Paistettu munajuusto

Pahoittelen blogin tyhjyyttä alkuvuoden aikana. Ei ole ollut ideoita tai aikaa niiden toteuttamiseen. Nyt pääsiäisen kynnyksellä päätin kuitenkin suorittaa juustostudiossani uuden kokeilun, josta tuli onnistunut ja lopputuloksesta herkullinen. Kyseessä on uunissa paistettu maidosta, piimästä ja kananmunista tehty perinnejuusto.

Tämän juuston valmistus ei poikkea paljoakaan siitä, miten aiemmin julkaisemani piimäjuusto valmistetaan. Tarvitaan hieman suurempi määrä erilaisia astioita: vähintään viiden litran kattila, kulhoja, lävikkö ja siivilä, sideharsoa sekä juustomuotti. Viimeisin ei ole kuitenkaan pakollinen, sillä juuston voi ihan hyvin valuttaa vaikkaa siivilässäkin.

Munajuusto on peräisin jostain Päijät-Hämeen suunnalta, ja sitä pidetään myös perinteisenä pääsiäisherkkuna. Siitä on olemassa kaksi erilaista versiota, tuore munajuusto sekä paistettu munajuusto. Paistettuna se on huomattavasti juhlavamman näköinen, ja se tuo mieleeni jo muinoin kaupoista kadonneen Ilves-juuston, jota meillä oli aina joulupöydässä kun olin pieni. Tämä tekele ei ollut niin kuivaa ja kovaa kuin Ilves, mutta maultaan hyvin lähellä sitä.

Jo tuoreeltaan maistaminen osoitti tuotoksen erittäin maukkaaksi, ja ehkä juuri munan ansiosta nyt tuntui, että vaivan palkaksi sain huomattavasti suuremman määrän kiinteää ja painavaa juustomassaa kuin piimäjuuston kohdalla. Tästä satsista sain puisen juustomuotin täyteen, ja pieneen siivilään tein toisen viritelmän lopusta massasta. Paistettuna juustosta tulee kauniin kullanruskea ja on lämpimänä uunista otettuna herkullista.

Juustoja tehdessä kertyy melkoinen määrä heraa, jonka voi hyvin käyttää vaikka sämpylätaikinan pohjaksi. Minä väsäsin peltileivän, johon sain puoli litraa kulutetuksi. Alla mainittu hiilihydraattimäärä siis tuskin pitää paikkansa, sillä suurin osa siitä irtoaa juustosta heran mukana. Määrät on laskettu Finelin typerästi uudistuneen palvelun avulla.

Munajuusto sopii hyvin juhlapöytään sekä juustotarjottimelle, ja usein sitä nautitaan hillon kanssa kuten leipäjuustoakin.

Makroravinteet koko satsissa:

Hiilihydraatit: 187g (ennen heran erottamista)
Rasva: 143g
Proteiini: 163g

Ainekset:

3l täysmaitoa
1l talouspiimää
5 munaa
suolaa

Valmistusaika: noin 45 minuuttia, valutus kylmässä yön yli, ja noin 20 minuuttia paistamiseen.

1. Kaada piimä kulhoon, ja vatkaa sekaan 3 munaa. Tyhjennä maitotölkit suureen kattilaan, ja keitä kiehuvaksi tasaisesti hämmentäen. Nosta kiehuva maito pois levyltä, ja vatkaa varovaisesti piimäseos sekaan. Keitä litkua vielä levyllä lähelle kiehumispistettä, ja nosta sitten kattila levyltä ja anna juustoutua noin puoli tuntia kannen alla.

2. Siivilöi massa kulhoon tai kaada koko setti lävikköön. Voit ottaa heran talteen muuta käyttöä varten tai antaa sen valua suoraan viemäriin; valinta on vapaa. Sekoita joukkoon vielä yksi muna sekä suola. Sekoita ja maista.

3. Vuoraa juustomuotti tai siivilä harsokankaalla, aseta sopiva alusastia alle ja kauho massa muottiin. Painele tasaiseksi ja käännä harson reunat päälle. Aseta jokin sopiva paino juuston päälle, ja nosta jääkaappiin sitten kun se on jäähtynyt. Anna olla kylmässä yön yli.

4. Käännä harso pois juuston päältä, aseta uuninkestävä astia päälle ja keikauta juusto ympäri. Poista muotti sekä harso. Riko viimeinen muna lasiin ja voitele juusto sillä ennen uuniin laittamista. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia, tai kunnes se on sopivasti pinnasta ruskistunut. Voit syödä juuston myös paistamattomana, ja se on hyvää niinkin.

Karppaajan joululaatikot

Tänä jouluna päätin tehdä karpit joululaatikot jo mukavasti etuajassa, sillä nyt kun en ole töissä ei ole mitään väliä, missä vaiheessa niitä jouluruokia alkaa syömään. Kinkunkin paistoin jo eilen. Ja nyt kun saan nämä postattua hyvissä ajoin, ovat nämäkin reseptit muiden karppaajien käytettävissä jo tätä joulua varten.

Tein tänä vuonna vain kahta eri versiota, kurpitsalaatikon sekä porkkana-linssilaatikon. Tämän perusohjeen avulla on tietenkin helppo versioida muitakin laatikoita… eikä se perinteinen lanttu / porkkana / peruna -linja ole ainakaan tässä taloudessa koskaan ollut mikään orjallisesti noudatettava perinne. Laatikoihin soveltuvat useimmat juurekset tai niiden yhdistelmät, joten niitä kannattaa hyödyntää oman maun mukaan. Pintakasviksista kukkakaali soveltuu erinomaisesti soseruokiin.

Minä paistoin näitä 220 asteessa noin puolisen tuntia, jonka jälkeen siirsin ne leivinuunin jälkilämpöön pariksi tunniksi – olin siis ottanut sieltä kinkun ulos viime yönä. Jos et omista leivinuunia, voit paistaa laatikot tavallisessa uunissa monellakin tapaa. Aika yleinen tapa on noin puolitoista tuntia 175 asteessa, mutta koska nämä ovat hiilarittomampia ja siksi huonommin rapeutuvia versioita, antaa kuumempi alkulämmitys reilun kuorrutuksen / voin kera paremman pinnan. Pitkä kypsytys matalassa lämmössä haihduttaa pois ylimääräistä nestettä. Voit normiuunia käyttäessäsi vaikka paistaa puoli tuntia 220 asteessa, ja sitten pudottaa lämmön 110 asteeseen ja antaa laatikoiden olla uunissa noin tunnin. Kannattaa valita sellaiset vuuat, jotka sopivat uuniin vierekkäin. Kaupoista saa monen kokoisia kertakyttövuokia.

