Tag Archive: loma


Ajattelin postata tänne pienen katsauksen turkkilaisesta ruokakulttuurista niitä karppaajia varten, jotka maahan aikovat matkustaa. Olin viikon Istanbulissa, ja kaikki havaintoni perustuvat siihen mitä siellä kaupoissa ja ravintoloissa oli tarjolla. Varmasti turistirysissäkin pääsee syömään vastaavia eväitä, kunhan kävelee hieman etäämmälle hotellialueilta. Ensimmäinen vinkki: Turkish Airlinesin kyydissä kannattaa lentää, sillä puljulla on parhaat maistamani lentokoneruuat tähän mennessä.

Turkissa on mahdollista elää melko karpisti ja myös melko halvalla, mutta meikäläisen ongelma oli kai siinä, etten viitsinyt vetää niin tiukkaa linjaa kun kaikkea hyvää kokeiltavaa riitti. Turkissa tarjotaan yleensä aterioiden kylkeen aina jonkinlaista vaaleaa leipää, emmekä viitsineet olla hieman mutustelematta niitäkin. Myös turkkilainen Efes-olut maistui useampanakin päivänä, eikä tarjottuja riisejäkään jätetty syömättä. Tässä kuitenkin hieman vinkkejä niille, jotka haluavat säilyttää ketoosinsa matkan aikanakin.

Alla olevassa kuvassa näkyvät eväät ovat erittäin karppia, jos jättää taustalla näkyvän leipäkorin sisällön syömättä. Nämä olivat maukkaita ja melko rasvaisia, joten näillä nälkä pysyi hyvin loitolla. Eväistä riitti hyvin kahdelle, ja ne maksoivat noin 7 euroa.

DSC_0192

Karppaajalle otollisimpia ruokapaikkoja ovat kadunvarren büfe-ravintolat, joissa on laarit täynnä kaikkea erilaista, ja sapuskat ovat heti asiakkaan nähtävissä. Tiskillä on helppo viisoa mitä kaikkea haluaa, eikä näiden paikkojen hintakaan hirvitä. Kaikista parasta on ehdottomasti ollut munakoisomuhennos, joka on maukasta ja sen valmistamisessa ei ole oliiviöljyä säästelty. Yhdessä paikassa tähän oli sotkettu sekaan myös lampaan jauhelihaa, mikä teki siitä entistäkin paremman makuista. Yleensä tarjolla on myös kanaa, lammasta, erilaisia vihannespaistoksia ja salaatteja.

DSC_0313-001

Döner-kioskeista saa kebablihaa, mutta useimmiten se on tungettu pitaleivän väliin tai tarjoillaan johonkin muuhun viljatuotteeseen käärittynä tai sitten ranskisten kera. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos paikan henkilökunta ei osaa englantia ja näet paikallisia syömässä samassa ravintolassa, ruoka on yleensä todella edullista ja sellaista, joka turkkilaisillekin kelpaa.

Kannattaa myös muistaa, että jos haluaa juoda aterialla jotain vichyä väkevämpää (turkkilaiset mineraalivedet ovat muuten erinomaisia), kannattaa suunnistaa turisteille suunnattuihin terassiravintoloihin, sillä turkkilaiset eivät yleensä juo aterialla edes viiniä, oluesta puhumattakaan. Näissä paikoissa ruoka on kuitenkin yleensä ihan yhtä hyvää, mutta se valitaan listalta ja tuodaan länsimaiseen tapaan pöytään.

Perinteisissä ravintoloissa tarjoillaan usein ottomaanien perinteeseen kuuluvia annoksia, jotka koostuvat yleensä köftestä, eli turkkilaisista lihapullista ja jostain muusta. Näiden kera tulee usein ranskiksia ja/tai riisiä. Monissa ravintoloissa on myös kalalista, joita karppaajan kannattaa ehdottomasti syödä. Grillatut kalat ovat maukkaita, ja ne tarjoillaan useimmiten sellaisenaan tai tuoreiden kasvisten kera. Näiden kylkeen kannattaa tilata vaikka useamman annoksen lajitelma mezejä, jolloin ei tule tarvetta perunoille tai muille lisäkkeille. Annokset on kiva jakaa koko pöytäseurueen kesken, jolloin jokainen pääsee maistamaan kaikkea.

