Hiilihydraatit ovat ihmisen elimistölle välttämätön myrkky. Elimistö tarvitsee niitä energianlähteenä, mutta niiden vääränlainen saanti aiheuttaa ylipainoisuutta sekä vakavia sairauksia kuten diabetesta. Onneksi niitä ei ole pakko mättää kehoonsa, sillä tarvittaessa elimistö pystyy valmistamaan niitä myös itse. Ketoosidieetti perustuu juuri siihen, ettei hiilihydraatteja nautita ravinnoksi, vaan opetetaan keho muodostamaan näitä varastoituneesta rasvasta. Lopputuloksena on rasvakudoksen muuntuminen solujen käyttämäksi energiaksi, eli suomeksi ihminen laihtuu. Näin ainakin teoriassa. Aion ottaa selvää toimiiko se myös käytännössä.

Aloitin ketoosidieetin viime keskiviikkona. Tänään kaupasta ostamani Tefal-lasivaaka näytti lounaaksi syömäni kanankoiven ja kreikkalaisen salaatin jälkeen 96.7kg. Nyt eletään lauantaita. Ai niin, olen 180cm pitkä, 33-vuotias mies. Näillä tiedoilla laskettu BMI eli painoindeksi on 29,8, lievän ja merkittävän ylipainon rajoilla. Mutta väitti laskuri mitä hyvänsä, itse en pidä sitä lievänä tai sinnepäinkään, vaan elämää rajoittavana haittana, josta olisi syytä hankkiutua eroon jo oman terveytensäkin takia, unohtamatta tietenkään sitä että naiset katselevat paljon mieluummin sporttisen kehon omaavia miehiä kuin pullamössöä puputtavia läskikasoja.

Aion kirjoitella ylös kokemuksiani dieetistä, oppimiani asioita ja muuta sellaista. En vielä itsekään oikein tiedä, mitä. Jää nähtäväksi. Aloitin tämän blogin lähinnä pitääkseni omaa motivaatiota yllä, mutta saattavat nämä kirjoitukset auttaa ja motivoida muitakin painonhallinnan kanssa kamppailevia. Jos tunnistat itsesi, mutta ketoosidieetti on sinulle vieras käsite, suosittelisin ensi tilassa lukaisemaan tämän postauksen lopussa olevista linkeistä ainakin kaksi ensimmäistä, sillä en viitsisi keksiä pyörää uudelleen ja kuluttaa näppäimistöä kirjoittamalla sellaista mikä on jo kertaalleen kirjoitettu.

Vanhat ruokatottumukset

Olen jo vuosikausia noudattanut ”syö kaikkea mitä mieli tekee”-dieettiä, yrittäen välttää vain kaikkein älyttömimmät ylilyönnit, alkoholia lukuun ottamatta. En ole koskaan ollut kovin perso makealle ja olen oikeastaan aina litkinyt kokiksenikin lightina, joten olen luultavasti tällä hetkellä kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin voisin olla.

Työelämässä olen jo pidempään toteuttanut pienikalorista ruokavaliota, sillä olen havainnut järjettömällä luonasmättämisellä ja työssä jaksamattomuudella olevan selkeän yhteyden. Monet työkavereistani tapaavat käydä hotaisemassa ABC:n tai jonkun muun vastaavan paikan noutopöydän lounaalla, ja koska samalla rahalla saa syödä niin paljon kuin jaksaa, näin usein myös tehdään. Iltapäivällä iskee ankara väsy kun elimistö rupeaa sulattelemaan mätettyä ateriaa, eikä kroppa meinaa tarvittaessa taipua mutkalle ja kumartuessa laatta meinaa lentää. Vähemmällä syömisellä olen pysynyt kutakuinkin virkeänä suurimman osan työpäivästä. Kotiin päästyäni olen kuitenkin ottanut vahingon takaisin syömällä kunnolla ja piittaamatta, mitä.

Aiemmat dieetit

Nuorena olen ollut suhteellisen normivartaloinen, ehkä jopa hieman riski. Saatoin syödä mitä hyvänsä ja ihan miten paljon tahansa, eivätkä syödyt kalorit kertyneet kehoon. En tiedä mikä asian lopulta muutti niin, että rasva alkoi hitaasti ja salakavalasti kerääntyä ja paino huomaamattomasti nousta noin parin kilon vuosivauhtia. Yksi merkittävä tekijä saattoi olla ajokortin ja auton hankinta, jonka jälkeen aiemmin hyötyliikuntana harrastamani pyöräily jäi melko vähälle. Noihin aikoihin sain myös ensimmäisen nettiyhteyteni, joten myös aika paljon tuli istuskeltua koneen ääressä roolipelejä pelaillen.

Minulla on takanani yksi onnistunut dieetti noin kymmenen vuoden takaa, jolloin säikähdin kun 90kg oli mennyt rikki. Olen aina tiennyt että laihduttamisen syvin olemus on syödä vähemmän kuin kuluttaa, ja aloinkin toteuttamaan tätä apinan raivolla. Pudotin päivittäisistä ruoka-annoksista pois yli puolet, ja näläntunteen kiusatessa lähdin rullaluistelemaan. Pidin myös ruokapäiväkirjaa, mikä ehkä osaltaa motivoi syömään entistä vähemmän. Pääsin hyvin lyhyessä ajassa 78kg painoon, jonka jälkeen syömisen tarkkailu ja liikunta vähitellen unohtuivat. En tiedä olinko jossain vaiheessa tuota dieettiä ketoosissa vai en, sillä tuolloin en näistä asioista mitään tiennyt.

