Lohimureke

Pakastimen aarteita: kokonainen unohdettu kirjolohi. Viime viikonloppuna tulin tuon aarteen sulattaneeksi, ja mietittyäni voisiko siitä kehitellä tällä kertaa jotain erilaista tuli mieleeni ajatus kalamurekkeesta. Miksei, sillä onhan sitä tullut lihoistakin tehtyä monilla erilaisilla virityksillä terästettynä? Kalan lisäksi halusin tähän myös juureksia ja kananmunia.

Homma menee helpoiten, kun paistaa kalan kokonaisena ja nyhtää sen pulled porkin tyyliin kypsänä poistaen samalla kaikki havaitsemansa ruodot. Kokonaan niiltä ei tietenkään voi välttyä koska kala on aina kala, mutta vähemmän tulee keskeytyksiä itse ateriointiin kun enimmät on pois jo valmiiksi. Tietysti voi ostaa fileenkin, jos haluaa päästä helpommalla tai muuten vaan laiskottaa.

Minä nipsaisin kalalta pään pois ja halkaisin koko otuksen kahtia suureen uunivuokaan. Näin puolen tunnin paisto 200 asteessa riittää hyvin kypsentämiseen. Kilon kalasta jää tietenkin puolet muuhun syömiseen vielä murekkeen väsäämisen jälkeen. Minä söin sellaisenaan lisäten mausteet suoraan lautaselle.

Minä käytin tämän paistamiseen irtopohjavuokaa, mutta homma varmasti onnistuu missä tahansa uuninkestävässä astiassa. En tosin tiedä saako tämän kumottua nurin ehjänä ihan joka astiasta. Minulla oli kuitenkin tarkoituksena vähän hifistellä ja saada tuotos näyttämään kakulta. Koristeluun käytin keitettyjä kananmunia, oliiveja sekä kapriksia. Mielikuvituksen avulla voi tietysti keksiä jotain muutakin.

Tämä mureke maistuu hyvin pääruokana jonkin lisukkeen kera, mutta yhtä hyvin se soveltuu myös kylmäksi alkupalaksi.

Makroravinteet murekkeessa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 47g (7%)
Rasva: 205g (66%)
Proteiini: 162g (24%)
Kuitu: 26g (2%)

Ainekset:

500g lohta
2 sipulia
150g porkkanaa
200g palsternakkaa
1dl mantelirouhetta
3 kananmunaa
200g yrttituorejuustoa
3rkl sitruunamehua
suolaa
tilliä
valkopippuria

Koristeluun:

3 kananmunaa
kourallinen vihreitä oliiveja
kapriksia

Valmistusaika: reilu tunti.

 

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Poista kalan pää ja halkaise eläin kahtia. Asettele puolikkaat uunivuokaan, ja paisto noin puoli tuntia.

2. Kalan ollessa uunissa voit raastaa kasvikset suureen kulhoon sekä laittaa 3 kananmunaa veteen keittymään. Sekoita tuorejuusto ja mantelirouhe sekä riko 3 munaa raasteiden sekaan. Odottele kalan kypsymistä.

3. Ota paistunut lohi uunista, ja nyhdä siitä irti paloja poistaen samalla ruodot. Varo polttamasta näppejäsi. Laita kalasta nyhtämäsi palat kulhoon ja survo ne hienommaksi haarukalla. Lisää seokseen lopuksi suola, sitruunamehu sekä muut mausteet ja sekoita uudelleen. Testaa maku.

4. Kaada seos irtopohjavuokaan, jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla. Tasoita pinta lusikalla tai lastalla, ja laita vuoka uuniin. Paista vielä noin 25 minuuttia, ja ota sitten ulos koristelua varten.

5. Kuori keitetyt munat ja viipaloi ne. Munaleikkurilla saat paremman jäljen kuin minä veitsellä. Koristele haluamallasi tavalla ja tarjoile joko heti tai myöhemmin kylmänä.

Syksyn puuhasteluja

Nyt on jälleen syksy ja kurpitsaruokien aika. Tänä vuonna sain omasta puutarhastanikin pari jalkapallon kokoista mötikkää. Yllättäen kurpitsa kuitenkin valtasi lehtineen ja paksuine varsineen melkein puolet koko kasvimaasta. Viime vuonna koko sato epäonnistui kesäkuun pakkasten takia. Juuri maahan laitetut taimet kuolivat, ja uudelleen myöhemmin kylvetyt eivät ehtineet ennen talvea tennispalloa suuremmiksi. Ne tennispallotkin olivat kuitenkin ihan syötäviä, ja maistuivat kutakuinkin kesäkurpitsalta.

Luultavasti ensi talvena on tarjolla paljon sosekeittoja, muusia sekä soselaatikoita. Kasvimaalta irtosi nyt myös valtava määrä porkkanaa sekä ihan sopivasti myös palsternakkaa ja jonkin verran nauristakin. Päätin laittaa melko suuren osan saaduista juureksista soseeksi ja pakkaseen, sillä olen hommannut hiljattain talouteen painekattilan, jonka avulla melkein minkä tahansa elintarvikkeen saa mössöksi alta aikayksikön sekä myös melko olemattomalla energiankulutuksella.

