Tag Archive: kolesteroli


Kävin eilen aamulla lakisääteisessä työterveystarkastuksessa, joka tehdään rakennusalan työntekijöille kolmen vuoden välein. Käyntiä edelsivät viime viikolla olleet verikokeet, joista oli mitattu kokonaisen A4-arkillisen verran kaikkea mielenkiintoista. Minulla on siis ilo ja kunnia julkaista pidempään jatkuneen karppauksen vaikutukset veren kolesteroliarvoihin, ja muutama muukin mielenkiintoinen seikka.

Kolesteroli

Moni karppauksen aloittanut tai aiheesta kiinnostunut saattaa olla huolestunut siitä, mitä rasvaisen sapuskan mättäminen kolesteroliarvoille tekee, joten tässä on nyt mustaa valkoisella aiheesta. Pyysin hoitajalta myös vanhat kolme vuotta sitten saadut tulokset vertailua varten. Seuraavanlaisesti kävi:

kole1

Tulokset olivat kutakuinkin sellaiset kun olin osannut odottaa, eli kokonaiskolesteroli oli noussut aavistuksen, mutta ainoastaan HDL oli noussut reippaasti, LDL laskenut hieman. Kaikkein tärkeimpänä pointtina tulokset osoittivat triglyseridien rajua pudotusta kolmen vuoden takaisesta.

Verensokeri

Mainitsin tuossa yllä myös paastosokeriarvon ihan huvin vuoksi. Glukoosin osalta hoitaja kysyi oliko paastoni ollut pitkä – ennen kokeita ei saa syödä aamiaista – sillä se oli aavistuksen viitearvojen alapuolella. Sanoin etten muista, mutta yleensä syön illan viimeisen aterian jo ennen kuutta, joten tässä tapauksessa paasto olisi kestänyt noin 14 tuntia. On kuitenkin varsin oletettavaa, etteivät sokeriarvot voi olla korkeat jos sokeria ei syödä eikä sokeriaineenvaihdunnassa ole häiriöitä. En kuitenkaan viitsinyt syödä edes karppia aamiaista ennen kokeita, sillä se voi vaikuttaa moniin muihin mitattuihin arvoihin.

Miten näitä pitäisi tulkita?

Kolesterolikokeiden tulosten tulkinnassa saattaa olla eroja riippuen siitä, miten vanhaa tietoa työterveyshoitajalla päässään on. Tämä hoitaja kuitenkin oli mielipiteineen kutakuinkin samoilla linjoilla minun itseni kanssa. Hengenvaarallisinta on korkea trigly-arvo, ja on erittäin loistavaa jos luku alkaa nollalla. Kokonaiskolesterolin vaarallisuus riippuu HDL:n ja LDL:n suhteesta, eli jos HDL on korkea ei korkealla kokonaiskolesterolilla ole merkitystä. HDL pitäisi olla vähintään 1 mmol/l, ja minä sain hoitajalta yllä mainituista arvoista vain kehuja, vaikka kokonaiskolesteroli olikin yhden pykälän yli viitearvon (5.0 mmol/l).

Olen jo aiemmin tässä blogissa julkaissut pidemmänkin tekstin kolesterolista, mutta sen olin kirjoittanut niin, ettei omakohtaisia konkreettisia todisteita karppauksen vaikutuksesta vielä ollut. Väitetään kuitenkin, ettei karppauksen aloittaneella olisi vielä pitkään aikaan asiaa verikokeisiin, sillä arvojen muuttuminen vie oman aikansa ja pian aloittamisen jälkeen ne saattavat näyttää ihan mitä sattuu.

Painonpudotus ja verenpaine

Voin myös todeta verenpainearvojen parantuneen optimaalisiksi (122/75 mmHg) sekä leposykkeen laskeneen (57bpm) aiemmasta tarkastuksesta. Ilmeisesti tässä ollaan matkalla poispäin tukkeutuneista verisuonista ja sydäntautien riskeistä. Kaikki tämä on melko varmasti karppauksen ja lähes 30 kilon painonpudotuksen ansiota. Kolesteroliarvot ovat saattaneet olla huonommatkin, sillä vuonna 2011 otettujen verikoiden jälkeen lihoin vielä useamman kilon ja söin surkeinta mahdollista ruokaa – lihapiirakoita, roiskeläppäpizzoja, kevytmargariineja, rypsiöljyä, leipää ja makaronia päivittäin. Tuolloin hoitaja oli todennut kolesteroliarvojen olevan hieman varallisella tasolla, muttei vaivautunut tarkemmin selittämään eikä minullakaan ollut silloin minkäänlaista käsitystä taikka omaa mielipidettä näistä asisoista.

Ruokavaliosta ei tarkastuksen aikana puhuttu, ennen kuin hoitaja keksi kysyä syytä rajulle painonpudotukselle. Kerrottuani noudattavani vähähiilihydraattista valiota nainen lähinnä nyökytteli, mutta mainittuani etten syö mitään viljatuotteita hän hieman huolestui kuitujen saannistani suositellen pellavansiemenrouhetta. Sanoin että kaapista löytyy kyllä sellaista ynnä montaa muutakin erilaista rouhetta ja jauhoa joiden kuitupitoisuus on korkea. Kuidunpuutteen huomaa kyllä aamulla vessassa, kun pönttö jää tyhjäksi.

