Mieliala: huvittunut (ei johdu kuitenkaan tästä lihaprojektista)
Taustamusiikki: Ulver – Childhood’s End
Seuraava kuvareportaasi kertoo siitä, miten kokonainen vuohen takajalka jalostetaan ruuanlaittoon soveltuvaan muotoon. Sain koiven pakastettuna, joten ensin se oli sulatettava ja pilkottava, ja kelvottomat osat poistettava. Yksin en tuollaista lihamäärää ehtisi syömään ennenkuin se pilaantuisi, eikä sulatettua saisi pakastaa uudelleen… paitsi paistettuna. Siispä paistoin kaksi täyttä kattilallista vuohenlihakuutioita ja annostelin ne rasioihin myöhempää käyttöä varten.
Vuohi muistuttaa maultaan lammasta, mutta on hieman voimakkaampaa. Liha on hyvää, erittäin mureaa ja sopii monenlaisten liharuokien raaka-aineeksi. Nyt tyydyin vaan maistelemaan, sillä eilistä härkää löytyy vielä kaapista ainakin parin päivän tarpeiksi.
Tässä se lojui sulamassa aamusta asti oltuaan ensin noin vuorokauden jääkaapissa. Silti käsiteltäessä kädet puutuivat tunnottomiksi, vaikkei se enää varsinaisesti jäässä ollutkaan.
Patalihat on leikelty irti luista. Aikamoinen kasa tuossa on syötävää.
Luiden ympärille jäi lihaa vielä melko runsaasti. Tästä syntyy vielä hyvä soppa.
Nämä voisin myydä Atrialle jauhelihan raaka-aineiksi, jos tätä moskaa olisi ollut enemmän. Heitin kuitenkin roskiin, kun en koiraakaan omista. Vaikka tämä onkin enimmäkseen karppaajien suuresti suosimaa puhdasta eläinrasvaa, kannattaa nämä heittää silti pois. Monet sanovat etteivät pidä lampaanlihasta, koska se ”maistuu villalta”. Syynä on yleensä se, että näitä ei ole huomattu poistaa ennen ruuan valmistusta. Uskoisin, että sama pätee myös vuoheen.
Patalihat on kuutioitu. Läjästä valmistaa vähintäänkin 4 kattilallista ruokaa.
Lihat on paistettu ja jäähtymässä uudelleen pakastamista varten. Tähän kului aikaa yllättäen noin pari tuntia, mutta tulipahan tehdyksi.
Samppa Kalminen
Ketoosiin 