Viimeisen erän kurpitsaa pilkoin pieniksi kuutioiksi ja tein siitä tölkillisen etikkasäilykettä. Sokerin korvasin nestemäisellä makeuttajalla ja lisämausteina käytin suolaa, neilikkaa sekä kanelia.

Sosekeittoa uudella tavalla

Seuraavassa kuvassa on tämän päivän illallinen, jonka nimesin aika osuvasti karppaajan kerrosjugurtiksi. Ainoastaan pinnalla oleva valkoinen nökäre on turkkilaista jugurttia, alla on kurpitsasosekeittoa… mutta pohjalla olevia aineksia ei kuva kuitenkaan paljasta. Laitoin keittokulhon pohjalle paistettua porsaansuikaletta rapeiden kasvisten kera. Paistoin ne pannussa samalla kun hämmentelin keittoa.

Sosekeitot ovat karpisti tehtyinä herkkua, mutta niiden ongelmana on se, ettei keitto yksinään riitä viemään nälkää – varsinkaan meikäläiseltä, joka syö yleensä vain kahdesti päivässä. Aiemmin olen yleensä tehnyt sosekeiton kaveriksi jonkin suolaisen piirakan sekä salaattia, mutta tästä saattaa tulla tapa.

Tämä keitto oli erittäin täyteläistä – kuten sosekeiton aina kuuluukin olla – ja se syntyi perin yksinkertaisista värkeistä. Kurpitsan lisäksi oli vähän porkkanaa ja sipulia, jotka siis keitin mössöksi painekattilassani ja survoin vielä sauvasekoittimella. Lisäsin sekaan vain pienen köntsän sulatejuustoa, viipaleen voita, 2dl kermaa, suolaa, lisäaineettoman kasvisliemikuution sekä valkopippuria. Reseptiarkistosta löytyy jokunen vanhempikin sosekeiton ohje.

Aamulääkkeet

Iltojen pimentyessä ja talven lähestyessä olen ottanut jälleen aamuohjelmaani hörpyn kalanmaksaöljyä, kuten viime vuonnakin. Tämän lisäksi aamuinen terveyspommi käsittää nyt myös raakaa aroniamehua, jonka senkin tein itse tuota aiemmin mainittua painekattilaa käyttäen. Mehu on valmista kymmenessä minuutissa. Aroniaa ei omassa pihassani kasva – mutta monessa muussa pihassa kasvaa, ja jostain kumman syystä melko harvoille se kelpaa ja marjat jäävät poimimatta. Ei tarvitse kuin kysyä, saako kerätä. Se on sääli että suurin osa mätänee puskiin, sillä aronia on vitamiinipommi joka sisältää antioksidanttejakin jopa enemmän kuin moni muu superfoodina myytävä marja.

Monet tekevät aronioista sekamehua omenan kera, jolloin maku sopii jo vähän useammallekin. Minä sain sangollisesta marjoja muutaman litran mehutiivistettä sekä tein aikani kuluksi pari tölkillistä hilloakin. Koska karppaaja ei sokeria käytä, minä jouduin laittamaan näihin molempiin tuotoksiin atamonia säilyvyyden parantamiseksi. Samasta syystä käytin hillon suurustamiseen liivatetta.

Maanviljelijä haukkuu aina kaikki kelit

Tämä on nyt järjestyksessään toinen vuosi, kun olen yrittänyt kasvattaa jotain syötäväksi kelpaavaa omassa pihassani. Suomen nykyisissä oloissa se on erittäin haastavaa, kun yöpakkasia voi tulla ihan milloin vaan, ja lisäksi on toisinaan kuivuutta, toisinaan rankkasateita… kesä voi olla talvella ja talvi kesällä. Kasvukausikin voi jäädä lyhyeksi, kuten tänä vuonna. Ruokaa alkoi tulla pihamaalta pöytään vasta loppukesästä, vaikka sentään oli kylvetty salaatteja ja kaikkea muutakin nopeakasvuista. Viime kesän kylmyydessä mikään ei kasvanut nopeasti. Yrtit viihtyivät kuitenkin hyvin, ja suurin osa niistä on jo kuivattuna purkeissa odottamassa pataan pääsyä.

Ja vielä mainos tähän loppuun…

Painekattilaa voin kyllä suositella. Se on nopeutensa puolesta hätäiselle kokille sopiva, ja sen kanssa tosiaan saa kaiken kypsäksi minuuteissa. Minä ostin käytetyn sveitsiläisen Duromaticin Torista, enkä maksanut montaa kymppiä. Uudet vastaavat voivat olla parin satasen arvoisia, mutta jotain alle satasenkin hintaisia vehkeitä on näkynyt kaupoissa myytävän. Saatan kirjoittaa myöhemmin lisää siitä mitä kaikkea sillä voi tehdä – kunhan olen ensin itse ehtinyt tekemään erilaisia kokeita ja virityksiä sen kanssa..

Samppa Kalminen