Nämä testit kuitenkin selkeästi osoittivat, että karppauksesta on muutakin hyötyä kuin painonpudotus eikä kolesterolia edelleenkään ole syytä pelätä. Omalla kohdallani karppausta on nyt takana jo yli 1,5 vuotta, ja olen syönyt koko sen ajan mahdollisimman rasvaista ruokaa.

Mainokset

Karppauksen aloittaminen

Näin joulun jälkeen moni ihminen havahtuu siihen, kun painoa on pyhien aikana tullut yllättäen useita kiloja lisää. Moni ylipainosta kärsivä tekee jälleen uudenvuodenlupauksen laihtumisesta ja terveellisemmän elämän aloittamisesta. Vuodenvaihteessa moni todennäköisesti päättää aloittaa karppauksen, joten ajattelin koota tähän pienen kasan hyviä neuvoja karppausta suunnitteleville, sillä kysyttävää ilmenee varmasti.

Vähillä hiilihydraateilla alkuun

Karppaus on moneen koulukuntaan jakautunut oppi, mutta yhteistä näillä kaikilla on hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliossa. Jotkut syövät vain 20g hiilareita päivässä, jotkut 50, jotkut 100. Jotkut rajoittavat viljoja, toiset maitotuotteita, jotkut soijaa, ja useimmat välttelevät valmisruokien haitallisia lisäaineita. Laihtumisen kannalta kaikkein olennaisinta on kuitenkin hiilihydraattien määrä.

Atkins suosittelee vhh-ruokavaliota aloitettavaksi ketoosilla, sillä se on kaikkein tehokkain tapa polttaa elimistöön varastoitunutta rasvaa. Itse olen myös tällä kannalla, eikä se ole vaarallista, kuten monet virheellisesti väittävät. Hiilihydraattien sietokyky todennäköisesti paranee ketoosin jatkuessa, joten myöhemmin niiden määrää voidaan lisätä vähitellen.

Ketoosissa elimistö ryhtyy purkamaan varastoitunutta rasvaa glukoosiksi eli rypälesokeriksi, koska hiilihydraatteja ei enää syödä ja aivot sekä lihakset tarvitsevat kuitenkin sokeria toimiakseen. Hiilihydraatti on siis elimstölle tavallaan välttämätön aine, muttei kuitenkaan.

Mistä hiilihydraatteja saadaan?

Suomalaisten ruokavaliossa merkittävimpiä hiilihydraattilähteitä ovat leipä, peruna, sokeri, pasta ja riisi. Nämä kun jättää ruokavaliostaan pois, pääsee jo pitkälle. Liiallinen hiilareiden syöminen on muutenkin elimistölle haitallista (lue aiemmin kirjoittamani artikkeli kolesterolista), eikä niiden avulla nälkä pysy poissa kauaa. Moni karppausta kokeileva tulee yllättymään.

Mitä hiilihydraattien tilalle?

Vastaus on yksinkertainen – ja joillekin vastenmielinen: rasvaa. Noin 70% energiasta otetaan syömällä kovia eläinperäisiä rasvoja, maidon rasvoja sekä hyviä kasvikunnan öljyjä kuten oliiviöljyä sekä neitsytkookosöljyä. Rasva sisältää energiaa yli puolet enemmän kuin hiilihydraatit, joten korvattavien hiilarigrammojen tilalle tarvitaan puolet vähemmän rasvoja. Annoskoot pienenevät, mutta rasva pitää silti nälän loitolla paljon kauemmin. Aterioita tarvitaan vähemmän päivän aikana. Tämä saattaa tuntua aluksi hämmentävältä, mutta siihen tottuu.

Monet karppauksen aloittaneet hämmästelevät, kun ei ole nälkä. Kaloreiden vähentämiseen perustuvia dieettejä kutsutaankin karppajien piireissä yleisesti kitukuureiksi sen takia, että niiden kohdalla laihduttaja kärsii jatkuvaa nälkää elimistön vaipuessa hitaasti säästöliekille ja estäen näin todellisten tulosten syntymisen. Ja siihen sitten päälle ankara lenkkeily ja kuntosalitreenaus aliravitulla elimistöllä. Eikä tietenkään kummoisiakaan tuloksia.

Milloin syödään?

Tähänkin vastaus on yksinkertainen: silloin, kun on nälkä. Juuri tämä tekee karppauksesta kaikkein miellyttävimmän laihdutusmenetelmän. Elimistöltä menee toki hetki aikaa tottua käymään hiilareiden sijasta rasvalla, mutta yleensä tuloksia alkaa näkyä jo muutamassa päivässä. Yleinen virkeys lisääntyy sillä hiilarit väsyttävät ja aiheuttavat krapulankaltaisen olotilan, kun verensokerin piikki syömisen jälkeen on taittunut ja elimistö alkaa huutaa lisää hiilihydraatteja. Karpatessa nälkää ei tarvitse nähdä eikä liikuntakaan ole välttämätöntä, ja ketoosin alkuvaiheessa voi olla ettei edes jaksaisi liikkua – elimistön totutellessa ruokavalion muutokseen voimat voivat olla hetken aikaa hieman kateissa.