Minä sain laatikoistani mukavan kiinteitä hauduttamalla niitä pitkään leivinuunissa, ja myös makunsa puolesta ne olivat oivallisia ja niiden kuvittelisi kelpaavan joulupöydässä kenelle tahansa normaalien laatikoidenkin ystävälle. Kurpitsaa voin suositella esimerkiksi niille, jotka eivät lanttulaatikon mausta tykkää – se on koostumukseltaan aika samanlaista, mutta maku on jotain ihan uutta.

Makroravinteet kurpitsalaatikossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 95,8g (20%)
Rasva: 133,4g (70%)
Proteiini: 37,8g (8%)

Ainekset:

1kg kurpitsaa (hokkaido- tai myskikurpitsa)
2dl kuohukermaa
2dl perunakuitua
3 kananmunaa
0,5dl siirappia
valkopippuria
jauhettua muskottipähkinää
inkivääriä
suolaa
voita sekä perunakuitua kuorrutteeksi

Makroravinteet porkkana-linssilaatikossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 205,4g (36%)
Rasva: 130,9g (50%)
Proteiini: 72,7g (11%)

Ainekset:

2dl punaisia pikalinssejä
1kg porkkanaa (tai valmista sosetta)
2dl kuohukermaa
1,5dl perunakuitua
2 kananmunaa
0,5dl siirappia
valkopippuria
jauhettua muskottipähkinää
inkivääriä
kanelia
suolaa
voita sekä perunakuitua kuorrutteeksi

Valmistusaika: tyylistä riippuen noin 2-3 tuntia.

1. Tee kurpitsa soseeksi, eli kuori, halkaise, poista siemenet (ja säästä ne paahdettavaksi), pilko, keitä, valuta, kaada takaisin kattilaan ja soseuta. Sauvasekoitin toimii hyvin. Sekoita keittämisen aikana muut ainekset voita lukuun ottamatta tasaiseksi puuroksi kulhossa ja jätä se turpoamaan. Kun olet saanut kurpitsan soseeksi, kaada seos kulhosta soseen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Testaa maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Kaada massa uunivuokaan tai kertakäyttövuokaan ja levittele pinta sileäksi.

2. Aloita porkkanalaatikon tekeminen keittämällä linssit paketin ohjeen mukaan (kannattaa valita sellaisia, joita ei tarvitse liottaa tai kypsyttää pitkään, esim. GoGreen-pikalinssit), ja valuttamalla vesi pois lävikössä. Jätä linssit lävikköön, ja toteuta samat toimenpiteet porkkanalle kuin kurpitsallekin edellisessä vaiheessa. Sekoita valutetut linssit joukkoon samalla kun kaadat kermaseoksen porkkanasoseen joukkoon. Voit myös käyttää valmista kaupoissa myytävää porkkanasosetta (joka myydään juurikin sopivasti kilon pötköissä).

3. Ripottele perunakuitua sekä reilun kokoisia voinokareita molempien laatikkojen pinnalle, ja työnnä tuotokset uuniin. Puhuin paistoajoista tekstin alkuosassa, joten valitse mieleisesi tapa paistaa laatikot.

Nauris-siskonmakkarapihvit

Siskonmakkara ei ole mitenkään trendikästä sapuskaa, sitä ei aina tahdo löytyä kaupoista ja monet nykyajan ihmiset eivät edes tiedä millaista se on – vaikka ehkä siskonmakkarasoppaa joskus ovat syöneetkin. Kyseessä on luonnonsuoleen tai muovikuoreen sullottu vaalea, yleensä sianlihasta valmistettu raakamakkara, joka on siis kypsennettävä ennen syömistä. Käytännössä se massa suolen sisällä on löysää puuroa, ja moniin ruokiin käytettäessä se onkin syytä niistää ulos kuorestaan ennen jatkotoimenpiteitä. Se soveltuukin parhaiten erilaisten taikinoiden ainesosaksi.

Minä päätin testata, miten hyvin se sopisi perinteisten valurautaisessa lettupannussa paistettavien pihvien ainesosaksi. Nyt on kaupoissa näkynyt myös hyvän näköisiä että makuisia tuoreita nauriita, joten päätin sijoittaa tähän väsäykseen muutaman myös niitä.

Siskonmakkara soveltui taikinaan hyvin. Taikina oli raakana hieman tahmeaa ja oli tarratakseen kaikkeen millä siihen koski, mutta sain sen helposti levitettyä lettupannulle heittämällä reilun lusikallisen keskelle pannun koloa ja levittelemällä sitten reunoja kohti. Näitä ei tarvinnut montaa minuuttia paistaa, ja kypsina pihvit olivat niin kiinteitä, etten saanut lastan kanssa sählätessäni ainuttakaan hajalle.

Makukin oli ihan positiivinen yllätys, sillä en itsekään muista syöneeni vuosiin mitään siskonmakkarasta tehtyä eikä niiden mausta ollut minulla minkäänlaista muistikuvaa. Minä söin pihvini perinteisten pannulla paistettujen lantturanskisten, salaatin ja turkkilaisen jugurtin kera.

Jos et omista lettupannua, voit paistaa nämä ihan normipannussa, ja luulisi niistä tulevan ihan kelvollisia uunissakin. Oikeassa lettupannussa pihveistä tulee kuitenkin pyöreitä ja tasakokoisia, jos visuaalisilla seikoilla on joillekin tässä asiassa merkitystä.

Makroravinteet koko satsissa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 34,6g (8%)
Rasva: 156,8g (75%)
Proteiini: 71,9g (16%)

Ainekset:

500g siskonmakkaraa
300g nauriita
1 iso sipuli
2 kananmunaa
4rkl vahvaa sinappia
valkopippuria
kuivattua timjamia
kuivattua korianteria
paprikajauhetta
suolaa
voita paistamiseen

Valmistusaika: noin 45 minuuttia.

1. Purista makkaramassa kulhoon ja tee tyhjästä suolesta vaikka kondomeita. Silppua nauriit sekä sipuli hienoksi joko silppurissa tai raasta ne raasteeksi. Sekoita kasvikset taikinan joukkoon, riko sekaan kananmunat, lisää mausteet ja sekoita koko satsi hyvin. Siskonmakkara on yleensä aika suolaista, joten kannattaa ensin koepaistaa ja maistaa – ja lisätä sitten taikinan joukkoon, jos pihvit jäivät suolattomiksi.

2. Kuumenna lettupannu levyllä, lisää pieni nokare voita jokaiseen koloon ja laita reilu lusikallinen massaa niihin. Levittele massa lusikalla ja paista pari minuuttia. Käännä pihvit ja paista vielä toiset pari minuuttia.

