Tulin uudistaneeksi blogin ulkoasua, sillä täytyy myöntää että WordPressin oletusteema ja siihen pikaisesti sutaisemani kuva- sekä värimaailma ei miellyttänyt edes omaa silmääni. Blogi piti vain saada äkkiä pystyyn että pääsisin nukkumaan. Olin blogia aloittaessani vain tuumaillut, että sisältö on tärkeintä. Julkaisin myös pari ruokaohjetta, joita on melko varmasti tulossa lisää jatkossa, sillä reseptien suunnittelu ja kokeileminen on sinänsä kivaa, ja ruokavalion rajoitukset tuovat hommaan vain mukavasti lisää haastetta. Tämän uuden teeman myötä ne on myös helppo erotella varsinaisista blogipostauksista, valikkopalkki näkyy heti blogin otsikon alla.

Tiedot julkisiksi

Päätin unohtaa ajatuksen ateriapäiväkirjasta, sillä sen täyttäminen tuntui lähes alusta alkaen turhalta vaivalta, enkä oikein näe syytä miksi sitä jatkaisin. Kun tietää mitä ostaa kaupasta ja miten suuria annoksia syö, sitä luulisi kulkevansa oikeilla raiteilla. Vaaka näyttää puolueettomasti, jos jotain on mennyt vituiksi.

Painonseurantaa aion jatkaa kuten tähänkin asti, eli astun vaa’alle yöasussa – eli yleensä bokserit, t-paita ja sukat – aamulla vessassa käynnin jälkeen sekä illalla ennen nukkumaan menoa. Saadut luvut kirjaan ylös taulukkoon, josta väännetyn käppyrän aion julkaista aina jokaisen kuukauden päätteeksi tässä blogissa. Vyötärön ympäryksen aion myös mitata kuukausittain, ja tämäkin tieto tulee olemaan jatkossa julkinen. Tämän hetken tilannetta en osaa kertoa tarkasti, sillä mittanauha on vielä toistaiseksi kaupassa. 8 metrin rullamitalla saatu epätarkka arvio on noin metrin. Tietojen julkaiseminen saattaa olla tehokas konsti, sillä ”vääränlaisten” lukujen julkaiseminen voisi tuntua siinä määrin ahdistavalta, että sitä varmasti tekee kaikkensa ettei ylämäkeä kuvaavia painokäyriä tarvitsisi kenellekään esittää.

Liikuntaa sopivasti

Pitäisikö ketoosidieetillä harrastaa myös liikuntaa? Olen jo aiemmin kertonut, ettei liikunta ole karppauksessa laihtumisen edellytys, mutta ei liikunnasta varmasti haittaakaan ole. Jotkut vaan eivät halua, jaksa, pysty tai ehdi liikkua. Minulla on kai eniten viimeksimainittua, mutta tykkään kyllä liikkua ainakin pari kertaa viikossa, joskus mahdollisesti enemmänkin.

Viime perjantaina jätin sählyt energiavajeen vuoksi väliin, sillä olin tuolloin melko varma, etten jaksaisi juosta tuntia putkeen. Olisin vain säikäyttänyt muut pyörtymällä kentälle. Eilen olin töiden päälle pari tuntia uimahallissa, ja ainakin se tuntui sopivalta, vaikka olikin niin että suurin osa ajasta kului hyppyaltaalla. No, pitihän sinne torniin kiivetä joka kerta sekä uida altaasta pois hypyn jälken, joten kai sen voi jonkin asteiseksi liikunnaksi luokitella? Myös koko työpäivän vaivannut ankara väsy katosi uidessa nopeasti. Ehkä väsymys johtui työkohteesta, jossa jouduin olemaan. Sisällä oli ainakin 25 astetta lämmintä, ja siinä helteessä yritin tehdä ruumillista työtä, kuten kanniskella kalusteita ja repiä tapetteja seinistä. Kytkettyäni irti yhden sähköpatterin ”unohdin” ruuvata sulakkeet takaisin paikoillen, mutta ei sekään paljoa auttanut, trooppinen ilmasto vallitsi edelleen. Olisi metkaa nähdä talon asukkaiden sähkölaskuja, koko mökki kun lämpiää Fortumilla.

Kesäisin liikuntavaliooni kuuluu pyöräilyä sekä toisinaan tenniksen lätkimistä, syksyisin edellämainittujen lisäksi sienimetsässä rämpimistä. Töissä saan hyötyliikuntaa joskus paljon, joskus en juuri lainkaan, mutta useimmiten sopivasti. Mielestäni harrastan liikuntaa sopivasti, mutta ehkä dieetin myötä innostun sitäkin lisäämään. Pitää myös muistaa, ettei liikunnan ainoa tarkoitus ole laihduttaminen, vaan sen olisi syytä olla jollain tapaa mielekästä, palkitsevaa tai hauskaa, sillä eihän mitään huvita pitkään tehdä hampaat irvessä. Viikonlopuiksi pitäisi muutenkin kehittää jotain mielekästä tekemistä kaljoittelun tilalle, joka sekin on toistaiseksi kiellettyjen puuhien listalla.

Tänään on illalliseksi leivinuunissa paistettuja hevosen kylkiluita lihoineen. Tästä en jaksa reseptiä kirjoittaa, sillä näiden saatavuus on aika huono ellei olematon, ja hiljattain nousseen kohun takia luulisi lähes jokaisen nauttineen hevosenlihaa – tai ainakin kuulleen puhuttavan siitä – jo tarpeekseen.

Samppa Kalminen

Mainokset