Ateriarytmi

Minä suosittelen säännöllistä ateriarytmiä mikäli sellainen on mahdollista. Laihtumisen kannalta aamupainotteinen syöminen toimii parhaiten. Itse pärjään klo 6.45 syödyn aamiaisen turvin töissä iltapäivän puolelle, vaikka teen fyysistä työtä. Illalla en yleensä syö enää mitään kuuden jälkeen. Työpäivinä energiaa kuluu kolmen aterian verran, lomalla riittää yleensä kaksi. Liikunnan määrä siis määrittelee energiantarpeen.

Karppaus on elämäntapa, ei kuuri

Moni lähtee karppauskuurille, mutta huomattuaan miten helppoa se on, miten maukasta karppiruoka on ja miten hyvin sillä pysyy nälkä loitolla moni jää sille tielle. Niin pitääkin. Normiruokavalioon palaaminen tuo kadotetut kilot melko nopeasti takaisin. Kannattaa siis lähteä matkaan sillä ajatuksella, ettei se lopu koskaan.

Sapuskat tehdään itse

Nykyään kaupoista saatavat einekset ja muut jalostetut elintarvikkeet sisältävät lähes aina lisättyä sokeria tai glukoosisiirappia, erilaisia lisäaineita ja arvokkaat raaka-aineetkin korvataan mieluummin aromivahventeilla – esimerkkinä vaikka valmis guacamole-dippi, jonka pääraaka-aine pitäisi olla avokado. Purkki sisältää noin 3% avokadoa ja loput on aromivahventeita ja halpoja täyteaineita kuten tärkkelystä. Ihmisille myydään siis paskaa purkissa ja kalliiseen hintaan. Karppaajan onkin syytä valmistaa ruokansa itse, ja mahdollisimman käsittelemättömistä aineksista. Se ei ole vaikeaa kun pääsee alkuun ja tämä blogi – kuten kaikki netin karppausfoorumitkin ovat täynnä ruokaohjeita. Kaikkien ei tarvitse olla säveltäjiä.

Karppaus on myös hyvin helppoa sen suhteen, ettei kaloreista tarvitse piitata paskaakaan. Itse arvioin hiilihydraattien päivittäisen saannin aluksi silmämääräisesti tutkimalla tuoteselosteita ja päässä laskemalla, mutta nykyään ei tarvitse enää tehdä sitäkään. Kelvolliset raaka-aineet ja määrät jäävät muistiin, eikä tarvitse murehtia kuin siitä, että kaapista löytyy sopivaa tavaraa ja että varaa hieman aikaa ruuanlaittoon. Jos kokkaaminen on vierasta touhua, siihenkin oppii nopeasti ja oikeista aineksista itse tehty ruoka peittoaa kaikki valmisruuat 100-0.

Mitä sitten pitäisi syödä?

Yleinen stereotypia on, että karppaajat syövät vain munia ja pekoniin käärittyä pekonia. Tämä on aika kaukana todellisuudesta. Karppaajan lautaselle voi karppaustyylistä riippuen kuulua mitä tahansa lihaa, a-luokan makkaraa, kanaa, kalaa, muita mereneläviä, laaja valikoima erilaisia kasviksia, juureksia, palkokasveja, linssejä, sieniä… kaikki juustot ja sokeroimattomat maitotuotteet kuten rahkat, kermat, turkkilaiset jugurtit, voit ja kermaviilit ovat karppien ruokaa. Ja tietysti ne kananmunat.

Ruokavaliotaan voi täydentää erilaisilla pähkinöillä, siemenillä, yrteillä ja marjoilla. Myös omatekoiset leivät, pizzat ja piirakat kuuluvat karppajan lautaselle, kunhan ensin opettelee tekemään taikinat hieman erilaisista värkeistä kuin normaalisti. Myöhemmin, tavoitepainon lähestyessä ruokavalioonsa voi lisätä vähän hedelmiä, enemmän juureksia ja silloin tällöin jopa hieman riisiä, tattaria, hirssiä tai vaikka gluteenitonta pastaa. Jopa kakkuja voi tehdä melko karpisti.

Alan kirjoissa on hyviä taulukoita ruoka-aineista sekä ateriaesimerkkejä. Fineli on suomalainen elintarvikkeiden tietopankki, josta löytyvät syötävien tarkat ravintosisällöt – tämä on käytännöllinen esimerkiksi kasvisten kohdalla, joiden arvoja ei ole missään ilmoitettu. Kaupassa kannattaa tutkia jokaisen purkin ja purnukan ravintoarvot sekä niiden sisältämät raaka-aineet ja tehdä sen perusteella ratkaisu, voiko kyseistä elintarviketta käyttää. Ohjenuorana sopiville elintarvikkeille kannattaa pitää matalaa hiilaripitoisuutta. Alle 5g/100g on hyvä, 5-10 grammaakin on ok kun ei syö paljoa, yli 10g sisältäviä tuotteita kannattaa käyttä vain pieniä määriä ja varsinkin karppauksen ensimmäisten viikkojen aikana pyrkiä välttämään kokonaan. Aloitus kannattaa siis tehdä mahdollisimman vähillä hiilareilla, mutta ruokavaliotaan voi laajentaa huimasti päästyään ensin hyvään alkuun laihtumisessa. Atkins kertoo tarkemmin tästä laihdutustavasta kirjoittamissaan kirjoissa.