Kasvispekonijauhelihavuoka

Tämä yhdyssanahirviö yllätti ainakin allekirjoittaneen mielettömän hyvällä maulla sekä sillä, miten yksinkertaisista ja halvoista perusvärkeistä koko viritys syntyi. Hämmästyin myös jälkikäteen kun laskeskelin tuotoksen ravintoarvoja tätä postausta varten ja huomattuani, että energiasta 77% oli rasvaa. No, ei haittaa karppaajaa mutta saattaa järkyttää tavallista tallaajaa. Energiapitoisempaa ruokaa syödään vaan yksinkertaisesti pienempi annos kerrallaan niin, että kaloreita tulee saatua päivän aikana se oikea, itselle sopiva määrä.

Rasvassa on myös se hyvä puoli, että se todellakin saa ruuan maistumaan, eikä ainakaan minulle siihen ole koskaan tullut samanlaista himoa ja riippuvuutta kuin sokeriin tai leipään. Toisaalta kannattaa kuitenkin olla hieman varovainen rasvaisten ja vähähiilaristen sapuskojen kanssa, sillä itse olen havainnut, ettei niistä seuraa koskaan samanlaista ähkyä kuin vaikkapa syömällä ison lautasellisen ranskiksia. On siis helpompaa ylensyödä, kun elimistö ei tappele vastaan. Jonkun ranskalaismätön kohdalla minulle on yleensä käynyt aina niin, että lautanen on ollut ihan pakko syödä tyhjäksi pelkästä hiilareiden himosta, oli vatsa siitä mitä mieltä hyvänsä ja vaikka tietää tarkkaan millainen olo siitä mättämisestä jälkeenpäin tulee. Eikö olekin nurinkurista?

Karppaaja korvaa perinteisessä munamaidossa sen maidon kuohukermalla, josta irtoaa laatikkoon mukavasti kaloreita sekä enemmän makua. Tässä myöskin Herbamare sekä pekoni antavat mukavasti lisää potkua makuun. Lisäsin pekonit oikeastaan vain siitä syystä, että 400g jauhelihaa tuntui tässä liian vähältä, mutta kaksi pakettia olisi ollut jo liikaa.

Tällä satsilla täyttää hyvin keskikokoisen uunivuuan. Allaolevassa kuvassa tämä näyttää kuitenkin melkeinpä piirakalta. Se johtuu siitä, että minä käytin vähän turhan isoa vuokaa ja siksi tuotoksesta tuli vähän matala. Kasvikset menevät kuitenkin yllättävän pieneen tilaan, kun ne laitetaan pieneksi silpuksi.

Makroravinteet koko laatikossa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 35,9g (4%)
Rasva: 329,2g (77%)
Proteiini: 170,7g (18%)

Ainekset:

200g lanttua
200g kaalia
200g parsakaalia
1 iso sipuli
50g voita
400g jauhelihaa
1pkt pekonia
Herbamarea
mustapippuria
chilijauhetta
3 kananmunaa
3dl kuohukermaa
150g emmentalraastetta
basilikaa

Valmistusaika: noin tunti.

1. Aloita hakkaamalla kaikki kasvikset melko pieneksi silpuksi kokkiveitsellä. Kuumenna voi isossa padassa, ja kaada sekaan jauhelihat sekä pekonit. Ruskista. Kaada sitten kasvissilppu sekaan, lisää mausteet basilikaa lukuun ottamatta ja sekoita hyvin. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä välillä hämmentäen noin 20 minuuttia. Tarkista maku ja lisää mausteita / herbamarea tarvittaessa.

2. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja kumoa koko padallinen uunivuokaan. Vatkaa munat sekä kerma sekaisin ja valuta seos tasaisesti paistoksen joukkoon. Ripottele juustoraaste sekä basilika vuuan pinnalle, ja paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Bolognese-pizza kasvispohjalla

Ajattelinpa esitellä vielä yhden hieman erilaisen lähestymistavan karppityyliseen pizzanpaistoon. Tämän pizzan pohja ei sisällä pöläystäkään minkäänlaisia jauhoja tai jauheita, vaan se on väsätty pelkistä kasviksista, joiden sidosaineena on kananmunan ja kerman seos.

Tähän voidaan käyttää oikeastaan mitä tahansa juureksia ja kasviksia mitä kaapista sattuu löytymään – kunhan tavara on kiinteää. Ei siis mitään tomaatteja tai sellaista, mikä menee totaalisesti mössöksi blenderissä tai muussa vastaavassa laitteessa. Tämä pohja on hyvä konsti hankkiutua eroon vihanneslaarissa lojuvista jämistä. Minä käytin omaan malliversiooni kaalia, sipulia, porkkanaa ja lanttua.

Minä olen laiskuuttani usein tehnyt myös täytteen pannussa valmiiksi sekoitukseksi tomaattikastikkeineen, sillä jauhelihat on joka tapauksessa paistettava. Heittelen muutkin pizzatäytteet juustoja lukuun ottamatta sekaan, joten valmis täyte on helppo kaataa pohjan päälle ja levitellä sitten tasaisesti reunoja myöten. Voit laittaa tähän pizzaan tietenkin lisätäytteiksi omat suosikkisi, joko sekoittaen lihojen joukkoon tai sitten jälkikäteen pizzan pinnalle. Minä laitoin lihojen lisäksi ananasta, sipulia ja jalopeno-viipaleita. Ohjeen makroravinteet on laskettu tämän mukaisesti.

Oikeastaan näissä kaikissa kokeilemissani karppipizzoissa tuntuu olevan sama ominaisuus: ne kiinteytyvät hitaasti, joten kannattaa aina odottaa tovi uunista ottamisen jälkeen. Seuraavana päivänä lämmitettynä koostumus on yleensä aina parempi kuin tuoreena, mutta maussa ei ole koskaan ollut kummempia eroja eivätkä nämä mene samalla tavalla huonoksi kun vaikkapa pizzeriasta noudetut pizzat. Voit siis hyvin tehdä isommankin satsin kerralla.

Tein tämän pizzan ja salaatin kaveriksi myös jugurttikastikkeen, johon käytin kokeilumielessä telkkarissakin mainostettua juoksevaa Koskenlaskijaa. Tavara oli erittäin venyvää ja siksi vittumaista käsitellä, mutta turkkilaisen jugurtin kanssa se meni mukavasti sekaisin. Lisäsin vielä valkosipulia, chiliä sekä suolaa, ja annoin kastikkeen maustua tovin jääkaapissa. Tästä juustosta ei kaupassa ollut kuin kahta makua, joista valitsin cheddarin. Tavara oli aika miedon makuista mutta hyvää, ja sitä voisi kai käyttää dippinä ihan sellaisenaankin.