DSC_0278-001

Mezet ovat alkujaan kreikkalaisia pieniä alkupaloja, jotka ovat verrattavissa espanjalaisiin tapaksiin. Näistä on yleensä sekä kylmiä että lämpimiä vaihtoehtoja, ja annokset ovat reippaasti tapaksia isompia. Kuvassa näkyvä valkosipulissa ja öljyssä paistettu mustekala oli näistä kaikista ehdottomasti parasta. Muita suosikkeja olivat marinoidut katkaravut, erilaiset pikkelsit ja usein useamman kipon sarjana tarjoiltavat erilaiset jugurttipohjaiset dipit.

Ravintoloiden hintataso on erittäin kohtuullinen, eivätkä kalleimmatkaan näkemäni olleet yhtä kalliita kuin Suomessa. Kannattaa välttää suurten pääkatujen varrella olevia paikkoja ja harhautua hieman sivummalle, jolloin safkan hinta voi olla puolet halvempi. Hyvä sijainti ja kallis hinta ei välttämättä tarkoita parempaa ruokaa, vaan voi helposti olla päinvastoin. Perustason ravintolassa useamman ruokalajin setti maukasta syötävää kahdelle juomineen maksaa usein alle 20 euroa. Büfe-ravintolassa kaksi henkilöä saa mahansa täyteen kympillä.

Kaiken kaikkiaan turkkilainen keittiö tuntuu hieman aliarvostetulta, vaikka ainakin Istanbulissa paikallinen ruoka oli pääosin herkullista. Älkää siis ihmetelkö, jos lähitulevaisuudessa blogiin alkaa ilmaantua turkkilaisen keittiön erikoisuuksia sovellettuina versioina, kun pääsen oikein apinoimaan kaikkea mistä reissun aikana tykkäsin.

DSC_0402

Tietenkin matkalta oli haalittava jotain myös mukaan, joten kävimme Misir Carsisissa, eli maustebasaarissa. Mausteita oli moneen lähtöön, ja jotain minulle entuudestaan outoakin löytyi. Sain tingattua 100g pussin hinnan noin euroon, mikä on melko kohtuullista – siinäkin tapauksessa että mausteita on hieman jatkettu suolalla. Mausteita sai maistella, ja useimmissa pieni suolanmaku tuntui. Ostin savupaprikaa, sumakkia sekä tulista chilijauhetta. Kauppias pakkasi ostokset tiiviisti vakuumipussiin. Syksyllä odottaa sitten Nepal sekä uudet maustebasaarit!

DSC_0416

Viimeisenä iltana nappasin süpermarketista pari pakettia paikallista makkaraa kotiinviemisiksi. Kuvassa näkyvät leikkeleet kulkeutuivat myös Suomeen asti, sillä Lufthansan paluulennoillakin tarjottiin syötävää – alkujaan ne oli tarkoitettu matkaeväiksi. Turkissa makkarat ovat pääasiassa naudanlihasta, muslimeiden maasta kun on kyse. Useimmissa majapaikoissa pieniä naudanlihanakkeja oli aamupalalla, ja ainakin ne olivat herkullisia, mutta näitä ostamiani paketteja ei ole vielä avattu. Hotellien amupalabuffetista on myös helppoa koostaa karppaajan tuhti eväs, joka sisältää makkaraa, munia, rasvaista jugurttia, kasviksia, oliiveja sekä erilaisia juustoja. Murot, leivät, hillot ja mehut voi jättää ottamatta.

DSC_0415

Tämä oli nyt tällainen pintaraapaisu siitä, mitä Turkissa ehkä saa lautaselleen, ja yksityiskohtainen matkakertomus reissusta ilmaantuu sitten matkasivustolleni, kunhan saan sen ensin kirjoitetuksi.

