Karppaajan joululaatikot

Tänä jouluna päätin tehdä karpit joululaatikot jo mukavasti etuajassa, sillä nyt kun en ole töissä ei ole mitään väliä, missä vaiheessa niitä jouluruokia alkaa syömään. Kinkunkin paistoin jo eilen. Ja nyt kun saan nämä postattua hyvissä ajoin, ovat nämäkin reseptit muiden karppaajien käytettävissä jo tätä joulua varten.

Tein tänä vuonna vain kahta eri versiota, kurpitsalaatikon sekä porkkana-linssilaatikon. Tämän perusohjeen avulla on tietenkin helppo versioida muitakin laatikoita… eikä se perinteinen lanttu / porkkana / peruna -linja ole ainakaan tässä taloudessa koskaan ollut mikään orjallisesti noudatettava perinne. Laatikoihin soveltuvat useimmat juurekset tai niiden yhdistelmät, joten niitä kannattaa hyödyntää oman maun mukaan. Pintakasviksista kukkakaali soveltuu erinomaisesti soseruokiin.

Minä paistoin näitä 220 asteessa noin puolisen tuntia, jonka jälkeen siirsin ne leivinuunin jälkilämpöön pariksi tunniksi – olin siis ottanut sieltä kinkun ulos viime yönä. Jos et omista leivinuunia, voit paistaa laatikot tavallisessa uunissa monellakin tapaa. Aika yleinen tapa on noin puolitoista tuntia 175 asteessa, mutta koska nämä ovat hiilarittomampia ja siksi huonommin rapeutuvia versioita, antaa kuumempi alkulämmitys reilun kuorrutuksen / voin kera paremman pinnan. Pitkä kypsytys matalassa lämmössä haihduttaa pois ylimääräistä nestettä. Voit normiuunia käyttäessäsi vaikka paistaa puoli tuntia 220 asteessa, ja sitten pudottaa lämmön 110 asteeseen ja antaa laatikoiden olla uunissa noin tunnin. Kannattaa valita sellaiset vuuat, jotka sopivat uuniin vierekkäin. Kaupoista saa monen kokoisia kertakyttövuokia.

Minä sain laatikoistani mukavan kiinteitä hauduttamalla niitä pitkään leivinuunissa, ja myös makunsa puolesta ne olivat oivallisia ja niiden kuvittelisi kelpaavan joulupöydässä kenelle tahansa normaalien laatikoidenkin ystävälle. Kurpitsaa voin suositella esimerkiksi niille, jotka eivät lanttulaatikon mausta tykkää – se on koostumukseltaan aika samanlaista, mutta maku on jotain ihan uutta.

Makroravinteet kurpitsalaatikossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 95,8g (20%)
Rasva: 133,4g (70%)
Proteiini: 37,8g (8%)

Ainekset:

1kg kurpitsaa (hokkaido- tai myskikurpitsa)
2dl kuohukermaa
2dl perunakuitua
3 kananmunaa
0,5dl siirappia
valkopippuria
jauhettua muskottipähkinää
inkivääriä
suolaa
voita sekä perunakuitua kuorrutteeksi

Makroravinteet porkkana-linssilaatikossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 205,4g (36%)
Rasva: 130,9g (50%)
Proteiini: 72,7g (11%)

Ainekset:

2dl punaisia pikalinssejä
1kg porkkanaa (tai valmista sosetta)
2dl kuohukermaa
1,5dl perunakuitua
2 kananmunaa
0,5dl siirappia
valkopippuria
jauhettua muskottipähkinää
inkivääriä
kanelia
suolaa
voita sekä perunakuitua kuorrutteeksi

Valmistusaika: tyylistä riippuen noin 2-3 tuntia.

1. Tee kurpitsa soseeksi, eli kuori, halkaise, poista siemenet (ja säästä ne paahdettavaksi), pilko, keitä, valuta, kaada takaisin kattilaan ja soseuta. Sauvasekoitin toimii hyvin. Sekoita keittämisen aikana muut ainekset voita lukuun ottamatta tasaiseksi puuroksi kulhossa ja jätä se turpoamaan. Kun olet saanut kurpitsan soseeksi, kaada seos kulhosta soseen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Testaa maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Kaada massa uunivuokaan tai kertakäyttövuokaan ja levittele pinta sileäksi.

2. Aloita porkkanalaatikon tekeminen keittämällä linssit paketin ohjeen mukaan (kannattaa valita sellaisia, joita ei tarvitse liottaa tai kypsyttää pitkään, esim. GoGreen-pikalinssit), ja valuttamalla vesi pois lävikössä. Jätä linssit lävikköön, ja toteuta samat toimenpiteet porkkanalle kuin kurpitsallekin edellisessä vaiheessa. Sekoita valutetut linssit joukkoon samalla kun kaadat kermaseoksen porkkanasoseen joukkoon. Voit myös käyttää valmista kaupoissa myytävää porkkanasosetta (joka myydään juurikin sopivasti kilon pötköissä).