Makroravinteet pellillisessä pizzaa sekä energiajakauma:

Hiilihydraatit: 83,1g (10%)
Rasva: 285,9g (71%)
Proteiini: 156,8g (18%)

Ainekset:

Pohja:

oliiviöljyä
600g juureksia tai muita kiinteämaltoisia kasviksia
1 luomukasvisliemikuutio
3 isoa munaa
2dl kermaa
suolaa

Täyte:

oliiviöljyä
400g jauhelihaa
1 sipuli
400g bolognesekastiketta (Dolmio tms)
reilu loraus ketsuppia
mustapippuria
chilijauhetta
suolaa

Pinnalle:

150g emmentalraastetta
basilikaa
oreganoa

Valmistusaika: noin tunti.

1. Silppua ensin kaikki kasvikset pieneksi silpuksi tai raasteeksi, ja paista sitten pannussa oliiviöljyn kera niin, että ne ruskistuvat hyvin. Lisää liemikuutio sekä tarpeen mukaan suolaa. Mitä kauemman paistat, sitä kuivempi pohjasta tulee. Minä käytiin silppuamiseen pientä yleissilppuria, joten jouduin tekemään sillä useamman satsin peräkkäin.

2. Levitä paistettu kasvissilppu uunipellille mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Vatkaa munat ja kerma pienessä kulhossa, ja kaada tasaisesti kasvisten sekaan. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia.

3. Paista lihat pohjan ollessa uunissa. Jos laitat täytteeseen sipulia, pilko se ja laita pannuun ensimmäisenä oliiviöljyn kera. Lisää sitten jauhelihat ja paista, kunnes ne ovat sopivasti ruskistuneet. Lisää lopuksi muut täytteen ainekset ja sekoittele muutama minuutti. Tarkista suola ja mausteet maistamalla.

4. Ota pohja uunista ja nosta lämpö 225 asteeseen. Kaada täyte pizzan päälle ja levittele se tasaisesti reunoja myöten lastalla. Jos haluat lisätä vielä muita täytteitä, tee se tässä vaiheessa. Ripottele pinnalle lopuksi juustoraaste sekä oregano ja basilika, ja paista uunin ylätasolla niin kauan, että juusto on sulanut ja saanut kauniin ruskean värin.

Karppaus ja proteiinin liikasaanti

Päätin taas vaihteeksi tehdä tällaisen pienen korjauspäivityksen, kun satuin huomaamaan millaista paskaa Iltalehden terveyspalstalla jälleen kirjoitetaan. Tällä kertaa kyse ei ole hiilihydraateista vaan proteiineista, mutta jotenkin kummasti tämäkin kirjoitus silti jälleen hyökkää karppaajia vastaan unohtaen ne proteiinit lähes kokonaan. Vaikka teksti oli otsikoitu kertomaan liiallisen proteiinin saannin haitoista, useimmissa kohdissa puhuttiin kuitenkin lähinnä siitä, mitä hiilihydraattien vähentäminen saa aikaan.

Yleensä mielletään, että karppaajat mättävät suuhunsa liikaa lihaa ja muuta proteiinipitoista, mutta käytännössä asia ei kuitenkaan näin ole – tai ei ainakaan pitäisi olla. Proteiinin liikasaannille altistuvatkin lähinnä ne punttisali-ihmiset, jotka vetävät suurimman osan ravinnostaan erilaisina jauheina.

Yleinen suositeltava proteiinin määrä on gramma jokaista tavoitepainokiloa kohden, eli: jos painat sata kiloa ja haluaisit painaa 80kg, on tällöin sopiva määrä proteiinia 80g päivässä. Se olisi kutakuinkin puoli kiloa jauhelihaa, 12 kananmunaa tai kaksi pakettia grillimakkaraa. Rankkaa salitreenausta harrastavat voivat tietenkin syödä enemmän, koska treenin jälkeen lihakset käyttävät proteiinia enemmän kuin mitä sohvalla makoiluun kuluisi. On kuitenkin aika työlästä saada sellainen proteiinimäärä pelkästä ruuasta, joten tällöin astuvat kuvaan ne tiivistetyt heraproteiinijauheet. Niistä onkin jo paljon helpompi saada yliannostus – monilla kun on tapana vielä ottaa vähän enenmmän, ikään kuin varmuuden vuoksi ettei vaan lihasten kehitys hidastuisi.

Käydään nyt kuitenkin läpi nämä Iltalehden jutussa mainitut viisi kohtaa, jotka enemmän tai vähemmän liittyvät proteiinin saantiin. Kirjoitan omat kommenttini jokaisen kohdan perään. Minä olen hieman lyhentänyt näitä, mutta alkuperäinen teksti on luettavissa täältä.

1. Hengitys alkaa haista

Pyritkö maksimoimaan proteiinin saannin ja minimoimaan hiilihydraatit? Niukka hiilihydraattien saanti voi johtaa ketoosiin. Ketoosissa elimistö alkaa käyttämään ensisijaisena energianlähteenään hiilihydraattien sijasta rasvaa. Hengitys alkaa haista. Se johtuu siitä, että aineenvaihdunnassa syntyvä ammoniakki alkaa haista hengityksessä. Koska löyhkä nousee elimistöstä, hampaiden pesu tai lankaus eivät auta ongelmaan.

Noniin. Tässä puhutaan niukasta hiilihydraattien saannista eikä liiasta proteiinista. Monelle karppaajalle ketoosi on juurikin se tavoite siitä syystä, että se mahdollistaa tehokkaan laihtumisen. Toisaalta se on hyvin todennäköisesti myös se tila, missä koko ihmiskunta eleli vielä silloin, kun olimme metsästäjä-keräilijöitä eikä hiilihydraatteja ollut niinkään saatavilla. Ihmisen elimistö on edelleen sopeutunut ketoosiin, sillä geneettisessä mielessä me emme muutu niin nopeasti kuin me muutamme ruokailutottumuksiamme tai millä vauhdilla yhteiskunta ja kaikki se, mistä ihmisten elämä normaalisti koostuu, muuttuu.

Ketoaineilta haiseva hengitys on oikeastaan ketoosin ainoa miinuspuoli, mutta onneksi se ei ole vaarallista. Mieluummin se kuin ylipaino – ainakin jos minun mielipidettäni kysytään. Ja jos noina muinaisina aikoina kaikkien hengitys haisi samalta ketään ei varmasti häirinnyt, ja oli se muutenkin luultavasti niistä ongelmista pienimpiä silloin, kun päivittäinen syöminen ei ollut mikään itsestäänselvä asia.

2. Olet huonolla tuulella

Hiilihydraattien vähentäminen korreloi myös mielialasi kanssa. Aivot tarvitsevat hiilihydraatteja. Ne ovat yhteydessä mielihyvää ohjailevan välittäjäaine serotoniinin tuotantoon. Australialaistutkimuksen mukaan vähähiilihydraattipitoista ruokavaliota noudattaneet ylipainoiset olivat kiukkuisempia kuin enemmän hiilihydraatteja syöneet.