Kannattaa kiinnittää huomiota myös gluteenittomuuteen, lisättyyn sokeriin ja sen johdannaisiin sekä E-koodattuihin lisäaineisiin. Vähempi on kiistatta parempi. Somefood.org kertoo enemmän lisäaineista sekä niiden vaikutuksista. Sivustolla on myös tietokanta valmiista elintarvikkeista, joten saat helposti selville vaikkapa mitä Atrian nakeissa on ja mitkä aineet on todettu haitallisiksi. Kannattaa suosia luomua, jos vain lompsa on lyönnissä.

Itse aloitin oman karppaukseni syömällä useamman päivän ajan broilerin koipireisiä ja oliiviöljyllä kyllästettyä kreikkalaista salaattia. Siinä samalla yritin keksiä mitä muuta voisin syödä. Tuloksena oli innostuminen ruuanlaitosta, tämä blogi sekä kuukausien kuluessa melko mittava kirjo erilaisia ruokaohjeita ja muita aihetta käsitteleviä tekstejä. Painoa on kadonnut 24kg yhdeksässä kuukaudessa.

Makeanhimo

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, etten ole koskaan ollut erityisen perso makealle. Suklaalevy menee kyllä kertaistumalla kun sen aloittaa, mutta hinkua sellaisen ostamiseen ilmenee harvoin. Makean syöminen lisää makeanhimoa, mutta ketoosin avulla siitäkin yleensä pääsee eroon. Karppaajan suussa hieman makea maistuu enemmän makealta, ja moni aiemmin sopivasti makea alkaa jo ällöttää. Vaikka makeitakin juttuja voi leipoa melko karpisti, ei niitä kannata syödä kuitenkaan usein ettei vanha makeanhimo palaisi. Karppileipomuksissakin on jonkin verran hiilareita, joten en suosittele niitä muutaman ensimmäisen viikon aikana syötäväksi ollenkaan, mikäli haluaa varmasti säilyttää ketoosinsa.

Laihtuminen on yksilöllistä

Kaikki eivät voi odottaa samoja tuloksia samalla menetelmällä. Elimistö on monimutkainen systeemi, ja ihmisten hiilareiden sietokyvyssä on suuria eroja. Tiedän tapauksia, joissa päivittäinen hiilareiden saanti oli pudotettava alle 15 grammaan ennen kuin laihtuminen käynnistyi, mutta toisaalta jollekin voi riittää kun pudottaa ne alle sadan. Ketoosiin päästään yleensä 20-40g hiilareita / päivä, mutta mitä vähemmän, sen nopeammin. Ketoaineiden määrää elimistössä voi mitata apteekista saatavilla ketostix-liuskoilla.

Naisten voi olla vaikeampaa laihtua kuin miesten, ja tämä johtuu yleensä hormonitoiminnan eroavuuksista sekä kropan erilaiesta koostumuksesta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi tehdä laihduttamisesta todella haastavaa. Enemmän ylipainoa mukanaan kanniskelevat ovat todennäköisesti herkempiä hiilareiden haittavaikutuksille ja karppaamalla voidaan saada järisyttäviä tuloksia aikaan muutamassa viikossa tai kuukaudessa, ja taas vain vähän ylipainoisten laihtuminen on yleensä hitaampaa.

Tulosten arviointi

Usein kehoitetaan seuraamaan karppauksen aikaansaamia muutoksia mieluummin peilistä kuin puntarista, ja mittanauhan avulla voit todeta, että karppaamalla suurin osa läskeistä todellakin lähtee keskivartalosta. Aiemmin tiukaksi jääneet vaatteet alkavat taas mahtua, ja lopulta on mentävä vaatekauppaan uusimaan koko farkkuvarasto.

Vaa’an heikkous mittausvälineenä on siinä ettei se erottele läskiä ja lihaksia, eikä myöskään huomioi kehon sisältämää sulamatonta ainesta eikä ylimääräistä nestettä. Lisäksi meillä ihmisillä on taipumus tuijottaa liikaa numeroita.

Nestetasapaino ja suolat

Hiilihydraatit sitovat nestettä elimistöön, joten karpatessa sitä poistuu kropasta ja usein ne ensimmäiset kadotetut kilot ovatkin lähinnä vettä. Ylimääräisen nesteen poistuminen vähentää jo yleistä turvotusta huomattavasti. Nesteen läpivirtaus elimistöstä vie mennessään kuitenkin myös välttämättömiä suoloja, josta seuraa helposti päänsärkyä. Karppaajan tulee siis huolehtia sekä riittävästä veden että suolan saannista. Itse olen yhdistänyt nesteytyksen ja suolat juomalla päivittäin vichyä.

Lisäravinteista ja laihdutusvalmisteista

Maailma on pullollaan erilaisia laihdutusvalmisteita, joita lähes kaikkia yhdistää sekä kallis hinta että se etteivät ne toimi. On olemassa erilaisia pussikeittodieettejä ja ties mitä, mutta näitäkään ei tarvita, kun laihtumisen hoitaa se oikea ruoka, mitä päivittäin syömme.

Hivenaineiden saanti on kuitenkin tärkeää, ja näistä laihtumisen kannalta olleellisin on kromi. Suomalaisten krominsaanti on Euroopan surkeinta, ja runsas maitotuotteiden käyttö vielä heikentää sen imeytymistä. Minä olen ottanut kromilisää purkista, ja samoin magnesiumia. Nämä eivät ole suuri investointi, mutta harkitsemisen arvoinen.

Entäs vitamiinit?

