Eilen oli aamulla ryhdyttävä lumitöihin. Koko edellisen illan oli myrskynnyt siihen malliin että ulos ei ollut mitään asiaa. Tuntui siltä, että talon seinät hädin tuskin pitivät viiman ulkopuolella. Lumi oli kinostunut korkeiksi nietoksiksi samoihin paikkoihin kuin tässä pihassa aina kovalla tuulella, eli autokatoksen eteen sekä pihan suulle. Lisäksi auraaja oli tehnyt perinteiset temppunsa kasaamalla suuren lumivallin pihan eteen. Ei kuitenkaan edes vituttanut, sillä koko tämän muutaman päivän kestäneen karppauksen ajan mieliala on ollut yllättävän korkealla. Ei oikeastaan mikään muukaan ole vituttanut. Johtuuko se ruokavaliosta, energiavajeesta, nauttimastani BCE-vitamiinilisästä vai jostain aivan muusta?

Mitä tänään syötäisiin

Tänään söin töistä palattuani viimeisen kanankoiven ja salaatin rippeet. Olin paistanut kaksi pakettia – eli kuusi koipea – kerralla, mutta syönyt niitä vain yhden kappaleen päivävauhdilla. En ole uskaltanut syödä enempää, sillä tuoteselosteen mukaan yhdessäkin koivessa on jo aika rankasti kaloreita. Koskaan aiemmin ei ole tuollainen satsi kestänyt yhtä kauaa, mutta hyvin nuo näyttivät paistettuina jääkaapissa säilyvän. Tosin tämä ateria vain hieman kompensoi töissä nautittua vaivaista makkaranpätkää ja illan mittaan nälkä jatkoi kiusaamistaan, joten ei siinä auttanut kuin ryhtyä hellan ääreen puuhastelemaan. Tekaisin nopeasti uuden satsin salaattia ja sävelsin yllättävän maukkaat sapuskat paistamalla kaalia sekä tekemällä pekonista kastikkeet. Laitan ohjeet noista ja ehkä vähän muutakin tänne myöhemmin.

Aloittaessani dieetin olin vähän ihmeissäni sen suhteen, millaisia ruokia näin ”rajoittavan” ruokavalion vallitessa voisi oikein toteuttaa, mutta ainakin kaikki tähän mennessä keksimäni ruokalajit ovat olleet kaikki järjestään naurettavan helppoja valmistaa, todella maukkaita ja raaka-aineet melko edullisia hankkia. Mutta johtuuko ruokien hyvä maku hiilareiden puutteesta, rasvan paljoudesta vai yksinkertaisesti siitä, että olen dieetillä ja kärsin energiavajeesta? Oli miten oli, pääasia on että maistuu!

Tavoitepaino

Nyt on varmaankin jo aika asettaa jonkinlainen tavoitepaino johon pyrkiä, ja johon päästyäni ruovavaliota voisi sitten rustata uusiksi niin, että tämä saavutettu paino pysyisi. En halua muuttua kukkakepiksi, mutta vielä vähemmän haluaisin karistetut kilot takaisin. On myös katsottava missä kunnossa lihakset ovat tuossa vaiheessa, ja onko asialle syytä tehdä jotain. Tässä vaiheessa on jo käynyt selväksi, että ruokavalion on muututtava pysyvästi, sillä väitetään että ketodieetin jälkeen kroppa suorastaan imee hiilareita jos niitä alkaa syömään entiseen malliin, ja pian ollaan jälleen lähtöpainossa tai jopa sen yli.

Minä päätin asettaa itselleni aika rajun tavoitteen päästä 75 kiloon. Pudotettavaa kertyy siis kaikkiaan reilut 20kg. Aikarajaa en ole vielä miettinyt, ehkä tämän vuoden aikana? Jos ei onnistu niin sitten projektia jatketaan ensivuoden puolella. Selkeää pudotusta on jo tapahtunut näiden kolmen päivän aikana, kun olen tarvittavan mittauslaitteen omistanut, mutta kyseessä saattaa olla myös nesteen poistuminen kehosta varsinaisen laihtumisen sijaan.

Mistä tietää että on ketoosissa?

Monet ovat kertoneet, että ketoositilan tunnistaa asetonilta haisevasta hengityksestä ja imelästä mausta suussa. Omaa hengitystään ei oikein voi haistella koska aivot tottuvat siihen – aiheesta kerrottiin hiljattain Tieteen Kuvalehdessä – ja suussani on useimmiten jonkinasteinen paskanmaku, joten ehkä sitten olen ketoosissa? Ainakin ketoosin edellytykset täyttyvät sen puolesta, että olen noudattanut ruokavaliota melko tiukasti sekä tehnyt niin jo useiden päivien ajan. Toisaalta olisi hupaisaa mennä hönkimään ihmisten naamalle ja kyselemään, että haiseeko ketoneilta, mutta enpä kuitenkaan taida viitsiä.

Oma fiilikseni on ollut dieetin aloittamisesta asti melko pirteä ja välillä jopa energinen, mutta kyllä energiavajeen on töissä huomannut siinä vaiheessa, kun jotain painavaa on pitänyt kantaa portaissa vaikkapa kolmanteen kerrokseen. Jalat meni aika nopeasti maitohapoille. Luultavasti tämä kuitenkin helpottuu kun dieetti etenee, ja tänään ei mikään ole enää tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta.

Apteekissa myydään ketostix-kusiliuskoja, jotka on kai tarkoitettu lähinnä diabeetikoille, mutta kai niitä voi käyttää kuka vaan. Tosin ne mittaavat vain yhden ketoaineen – asetoasetaatin – määrää kusen joukossa, joten liuskoilla ei siis teknisessä mielessä saa mitattua ketoosia, vaan ainoastaan ylimääräisen asetoasetaatin määrää joka poistuu elimistöstä luonnollista tietä. Ne saattavat jopa näyttää huolestuttavia lukemia siitä huolimatta, vaikka ketoosi toimisi normaalisti. Uskoisin pärjääväni ilman mitään stixejäkin vallan mainiosti.

Mitä tänään juotaisiin

Rasvainen ja suolainen ruoka janottaa. Kokeilin viikonlopulla pitkästä aikaa ostaa pullon vichyä, ja yllättäen sekin maistui tällä kertaa hyvältä – pullo on nyt tyhjä. Olen lukenut, että mineraaliveden sisältämät mineraalit auttavat sitomaan nestettä kehoon, koska hiilarit eivät sitä enää tee. Tämän lyhyen karppausjakson aikana olen tullut kyllä rampanneeksi vessassa ihan riittämiin, ja tuntuu siltä kuin kaikki neste tulisi elimistöstä läpi kuin haljenneesta ämpäristä. Sama nestettä sitova vaikutus on myös puhdistamattomalla merisuolalla, jota myös menin paketillisen ostamaan tulevia kokkaussessioita varten. Vanha paheeni, Lidlin Freeway Cola light – luojan kiitos tämä sopii myös karppivalioon – on myös varastosta loppu, joten tänä iltana juodaan kai vain kraanavettä ja huomenna käydään taas kaupassa. Ja nyt saa riittää koneen ääressä notkuminen tältä iltaa.

Samppa Kalminen

Mainokset