Tämäkään ei liity mitenkään proteiineihin. Karppauksen vastustajat jaksavat veisata tätä samaa virttä maailman tappiin asti, vaikkei se ole totta edes puoliksi. On sanomattakin selvää, että huumevieroituksessa oleva voi olla vähän kärttyisä tai kyrpiintynyt kaikkeen, ja juurikin siitä tässä on nimenomaan kysymys, sokerista vieroittumisesta. Se on kovan luokan huume, joka on tutkitusti sieltä pahimmasta päästä, kun vertaillaan huumeiden koukuttavuutta. Kun saa sokeriannoksensa ajoissa, pysyy hymykin huulilla.

Karppauksen avulla makeanhimosta pääsee eroon, kunhan ensin jaksaa kärvistellä sen vieroitusjaksonsa loppuun. Tämän jälkeen yleinen fiilis kohoaa niin korkealle ettei sitä osaisi uskoa, ellei olisi itse sitä kokenut. Aiempaa jatkuvasti väsynyttä ja tympeää olotilaansa on luullut normaalitilaksi, vaikka kyseessä on ollut verensokerin epätasapainosta johtuva tila. Karppaajan verensokeri pysyy tasaisen matalana, ja näin myös olotila on vakaa eikä ailahtelevainen.

Teknisessä mielessä homma menee niin, että elimistö muuttaa niitä kertyneitä läskejä sokeriksi, jota aivot sitten käyttävät. Se on elimistön tapa varmistaa sokerin saanti sellaisissa oloissa, jolloin aivojen omistaja ei sitä suuhunsa jostain syystä halua laittaa. Ketoosin käynnistyminen kuitenkin ottaa oman aikansa, ja ne ensimmäiset päivät voivat olla melko ahdistavia. Jos taas syöt sokeria jonkin verran mutta et paljoa, et pääse ketoosiin etkä myöskään irti riippuvuudesta. Tällaisia ovat varmasti juuri nuo australialaistutkimuksen kiukkuiset ihmiset.

3. Munuaiset kuormittuvat

Hyvin runsasproteiininen ruokavalio kuormittaa munuaisia. Runsasproteiininen ruokavalio nimittäin lisää typen eritystä, mikä on munuaisille kova paikka.

Ensimmäinen kohta, joka käsittelee proteiineja ja on vieläpä tottakin. Munuaisten kuormittaminen lihaa syömällä on kuitenkin vaikeaa, kuten jo tekstin alussa esimerkkien avulla kerroin. On syötävä todella valtava määrä. Toisaalta tiedän tapauksia, joissa henkilöiden maksa-arvot ovat paukkuneet reippaasti yli viitearvojen kun niitä on tutkittu – kaikki puntinnostajia eikä kukaan heistä ole karpannut.

4. Ruuansulatus tökkii

Moni proteiini-intoilija keskittyy syömään eläinperäisiä proteiininlähteitä. Lihakset ehkä kiittävät, kun syöt esimerkiksi kanaa ja raejuustoa. Kuitujen saanti voi kuitenkin jäädä heikoksi, kun vaihdat kasviperäiset tuotteet, kuten pavut, hedelmät ja vihannekset, eläinperäisiin. Kuitu nimittäin edistää ruuansulatusta, joten ilman sitä seurauksena voi olla vatsavaivoja ja turvotusta.

Tämäkään ei liity proteiineihin, vaan lähinnä kuidun saannin vähyyteen. Tekstissä annetaan selkeästi ymmärtää, että jonkin ravintoaineen lisääminen johtaisi automaattisesti jonkun toisen aineen karsimiseen. Kyllä minultakin terveystarkastuksen yhteydessä kysyttiin kuiduista, mutta minä saatoin kertoa kaapista löytyvän jos jonkinlaista siementä ja rouhetta, joiden avulla esimerkiksi omatekoisesta leivästä tulee vähähiilihydraattista mutta todella kuitupitoista. Sitten vielä päälle kasviksia ja salaattia jokaisella aterialla, joten ei ole syytä huoleen.

Ketoosidieetin alussa maha voi olla sekaisin ja voi olla rasvaripuliakin, mutta se meni ainakin omalla kohdallani melko äkkiä ohi ja siitä eteenpäin elimistö ei ole vielä koskaan toiminut yhtä hyvin.

5. Paino nousee

Vahvasti proteiinipitoinen ruokavalio voi auttaa sinua pudottamaan painoa lyhyellä aikavälillä, mutta seuraukset pitkällä tähtäimella ovat päinvastaiset. Pitkäaikainen tutkimus todisti, että paljon proteiinia syövät tutkitut olivat 90 prosenttia todennäköisemmin ylipainoisia kuin ne, jotka söivät sitä vähemmän. Tutkimuksessa oli mukana yli 7000 henkilöä.

Tässäkin kohdassa on perää. Teksti ei kerro mitä muuta tutkittujen ruokavalioon kuului, mutta tulokset ovat järkeenkäypiä siinä mielessä, että elimistöllä on taipumusta muuttaa ylimääräinen proteiini hiilhydraateiksi, joista lihominen tässä tapauksessa johtuu. Kannattaa siis pitää proteiinin määrä kohtuullisena – eli oikeassa suhteessa siihen, mitä lihaksesi tarvitsevat.

Lopuksi…

Jotenkin on jälleen vaikea olla ajattelematta tämänkin Iltalehden kirjoituksen taustavoimaksi elintarviketeollisuutta, jonka etujen mukaisesti meidän tulisi syödä sellaista ruokaa joka on mahdollisimman prosessoitua, mahdollisimman halvoista aineksista valmistettua ja joka voidaan hyvin brändättynä myydä ihmisille kovaan hintaan.

Tämän blogin kirjoituksista sekä ruokaohjeista löytyy kuitenkin eväitä niille jotka haluavat laihtua, syödä terveellisesti ja saada itselleen muutenkin hyvän olon.

Samppa Kalminen

Syksyn puuhasteluja

Nyt on jälleen syksy ja kurpitsaruokien aika. Tänä vuonna sain omasta puutarhastanikin pari jalkapallon kokoista mötikkää. Yllättäen kurpitsa kuitenkin valtasi lehtineen ja paksuine varsineen melkein puolet koko kasvimaasta. Viime vuonna koko sato epäonnistui kesäkuun pakkasten takia. Juuri maahan laitetut taimet kuolivat, ja uudelleen myöhemmin kylvetyt eivät ehtineet ennen talvea tennispalloa suuremmiksi. Ne tennispallotkin olivat kuitenkin ihan syötäviä, ja maistuivat kutakuinkin kesäkurpitsalta.