Karppaajan pitäisi syödä niin paljon kasviksia ettei lisävitamiineja tarvita, ja – yllättävää mutta totta – myös liha sisältää vitamiineja. Runsas kalansyönti on suositeltavaa, mutta useimmilta se jää kuitenkin syömättä. Kalanmaksaöljy on hyvä (mutta ei hyvän makuinen) korvike, ja varsinkin pimeään aikaan siitä irtoaa myös tarvittava d3-vitamiini.

Luettelen tähän loppuun vielä muutamia laihtumisen kannalta haitallisia asioita:

Iltasyöminen

Kun ei syö illalla, tulee yön paastojaksosta huomattavasti pidempi ja – paradoksaalista kyllä – aamulla on vähemmän nälkä. Kun jättää iltapalan väliin, elimistö ryhtyy yön aikana polttamaan varastoitunutta rasvaa ja laihtumista tapahtuu. Kun syö paljon rasvaa, kroppa myös oppii käyttämään sitä varastoimisen sijaan.

Napostelu

Nykyään virallisesti suositellaan syömään usein ja vähän kerrallaan. Se onkin välttämätöntä silloin, kun ruokavalio perustuu hiilihydraatteihin (lue se kolesterolijuttu, jos et vielä lukenut). Ne eivät pidä nälkää kauaa poissa. Jatkuva napostelu estää rasvanpolttoa tapahtumasta edellä kuvatulla tavalla. Rasvaa palaa päivälläkin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Kun siis syöt, syö kunnolla.

Gluteeni

Maanviljelyn keksiminen teki metsästäjistä ja keräilijöistä jyväjemmareita. Ihmisen geneettinen perimä ei ole vieläkään oikein sopeutunut tähän, ja siksi viljojen syöntiä tulisikin ehdottomasti välttää. Viljatuotteiden sisältämä gluteeni sekoittaa ruuansulatuksen toimintaa ja estää tehokkaasti laihtumista.

Lisäaineet

Kaikkia lisäaineita kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan välttää, mutta nykyisessä yhteiskunnassa se lienee lähes mahdotonta. Monien karppaajien kokeman perusteella aspartaami on laihtumisen kannalta haitallisinta. Sitä on lähinnä light-limsoissa, joiden korvaaminen vichyllä tai hanavedellä on fiksu veto. Stevia on karppaajien suosima makeutusaine, mutta sen maku ei kaikkia miellytä. Minä olen käyttänyt leivonnassa karppisokeria (erytritoli, imeytyvää hiilihydraattia 0g), joka on sokerin näköistä ja makuista, mutta ei niin makeaa kuin oikea sokeri.

Huonot yöunet

Yksinkertaista, mutta totta. Epäsäännöllinen unirytmi sekoittaa aineenvaihduntaa, ja elimistö polttaa rasvaa parhaiten levossa.

Alkoholi

Lasillinen silloin tällöin on aineenvaihdunnalle hyväksi, ryyppääminen ei. Kalja on pahin vitsaus, koska se kerryttää runsaasti nestettä elimistöön ja sisältää gluteenia. Silloin tällöin pitää tietenkin ottaa, ja parhaita juomia karppaajalle ovat väkevät viinat sekä kuivat viinit. Kossuvissy sitruunalla ja jäillä on sopiva drinkki baarissa.

Lopuksi…

Tämä oli nyt tällainen lyhyt pintapuolinen katsaus karppaukseen ja ketoosiin, mutta kuten olen jo sanonut, netti on täynnä foorumeita ja yhteisöjä joissa oppii lisää ja voi esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin melko helppo ja vaivaton tapa laihtua, puhumattakaan muista terveyshyödyistä joita ruokavalion muutos tuo tullessaan. Niistä lisää joskus myöhemmin.

Samppa Kalminen

Kolesteroli

Tämä on ehkä karppaajien keskuudessa yksi eniten keskustelua herättäneistä aiheista. Karppausta miettivät pelkäävät paskat housussa rasvan määrää sekä siitä seuraavaa kolesteroliarvojen nousua, vaikkei ehkä kannattaisi. Monet karppaajatkaan eivät ole varmoja siitä, mitä kolesterolista pitäisi ajatella ja miten kolesterolikokeiden tuloksia tulkita. Oikeanlainen ruokavalio parantaa terveyttä, eikä kolesteroli ole vaarallista silloin kun elimistö toimii oikein. Minä yritän tässä ja nyt hieman valottaa tätä asiaa ja suitsia ihmisten aiheetonta kolesterolikammoa oman ymmärrykseni ja lukemani valossa.

Ravintosuositukset kivikaudelta

Nykyaikaiset ravintosuositukset kehoittavat meitä syömään paljon hiilihydraatteja sekä välttämään runsasta rasvankäyttöä ja erityisesti kovia eläinperäisiä rasvoja nimenomaan kolesterolin takia. Tämä on erittäin nurinkurista siinä valossa, mitä tutkimukset ovat tähän mennessä osoittaneet ja saaneet selville kolesterolista sekä sen toiminnasta elimistössä. Näistä tutkimuksista ei pidetä kovin suurta ääntä, ja elintarvikevirastot eri puolilla maailmaa pitävät yhä sitkeästi kiinni vanhoista suosituksistaan vaikka ne ovat virheellisiä ja monille suorastaan vaarallisia. Nyt hiljattain julkaistiin uudet pohjoismaiset suositukset, joissa mm. voi suositeltiin korvattavaksi kasvimargariineilla, aineilla jotka ovat elimistölle myrkkyä ja joihin tiedostava karppaaja ei koskisi tikullakaan, ja jotka vielä maistuvatkin kamalalta. Punaisen lihan syöntiä kehoitettiin vähentämään, tosin ilman minkäänlaisia perusteluita. Myös tunnettu suomalainen vhh-lääkäri, Antti Heikkilä lyttää nämä suositukset blogissaan.