3. Ripottele perunakuitua sekä reilun kokoisia voinokareita molempien laatikkojen pinnalle, ja työnnä tuotokset uuniin. Puhuin paistoajoista tekstin alkuosassa, joten valitse mieleisesi tapa paistaa laatikot.

Karppaajan joulu 2014

Tänä vuonna vietettiin lajissaan toista joulua, jolloin karppaus on kuulunut elämäntapoihini. Karppaus tietenkin vaikutti hyvin monelta osalta siihen mitä joulupöydässä oli tarjolla, mutta toisaalta joulunaika on myös ollut pientä irtiottoa arjesta ja esimerkiksi suklaata on syöty ja joitain makeampiakin juomia juotu. Pitää kuitenkin muistaa se perussääntö, ettei joulun ja uuden vuoden välissä syödyllä ole merkitystä… jne.

En jaksanut ryhtyä räpsimään kuvia jokaisesta ruokalajista erikseen, joten saatte nyt tyytyä suureen ryhmäkuvaan, jossa suurin osa sapuskoista on esillä. Osasta on olemassa jo reseptikin tässä blogissa, jolloin saat linkkiä klikkaamalla esiin sekä ohjeen että paremman kuvan tekeleestä.

Vasemmalla alhaalla: Joululaatikot, jotka tein kaikki itse mukaillen kaikissa lanttulaatikon ohjetta – vasemmalta lukien lanttu, punajuuri, kurpitsa. Lanttu oli valmiina soseena, muut kuutioin, keitin ja survoin itse. Laatikoiden osalta tuli havaituksi, ettei siirappia sovi jättää niistä pois, mikäli haluaa aidon makuista joululaatikkoa. Mausteiksi tuli kanelia, inkivääriä, muskottia sekä ruususuolaa. Punajuurilaatikkoon sulatin vähän aurajuustoakin sekaan – lähinnä kai tottumuksesta. Kaikki on paistettu hitaasti leivinuunin lämmössä, kun kinkku oli ensin saatu ulos.

Lasikulhot laatikoiden yläpuolella: Omatekoinen sienisalaatti, sekä hieman italiansalaattia ajatellen jo kesän grillijuhliin suunniteltu grillisalaatti. Nämä molemmat ovat huomattavasti maukkaampia kuin kaupan tavara, ja varsinkin grillisalaatista on tullut paljon hyvää palautetta kaikilta, jotka sitä ovat päässeet maistamaan.

Valkoionen kulho salaattien yläpuolella: Omatekoinen rosolli. Tein tämän itse ensimmäistä kertaa viime jouluna – lähinnä protestiksi kauppojen ylihinnoitelluille valmistuotteille. Rosolli on helppo tehdä, sillä se on suurimmaksi osaksi vain pilkkomista. Ainoastaan porkkanakuutiot kiehautin, että niistä tulisi hieman pehmeämpiä.

Juustotarjotin, keskellä pöytää: Meikäläisen joulupöydässä juustoja on perinteisesti ollut hyvä valikoima, ja niitä on ollut tarjolla aterialla sekä myös sen jälkeen. Kuutioin kaiken valmiiksi napostelun helpottamiseksi. Lautasella on klo 9:stä myötäpäivään: aurajuustoa, kotijuustoa, Riitan Herkun savuchilisulatejuustoa, Salaneuvosta, lisää kotijuustoa (tätä suosikkia on hyvä olla pöydän molemmille puolille erikseen), savuporo-Koskenlaskijaa. Niin… ja Musta-Pekka oikeutetusti lautasen keskellä. Ilman sitä ei jouluakaan tule.

Valkoinen pyöreä kulho juustotarjottimen alla: Keitettyjä tölkkiherneitä. Ihan kaikkea ei tarvitse valmistaa alusta alkaen itse.

Valkoiset neliskanttiset kiput etualalla keskellä: Todella tujua itsetehtyä sinappia sekä oliivitahnaa. Oliivitahnan keksin jokin aika sitten pikkusuolaisten täytteeksi, mutta nyt ajattelin sen sopivan kylmäsavulohen kaveriksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Lidlin maustamatonta tuorejuustoa, saman verran vihreitä kivettömiä oliiveja sekä hieman sitruunamehua ja sauvasekoittimella tasaiseksi. Hieman lisää notkeutta kuohukermalla, mikäli tarpeen.