Luultavasti ensi talvena on tarjolla paljon sosekeittoja, muusia sekä soselaatikoita. Kasvimaalta irtosi nyt myös valtava määrä porkkanaa sekä ihan sopivasti myös palsternakkaa ja jonkin verran nauristakin. Päätin laittaa melko suuren osan saaduista juureksista soseeksi ja pakkaseen, sillä olen hommannut hiljattain talouteen painekattilan, jonka avulla melkein minkä tahansa elintarvikkeen saa mössöksi alta aikayksikön sekä myös melko olemattomalla energiankulutuksella.

Viimeisen erän kurpitsaa pilkoin pieniksi kuutioiksi ja tein siitä tölkillisen etikkasäilykettä. Sokerin korvasin nestemäisellä makeuttajalla ja lisämausteina käytin suolaa, neilikkaa sekä kanelia.

Sosekeittoa uudella tavalla

Seuraavassa kuvassa on tämän päivän illallinen, jonka nimesin aika osuvasti karppaajan kerrosjugurtiksi. Ainoastaan pinnalla oleva valkoinen nökäre on turkkilaista jugurttia, alla on kurpitsasosekeittoa… mutta pohjalla olevia aineksia ei kuva kuitenkaan paljasta. Laitoin keittokulhon pohjalle paistettua porsaansuikaletta rapeiden kasvisten kera. Paistoin ne pannussa samalla kun hämmentelin keittoa.

Sosekeitot ovat karpisti tehtyinä herkkua, mutta niiden ongelmana on se, ettei keitto yksinään riitä viemään nälkää – varsinkaan meikäläiseltä, joka syö yleensä vain kahdesti päivässä. Aiemmin olen yleensä tehnyt sosekeiton kaveriksi jonkin suolaisen piirakan sekä salaattia, mutta tästä saattaa tulla tapa.

Tämä keitto oli erittäin täyteläistä – kuten sosekeiton aina kuuluukin olla – ja se syntyi perin yksinkertaisista värkeistä. Kurpitsan lisäksi oli vähän porkkanaa ja sipulia, jotka siis keitin mössöksi painekattilassani ja survoin vielä sauvasekoittimella. Lisäsin sekaan vain pienen köntsän sulatejuustoa, viipaleen voita, 2dl kermaa, suolaa, lisäaineettoman kasvisliemikuution sekä valkopippuria. Reseptiarkistosta löytyy jokunen vanhempikin sosekeiton ohje.

Aamulääkkeet

Iltojen pimentyessä ja talven lähestyessä olen ottanut jälleen aamuohjelmaani hörpyn kalanmaksaöljyä, kuten viime vuonnakin. Tämän lisäksi aamuinen terveyspommi käsittää nyt myös raakaa aroniamehua, jonka senkin tein itse tuota aiemmin mainittua painekattilaa käyttäen. Mehu on valmista kymmenessä minuutissa. Aroniaa ei omassa pihassani kasva – mutta monessa muussa pihassa kasvaa, ja jostain kumman syystä melko harvoille se kelpaa ja marjat jäävät poimimatta. Ei tarvitse kuin kysyä, saako kerätä. Se on sääli että suurin osa mätänee puskiin, sillä aronia on vitamiinipommi joka sisältää antioksidanttejakin jopa enemmän kuin moni muu superfoodina myytävä marja.

Monet tekevät aronioista sekamehua omenan kera, jolloin maku sopii jo vähän useammallekin. Minä sain sangollisesta marjoja muutaman litran mehutiivistettä sekä tein aikani kuluksi pari tölkillistä hilloakin. Koska karppaaja ei sokeria käytä, minä jouduin laittamaan näihin molempiin tuotoksiin atamonia säilyvyyden parantamiseksi. Samasta syystä käytin hillon suurustamiseen liivatetta.

Maanviljelijä haukkuu aina kaikki kelit

Tämä on nyt järjestyksessään toinen vuosi, kun olen yrittänyt kasvattaa jotain syötäväksi kelpaavaa omassa pihassani. Suomen nykyisissä oloissa se on erittäin haastavaa, kun yöpakkasia voi tulla ihan milloin vaan, ja lisäksi on toisinaan kuivuutta, toisinaan rankkasateita… kesä voi olla talvella ja talvi kesällä. Kasvukausikin voi jäädä lyhyeksi, kuten tänä vuonna. Ruokaa alkoi tulla pihamaalta pöytään vasta loppukesästä, vaikka sentään oli kylvetty salaatteja ja kaikkea muutakin nopeakasvuista. Viime kesän kylmyydessä mikään ei kasvanut nopeasti. Yrtit viihtyivät kuitenkin hyvin, ja suurin osa niistä on jo kuivattuna purkeissa odottamassa pataan pääsyä.

Ja vielä mainos tähän loppuun…

Painekattilaa voin kyllä suositella. Se on nopeutensa puolesta hätäiselle kokille sopiva, ja sen kanssa tosiaan saa kaiken kypsäksi minuuteissa. Minä ostin käytetyn sveitsiläisen Duromaticin Torista, enkä maksanut montaa kymppiä. Uudet vastaavat voivat olla parin satasen arvoisia, mutta jotain alle satasenkin hintaisia vehkeitä on näkynyt kaupoissa myytävän. Saatan kirjoittaa myöhemmin lisää siitä mitä kaikkea sillä voi tehdä – kunhan olen ensin itse ehtinyt tekemään erilaisia kokeita ja virityksiä sen kanssa..

Samppa Kalminen

7 hyvää syytä karpata

Törmäsin huvittavaan tekstiin herkkusuu.fi-sivustolla. Artikkelin otsikkona oli ”7 syytä olla karppaamatta”, ja se sisälsi seitsemän hiilihydraattien syöntiä tukevaa teesiä. Ajattelin aikani kuluksi kuitata nämä kaikki väitteet, eikä se ollut edes vaikeaa.

Artikkelin lähteenä on käytetty Iltalehden Terveys-palstan artikkelia, jonka lähteenä taas on käytetty Women’s Healthin artikkelia… ja sen pidemmälle en jaksanut tämän teksin alkuperää selvittää.

http://www.herkkusuu.fi/7-syyta-olla-karppaamatta/

1. Hiilihydraatit pitävät aivot vireessä

Aivot saavat energiansa pääosin glukoosista, jonka muodostamiseen keho tarvitsee hiilihydraatteja.

Väärin. Aivot käyttävät kyllä glukoosia, mutta ihmisen elimistö osaa muuttaa tarvittaessa rasvaa glukoosiksi. Tätä toimintaa kutsutaan laihtumiseksi, ja se on samalla yksi karppauksen perusideoista ja se todella toimii. Hiilihydraatit ovat ainoa makroravinne, jota ihmisen ei ole pakko syödä grammaakaan. Rasva ja proteiinit sen sijaan ovat kuitenkin välttämättömiä elimistön toiminnalle eikä elimistö pysty rakentamaan kaikkia näitä hiilihydraateista.