Totuus on, että kivikaudella noudatettiin ihmiselle hyvin soveltuvaa ruokavaliota – ei suositusten takia vaan siksi ettei muuta ollut tuolloin tarjolla, aikana ennen maataloutta ja hiilihydraatteja.

Mitä kolesteroli on?

Heti kärkeen on syytä mainita, että kolesteroli on elimistölle välttämätön rakennusaine, jota kaikki solut tarvitsevat. Jopa ihmiselle välttämätön D-vitamiini koostuu kolesterolista. Se ei ole myrkky, kuten on annettu ymmärtää jo kymmeniä vuosia. Myöhemmin on havaittu, että kolesterolia on elimistössä useita eri tyyppejä ja niillä on erilainen tarkoitus – pointtina nimenomaan se, että niitä on elimistössämme hyvästä syystä. Nykyään useimmat ihmiset tuntevat ”hyvän” HDL-kolesterolin sekä ”pahan” LDL-kolesterolin, mutta tässäkään ei ole vielä koko totuus.

Kolesterolilla pelottelu alkoi Yhdysvalloista 80-luvulla, jolloin korkean kolesterolin ja sydänsairauksien välisestä yhteydestä ruvettiin pitämään meteliä. Sittemmin amerikkalaiset ravintosuositukset rantautuivat muuallekin. Siitä huolimatta ihmiset eri puolilla maapalloa alkoivat järjestelmällisesti lihoa aloitettuaan rasvan välttelyn. Paradoksaalista?

HDL

HDL-kolesteroli suojaa elimistöäsi poistamalla verenkierrosta ylimääräistä kolesterolia kuljettamalla sen maksaan, missä se prosessoidaan muiksi aineiksi. HDL-arvosi nousee kun syöt kovia, tyydyttyneitä rasvoja – eli juuri niitä rasvoja, joita nykyiset ravintosuositukset kehoittavat välttämään. Minun mielestäni tämä on jokseenkin käsittämätön juttu. Vähärasvaisen ravinnon on aikoinaan todettu alentavan kokonaiskolesterolia hieman, mistä on saatu lisää vettä myllyyn: sen on pakko olla terveellistä! Valitettavasti lasku tapahtuu HDL:n puolelta, mikä vain lisää sairastumisriskiä. Tuolloin eri tyyppisiä kolesteroleita ei vielä tunnettu.

No, onneksi nämä suositukset ovat vain suosituksia, eikä niiden noudattaminen ole pakollista. Lihaa ja kananmunia todennäköisesti saa kaupoista vielä tulevaisuudessakin. Ja jos ajatellaan vaikkapa kananmunia – umpinaisen kuoren sisällä on kaikki mitä poikanen tarvitsee kehittyäkseen kuoriutumisvaiheeseen saakka. Kananmunista sanotaankin että ne sisältävät oikeastaan kaikkia muita ravintoaineita paitsi C-vitamiinia. Ja entäpä ihmisvauvat sitten? Äidinmaito on moninverroin rasvaisempaa kuin tölkeissä myytävä, ja tämäkin rasva on enimmäkseen tyydyttynyttä. Voitaisiin sanoa, että rintamaitoa saavat lapset karppaavat ja rikkovat näin tehdessään törkeästi annettuja ravintosuosituksia. Okei, takaisin asiaan.

LDL

Pahaksi haukuttujen LDL-partikkelien tehtävä elimistössä on kuljettaa kolesterolia soluihin niiden rakennusaineeksi, eli sen toiminta on täysin vastakkainen HDL:ään verrattuna. Solut osaavat muodostaa kolesterolia tarvittaessa myös itse, ja tähän palaamme myöhemmin. Solut muodostavat veressä olevasta kolesterolista itseään ympäröivän, niiden toiminnalle välttämättömän solukalvon. Kuten huomaat, ihmiselimistö on monimutkainen rakennelma joka on suunniteltu toimimaan juuri oikealla tavalla ja säätelemään itse itseään automaattisesti. Ihmisen tehtäväksi jää vain syöttää oikeanlaista polttoainetta.

Mutta entäs se vaarallinen kolesteroli?

Veren LDL-koostumus riippuu pitkälti siitä, millaista ruokaa syödään. Historia on opettanut, ettei vähärasvainen ruoka ole auttanut meitä laihtumaan eikä se estä metabolisen oireyhtymän ja sitä kautta kakkostyypin diabeteksen kehittymistä. Maailman väestön lihomisbuumi alkoi juuri näistä pahasti virheellisistä ravintosuosituksista, joiden mukaan itsekin aiemmin söin ja lihoin noin 20 kiloa yli normaalipainon.

LDL-partikkeleita on eri kokoisia, ja nimenomaan näissä se vaara piilee. Suuret ja keskikokoiset kelpaavat soluille, pienet eivät. Ja kun ne eivät kelpaa, ne jäävät verenkiertoon pyörimään, hapettumaan (ox-LDL), sokeroitumaan (AGE-LDL)… ja tähän väliin pieni kysymys: mikähän se saa kolesterolin sokeroitumaan? Mitä ihmisen tulee syödä, että näin käy? Jätän piruuttani vastaamatta.