Soikea tarjoilukulho sekä pitkulainen valkoinen lautanen oikealla: Bulkkipakatetoitua kalaa suoraan jalostamolta rannikolta. Soikeassa kylmsavulohta, pitkässä savustettua pippurilohta. Kalaherkut tulivat joulupöytään lahjoituksena.

Pyöreä lautanen juustotarjottimesta oikealle: Herra Snellmannin herkkumaksamakkaraa sekä oliiveja ja kapriksia. Maksamakkaroissa on eroja, mutta tämä on parasta.

Pyöreä lautanen edellämainitusta oikealle: Metwurstihyytelöä. Se on valmistettu samalla ohjeella kuin viimejouluinen lohihyytelö. Tein myös saman ohjeen avulla katkarapuhyytelön (ei näy kuvassa), jossa oli siis survottuja katkarapuja, enemmän sitruunamehua, sitruunapippuria sekä reilusti viime kesän kuivattua tilliä.

Pienet neliskanttiset kulhot oikealla: Joulupöydän sillit. Perinteinen Abban valkosipulisilli sekä saman puljun tomaatti-chili silliherkku.

Musta kippo viinien vieressä: Hillosipuleita, nämäkin suoraan purkista.

Juomat: Espanjalainen rosé-kuohari sekä lahjaksi saatu australialainen valkoviini. Tässä taloudessa ei asu punaviinin ystäviä, joten siksi viinien kohdalla tuli meneteltyä näin. Jälkiruokajuomaksi Meukowin makea vaniljakonjakki – olen ottanut oikeudekseni ostaa yhden pullon vuodessa.

Entäs se kinkku?

Ei mahtunut kuvaan. Tänä jouluna kinkun haku ei ollutkaan läpihuutojuttu, sillä monet kaupat myivät eioota jo maanantaina ennen aattoa. Vasta neljännellä yrityksellä pakastettuja kinkkuja löytyi Seinäjoen Halpa-Hallista. Ilmeisesti tämä surkea taloustilanne on vaikuttanut tähänkin, eivätkä kauppiaat halua ottaa riskejä. Olisi kurjaa joutua myymään tavaraa alennuksella pois joulun jälkeen. Katoa oli ollut kuulemani mukaan kinkkujen lisäksi myös ainakin sienisalaattien ja jopa suklaakonvehtien kohdalla. Näin surkeaa ei ole Suomessa ollut ainakaan niinä vuosina kun olen itse joulusapuskani ostanut – kuin muinaisessa Neuvostoliitossa elettäisiin.

Ostin noin 7,5kg harmaasuolatun juhlakinkun potkalla, kuten aina ennenkin. Perinteinen 12kg joulukinkku on leivinuuniin liian iso eikä sitä täällä kukaan jaksaisi kaikkea syödä lomien aikana. Kinkun paistamiseen ei mitään sinappivirityksiä tai muuta vastaavaa ole ennenkään tarvittu, joten työnsin sen siis leivinuuniin ja annoin olla kunnes se oli kypsä. Kinkun jäähdyttyä kuorin nahan pois jättäen kuitenkin rasvakerroksen paikoilleen, sillä ilman sitä ei kinkku maistu joulukinkulta. Potkaosan sekä nahat laitoin pakkaseen myöhempiä sovelluksia varten, ja säilöin myös kinkusta irronneet rasvaliemet lasitölkkeihin niinikään myöhemmin hyödynnettäväksi.

Maistuuko vielä?

Jep. Kinkkua on vielä vaikka kuinka. Tänään ennen tämän kirjoittamista aloitin aamuaskareeni väsäämällä uudet satsit grillisalaattia, sienisalaattia sekä rosollia. Nämä kävisivät kaupaksi täällä vaikkei edes olisi joulua. Kaivoin myös pakkasesta yhden pötkön valmista porkkanasosetta ja pykäsin vielä yhden laatikon, joten nyt on sitäkin saatu syödä. Kun lasketaan mukaan aatoksi tehdyt sekä myös kaupan maksalaatikot niitä on nyt ollut yhteensä viittä eri lajia.

Eilen haettiin kaupasta lisää juustoja sekä silliä. Minimanin hyllyt notkuivat monelta osin tyhjyyttään, eikä joulusta yli jääneitä tuotteita oltu vielä raaskittu varustaa kunnon alennuksin. Suurin osa hevi-osaston kamasta oli nahistunutta ja myyntikelvotonta. Suklaata myytiin enimmäkseen samalla hinnalla kuin ennen jouluakin.

Eilen illalla oli myös ensimmäinen irtiotto näistä eväistä, eli kävimme tuhostamassa yhden S-lahjakortin Seinäjoen Amarillossa. Aamulla kinkku maistui taas.