2. Hiilihydraatit vähentävät turvotusta

Täysjyvätuotteiden kuidut vähentävät turvotusta ja hoitavat suolistoa.

Väärin. Päinvastoin, hiilihydraatit sitovat elimistöön ylimääräistä nestettä aiheuttaen näin turvotusta. Hiilarimättöaterian jälkeen tulee yleensä valtava jano – ja yleensä syylliseksi epäillään tällöin suolaa. Todellisuudessa hiilihydraatit imevät elimistön vettä itseensä aiheuttaen näin sekä turvotusta että tarvetta juoda lisää.

Moni karppaamaan ryhtynyt onkin kuluttanut ensimmäiset päivänsä kusemalla pois elimistön aiemmin keräämää vettä laihtuen helposti useita kiloja muutamassa päivässä. Muutos näkyy myös peilissä todella nopeasti.

Viljojen sisältämä gluteeni häiritsee suoliston toimintaa aiheuttaen vatsakipuja ja ilmavaivoja. Moni on päässyt eroon mitä moninaisimmista oireista jätettyään gluteenin tyystin ruokavaliostaan. Joidenkin tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä on jollain tapaa yliherkkä gluteenille, mutta itse rohkenen väittää, ettei se ole terveellistä kenellekään. Kuitua saa muualtakin kuin viljasta.

3. Parempi mieli

Hiilihydraatit nostavat kehon serotoniinitasoa. Serotoniini on hyvänolonhormoni.

Tavallaan oikein, mutta koko totuus on jotain ihan muuta. Hiilihydraatit toimivat aivoissa huumeiden tavoin aiheuttaen hyvänolon tunnetta. Valitettavasti ne aiheuttavat myös krapulan kaltaisen morkkiksen sokeritasojen laskettua parin tunnin kuluttua hiilareiden syömisestä. Tämä tila aiheuttaa ärtyneisyyttä sekä saa aivot tuottamaan nälkäsignaaleja, vaikka energiasta ei tässä vaiheessa olekaan puutetta. Tämän lisäksi sokeri aiheuttaa niin vakavan riippuvuuden, että monista huumeista on helpompaa irrottautua.

”Paremman mielen” takia sokerikoukkuun on helppo tarttua, ja usein se sitten johtaakin paino-ongelmiin, diabetekseen sekä sydänsairauksiin. Sokerihumala ei ole mikään vitsi vaan todellinen elimistön tila, samoin kuin myös aiemmin kuvaamani ”sokerikrapula”.

4. Energia

Hiilihydraatit ovat kehon ensisijainen ja nopein energianlähde.

Väärin. Valitsemalla ruokansa ihminen valitsee myös sen, mikä energianlähde on ensisijainen. Muinaiset ihmiset ennen maanviljelyä söivät vähähiilihydraattista ruokaa, ja heidän ensisijainen energianlähteensä oli rasva. Karppaamalla keho voidaan opettaa jälleen polttamaan rasvaa, jonka seurauksena myös sokerinhimo katoaa ja laihtuminen voi alkaa.

Rasva on myös tehokkain energianlähde sisältämällä kaloreita yli puolet enemmän hiilareihin verrattuna. Karppaajan rasvaiset ateriat ovatkin yleensä tämän takia pienempiä, kun sama energiamäärä on tiiviimmässä muodossa. Karppaaja ei myöskään saa syömisistään ähkyä, vaikka ateria olisikin runsaskalorinen.

Kalorit ovat ihmisen polttoainetta eikä niitä tulisi vältellä, vaan syödä kulutuksen mukaan. Ei autokaan loputtomiin liiku, jos kieltäydyt tankkaamasta.

5. Vitamiinit

Täysjyvätuotteet ovat erinomaisia B-vitamiinin lähteitä. Hedelmistä saat puolestaan C-vitamiinia. B- ja C-vitamiinit ovat molemmat tärkeitä hivenaineita.

Väärin. Kaikkia tarvittavia vitamiineja sekä hivenaineita saa monipuolisesta viljattomasta ja vähähiilihydraattisesta ruuasta. Näiden aineiden saannin kannalta on paljon oleellisempaa syödä tuoreita kasviksia, juureksia, siemeniä, pähkinöitä, sieniä, lihaa, marjoja, kananmunia ja kalaa.

6. Sydänterveys

Täysjyvätuotteiden hiilihydraatit alentavat kolesterolitasoja ja sydäntautiriskiä.

Väärin. Kokonaiskolesteroliin tällä voi olla pientä vaikutusta, mutta kokonaiskolesterolilla ja sydänsairauksilla ei ole mitään yhteyttä. Hiilihydraattien suuri määrä verenkierrossa sokeroi siellä kulkevat kolesterolipartikkelit, jotka tämän jälkeen tukkivat ja ahtauttavat verisuonia. Karppauksen vaikutukset omiin kolesteroliarvoihini voit katsoa täältä.

7. Nam!

Hiilihydraatit maistuvat luonnostaan hyvälle, koska ne ovat keholle tärkeitä. Jos jätät hiilihydraatit kokonaan, kehosi pyrkii korvaamaan hiilihydraattitarpeensa jatkuvan makeanhimon kautta. Kannattaa siis syödä jokaisella aterialla hieman hyviä täysjyvähiilihydraatteja ennemmin kuin ahmia pussillinen karkkia silloin tällöin.

Väärin. Jos jätät hiilihydraatit pois, makeanhimo katoaa kuten mikä tahansa muukin huumeriippuvuus. Se vie vain oman aikansa. Täytyy muistaa, ettei ranskanleivällä ja irtokarkeilla ole oikeasti kummoistakaan eroa; molemmat ovat nopeasti imeytyvää lyhytketjuista hiilihydraattia. Kirjoittaja on ilmeisesti niin sokeririippuvainen sekä selkärangaton, ettei ole asiaa koskaan pystynyt todistamaan omassa elämässään. Yleensä sokerinhimo katoaa parissa viikossa, kun välttää hiilihydraatteja. Samalla elimistö tottuu ottamaan energiansa muista aineista kuten rasvasta ja proteiinista ja lopullisena seurauksena on paljon virkeämpi ja energisempi olo, aineenvaihdunta normalisoituu, nivelkivut katoavat, kolesteroliarvot paranevat, diabeteksen sekä sydänsairauksien riski pienenee ja painokin alkaa vähitellen pudota.