No, kerrotaan nyt kuitenkin. Kolesterolin hapettuminen ja sokeroituminen on suoraa seurausta korkeasta verensokerista, joka saadaan pysymään korkealla syömällä hiilihydraatteja paljon ja usein. Ja niitähän on jumaliste pakko syödäkin usein, koska muuten olisi koko ajan nälkä! Hiilihydraatteja voisi verrata paperin polttamiseen takassa – se pölähtää hetkessä tuhkaksi antaen vähän lämpöä, mutta tämän jälkeen kylmyys iskee jälleen. Rasvaiset ateriat ovat koivuhalkoja – ne palavat tasaisesti ja antavat lämpöä pitkäksi aikaa… ja sitten takaisin asiaan!

Juuri nämä edellämainitut pienet LDL-partikkelit ahtauttavat verisuonia ja aiheuttavat tukoksia sekä infarkteja. Asia oli tiedossa, mutta siitä oltiin kuitenkin hissukseen, ja elintarviketeollisuus alkoi syytää markkinoille kaikenlaista kevyt-paskaa, missä terveelliset rasvat oli korvattu halvalla sokerilla. Valtavia voittoja näille yrityksille ihmiskunnan terveyden kustannuksella, ja kaikki valehtelu siihen päälle. Raha ratkaisee, kaikessa ja aina.

Insuliiniresistenssi

Mehän kaikki tiedämme, että hiilihydraatit nostavat verensokeria, jonka seurauksena keho tuottaa insuliinia sokeriarvojen tasaamiseksi. Jos me syömme hiilihydraatteja paljon ja toistuvasti pitkiä aikoja, voi veren insuliinipitoisuus jäädä pysyvästi korkeaksi, mikä johtaa metaboliseen oireyhtymään eli insuliiniresistenssiin. Se on elimistön tila, jossa sen tuottaman insuliinin teho on heikentynyt eikä se kykene enää selviytymään kaikesta siitä glukoosista, jota verivirran mukana kulkee. Tästä seuraa insuliinintuotannon kiihtyminen edelleen, mikä johtaa noidankehään… joka taas tuo tullessaan läjän muita ongelmia kuten glukoosi-intoleranssin, kohonneet triglyseridit, verenpainetaudin sekä tulehdussytokiinien lisääntyneen määrän elimistössä. Kuulostaa aika pahalta?

Insuliinin tehtävä on siirtää sokeria lihassoluihin energian tuotantoon sekä varastoida ylimääräinen rasvasoluihin – muinaiset ihmiset metsästivät ja söivät paljon silloin kun lihaa saivat, joten rasvan varastoiminen oli tuon ajan ihmisille hyödyllinen funktio – rasvavarastot auttoivat kestämään siihen saakka, kunnes taas saatiin saalista. Mutta insuliini tekee elimistössä muutakin kuin varastoi rasvaa. Huippukorkea insuliinitaso yliaktivoi soluja tuottamaan jatkuvasti lisää LDL-kolesterolia, minkä johdosta solut eivät enää vastaanota sitä verestä. Pienet LDL-partikkelit kerääntyvät vereen nostaen pitoisuuden pilviin… ja tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli kolesterolilääkitykseen.

Statiinikupla

Ihmiskunnan kärsiessä läskiepidemiasta lääkefirmat käärivät valtavia voittoja. Kolesterolia alentavat lääkkeet ovat kansainvälinen hitti, joita lääkärit mielellään määräävät aina kun potilaan kolesteroliarvot ovat ”korkeat” tai kun ihminen ikääntyessään siirtyy ”riskiryhmään” sydänsairauksien osalta. Näitä lääkkeitä kutsutaan statiineiksi, ja niistä oli hiljattain juttua maikkarin 45-minuuttia-ohjelmassa. Dokumentissa kerrottiin suomalaisesta Leino Utriaisesta, joka oli saanut näistä lääkkeistä vakavan haimatulehduksen ja jonka jälkeen mies oli omistanut elämänsä globaalin statiinikuplan puhkaisemiselle. Statiineja määrätään ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa jo lähes miljoonalle suomalaiselle, joista useimmille nämä ovat hyödyttömiä osan saadessa niistä vakavia haittavaikutuksia.

Sukankuluttaja vs. lääketeollisuus

Lääketeollisuudella on varaa palkata ja lahjoa lääkäreitä ja tutkijoita tekemään lääkkeiden käyttöä tukevia tutkimuksia ja paasaamaan kolesterolin vaaroista ihmisille, joille sitten määrätään kalliita lääkkeitä kolesteroliarvojen ”parantamiseksi”, vaikka nykytutkimukset LDL:n haitallisuudesta osoittavat aivan muuta. Statiineja käytetään LDL-kolesterolia alentavana lääkkeenä, vaikka niiden on todettu samalla lisäävän vaarallisen, hapettuneen LDL:n määrää elimistössä. Ne myös altistavat mm. lihaskivuille ja -heikkoudelle, haimatulehdukselle, erilaisille sisäelinvaurioille sekä diabetekselle. Kehitteillä on myös HDL-arvoja kohottavia lääkkeitä, vaikka ongelma olisi helppo korjata ainoastaan ruokavaliota muuttamalla, ilman lääkefirmojen interventiota. Ei ole ihme, että lääketeollisuuden lobbarit yrittävät järjestelmällisesti vaientaa harmillisen totuuden kanssa esiin marssineet karppaajat. Tohtori Tolonen on tunnettu ravintotieteen asiantuntija, ja hän suositteleekin statiinien tilalle vähähiilihydraattista ruokaa, D-vitamiinia sekä kalaöljyvalmisteita.