Mainokset

Uusivuosi toi tullessaan epämääräisen mittaisen lomautuksen töistä. Työmaalla on hiljaista, joten kolme äijää kerrallaan on noin kuukauden pois kiertävällä systeemillä niin kauan kuin on tarvetta. Nakki osui tietenkin ensimmäisten joukossa meikäläiselle, ja nyt olisi keksittävä jotain tekemistä korvaamaan töissä kulutettua aikaa.

Kotona tehtävät remontitkin on kohta tehty. Keittiössä on nyt uusi jääkaappi, jonka sovittaminen onnistui vasta mittavien purkutöiden, sähköteknisten muutostöiden, uuden ilmastointihormin asennuksen sekä uusien kaappirunkojen asennuksen jälkeen. Ja kaikki siksi, että nykyään jääkaapit ovat pari senttiä leveämpiä kuin silloin Kekkosen aikoihin. Silti kaappiin mahtuu ainakin puolet enemmän karppaajien eväitä, ja onhan tuo energialuokkakin nyt valovuosia edellä noista aikaisemmista rohjuista. Uusi kaappi ei myöskään valuta vesiä lattialle eikä kolise kompressorin käynnistyessä tai sammuessa.

Liikuntaa pelkän liikunnan takia?

En todellakaan tarkoittanut ettenkö keksisi loman aikana tekemistä, sillä sellaista löytyy aina. Nyt on kuitenkin kyse jostain mikä ei ole istumista tietokoneella tapahtuvien projektien äärellä, vaan jotain joka edellyttää jonkinlaista liikuntaa. Töissä olen saanut juuri sopivan määrän liikuntaa, mutta nyt alkaa tuntua että siitä on vajetta. Energiankulutus on tietenkin myös pudonnut, ja tästä johtuen on painokin jäänyt jumittamaan. Mitä kaikkea sitä siis keksisi?

Ulkona on edelleen helvetisti pakkasta, joten sinne lähteminen on täysin pois suljettu vaihtoehto. Autotallissa on kuitenkin kuntopyörä, jota kävin eilen aikani kuluksi polkemassa. Homma tuntui kutakuinkin mielekkäältä – lukuun ottamatta mittauslaitteiston pattereita, jotka olivat useamman vuoden kylmässä varastoinnin seurauksena päästäneet mehut ulos enkä siis voinut seurata dataa suorituksistani. Onneksi pattereita kuitenkin löytyi myöhemmin miljoonalaatikoiden pengastuksen yhteydessä.

Jalka- sekä kuntotreeni alkaa silti olla paikallaan, sillä pitkäaikaisen jalkavamman takia yleiskuntoni on laskenut ja jalkojen lihakset ohentuneet. Lisäksi olisi syytä olla vaelluskunnossa viimeistään syksyllä, jolloin olisi tarkoitus lähteä Nepalin vuoristoon kävellen. Tällainen suunnitelma on siis ollut vireillä ja todennäköisesti se toteutuukin, mikäli lomautuksen jälkeen työnteko sekä kassavirrat jatkuvat normaaleina.

Kunnonkohotusprojektiin tulee kuulumaan myös uintia sekä luultavasti jotain muutakin mitä keksin ruveta harrastamaan. Oikean fillarin selkään pääsen sitten kun kelit sen sallivat. Saatan raportoida homman edistymistä tänne, jos sellaista on tapahtuakseen. Ja painotan nyt vielä sitä, ettei karppaajan todellakaan ole pakko harrastaa liikuntaa, mutta jos ihan oikeasti haluaa? Tässä on siis kyse nimenomaan siitä, että lomautuksen takia menetetyn liikunnan tilalle on kehitettävä sellaista nyt itse.