Loppusanat:

Jää jokaisen omaan harkintaan, uskoako minua vai tuon yllä kuvatun artikkelin kirjoittajaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että suurin osa ravintotieteestä on vaikeaselkoista hevonpaskaa, ja eri asioista keskenään väitteleviä tohtoreita riittää. Vielä enemmään on elintarvike- ja lääketeollisuuden lobbareita, jotka tekevät hiilihydraattien syöntiä tukevia tutkimuksia. Syy: raha. Elintarviketeollisuus on kannattavinta silloin, kun mahdollisimman halvoista (lue: sokeri, tärkkelys) raaka-aineista voidaan valmistaa mahdollisimman kalliita lopputuotteita. Lääketeollisuus taas porskuttaa sen johdosta, ettei faktoja elimistön toiminnasta saati terveellisistä ruokavalioista kerrota sukankuluttajille, jolloin saastan syöminen myy kylkiäisinä valtavat määrät erilaisia lääkkeitä.

Minä perustan väitteeni omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini karppauksesta reilun kahden vuoden ajalta sekä joidenkin tahojen pseudotieteeksi kutsumaan kirjallisuuteen. Hyviä lähtökohtia karppauksen tieteelliseen puoleen ovat esimerkiksi Andreas Eenfeldtin sekä Antti Heikkilän kirjat.

Samppa Kalminen

Yrtti-juustosalaatti

Pitkän lomareissun johdosta blogi on ollut taas viikkotolkulla pois kartalta. Palattuani takaisin Suomeen tulivat lämpimät kelit myös mukana, ja monena päivänä olenkin lähinnä vain laiskuuttani grillannut.

Tässä onkin uusi jännä lisuke grillieväiden kaveriksi, jugurttipohjainen salaatti joka sisältää makuja omassa puutarhassa kasvatetuista yrteistä sekä lisäksi kahtakin erilaista juustoa.

Krassi on mielenkiintoinen kasvi, jota on äärettömän helppo kasvattaa kotona itse. Se on myös todella nopea kasvamaan, joten syötävää voit saada jo reilussa viikossa. Siemeniä myydään missä nyt yleensä muitakin siemeniä on. En tiedä luokitellaanko se virallisesti yrtiksi vai lehtikasviksi vai miksi, mutta makua siinä on kuin yrteissä konsanaan.

Minä olen nyppinyt tähän krassin lisäksi myös tillin, ruohosipulin sekä rucolan omasta pihasta. Vaikka tämä kesä on kokonaisuutena ollut vähän mitä sattuu, sentään jotkut kasvit ovat kasvaneet hyvin. Syksyllä nähdään, miten juuresten ja kurpitsoiden kanssa käy. Toivottavasti grillikelejä vielä riitttää!

Makroravinteet koko kulhollisessa:

Hiilihydraatit: 17,2g
Rasva: 68,8g
Proteiini: 46,2g

Ainekset:

200g kurkkua
300g jäävuorisalaattia
1 sipuli
2 kourallista rucolan lehtiä
kourallinen ruohosipulia
kourallinen krassia
kourallinen tilliä
100g fetajuustokuutioita
1/2pkt aurajuustoa
2rkl sitruunamehua
puolikas yksikyntinen valkosipuli
reilu loraus oliiviöljyä
1,5dl turkkilaista jugurttia

Valmistusaika: varttitunti.

1. Pilko / kuutioi kasvikset Kulhoon ja silppua yrtit joukkoon saksilla. Kaada sekaan juustokuutiot ja murusta aurajuusto. Murskaa valkosipuli, ja kaada päälle öljyt ja sitruunamehut. Lisää lopuksi jugurtti ja sekoita hyvin.

2. Laita kulho jääkaappiin maustumaan noin tunniksi. Tarjoile kylmänä grillattavien kanssa. Jugurttipohjaisilla salaateilla on taipumusta juoksettua, joten ei kannata ihan älyttömän isoja satseja tehdä kerralla.

Maksapihvit

Tämä ei ole nykymuodin mukainen pihviohje jossa paistettaisiin siivuja kokonaisesta maksasta, vaan tarkoitus on tehdä perinteisiä maksapihvejä, joissa käytetään jauhetusta maksasta sekoitettua taikinaa. Taikinaan voi myös sekoittaa joukkoon tavallista jauhelihaa niin halutessaan, mutta itse käytin näihin ainona lihatuotteena jauhettua naudan maksaa.

Olen myös kokeillut nyt monissa eri virityksissä kookosjauhoja, kun vakiokaupastani on pitkään ollut mantelijauho kokonaan loppu. Mantelijauhoihin verrattuna kookosjauho on reippaasti edullisempaa, ja se myös turpoaa jonkin verran.

Minä käytin pihvien paistamiseen valurautaista lettupannua jossa ne onnistuivat hyvin, ja valmiista pihveistä tuli koostumukseltaan sopivan kiinteitä eivätkä ne ainakaan allekirjoittaneen käsittelyssä atomeiksi levinneet. Olen aloittanut siirtymävaiheen pois pinnoitettujen paistoastioiden parista jouduttuani jälleen tänä vuonna heittämään yhden pannun roskiin parin kuukauden käytön jälkeen. Saatan kirjoittaa asiasta lisää joskus myöhemmin.

Tämä oli myöskin ensimmäinen kokeiluni käyttää tätä muutamalla eurolla huudettua lettupannua, ja ostos osoittautui hyväksi. Viimeisessä kuvassa näkyy vielä testimielessä paistettu kananmuna – voin siis todeta, että tämä pannu soveltuu niidenkin paistamiseen. Lautasella on näiden lisäksi vielä metwurstilla höystettyä salaattia sekä paistettuja lanttukuutioita.

Tästä taikinasatsista sain aikaiseksi neljä pannullista, eli 16 pihviä.

Makroravinteet koko satsissa:

Hiilihydraatit: 37,7g
Rasva: 128,4g
Proteiini: 88,4g

Ainekset:

400g jauhettua naudan maksaa
1 sipuli
1 kananmuna
100g vapaavalintaisia juureksia
1dl kookosjauhoja
1-2dl kermaa
2tl psylliumia
suolaa
valkopippuria
voita paistamiseen

Valmistusaika: reilu puoli tuntia.

1. Silppua tai raasta sipuli sekä juurekset, ja sekoita ne kulhossa maksan kanssa. Lisää jauhot, kananmuna, psyllium sekä mausteet, ja sekoita jälleen. Lisää desi kermaa, ja anna turvota hetken aikaa. Kaada sitten lisää, mikäli taikinasta tulee muutoin liian jäykkää. Sopiva taikina on kiinteää, mutta silti lusikoitavissa.

2. Kuumenna lettupannu ja lisää nokare voita jokaiseen koloon. Valurautapannun kohdalla 2/3 teho soveltuu hyvin pihvien paistamiseen. Lusikoi sopiva kasa taikinaa jokaiseen koloon, ja levitä se tasaiseksi. Paista 1-2 minuuttia ja käännä ympäri teräslastalla. Voit tietenkin paistaa pihvit myös tavallisessa pinnoitetussa pannussa käyttäen ohutta muovista lastaa kääntämiseen.