Miksi ketoosiin?

Lukemani perusteella ja menetelmän tieteelliset faktat jotenkuten sisäistettyäni olen aika varma, että ketoosidieetti saattaa olla kohdallani ainoa konsti saada aikaan merkittävää painonpudotusta suhteellisen lyhyessä ajassa. Olkoonkin että myös eriäviä mielipiteitä lääkärien keskuudesta löytyy ja joidenkin mielestä hiilareita rajoittavat dieetit ovat pseudotiedettä, olen silti päättänyt uskoa että tämä toimii. Aika näyttää, kannattiko.

Netti on pullollaan hyvin perusteltua asiatietoa aiheesta, ja lisäksi on monia, jotka ovat päässeet hyviin tuloksiin. Olen miettinyt asiaa aiemminkin, mutta tuolloin en ollut vielä valmis luopumaan ranskalaisista, makaroneista ja muista hiilarimössöistä. Nyt olen tiedostanut tilanteen, eikä ole syytä epäillä etteikö painokäyrän suunta olisi jatkossakin sama, ellei asialle mitään tehdä. Siispä karpataan.

Ketoosidieetin hyvä puoli on se, että se sopii laiskallekin. Kuten minulla on ollut tapana sanoa, minulla ei ole aikaa lukea huonoja kirjoja tai kuunnella keskinkertaista musiikkia, ei minulla myöskään ole aikaa eikä haluakaan harrastaa liikuntaa joka päivä. Pari – kolme kertaa viikossa on sopivasti, enempi alkaa tuntua jo tervanjuonnilta. Tosin ketoosidieetti toimii, vaikka makaisin sohvalla enkä tekisi mitään – kuten jo sanoin – ainakin teoriassa.

Miltä nyt tuntuu?

Ei ole ainakaan nälkä. Tällä hetkellä. Päivän aikana olen syönyt jo alussa mainitsemani rasvaisen kanankoiven sekä rasvaisen salaatin. Ketoosidieetin alussa tarkoitus olisi saada noin 70 prosenttia ravinnon kaloreista erilaisten rasvojen muodossa. Muutaman viikon kuluttua hiilihydraattien osuutta voidaan ehkä hieman lisätä. Johtuen kai syömäni lounaan energiakoostumuksesta nälkä ei lähtenytkään, kuten hiilareita syömään tottuneena olisin kuvitellut. Syy lienee siinä, etteivät rasvat ja proteiini pilkkoudu samassa ajassa, kun hiilihydraatti imeytyisi elimistöön. Luultavasti kehoni ei myöskään osaa vielä ottaa energiaa suoraan rasvakudoksista, sillä lukemani perusteella elimistön rasva-adaptoituminen sekä ketoosin syventyminen kestää kuukauden. Nälkä katosi hitaasti ja huomaamattomasti, kunnes jossain vaiheessa vain tiedostin sen menneen ohi. Mainittakoon nyt vielä, että söin lounaani joskus klo 14.00, ja nyt kello on 20.00, eikä vieläkään ole juuri nälkä.

Näiden muutamien päivien aikana olen kokenut monenasteista näläntunnetta, joka tosin osittain johtuu myös siitä, että pudotin samalla syömieni kaloreiden määrää huomattavasti, hieman hullu kun olen. Ehkä se edesauttaa kehoa oppimaan rasvanpolton salat nopeammin, kun juuri muutakaan ei ole tarjolla? En osaa kertoa tarkkoja lukuja kun en jaksa laskea kaloreita, mutta oman arvioni mukaan noin puolet kaloreista on tänään jäänyt jääkaappiin.

Tästä tulikin projekti

Kuten minulle usein tapaa käydä innostuessani jostain, tämäkin projekti on heti alkuunsa paisumassa suuremmaksi olin osannut ajatella. Aluksi oli tarkoitus vain laihtua, mutta sitten päätinkin aloittaa tämän blogin. Nyt tätä kirjoittaessani ryhdyin luomaan jo painotaulukoita (pakkohan se melkein oli, kun uuden hienon vaa’ankin menin ostamaan) sekä ateriapäiväkirjaa taulukkolaskentaohjelman avulla. Ehkä julkaisen tässä blogissa vielä joku päivä joitain käppyröitäkin edistyksestäni, jos sellaista on tapahtuakseen.

Seuraava etappi onkin sitten saatta tämä teksti jollain keinolla nettiin jonkinlaisen käyttöliittymän kera. Siinä se loppuilta/yö varmasti vierähtääkin. Sitä ennen kevyelle iltapalalle, kinkkuvoileipä ilman leipää, vähän salaattia ja raejuustoa. Varsinaisia karppiruokia ehdin varmaankin suunnittelemaan myöhemmin.

Linkkejä

Hiilihydraatit – kaksiteräinen miekka

Ketoosidieetti

Tohtori Tolosen itsehoidon artikkelit

Painoindeksilaskuri

Samppa Kalminen

Mainokset