Omat vichyt kehiin

Tulin Sodastreamin hommattuani pohtineeksi, mikä tekee kivennäisvedestä kivennäisvettä. Moni on varmaan huomannut, ettei hiilihapotettu hanavesi maistu läheskään samalta, eikä se tietenkään sisällä niitä kivennäisvedelle olennaisia kivennäisaineita. Ruususuola sisältää! Pari pientä hyppysellistä kyseistä ainetta happoveden sekaan saa aikaan juuri oikean maun, joten luultavasti ravinnekoostumuskin on silloin lähellä oikeaa? Maku päihitti mennen tullen useimmat kaupoissa myytävät valmiit kivennäisvedet, eli toisin sanoen nyt loppui vaivalloinen vichypäkkien kantaminen kaupasta ja myös vastaavasti myyjää apuun huutavan pulloautomaatin äärellä jonottaminen. Soodavehkeeseen on saatavilla myös lisäaineettomia luontaisia aromeita, joita täytynee myös kokeilla. Kympillä irtoaa aineet 20 litran valmistukseen, mutta tuo oma vichy on kyllä jo todella halpaa.

30k rikki!

Blogin kävijämäärä on ylittänyt 30.000 näyttökertaa. Vaikea sanoa onko se paljon vai vähän, mutta vaikka se onkin todella suosittuihin blogeihin verrattuna melko vähän, on se silti paljon enemmän kuin blogia perustaessani osasin kuvitella. Karppaus kiinnostaa nykyään monia, mutta ei vielä massoja. Asia voi lähitulevaisuudessa muuttua karppauksen eduksi.

Suosituimmat reseptit ovat olleet joulun alla valtavan nousun tehnyt punajuuri-aurajuustopaistos (lienee kiinnostanut nimenomaan juuri joulun takia), kestosuosikit paistettua kaalia & jauheliha-kukkakaalivuoka sekä grillisalaatti. Asiateksteistä suosituimpia ovat olleet tämän blogin vanhin kirjoitus Dieetin alkusoitto, ryyppäämistä käsittelevä Känni & ketoosi sekä viimeisin kirjoitukseni karppauksen aloittamisesta tämän vuoden alusta. Myös reseptiarkisto on viimein löytänyt käyttäjänsä, mistä olen erittäin tyytyväinen.

Muutoksia

Nyt kun lomaa ja aikaa kerran on, voin toteuttaa tähän blogiin jotain muutoksia, jotka ovat pyörineet mielessä jo jonkin aikaa. Ainakin kaikki asiasisältöiset artikkelit tulevat jatkossa saamaan oman arkistonsa, josta niitä on yhtä helppo etsiä kuin reseptejäkin. Tämä olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin, mutta parempi että edes joskus. Linkit luultavasti katoavat, sillä linkkikirjaston ylläpito on suoraan sanottuna vittumaista puuhaa. Ei niitä paljoa ole klikkailtu, sillä ihmiset todellakin käyttävät nykyään googlea. Joitain muitakin juttuja tapahtuu… tai ainakin saattaa tapahtua. Tältä erää näkemiin.

Samppa Kalminen

Karppaus matkoilla

Lupasin aiemmin kertoa miten homma toimii muualla päin maailmaa, ja tässä olisi nyt jotain juttua aiheesta. Aiemmin mainitsemani USA:n reissu valitettavasti peruuntui ja päätin sitten korvaushoitona varata lennot Lontooseen ja lähteä siitä sitten pohjoiseen Skotlantia kohti. Matkasta tuli mielenkiintoinen, vaikkei se mitään kulinaarisia elämyksiä tarjonnutkaan.

Tee-se-itse

Karppaaminen matkoilla on joten kuten mahdollista vaikkakin hankalaa, mutta parhaiten se onnistuu majoittumalla hostelleihin tai vuokraamalla keittiöllä varustetun lomakämpän ja yksinkertaisesti valmistamalla kaiken ruuan ihan itse. Pienet marketit kannattaa kiertää kaukaa, sillä niiden valikoima on suppea ja suurin osa eväistä on nimenomaan tarkoitettu eväiksi. Tämä tarkoittaa käytännössä suoraan paketista popsittavaksi soveltuvaa syötävää joka on useimmiten jotain leivän välissä, jotain leivän sisään leivottuna tai leipään käärittynä. Yleensä edes kananmunia ei tahdo löytyä, kasviksista puhumattakaan. Lue loppuun