Lobbaus on kaikesta huolimatta onnistunut hyvin. Rasvakammo istuu niin sitkeästi tavallisissa sukankuluttajissa ettei järkipuhe mene läpi, ei edes tutkimustulosten kera. Ei ole sattumaa, että syötyjen hiilihydraattien määrä korreloi suoraan sairauksien kanssa, joita olemme tottuneet kutsumaan ”elintasosairauksiksi”. Sitä vaan kuvitellaan, että syyllinen on liiallinen tv:n katselu ja rasvaiset ranskalaiset (vaikka oikea ilmaus olisi hiilaripitoiset ranskalaiset). Minä itse olen laihtunut koko kesän ja syksyn ajan rasvaista ruokaa mättämällä ja harrastamatta juuri minkäänlaista liikuntaa vasemman jalan hermovamman takia. Hiilihydraatteja olen tietenkin välttänyt.

Mitä verikokeet kertovat?

Nykyään käytetyt normaalit verikokeet määrittävät kokonaiskolesterolin, HDL:n, LDL:n sekä triglyseridit. Tohtori Tolonen väittääkin – useiden tutkimusten valossa – etteivät nykyiset laboratorioissa mitattavat verenkuvat kerro juuri mitään sairastumisriskeistä, ja että suuri osa määrätyistä kolesterolilääkityksistä ovat turhia tai jopa haitallisia. Sydänsairauksiin kuolleiden kolesteroliarvot ovat usein olleet normaalit. Testituloksiin vaikuttaa yllättäen myös D-vitamiinin puute, eli yleensä talvella mitataan korkeampia pitoisuuksia varsinkin täällä pohjoisissa oloissa.

Kolesterolimittausten tuloksien tulkitsemisessakin voi olla eroja, eikä missään tapauksessa tule tuijottaa yksittäisiä lukuja, sillä HDL:n suhde kokonaiskolesteroliin on ratkaisevampi. Korkea kokonaiskolesteroli ei ole pahaksi, jos HDL:kin on korkea. Ei siis ehkä kannata hypätä kattoon suositukset ylittävien kolesteroliarvojen takia, mutta korkeista triglyseridiarvoista kannattaa huolestua, sillä ne yleensä viittaavat metaboliseen kolesterolihäiriöön. Häiriö johtuu korkeasta hiilihydraattien ylimäärästä elimistössä ja on osa metabolista oireyhtymää.

Paras lääke, ilman reseptiä

Aiemmin kirjoittamani perusteella kolesteroli ei siis ole sinänsä vaarallista silloin kun elimistö toimiii kuten sen on tarkoitettukin. Oikea, alkuperäinen ihmisen jo muinaisista ajoista asti käyttämä ravinto on ollut vähähiilihydraattista. Kolesteroliongelmia ei ole ollut ennen maataloutta ja teollista moskaa jota nykyään syödään. Tästä syystä uskallankin väittää, että karppaus on yksinkertaisin, turvallisin ja helpoin tapa hoitaa ylipainoa, keskivartalolihavuutta, metabolista oireyhtymää, diabetesta, kolesterolihäiriötä, sekä verenpainetautia, mutta se on hyvä lääke moneen muuhunkin vaivaan.

Voisin tähän loppuun esittää vertauksen diesel-autosta, jonka tankkiin kaadetaan bensaa. Kone kilahtaa varmasti. Samoin käy, kun ihminen mussuttaa suuria määriä hiilihydraatteja terveellisten rasvojen sijaan. Kolesteroli ei siis ole vaarallista karppaajalle, mutta sitäkin vaarallisempaa pullamössön puputtajille.

Lopuksi…

Tulin nyt tutkineeksi tätä asiaa mielestäni tarpeeksi tälle erää. Mutta mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Maailma on sairas ja muuttu kaiken aikaa sairaammaksi. Sijoittajat ja talousmaailman eliitti eivät piittaa mistään paskaakaan, kunhan rahavirta heidän pohjattomille tileilleen jatkuu vuolaana. Ihmisiä huijataan, johdetaan harhaan ja myrkytetään jo ennestään valtavien voittojen maksimoimiseksi. Ihmisen ahneudella ei ole mitään rajoja.

Mutta onneksi jokaisella on mahdollisuus valita mitä suuhunsa laittaa ja ehkä tämän luettuaan myös ymmärtää se, minkä härpäkkeen statiineja tyrkyttävän lääkärin korville voi vetäistä. Ei muuta tällä kertaa… paitsi tietty se, että tätä tekstiä saa jakaa vapaasti. Ja karppausta kannattaa kokeilla. Jo parissa viikossa tulet huomaamaan eron hiilarimoskan ja oikean ruuan välillä. Suosittelen myös lämpimästi perehtymään netin tarjontaan aiheesta, vaikkapa Tohtori Tolosen artikkeleihin ja lukemaan Andreas Eenfeldtin kirjan Ruokavallankumous.

Samppa Kalminen