, ja siksi viljojen syöntiä tulisikin ehdottomasti välttää. Viljatuotteiden sisältämä gluteeni sekoittaa ruuansulatuksen toimintaa ja estää tehokkaasti laihtumista.

Lisäaineet

Kaikkia lisäaineita kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan välttää, mutta nykyisessä yhteiskunnassa se lienee lähes mahdotonta. Monien karppaajien kokeman perusteella aspartaami on laihtumisen kannalta haitallisinta. Sitä on lähinnä light-limsoissa, joiden korvaaminen vichyllä tai hanavedellä on fiksu veto. Stevia on karppaajien suosima makeutusaine, mutta sen maku ei kaikkia miellytä. Minä olen käyttänyt leivonnassa karppisokeria (erytritoli, imeytyvää hiilihydraattia 0g), joka on sokerin näköistä ja makuista, mutta ei niin makeaa kuin oikea sokeri.

Huonot yöunet

Yksinkertaista, mutta totta. Epäsäännöllinen unirytmi sekoittaa aineenvaihduntaa, ja elimistö polttaa rasvaa parhaiten levossa.

Alkoholi

Lasillinen silloin tällöin on aineenvaihdunnalle hyväksi, ryyppääminen ei. Kalja on pahin vitsaus, koska se kerryttää runsaasti nestettä elimistöön ja sisältää gluteenia. Silloin tällöin pitää tietenkin ottaa, ja parhaita juomia karppaajalle ovat väkevät viinat sekä kuivat viinit. Kossuvissy sitruunalla ja jäillä on sopiva drinkki baarissa.

Lopuksi…

Tämä oli nyt tällainen lyhyt pintapuolinen katsaus karppaukseen ja ketoosiin, mutta kuten olen jo sanonut, netti on täynnä foorumeita ja yhteisöjä joissa oppii lisää ja voi esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin melko helppo ja vaivaton tapa laihtua, puhumattakaan muista terveyshyödyistä joita ruokavalion muutos tuo tullessaan. Niistä lisää joskus myöhemmin.

Samppa Kalminen

Ajattelin julkaista tällaisen lyhenne-helvetin kaikkien niiden kauhuksi, jotka inhoavat lukea tieteellistä jargonia sisältävää tekstiä. Yritän käydä nämä rasvahappoasiat läpi hyvin lyhyesti ja selkeästi sen perusteella mitä itse olen oppinut, joten aiheen syväluotausta etsiviä neuvoisin siirtymään netin toiselle puolen. Älkää myöskään erehtykö pitämään omia päätelmiäni lääketieteellisinä faktoina.

Innostuin tutkimaan aihetta kuultuani väitettävän omega-3 rasvahappoja ”hyödyttömiksi” ja omega-6 rasvahappoja ”haitallisiksi”. Päätin itse paneutua asiaan ja kaivella esiin joitain faktoja. Molemmat ryhmät paljastuivat välttämättömiksi, tosin aivan eri suhteessa kuin mitä normaalisti saamme. Molempia on saatava ravinnosta, sillä kehomme ei osaa valmistaa niitä itse. Erilaisia rasvahappoja tunnetaan näiden lisäksi ainakin sataa eri lajia, ja tutkijat epäilevät että osa on vielä kokonaan löytämättä. Käsitykset saattavat siis vielä muuttua ja tieto asiasta lisääntyä. Lue loppuun

Karppauksen vaarallisuus

Mieliala: kylläinen
Taustamusiikki: lumiaurojen möyrintä ulkona

Tämän päivän lumimyräkkä oli pahin niiden kolmen talven aikana, jolloin olen asunut omakotitalossa ja ollut itse vastuussa lumitöiden tekemisestä. Pakulla en uskaltanut ajaa edes pihaan töistä päästyäni, vaan jouduin jättämään sen tielle ja ryhtyä kolaamaan pihaa auki polveen asti ulottuvasta lumikerroksesta. Vituttaako? Ei ollenkaan. Aikaa kului, sain aimo annoksen raitista ilmaa ja kaloreitakin paloi. Oikeastaan oli hieman huvittavaa, kun naapuri oli ryhtymässä samaan hommaan. Minä sanoin, että vähempikin lumentulo olisi piisannut. Naapuri totesi ettei olisi tarvinnut sataa ollenkaan, ja hyppäsi traktorin rattiin. Minä jatkoin kolaamista. Lue loppuun